Päivitystä The Operaatioon

Tänään nähtiin iltalenkillä 3 jänistä. Piitu näki ensimmäisen, olin pysähtynyt sitomaan kakkapusseja tiukemmalle remmiin (...) ja ihmettelin mitä se Piitu oikein jäykisteli. Kuljettiin pari metriä eteenpäin ja yhden talon takaa paljastui pupu. Piitu otti aika jäykän etukenon, oikeastaan sellaisen seisojamaisen pönötyksen ;) mutta ei haukkunut, ulvonut tai lähtenyt edes kiskomaan pupua kohti. Vedin henkeä, kaivoin frolicit taskusta ja sanoin "Jätä" kaksi kertaa. Ja ihme ja kumma, Piitu jätti! Käänsi katseensa muhun ja sai tietysti hirveästi namia. Otin askeleen eteenpäin ja Piitu seurasi. Ei vilkuillut pupua, vaan lähti nätisti kulkemaan vieressä poispäin. Katsekontaktikin oli ihan super! :))

Seuraavat kaksi pupu tupunaa äkkäsin ennen Piitua, ne onneksi loikkivat pois meidän reitiltä ennen kuin P ehti nähdäkään niitä. Vähän ihmettelin kun Piitu ei haistanut niitä, mutta ehkä neidin nenä on vähän talvitelalla... Ei kyllä haittaa yhtään, hajujen perässä sinkoileva koira narun toisessa päässä ei ole kiva juttu, varsinkaan liukkailla keleillä.

****

Tokosessioissa ollaan hinkutettu edelleen kaukoja. Eilen illalla Piitu oli ihan supermotivoitunut kun treenattiin kotosalla, oli pitkästä aikaa tosi kiva tehdä typyn kanssa :) Kaikki mitä pyysin se teki innokkaasti, nopeasti ja häntä heiluen! Ei käyttänyt edes mitään turhia äänitehosteita, vaan oli oikeinkin kivalla tuulella. Aloin opettamaan Piitulle nyt uutena temppuna mun ympäri kiertämistä, kun en hienosti menneiden kaukojen jälkeen halunnut niitä enää hinkata... mutta jotain piti päästä tekemään kun neiti oli niin näpsäkkänä. :)

Uusi talviharrastus :)

Meillä on ollut kiva sunnuntai!

Lähdettiin Joonaksen ja BJ:n kera päiväksi mummalaan, jossa Chico odottelikin jo pihalla. Koirat pääsivät viilettämään isolle takapihalle ja Piitu otti kyllä kaiken ilon irti :) Se sinkoili ihan päättömästi joka suuntaan, hautasi välillä päänsä lumeen, hyppi lumikasoihin ja möyhensi tietty tuttuun tapaan pojat ojennukseen!

Illalla kokeiltiin myös Piitun kanssa pulkanvetoa. Pari viikkoa sitten neiti pääsi jo ottamaan vähän tuntumaa tyhjään pulkkaan, eikä pelännyt tai kummastellut sitä sen enempää. Tänään siis laitettiin typy valjaisiin ja kiinni pulkkaan. Jade pääsi kyytiin, Joonas ohjaili liinasta ja minä juoksin namin kanssa houkuttelemassa :) Ja Piituhan veti kuin vanha tekijä! Ei kummastellut vaikka pulkassa oli painoa, vaan veti hienosti ja tasaisesti. Ei kauhean kauaa viitsitty vedättää, kun tämä oli kuitenkin neidin ensimmäinen kerta... mutta tätä harrastusta jatketaan kyllä. :) Seuraavaksi hankintalistalle siis huskyvaljaat ja joustava liina pulkan ja Piitun väliin! Ja pakko ehkä hommata myös oma pulkka, että voidaan myös viikolla harjoitella.

Vetämisen jälkeen Piitu sai vielä jäähdytellä vapaana pihalla hetkisen, kunnes lähdettiin kotiin. Päätin kuitenkin kävellä vielä kotimaisemissakin noin 30 minuuttisen lenkin rauhalliseen tahtiin, jotta tulisi kunnolla jäähdyteltyä erilaisen rasituksen jälkeen. Katsotaan nyt ja toivotaan ettei neiti ole ihan jumissa huomenna!

Kotona Piitu on ollutkin ihanan hiljaista neitiä :) Touhusi hetken savuluun kimpussa ja saa vielä kohta iltapalaksi kaurapuuroa, jauhelihaa ja piimää.

Treenirintamalla ei ole tapahtunut mitään mullistavaa. Pientä parannusta ehkä havaittavissa Piitun tokoilmeessä! Ollaan lenkin ohessa pidetty lyhyitä treenipätkiä, lähinnä perusasentoa ja lyhyitä seuraamisia. Piitun sivulle tuloon on tullut nyt tosi paljon vauhtia kun vaihdoin palkkakättä! Nyt vaan hiotaan vielä tarkkuutta ja asennon oikeaa paikkaa. Kotosalla ollaan treenattu kaukojen asennonvaihtoja, varsinkin maasta ylös ja takaisin maahanmenoa. Piitu nousee nykyään nopeasti jo seisomaan, mutta on ruvennut myös steppailemaan ja tulemaan mua & namia kohti.

Punahilkka

Menee taas kategoriaan "Piitu edestä, Piitu takaa, Piitu istuu, Piitu makaa", mutta menkööt. :D

Operaatio "Jäneskoirasta Paimenkoiraksi"

... käynnistyi tänään! Olen jo pidemmän aikaa pohtinut, onko mahdollista kouluttaa järjetön riistavietti pois koirasta, tai ainakin hillitä sitä hieman. Tuskin koskaan saan Piitua ajolta pois tai jättämään pupun vapaana ollessaan, mutta jos edes saisi hihnassa pupujen (tms. riistan) perään hinkumisen pienemmäksi, niin ei aina tarvitsisi pelätä kaatumista tai käden katkeamista. Me kuitenkin asutaan ja lenkkeillään alueella, jossa pupuja on paljon. Lähes joka lenkki törmätään ainakin yhteen ja ilta-aikaan useampiinkin.

Viimeinen kimmoke tähän tuli oikeastaan eilen, kun yöpissalla törmättiin Piitun kanssa pupuun. Piitu jähmettyi, mutta ei ehtinyt syöksähtää kohti pupua. Sanoin pari kertaa jämäkästi "Jätä" ja otin askeleen toiseen suuntaan. Piitu katsoi pupua muutaman sekunnin, mutta lähti sitten perääni. Olin niiiiin tyytyväinen piskiin ja se saikin hurjasti palkkaa (onneksi nykyään jokaisen takin taskuissa on aina jotain koiranameja) ja kehuja.

Tänään tavattiin taas pupu iltalenkin päätteeksi. Onneksi ehdin huomata sen ennen Piitua (joka oli hihnassa, mutta hihna oli maassa ja piski kiipeili lumikasan päällä!). Kutsuin Piitun luokse ja mentiin yhdessä sellaiseen paikkaan jossa Piitukin näki pupun. Istuin kyykyssä Piitun vieressä ja pitelin kiinni remmistä tiukasti. Piitu alkoi tietysti heti tuijottaa pupua, joka vielä tässä vaiheessa istui jähmettyneenä paikallaan. Sanoin taas "Jätä" ja heti kun Piitu katsoi mua, palkkasin ruhtinaallisesti nakeilla. Saatiin tehdä tätä useasti ja en aina edes ehtinyt käskeä neitiä, kun Piitu jo katsoikin silmiin. Hetken päästä pupu alkoi liikkua, ensin se hyppeli metrin tai pari toiseen suuntaan. Piitu katsoi herkeämättä sen liikkeitä, mutta aika nopeasti luopui ja katsoi taas mua silmiin! :) Yhdessä vaiheessa pupu loikki jopa meitä kohti (tässä kohtaa olin ihan varma, että kohta olen naamallani maassa) ja Piitu selkeästi jäykistyi, mutta ei edelleenkään piipannut tai ottanut askeltakaan pupua kohti. Siinä vaiheessa kehuin Piitua koko ajan ja syötin namia jatkuvalla syötöllä. Lopulta pupu lähti juoksemaan aika vauhtia meistä poispäin, jolloin Piitu nojasi kyllä eteenpäin ja katsoi tiukasti pupun perään. Sain kuitenkin kehumalla sen katseen pois ja pääsin taas palkkamaan! Sitten lähdettiin kävelemään kotiin, eikä Piitu edes vilkuillut taaksensa. Missään vaiheessa se ei päässyt keräämään kierroksia, joten matka jatkui kun mitään pupua ei olisi koskaan nähtykään!

Ehkä se voisi olla mahdollista... pieni toivonkipinä on jo syttynyt. Nyt vain ruvetaan toivomaan että törmätään pupuihin juuri tuollaisissa tilanteissa, joissa ehdin huomata sen ennen Piitua. Eipä se vaikeaa kyllä ole, pitää vaan varustautua taskullisella makkaraa ja mennä tuohon lähipuistoon kytikselle. ;)

Katsotaan, miten operaatio tästä jatkuu!

Ps. Toko on edelleen ihan syvältä, Piitu ei vaan tahdo eikä halua. Nyyh, päästäisiinkö taas agilityyn ja jäljelle??

Kun ei huvita

Piitua ei ole oikein viime päivinä huvittanut treenailla. Toivon syvästi että tämä on vain jotain lähestyvien juoksujen aiheuttamaa kiukuttelua, eikä mikään pysyvä olotila. Tekeminen on vähän hidasta, epätarkkaa ja keskittyminen putoaa jos palkka viipyy (odotan esim. että korjaa itse vinon perusasennon). Turhauttavaa kerrassaan. Äänitehosteetkin ovat taas löytyneet ja neiti piippaa lähes 24/7. Aamulla, ennen lenkkiä, lenkin jälkeen, kesken treenien, treenin jälkeen, ennen ruokaa, ruuan jälkeen jne jne. Kuvio tuli varmaan selväksi :P Tuntuu ettei mikään ole nyt hyvin.

Pitkien treenien sijaan ollaan nyt naksuteltu joka päivä noin 10 minuuttia kerrallaan, lähinnä pepputreeniä perusasennossa, kaukojen maasta ylösnousemista ja noutokapulan nenäkosketusta. Sen lisäksi vain pitkiä lenkkejä (jotka sentään ovat sujuneet kivasti ja ilman vetämisiä!) märistä syyskeleistä piittaamatta. Onni on koiran kurahaalari!

Tällä toivotaan nyt kovasti a) että Piitu aloittaisi ne ilmassa roikkuvat juoksunsa NYT (muuten ne on päällä vielä joulunakin) ja b) että neidin kadonnut motivaatio löytyisi. Ja toki vielä c) että ohjaaja oppisi paremmaksi koirankouluttajaksi, eikä aina turhautuisi jokaisesta vastoinkäymisestä.

Maailman kaunein pieni valkea

"Voisitko nyt ystävällisesti heittää jo sen kepin??"

Valkkua ja raakaluita

Torstaina 4.11. oli taas tokovalmennus! Saatiin kyllä rahoille vastinetta oikein kunnolla, tuntuu että pää oikein surisee kaikkien uusien oivalluksien ja neuvojen takia. :) Tärkein oli varmaan se, että mua saa tulla läppäisemään sormille seuraavan kerran kun yritän houkutella Piitua namilla korjaamaan esim. perusasentoa. Piitu saa nyt jatkossa miettiä ihan itse, miksi palkka ei tulekaan liian väljästä perusasennosta ja mitä sen täytyy tehdä että sen palkan saa! ;) Pistetään piskin aivot nyt todenteolla töihin!

Piitun perusasentoa, kuvan ottanut Sanna Eeva.

Muuten sitten keskityttiin taas meidän vuorolla seuraamiseen. Piitu oli pätkittäin hyvä, mutta lähti pari kertaa kesken seuraamisen jonnekin huitelemaan, eli keskittyminen ei pysynyt yllä. Ensi kerralla täytyy varmaan pitää neiti taas hihnassa, nyt on päässyt vähän liikkaa karkailemaan kentällä ja meno on välillä sellaista rallattelua että... kivaa että on kivaa, mutta kentällä olisi kuitenkin tarkoitus tehdä töitäkin. Näytettiin myös meidän liikkeestä maahanmeno, mikä oli ensimmäisellä kerralla hyvä ja nopea, toisella kerralla taas Piitu epäröi ja ehdin hätäisenä antaa kaksoiskäskyn. Tästä sain palautetta, että P olisi mennyt kyllä maahan ihan yhdelläkin käskyllä. Kotiläksynä tehdään nyt erilaisia seuraamispätkiä, esim. suoraan, käännös oikealle ja sitten liikkeestä maahan.

Piitu tuijottaa kun mami riisuu hanskoja,
kuvan ottanut Sanna Eeva.

Valitettavasti joudutaan nyt taas pitämään Piitun juoksujen mittainen tauko... vielä ei neiti vuoda, mutta kaikki merkit ovat ilmassa. Viime vuonna Piitu aloitti syysjuoksut 6.11., joten katsotaan kuinka lähelle osuu tänä vuonna. :P Toivotaan, että nämä olisivat nyt Piitun viimeiset juoksut, josko sinne leikkaukseen päästäisiin ennen kevään juoksuja. Helpottuisi treenaaminen huomattavasti ja onhan suurin osa meidän koirakavereistakin uroksia, joten ei tulisi sitten niin pitkiä taukoja tapaamisiin ja yhteislenkkeihin!

Meillä on nyt viime päivinä herkuteltu tuoreilla, raaoilla hirvenluilla! Nemikin on ihan innoissaan maistellut lihan roippeita luista, vaikka ei normaalisti suostu syömään edes jauhelihaa :D Janin mukava työkaveri on käynyt ahkerasti hirvimetsällä ja tuonut sitten ystävällisesti meille luita, nyt on pakkanen pullollaan! Aikaisemmin Piitu on saanut raakoja naudan ja peuran luita, ja raa'at luut ovat kyllä selkeästi ihan huippuja neidin mielestä :) vähän maha menee vielä sekaisin, mutta toivotaan että sekin jatkossa tottumuksen myötä helpottaisi.

Kootut treenit

Perjantaina piti heti päästä treenailemaan tokoa, kun valmennuksesta jäi into päälle. :) Keskityttiin lähinnä siihen seuraamisen oikeaan paikkaan. Piituhan tuppaa helposti jäämään tosi väljäksi, mutta kun keksin niinkin yksinkertaisen asian kuin palkkakäden vaihtamisen vasemmasta oikeaan, tuli se heti paljon tiiviimmäksi. Otettiin paljon lyhyitä pätkiä, joissa kontakti pysyi jo kivasti yllä, sekä kääntymisiä oikealle ja vasemmalle. Muutama täyskäännöskin tehtiin, Piitulla ei onneksi ole juurikaan ongelmaa kropan käytössä, vaan se venyy ja vanuu ;) Käännökset oikealle ovat sata kertaa paremmat kuin vasemmalle, mutta eiköhän se siitä kunhan ohjaaja muistaa opetella kävelemään! Olen monta kertaa treenannut käännöksiä ilman koiraa, mutta heti kun tehdään Piitun kanssa yhdessä, unohdan täysin keskittyä niihin omiin jalkoihin ja askeliin.

Otettiin myös vähän kaukoja, istu-maahan sekä maahan-seiso. Istu-maahan on edelleen ihan kiva, tosin nyt Piitu alkaa jo ennakoida käskyjä... pitää siis vaihdella käskyjä enemmän, eikä tehdä aina samaa istu-maahan-istu-maahan-palkka-komboa. Käskytän myös edelleen ihan liian tiuhaan tahtiin, pitäisi treenata myös niitä koemaisia pidempiä välejä. Maasta seisomaan alkaa olemaan tosi nopea ja näpsäkkä. Nyt sitten seuraavaksi pitäisi alkaa enemmän treenata sitä oikeaoppista maahanmenoa seisomasta, ettei Piitu liiku liikaa paikaltaan.

Lauantaina tehtiin vain peltojälkeä. Tallasin noin 20-metrisen jäljen omasta mielestä aika haastavalle alustalle, parin tontin välissä olevalle "joutomaalle", jossa oli vähän pidempää ruohoa ja heinää, mitkä olivat kyllä ihan kohmeessa. Laitoin taas märkäruokaa joka askeleelle ja nyt ensimmäistä kertaa tein jäljelle kulman! Tarkoitus oli kyllä aloittaa loivista kaarteista, mutta koska treeniseura innosti niin tuli sitten tehtyä ihan oikea kulma ;) Piitu aloitti taas vauhdilla ja jätti parilta ensimmäiseltä metriltä ruuan syömättä. Kun sitten pidättelin vähän liinasta, nosti nenän ylös ja pomppasi pois jäljeltä. Että näin, ei siis taas kestänytkään vauhdin hillintää. Palautin neitosen jäljelle ja toisella yrittämällä rauhoittuikin vähän. Ensin paineli kulman ohi, mutta tuli nopeasti takaisin ja palasi ehkä metrin takajälkeä. Taas nenä oikeaan suuntaan ja tällä kertaa Piitu malttoi jopa syödä namit ja jäljesti kulman hienosti. Vähän tällainen shokkialku siis kulmien treenaukseen, jatkossa sitten vähän helpompia harjoituksia.

Eli meidän suurin ongelma (ja samalla myös vahvuus) on Piitun järjetön into jäljelle. Tarkkuus kärsii vauhdista aika lailla, vaikka Piitu osaa myös korjata virheitänsä itse, näkisin sen silti mieluummin tekemässä kerralla tarkkaa työtä. Ihanaa että Piski rakastaa nenätyöskentelyä näin paljon, mutta kumpa se malttaisi myös pitää ne aivot mukana touhuissa :) Jatketaan siis tarkkuusharjoituksia. Muuta ei lauantaina sitten treenailtukaan, vaan Piitu sai keskittyä BJ:n ja Chicon möyhentämiseen.

Sunnuntaina tokoiltiin lyhyesti ulkona. Ei onnistuttu löytämään yhtään kohtaa parkkipaikalta, joka ei lainehtinut vedessä ;) Onneksi Piitua ei sade haittaa! Vähän vaan silmät räpsyy, kun sadepisarat tietty tippuu silmiin kun P pitää katsekontaktia. Otettiin siis lähinnä seuraamispätkiä ja käännöksiä, yritin pitää pätkät tosi lyhyinä ja palkata usein.

Maanantaina vain lenkkeiltiin kiva pitkä lenkki Joonaksen ja BJ:n kanssa. Piitu hakee nykyään jo lenkilläkin sivulle namin toivossa ;)

Tänään taas tokoa, mentiin naapuritalon parkkikselle jossa on ihan kiva valo treenata pimeässäkin. Saatiin myös aika paljon häiriötä ohikulkevien ihmisten muodossa (kerrankin treenattiin siis sellaiseen aikaan että ihmisiä on vielä liikkeellä! :D). Aloitettiin perusasennoilla ja pepputreenillä, eli kutsuin Piitua eri kohdista sivulle. Sitten taas seuraamista, Piitu oli tosi kiva ja innokas (häntä heilui!), mutta jää mun mielestä edelleen liian taakse. Seurasi kuitenkin käännökset hyvin ja nyt treenattiin myös sitä vasemmalle käännöstä. Sitten otettiin lyhyet paikallamakuu sekä -istuminen, ekaa kertaa takapalkalla. Molemmat sujui hyvin, Piitu oli rauhallinen mutta kuitenkin tarkkaavainen. Kaukoista treenattiin pari kertaa istu-maahan sekä maahan-seiso.

Loppuun otettiin vielä puunkiertoja. Me kärsitään kyllä vakavista vieroitusoireista ja tämä on ainoa säälittävä korvike agilitylle mitä keksin... no, positiivisesti ajatellen Piitun takaakierrot ovat toivottavasti kunnossa kunhan vielä joskus radalle päästään!

Huomenna koitetaan päästä taas jäljelle tarkkuusharjoituksien pariin. :)

Tokovalmennuksessa!

Päästiin tänään vihdoin aloittamaan projekti jota ollaan parisen viikkoa tässä suunniteltu: kahden hengen yksityistunnit Piskipalvelussa! Tätä ehdotti meille ihanan Boriksen emäntä Sanna, joka käy B:n kanssa Annella ryhmätunneilla. Ollaan yritetty löytää sopivaa aikaa ensimmäiselle tunnille ja tänään päästiin lähtemään ihan extempore, kun normaalit iltatunnit oli peruttu. Ja onneksi päästiin :)

Piitu matkasi siis Boriksen kanssa samassa takapaksissa ihan sopuisasti, mitä nyt tahtoi kauheasti koko matkan ajan jutella (=ulvoa). Perillä Piitu pääsi ensimmäisenä kentälle ja hommiin, jotta ei ehtisi keräämään kauheita kierroksia autossa odottelusta.

Ensin Anne tietysti kyseli miten ollaan aikaisemmin treenattu jne. ja sitten näytettiin vähän seuraamista. Annen mielestä voimme lopettaa nyt namilla imuuttelun ja siirtyä ihan siihen että Piitu kulkee vieressä ja saa palkan oikeasta paikasta. Tätä kun tehtiin hetki, alkoi se sujua tosi hyvin! Vaikka Piitu oli vapaana kentällä, se seurasi kuitenkin liikkeitäni eikä lähtenyt oikeastaan missään vaiheessa haahuilemaan omiaan, paitsi sitten luvan kanssa vapautuksen jälkeen. Itse huomasin heti, että palkkaan ihan liian harvoin. Jatkossa siis namia sataa runsaammin kun treenataan seuraamista ;) Kyllä Piitu nytkin tuntui melko motivoituneelta ja tykkäsin kyllä sen asenteesta. Nyt vain paljon seuraamistreeniä, lyhyitä pätkiä ja käännöksiä.

Loppuun näytimme vielä lyhyen paikallamakuun. Olin itse parin metrin päässä ja kävin palkkaamassa pari kertaa. Piitu pysyi hienosti maassa eikä katsekaan paljoa harhaillut, vähän katsoi Annea joka käveli kentällä. Ei kuitenkaan osoittanut mitään nousemisen merkkejä, vaan katsoi lyhyesti ja otti sitten taas kontaktia. Loppuun saatiin vielä paljon hyviä vinkkejä ja uusia eväitä jatkoon, tuli paljon ajateltavaa... Piitu teki töitä kyllä kivasti, ottaen kuitenkin huomioon sille vieraan paikan ja varsinkin meidän puolituntisen loppupuoliskolla se oli jo tosi hyvä ja rauhallinen. Eiköhän se jatkossa vaan parane!

Sitten vaihdettiin paikkoja, eli Piitu meni autoon ja Boris tuli vuorostaan kentälle. Oli tosi hieno nähdä kuinka keskittyneesti teki nuori rhodepoika hommia :)

Jatkossa koitetaan nyt päästä valmennukseen kahden viikon välein, muu aika treenataan sitten kotiläksyjä ahkerasti. En vielä tiedä agilityn ja haun jatkosta, nyt kun meidän käytössä ollut laina-auto myytiin... eli ainakin toistaiseksi voidaan keskittää lähes kaikki treenienergia tokoon (ja loput jäljestykseen ;)).

Kiitos vielä kyydistä & treeniseurasta, Sanna ja Boris!

Jotain pientä

Viime torstaina käytiin viimeisessä DogiTiimin agilityssä tämän syksyn osalta. Tehtiin tosi pitkää rataa kahdessa eri pätkässä. Radalla oli taas kepit, jotka tietysti aina vähän katkaisee meidän vauhtia, kun Piitu ei niitä vielä yksin osaa. Tällä kertaa Piitu haki kyllä putkiin tosi hienosti, ei paljoa tarvinnut työntää niiden suuntaan ;) kyllähän se neiti niitä suoritti pari kertaa ominkin päin... putkihullu siis edelleen.

Varsinkin radan toinen osuus aiheutti vähän vaikeuksia, en millään ehtinyt paina rataa mieleeni. Piitu pysyi ihan kivasti näpeissä, kuunteli ja katsoi ohjausta hienosti - ja sitten en itse tiedä mihin mennään! Höh. Piituun sai siis olla tyytyväinen, toivottavasti päästään pian uudestaan agiliitämään!

Eilen tehtiin taas vähän jälkeä. Ensin yksi makkararuutu nenänherättelyksi ja sitten yksi noin 15-metrinen tarkkuusjälki nurmikolle. Jäljellä oli koiranruokaa melkein joka askeleella, paitsi viimeiset noin kaksi metriä oli ilman. Jäljen päässä oli sitten loput ruuat. Tarkoituksena oli tosiaan keskittyä nyt siihen että Piitu ajaisi jäljen nenä maassa ja rauhallista vauhtia. Ja Piitu kyllä yllätti! Lähti rauhassa ja söi melkein kaikki namit jäljeltä. Vauhtia oli oikeinkin sopivasti, eikä nenä noussut kertaakaan ylös tai lähtenyt harhailemaan! Lopun namittomassa kohdassa vauhti sitten kiihtyi, mutta Piitu kesti hienosti pienen pidätteen liinasta, eikä nostanut päätä ylös tms. :) Mentiin siis loppuun asti rauhassa. Olin tosi tyytyväinen!

Tänään olisi suunnitelmissa käydä jäljellä uudestaan. Pitäisi nyt vaan rohkeasti alkaa pidentämään jäljen pituutta...

Agilityä ja yövieraita

Viime torstaina mentiin taas palelemaan agilitykentälle. Kummasti siinä ehtii tunnin odottelemisen aikana kangistua ;) vaikka tosi kivaa ja mielenkiintoista onkin seurata muiden koirakoiden treenejä. Ja kylmyys kyllä helpottaa heti kun pääsee radalle Piitun kanssa, nytkin taas treenien lopuksi sai oikein puuskuttaa...

Tehtiin taas ratatreeniä, esteiden lisäksi oli suora putki, pituus, keinu ja kepit. Ongelmia aiheutti kohta, jossa Piitun olisi pitänyt irrota jokunen metri ja hypätä este, jolloin olisin itse ehtinyt vasemmalle ottamaan vastaan pituuden takaa. No, ei irronnut Piitu ei... pallon kanssa kyllä ja oikein reippaasti, mutta heti kun pallo meni piiloon ei tahtonut lähteä. Tarvittaisiin niin paljon tota irtoamistreeniä.

Treenien loppuun saatiin jäädä vielä treenaamaan keppejä ja keinua. Ensin keinulle nousemista, niin että keinu oli tuettuna siivekkeen päällä eikä siis keinunut. Piitu nousi ihan reippaasti toiseen päähän asti, mutta pääsi yhden kerran hyppäämään alas ennenkuin ehdittiin nostaa se pois. Seuraavaksi totuteltiin keinun päästämään ääneen, niin että Piitu hyppäsi melkein keskelle keinua ja tuli namin perässä sen alas. Tätä ollaan tehty viimeksi alkeiskurssilla ja silloin Piitu hieman arasteli, kuten nytkin aluksi. Monen toiston ja valtavan nakkimäärän jälkeen alkoi kuitenkin sujua!

Kepit otettiin moneen kertaan ja molempiin suuntiin nakkipalojen kanssa. Piitu pujottelee tosi hyvin ja nopeasti, kunhan itse vain maltan "vetää" sen tarpeeksi pitkälle ennenkun vaihdan namikäden toiseen väliin. Heti kun itse löysin oikean rytmin vetämiseen, sujui pujottelukin paljon paremmin. Lisää treeniä vaan kaipaa! Lopuksi alkoi olla jo niin pimeää, että hyvä kun eteensä näki. Piitu sai ansaitusti isot kehut, koska teki töitä varsinkin loppupuoliskolla tosi intensiivisesti kun harjoiteltiin keinua ja keppejä. Anulle iso kiitos kun saatiin jäädä vielä treenailemaan! :))

Tänään Piitulla on jännä päivä, sillä Emma ja Edi ovat meillä hoidossa yön yli! Ollaan käyty jo koirapuistossa riehumassa, syöty hurjasti luita ja possunkorvia, ja nyt koko kolmikko makaa lattialla rauhallisina. :) Toivottavasti yö sujuu yhtä mukavissa merkeissä!

Eiliset hakuilut

Eilen päästiin hakuilemaan ja laina-autokin pelitti miltei täydellisesti, jippii! :D

Piitulle otin kaksi tuuli-ilmaisua. Ensimmäisessä MM oli aika kaukana keskilinjasta. Käveltiin viitisen metriä ja päästiin liinasta irti. Piitu sai mennä vapaana etsimään ja hukkuikin tosi nopeasti pimeään metsään. Eipä siinä ollut paljoa muuta tehtävissä kun odottaa mitä piski tekee, sillä ryske vaan kuului mutta koiraa ei erottanut. Onneksi Piitu kuitenkin löysi maalimiehen melko nopeasti ja toivottavasti ilmavainulla (eikä niin että vain vahingossa juoksi sen yli).

Toisella kertaa maalimies olikin aika lähellä. Lähetin keskilinjalta ja Piitu juoksi suoraa päätä maalimiehen luokse! Tässä olikin sitten jo paljon tekemisen meininkiä. :) Okei, oli tosi helppo, mutta koska viime kerta meni niin penkin alle, kaivattiinkin jo onnistumisia!

Jonkinlainen onnistumisen hetki koettiin myös treenien jälkeen kun haettiin vielä porukalla viimeistä merkkiä pois metsästä. Piitu sai olla vapaana Jidi-bortsun ja Caro-mittelin kanssa samalla kun rymyttiin yhden taskulampun valossa. Olin koko ajan vähän sydän syrjällään, koska pelkäsin että neiti Piisami ottaa ja lähtee jonkun jäljen perään, kadoten sysipimeään metsään. Mutta ei! Piitu juoksi Jidin kanssa ihan innoissaan ja pysytteli tosi hienosti lähellä meitä. Ja jos lähtikin kauemmas, tuli kuitenkin heti kutsusta luokse. :))

Vanhoja treenauksia

Torstaina 23.9. oli kolmanneksi viimeinen kurssikerta agilityä. Tehtiin aikas kivaa rataa, jossa oli taas mukana pituus ja kepit. Pituus meni taas ongelmitta, eli ei ole enää outo este Piitulle. Muutenkin alussa Piitulaisella oli energiaa ja vauhtia vaikka muillekin jakaa! Neiti painoi menemään ja teki pari ylimääräistä kunniakierrostakin... Ihanaa kyllä, tuntuu piski tykkäävän agilitystä kun noin ilottelee kentällä. Pitäisi nyt vaan muistaa aina aina aina palkata vaikka ei ihan putkeen menisikään, jotta pysyisi tuo ihana into. Hallittavuus tulee sitten toivottavasti kokemuksen myötä ;) Päästiin myös ottamaan puomi muutamaan otteeseen. Ihan hyvin sekin sujuu, Piitu tosiaan pikkaisen himmaa vauhtia alastulossa ennen kontaktia. Tosin nyt täytyy vähän alkaa kiinnittämään huomiota myös kontaktiin ylösmenossa, sillä Piitu ottaa nykyisin aika pitkän loikan ja kontakti voi olla vähän siinä ja siinä... Treenien jälkeen Piitu pääsi vielä riehumaan iltapainit BJ:n ja Chicon kanssa kun käytiin palauttamassa auto.

Viime torstaina ei ollut treenejä ollenkaan, mitä tämä lahopäinen ohjaaja ei tietenkään muistanut. Treenattiin kuitenkin puomia kun kerran kentälle oltiin ajettu (ja käynnistelty laina-autoa 10 minuuttia, argh) ja käytiin pienellä lenkillä lähimetsässä. Piitu oli kuitenkin hihnassa koko ajan, en uskaltanut vieraassa metsässä päästää vapaaksi pupujen takia. Lopuksi heitin vielä Piitulle kahta palloa niin, että kun se haki pallon, heitin toisen pallon ihan toiseen päähän kenttää. Tuli vähän siis juostua :) "Jäähdyttelyksi" mentiin vielä koirapuistoon BJ:n kanssa.

Muista treeneistä on nyt tullut vähän taukoa, kun eräs asia on vienyt lähes kaiken vapaa-ajan mitä töiltä jää. Ollaan vaan keskitytty lähinnä lenkkeilyyn, eikä olla stressattu treenaamisesta. Nyt urakka alkaa onneksi olemaan jo takanapäin! Sunnuntaina käytiin kyllä vähän ottamassa tokoa pihalla ja Piitu oli tosi hyvällä tuulella. Otettiin jääviä liikkeitä ja kaukoja lelulla sekä vähän seuraamista. Jäävissä isoin ongelma on vieläkin se pysähtyminen, mutta katsotaan jos nyt lelun kanssa päästäisiin taas vähän eteenpäin. Maahan ja istu on molemmat hyviä, istuminen ehkä vähän hidas välillä. Loppuun vielä lyhyt paikallaanmakuu, mikä sujui myös hyvin.

Agilityä silmälläpitäen treenattiin myös puun kiertämistä eri puolilta. Muutaman toiston jälkeen alkoi sujumaan jo vauhdikkaammin, mutta pitää silti ehtiä tekemään tätä harjoitusta vielä lisää, jotta saadaan sitten kiertoihin varmuutta myös kentällä!

Tänään illalla suuntana olisi hakumetsä, mikäli laina-auto ei petä...

Hiekkakuopilla

Pitkästä aikaa vähän kuvasaastetta blogiin... poikettiin tänään lenkin lomassa hiekkakuopille, missä Piitu pääsi kirmailemaan lelun perässä. Hyvää treeniä ja väsytystä :) Neiti oli 10 metrin liinassa mahdollisten pupujen varalta, mutta yhtäkään ei onneksi nähty! Ehkä ensi kerralla uskallan päästää vapaaksikin... hiekkakuoppakiipeilyt otetaan nyt ehdottomasti osaksi meidän viikon liikkumisia!

"Älä enää kuvaa, mennään jo!"

Yhtään kuvaa itse juoksentelustahan ei tietenkään ole :D keskityin lähinna pitämään liinan suorassa ja pois Piitun jaloista.

Tuli vähän kuuma...

Kotimatkalla oli pakko pysähtyä kuvailemaan Piitua ihanan värikkäiden lehtien keskellä. No, Piitua ei oikein paikallaan pysyminen huvittanut eikä poseeraaminen onnistunut.

Edes vähän yritystä.

Lopetettiin sitten kun kaikki kuvat alkoivat näyttää tältä:

"Mun lelu!"

Huonot haut

Eilen ei menny ihan putkeen Piitun hakuilut.

Otettiin kaksi tuuli-ilmaisua, molemmat suhteellisen helppoja ja lyhyen matkan päässä. Ekalla pistolla Piitu häsläsi taas joka suuntaan ja oli ihan lentoon lähdössä. Kaikki muut ihmiset kiinnostivat paljon enemmän kuin maalimies. Ihku keppikin löytyi maasta ja sen pieni piski olisi halunnut ottaa mukaan. Maalimies löytyi lopulta minuuttien jälkeen, puoliksi kai vahingossa.

Toinen pisto otettiin toiselle puolelle metsää. Piitu lähti taas vauhdilla, mutta taisi saada jonkun jäljen nenänpäähänsä (meni juuri sinne missä itse olin hetki sitten kävellyt toisen koiran maalimiehenä), koska painatti menemään nenä maassa. Hetken risteilyn jälkeen Piitu onneksi löysi maalimiehen, jonka mielestä Piitu oli tullut nenä ylhäällä hajun perässä. Piristi ihan vähän :)

Joopeli, kyllä voi viikon väli taas muuttaa asioita. Viime hakutreeneissä tuntui, että Piitu alkoi tajuta jutun juonen. Nyt taas fiilikset ovat ihan päinvastaiset... Piitu ei kyllä millään lailla ollut parhaassa mahdollisessa mielentilassa, neiti pääsee aina keräämään niin kauheat kierrokset autossa. Mutta katsotaan, annetaan nyt haulle (ja Piitulle) vielä tilaisuus.

Loppuviikkoa

Torstaina oli totuttuun tapaan aksapäivä. Viime kerta jäi töiden takia väliin, joten innolla odotettiin treenejä koko viikko :) Ilma oli aika hirveä, kylmä tuuli yhdistettynä tihkusateeseen ja itse olin taas vaihteeksi kipeänä. Jouduttiin odottelemaan omaa vuoroa jokunen tovi, koska meitä oli tällä kertaa paikalla monta koirakkoa. Piitu ainoana maksi-koirana pääsi kentälle viimeisenä, vähän yritettiin siinä lämmitellä ennen omaa vuoroa.

Piitu oli aikas hyvä! Aluksi oli kiinni kädessä ja mentiinkin yhden esteen ohi oikein urakalla. Pikkuhiljaa kuitenkin alkoi taas irrota ja tällä kertaa haki heti alusta alkaen putkiin tosi upeasti! Vaikka oli aika vaikeita putkikulmia, irtosi niihin hienosti. :) Pituus oli heti toisena esteenä ja senkin yli mentiin ongelmitta, jes. En ole ainakaan vielä ottanut siihen mitään eri käskyä, vaan samalla "hyppy"-käskyllä ollaan menty kuin muillakin esteillä. Radalla oli myös kepit ja keinu, joita kumpiakaan Piitu ei vielä osaa. Tällä kertaa ei siis päästetty Piitua keinulle ollenkaan, vaan tehtiin rata ensin keinulle asti ja sitten keinulta loppuun asti, kepit tietty avitettuina. Lopussa oli kohta, jota jouduttiin hinkkaamaan aika urakalla; kaksi putkea peräkkäin joiden jälkeen oli ns. ansaeste, jota ei hypätty, vaan tarkoituksena oli ohittaa se (koira toiselta puolelta ja ohjaaja toiselta) ja jatkaa kahdelle viimeiselle esteelle. Monta kertaa Piitu hyppäsi ansaesteen koska ohjaaja oli taas myöhässä... Lopulta saatiin kohta onnistumaan yhden kerran, tosin viimeinen este jäi vuorostaan hyppäämättä. Mutta olin tosi tyytyväinen jo siihen, että sain Piitun pois ansaesteeltä ja oikean esteen yli. Lopetettiin sitten siihen, eikä enää hinkattu.

Hyvät treenit siis taas! Kyllä tulee surku jos ei talven aikana päästä agilityä treenaamaan... :( huonolta näyttää tällä hetkellä lähinnä auton suhteen.

Tänään Piitu pääsi pitkästä aikaa metsäjäljelle! Ihan liian pitkä tauko meillä ollut taas, pakko päästä jatkossa useammin. Jälki oli aika haastava (= ei niin huolella tampattu ja askellettu), varsinkin taas näin tauon jälkeen. Pituutta varmaan 20 metriä, märässä metsässä ja jälki kiemurteli hiukan. Namia oli vain rasiassa jäljen päässä. Alku oli vähän häsellystä eikä Piitu oikein malttanut pitää nenää maassa vaan olisi (ihme kyllä) halunnut mennä ilmavainulla. Sain aika paljon jarrutella menoa liinasta ja pakottaa neitiä keskittymään paremmin. Loppu 10 metriä alkoi onneksi sitten näyttää jo kunnon jäljestykseltä, eli nenä meni maahan ja Piitu teki tarkempaa työtä. Vauhtia oli taas paaaaaaaaljon... mutta niin vaikea päättää mitä asialle tekisi. Jos jäljelle laittaa namia, Piitu jättää ne syömättä ja paahtaa silti eteenpäin. Meidän olis kyllä pakko päästä jollekin jälkikurssille, tarvittais taas jonkun kokeneemman konkarin neuvoja että miten tästä eteenpäin! Koska Piitulta löytyy kyllä paljon moottoria jäljelle, kun se nyt vaan saataisiin kanavoitua oikein. Eli jälkikurssille siis, heti kun saadaan lottovoitto ja voidaan ostaa auto... huoh.

Piitu, pimeiden metsien valo

Eilen ei päästy ohjattuun tokoon, koska emäntä kävi luovuttamassa verta töiden jälkeen. Käytiin kuitenkin myöhään illalla vielä ottamassa vielä parit paikallaolot naapuritalon parkkiksella, ettei mennyt ihan löhöilyksi koko ilta. Ensin paikallamakuu, joka oli pituudeltaan ehkä minuutin luokkaa, mutta liikuin sen koko ajan eteen ja taakse, kävelin Piitun sivuille, hypähtelin ja kävin nopeasti piilossakin roskiksen takana. Piitu pysyi paikallaan moitteettomasti, eikä mennyt kyljelleen vaan tarkkaili koko ajan mitä teen.

Paikallaistuminen sujui aika samaan tahtiin, liikuskelin taas edestakaisin eikä Piitu reagoinut siihen mitenkään. Mutta kun sitten kävin piilossa, nousi ja lähti hiippailemaan perään. Palautin istumaan ja menin uudestaan vain käymään piilossa, sitten hirveät kehut ja vapautus.

Tänään taasen ohjelmassa olivat pk-treenit! Aloitettiin tallaamalla esineruutu. Piitu pääsi ruutuun kolmantena ja oli taas hirveä höyry päällä heti autosta päästyään. Kauhea tarve olisi tehdä JOTAIN! Vietiin ensimmäinen esine yhdessä ruutuun ja palattiin takaisin. Piitu sai hetken rauhoittua ja sitten "Esine"-käskyllä ruutuun. Pinkaisi ihan täysillä matkaan ja juoksikin hienosti takalinjalle asti. Esine löytyi pienen haeskelun jälkeen upeasti ja Piitu lähti tuomaan sitä takaisin vauhdilla. Pienet tapporavistuksetkin piti esineelle antaa ;)

Toisen esineen vei Anu ruutuun niin että Piitu sai katsella. Koiruus lähti taas kuin tykin suusta luvan saatuaan, mutta nyt etsi tosi laajalta alueelta ja palasi pari kertaa takaisinkin. Yhdessä vaiheessa näytti vähän siltä kuin olisi saanut jonkun ihkun riistanhajun nenäänsä, koska neiti paineli menemään nenä maata kohden aikamoista haipakkaa... Otettiin sitten uusi lähetys vähän lähempää ja Anu kävi uudestaan näyttämässä esinettä Piitulle. Tällä kertaa se sitten löytyikin pienen etsimisen jälkeen ja pääsin palkkaamaan. Oli aika haastava esineruututreeni Piitulle tällä kertaa, sillä käytettiin vieraita esineitä. Mutta hyvällä asenteella Piitu jaksoi onneksi painaa hommia ja lopputuloskin oli hieno. :)

Sitten taas hakua. Pimeä tuli taas niin älyttömän nopeasti, että viimeiset pari koiraa treenattiin pimeässä metsässä... tuo vähän haastetta myös maalimiehen hommiin, koska hyviä piiloja on vaikea löytää valossakin. Piitu pääsi jälleen hommiin toiseksi viimeisenä ja otettiin sille kaksi tuuli-ilmaisua. Molemmilla kerroilla maalimies-Anu oli piilossa maastokuvioisen peitteen alla. Piitu lähti taas höyry päällä tekemään töitä, mutta tuntui nyt pitävän myös pään mukana touhuissa. Pidin molemmilla kerroilla aluksi liinasta kiinni, mutta kun meno alkoi näyttää päämäärätietoiselta, päästin irti. Ja niinhän se maalimies sitten aika nopeasti löytyikin! Mieltä lämmittivät kyllä kovasti kokeneempien treenikaverien kommentit, että Piitu oli tänään hyvä. :) Itse on vielä vähän pallo hukassa siellä metsässä, kun ei osaa vielä lukea koirasta milloin se on saanut ilmavainun. No, eiköhän siinäkin tule sitten kokemuksen myötä paremmaksi. Tänään tosiaan tuntui, että Piitu tiesi jo ainakin vähän mitä teki.

Tänään sai myös jälleen olla kiitollinen valkoisesta koirasta, se sentään näkyi hämärässä metsässä! ;) Piitu - oma valaiseva tähteni pimeässä!

(Syksyn näyttelysuunnitelmat menivät nyt uusiksi, kun Piitu-neiti päätti tiputtaa kaiken pohjavillansa ja on nyt karvaton. Ei huvita maksaa siitä että haetaan huono arvostelu kun piski ei olla parhaimmillaan. Katsotaan näyttelyitä uudestaan sitten ensi keväänä :) nyt keskitytään tokoon, agilityyn ja pk-puolella hakuun&jälkeen!)

Hakuilemassa

Eilen päästiin taas hakumetsälle! Tehtiin tuuli-ilmaisuja ja Piitu sai olla ensimmäisenä vuorossa. Koska tämä oli Piitun ensimmäinen kerta, otettiin aika helppoja piiloja ja lyhyestä matkasta. Ensimmäisellä kerralla oli kauhea höyry päällä ja touhotti menemään ilman sen kummempaa ideaa. Maalimies löytyi kuitenkin ehkä vähän tuurillakin ja sitten pistettiin tietysti pystyyn hirmuiset bileet lihapullien kera. ;) Kivaa treenata tällaista lajia niin ihmisrakkaan koiran kanssa!

Kolmannella (vai toisella? Apua tätä muistia :D) Piitu näytti jo siltä, että tiesi mitä oli tekemässä ja lähti oikein määrätietoisesti etsimään maalimiestä. Onneksi treenikaveri tajusi huutaa mulle että irti liinasta, muuten olisin roikkunut vaan perässä ja hidastanut vauhtia. Kun sitten päästin otteen liinasta, löysi Piitu maalimiehen melkein heti! Jäi kyllä oikein hyvä mieli tästä treenistä :)

Muiden koirien treenatessa Piitu sai odotella puuhun kiinni sidottuna. Kuten jo osasin odottaakin, Piitu haukkui ja raivosi, tempoi hihnassa eikä olisi millään halunnut jäädä yksin odottamaan. Jaksoi kyllä haukkua tosi pitkään, mutta välillä oli taas hyviä hiljaisiakin pätkiä. Treenien lopussa alkoi kyllä vähän surettaa piskin puolesta, kun metsä kävi jo niin pimeäksi ettei montaa metriä eteensä kunnolla nähnyt... ja siellä Piitulainen odotteli puuhun kiinni sidottuna, onni on valkoinen koira joka näkyy pimeässä! Parkkipaikalla Piitu pääsi vielä tekemään tuttavuutta yhteensä neljän bortsun kanssa. Vähän oli selkeästi jännää pimeässä tutustua uusiin koiriin, sen verran jäykkänä Piitukin oli. :)

Piitu on kyllä maailman ihanin ja raivostuttavin harrastuskaveri. Ihanin, koska tekee kaiken aina täysillä ja hurrrrjalla innolla, ei koskaan kieltäydy mistään tai lopeta kesken. Raivostuttavin, koska kiihtyy ja kuumuu niin helposti, mikä sitten taas purkautuu ulinana, haukkumisena ja häsäämisenä joka suuntaan. Mutta en sitä silti vaihtaisi ikinä pois!

"Tehtäiskö jottain?"

Alkuviikon tokot

Maanantaina meillä oli taas perinteisesti DogiTiimin toko, näillä näkymin toiseksi viimeinen kerta ennen ensi kevättä. Oltiin ainoa koirakko paikalla, joten saatiin nauttia ihan yksityisopetuksesta. Häiriötä kyllä riitti, oli ohi juoksevia ravihevosia, autoja, ruohonleikkuri... pienen Piitun pää ja korvat pyörivät välillä vähän liikaakin häiriötekijöissä.

Aloitettiin paikallaoloilla. Ensin pariminuuttinen niin, että Anun Diva-bortsu oli Piitun parina. Menin ehkä parin metrin päähän ja palkkasin aina välillä, varsinkin kun hepat ravasivat ohi ja Piitua kiinnosti ne kovasti. Muistaakseni (pitäis aina vaan kirjoittaa kaikki heti ylös!) pysyi koko ajan hyvin maassa, eikä mennyt kyljelleen tms. Kokeiltiin sitten pidemmästä välimatkasta, eli menin kauemmaksi koirasa. Ensimmäisellä kerralla nousi ja lähti hiippailemaan mua kohti, mutta toisella kerralla pysyi sen vaaditun lyhyen ajan ihan hyvin. Nyt siis treenataan erikseen paikallamakuun kestoa (lyhyempi välimatka, enemmän palkkausta jos tarvii) ja välimatkaa (lyhyempi aika, mahdollisesti kehuminen kauempaa). Lopuksi koitettiin vielä miten Piitu reagoi, jos vierestä lähtee koira. Olin parin metrin päässä ja Anu kutsui Divan luokseen. Piitu katsoi kyllä perään, mutta ei noussut! Jes :)

Sitten katsottiin taas niitä alokasluokan liikkeitä. Seuraaminen on meillä vielä aikamoista imuuttamista, vaikka harjoitellaankin nyt sitä että namikäsi nousee pariksi sekunniksi ylös ennen palkan tuloa. Piitu kestää sen ihan ok, tosin saattaa välillä vähän irtaantua tai jättäytyä hippasen liian taakse. Käännökset olivat kuulemma hyviä, pystyin itsekin miettimään etukäteen jo miten teen ne, enkä vaan paniikissa roiskaissut johonkin suuntaan. ;) Silti, on se vaan vaikeaa muistaa kumpi on vasen ja kumpi oikea... Liikkeestä maahanmenossa ei vaadittu seuraamista, vaan Piitu vaan kulki vierellä ja käskin sitten maahan. Meni vinoon, mutta toisaalta sen asento oli kävellessäkin jo vino, koska ei tosiaan seurannut vaan kulki vain vierellä. Meni kuitenkin heti ekalla käskyllä maahan ja pysyi siinä. Liikkeestä seis onnistui taas vain namilla, ilman ei keskittynyt yhtään. Namilla kyllä pysähtyy tosi nopeasti, nyt pitäisi vaan tosiaan siitä namista kädessä päästä eroon.

Luoksetulo otettiin aika pitkästä matkasta, Piitu lähti tosi vauhdilla mutta vähän himmasi pari metriä ennen mua. Luulen, että odotti että kaivan palkan esiin... :P Loppuasennossa on myös vielä tekemistä, nyt tuli tosi vinoon. Mutta sitä sitten taas lyhyemmästä matkasta, olen kuitenkin tosi iloinen että Piitu pysyy hyvin istumassa, odottaa hienosti käskyä tulla luokse ja lähtee vielä ihan täysillä. Toivottavasti sama vauhti säilyy vaikka aletaan hinkata sitä loppuasentoa. :)

Koska aikaa jäi vielä, katsottiin myös pitkästä aikaa kaukoja. Maahan-istu sujuu Piitulta ihan hyvin, niitä kuitenkin tehdään aika usein muiden juttujen lomassa. Käskyjen välistä aikaa pitäisi vaan nyt pidentää ja ehkä liittää vielä ne käsiavutkin käskyihin. Nyt niitä ei olla käytetty, mutta kun kerran kokeissakin ne on sallittu... miksi ei sitten otettaisi kaikkia sallittuja apuja käyttöön! Maahan-seiso alkaa myös sujua pienellä käsiavulla. Istu-seiso ja seiso-maahan kaipaa vielä treeniä.

Oman vuoron jälkeen jäätiin vielä hetkeksi tokoilemaan häiriöön, kun toisen koirakon tunti alkoi. Otettiin ihan perusjuttuja, sivulle tuloa eri kulmista jne. Ihan kivasti Piipulainen teki hommia ja lopetettiinkin sitten leikkimiseen, jotta jäi hyvä mieli.

Eilen illalla treenailtiin taas omatoimisesti, ensin tokoa ja sitten makkararuutua. Tehtiin lisää perusasentotreeniä eri kulmista ja eri puolilta, Piitu osaa jo tosi kivasti hakea sivulle eri kohdista. Sitten seuraamista, lyhyitä pätkiä joissa namikäsi nousee hetkeksi aina ylös, sitten palkkasana ja palkka. Liikkeestä seisomistakin treenattiin tietty, mutta vähän tuntuu että siinä junnataan paikallaan... treenattiin kuitenkin nyt myös sitä, että pysähtymisen jälkeen ollaan paikallaan, vaikka ohjaaja liikkuisikin edestakaisin. Otin siis askelia molemmille sivuille, eteen- ja taaksepäin ja palkkasin aina välillä. Hienosti pysyi paikallaan, vaikka seurasi koko ajan liikkeitä tosi tarkasti. ;)

Lopuksi tosiaan vielä makkararuutua. Tallasin yhden ruudun, josta lähti kapea tallattu "polku" taas toiseen makkararuutuun. Piitu odotteli tolppaan sidottuna kun tallasin ruutuja, eikä huomioinut ohi kulkevia ihmisiä, hienoa. Kun kävin hakemassa neidin töihin, oli sillä taas kauhea höyry päällä. Piitu kyllä niin selkeästi tietää jo homman nimen, ihanaa kun se on niin innokas! Näytin ensimmäisen ruudun, josta jätti oikeastaan kaikki nakit syömättä, nuuski jälkeä pitkin toiseen ruutuun, josta sentään malttoi syödä nakit. Eli edelleenkin namit ovat aika toisarvoisia, jäljestäminen on paljon kivempaa! Täytyykin nyt tosissaan miettiä kuinka mielekästä se namien kylväminen onkaan. Perusmakkararuudun syö kyllä melkein tyhjäksi, mutta näköjään heti kun on muutakin jälkeä tarjolla jättää ne syömättä.

Sairastelun jälkeistä agia

Me ollaan taas jouduttu viettämään hiljaiseloa treenien suhteen, kun olin koko viikonlopun ja alkuviikon kipeänä. Piitua kävi sääliksi, tyttö kantoi palloa sänkyyn ja anovan näköisesti pyysi heittämään... taisi olla vähän tylsää.

Torstaina uskaltauduttiin kuitenkin agilityyn, koska vointi tuntui jo paljon paremmalta. Vähän tietty pelotti miten Piitu mahtaa toimia kun takana on niin monta toimetonta päivää. Meillä oli uusi ryhmä vielä kaiken lisäksi, joten häiriötä oli taas jonkin verran. Tehtiin samaa lyhyttä rataa kahteen kertaan, toisella kerralla vain peilikuvana. Radalla taisi olla yhteensä 7 estettä, joista yksi pituus ja putki vielä ansaesteenä pituuden jälkeen. Pari kertaa se Piisami sinne putkeen ampuikin, kun en itse ohjannut tarpeeksi aikaisin. Kuinka sitä aina täytyykin oppia kantapään kautta kaikki :D Kolmannella esteellä harjoiteltiin jaakotusta ja kuudennella taas tehtiin vekki. Oli tosi kiva radanpätkä, tykkäsin! Koko ajan sai kyllä käyttää päätä, ettei koira karannut johonkin muualle. Loppuvaiheessa kyllä huomasi ettei oma kestävyys ollut ihan normaalilla tasolla, sairastelu oli siis vienyt vähän mehuja kuitenkin...

Piitu pysyi yllättävän hyvin hanskassa ratojen ajan, odotin paljon pahempaa. Pari kertaa kyllä karkasi suoraan Anun luokse, kun näki että annoin pallon palkkausta varten. Mitä sitä pallohullu piski luonteelleen voi? Muuten kyllä seurasi ohjausta mukavasti, pari kertaa vähän vain vauhti tyssäsi kun taisin käskyttää jopa liian tiukasti... mutta muuten sujui ihan mukavasti siis ja ihan hyvä mieli jäi treeneistä. :) Kyllä se siitä, kun Piitu oppii koko ajan lukemaan ohjausta paremmin ja tuntuu ihan tykkäävän olla radalla. Itsekin tässä alkaa jo oppimaan miten ja missä vaiheessa täytyy käskyttää ja ottaa piski haltuun.

Meidän pitäis vaan päästä nyt kovasti treenaaman kontakteja ja etenkin keppejä! Harmi kyllä ettei oikein missään muualla niitä päästä tekemään kuin treeneissä, niin mielellään treenattaisiin myös omalla ajalla... Emännälle pukkaa niin kauheaa kisakuumetta, vaikka ei olla vielä lähelläkään valmiita kisoihin :D

Tänään Piitu pääsee taas perinteiseen lauantaityyliin juoksemaan ja remuamaan BJ:n ja Chicon kanssa. :)

Taipumista ja putkiongelma

Juuri agilitytreeneistä kotiutuneena voisi kai heti näpytellä ajatukset ylös, jälkeenpäin niitä ei enää muista niin tarkasti.

Piitu oli taas tänään aika oma itsensä, vaihtelevasti tosi hyvä ja sitten taas nenä maassa ja omissa maailmoissa. Aloitettiin ns. taipumisharjoituksella, jossa esteet olivat niin, että koiran piti käyttää kroppaansa ja taivuttaa itseään hyppyjen aikana. Piitu oli tässä ihan hyvä, ei harhaillut ja lähti ihan innokkaasti hyppäämään.

Sitten lyhyttä rataa. Kolme estettä (joista kaksi ensimmäistä suorassa linjassa toisiinsä nähden, kolmas hieman vasemmalla), U:n muotoinen putki ja taas kaksi estettä. Jätettiin koira ensimmäisen esteen taakse ja käveltiin itse kolmannen luokse. Koska kolmas este ei enää ollutkaan ihan suorassa linjassa kahden ensimmäisen lailla, piti "työntää" koira ohjauksella hyppäämään se. Piitun kohdalla piti käskyttää jo kun se hyppäsi toista estettä, pari kertaa olin ihan armottomasti myöhässä ja sieltähän se neiti tuli täysillä luokse. :P Sitten taas kun ohjaus osui oikeaan kohtaan, haki Piitu hienosti kolmannen esteen. Kyllä se koira tekee kun sitä ohjataan oikein :)

Otettiin siis ensin vain näitä kolmea estettä niin että kolmannen jälkeen oli namikuppi. Sitten otettiinkin koko rata loppuun asti. Tänään meille suurinta päänvaivaa aiheutti - ihme kyllä - PUTKI. Piitu ei olisi millään halunnut mennä putkeen sen vasemmasta päästä. Väisti aina viime hetkellä, nuuski kovasti putken ympäristöä ja sen suuta. Ei vaan mennyt millään sinne, toisestä päästä meni kyllä ihan oma-aloitteisesti sisään... Tosi ihme juttu, tähän mennessä Piitu on kuitenkin aina mennyt putkeen tosi vauhdilla, nyt jouduin viemään sen sinne kaulapannasta ja työntämään vielä vähän vauhtiakin. Ja tosiaan ongelma oli vain se putken toinen pää. Joku kovin ihmeellinen haju tms. siinä oli, en oikein jaksa uskoa että Piitu halusi olla vain hankala...

Pakko kirjoittaa vielä sananen eilistä tokoiluista. Mentiin iltapäivästä Piisamin kanssa puistoon tarkoituksena hinkata vähän perusasentoja. Ja Piitu oli kyllä niin mainio! :) Innokas olematta kuitenkaan ylihysteerinen, nopea kun mikä ja teki kaiken pyydetyn niin kovin tarkasti. Jo kun tultiin puistoon, alkoi heti tapittamaan silmiin. Tehtiin siis perusasentoja, välillä niin että otin askeleen oikealle, välillä taas askeleen eteen jne. Lisäksi vähän seuraamista niin, että namikäsi nousee aina hetkeksi ennen palkkaa ylös ja liikkeestä pysähtymistä, koska sen pitäisi nyt olla tehotreenissä. Kaikki sujui kyllä tosi hyvin, olin yhtä hymyä treenien jälkeen. On se vaan hieno koira :)) Loppuun otettiin yksi luoksetulo vähän lyhyemmästä matkasta, ehkä 6-7 metristä, koska tarkoituksena oli tehdä nyt myös se loppuasento kunnolla. Olen ottanut tavaksi odotuttaa Piitua aina hetken ennen kutsumista, jotta ei yrittäisi ennakoida. Piitu odottaakin nykyään aina niin hienosti, hievahtamatta istuu ja katsoo, kunnes saa kutsusta tulla täysillä luokse! Ihana piski.

Maanantaitreeniä

Piitu toimi tänään mainiona terapiakoirana emännälle. :)

Työstressi painoi hartioita ja kauhea kiirekin tuli, vartissa piti pilkkoa namit, pakata treenikassi ja kävellä hakemaan auto Joonakselta töiden jälkeen. Ei siis ehkä paras mahdollinen mieliala ja hetken tulikin mietittyä, pitäisikö ilmoittautua tälle kertaa poissaolevaksi. No mentiin kuitenkin, nyt kun vielä saadaan Anun opetuksesta nauttia!

Meitä oli tällä kertaa tokossa siis vain kaksi koirakkoa, me ja ihana tolleripoika emäntineen. Tehtiin aluksi seuraamista oman tason mukaan. Molemmat koirat oli koko ajan kentällä, eli vähän häiriötäkin oli, mutta tykkäsin silti Piitun keskittymisestä! Saatiin taas paljon hyviä vinkkejä miten jatkossa treenata, tähän asti kun vähän tuntui että junnataan paikoillaan... myös käännöksiä täytyy muistaa tehdä enemmän ja ennenkaikkea, myös emännän täytyy oppia kääntymään oikein! ;) Kuivaharjoittelua ilman koiraa siis ja sitten koiran kanssa.

Sitten otettiin tunnin ns. hauska liike eli ruutu. Piitu ei ole taas hetkeen ruutua tehnytkään, joten otettiin ihan helppo ruutuharjoitus: vietiin kettulelu yhdessä ruutuun, sieltä merkille istumaan, vähän hetsausta (jota Piitu ei kyllä paljoa tarvitse) ja käskystä ruutuun. Lähti molemmilla kerroilla tosi täysillä ja innokkaasti ruutuun. Molempien kertojen lopuksi leikittiin vielä lelulla ruudussa.

Loppuun vielä parin minuutin paikallaolo. Piitu oli reunimmaisena oikealla, meni heti ensimmäisestä käskystä maahan ja mikä parasta - ei mennyt kyljelleen. Koska Piitu tuntui koko tunnin ajan keskittyneeltä, uskalsin mennä parin metrin päähän ja palkkasin aina välillä. Piitu olikin oikein hieno, vähän pää kääntyili mutta ei missään vaiheessa ollut liian kiinnostunut vieruskaverista tai näyttänyt nousemisen merkkejä. Hienoa! Piitulle sopii selkeästi paremmin paikallamakuu treenien päätteeksi, kun on ensin saanut väsyttää suurimman puhtinsa muihin harjoituksiin. ;)

Hyvä että tuli mentyä siis, tulin paljon paremmalle tuulelle Piitun kivasta asenteesta! Kivaa että Piitustakin toko on joskus kivaa.

Agilitykentällä

Treenailtiin taas eilen agilityä. Aloitettiin neljän esteen hyppytreenillä, eli esteiden välit olivat niin lyhyet ettei koira ehtinyt ottaa askelia niiden välissä. Piitu oli tosi vauhdikkaalla tuulella, ekalla yrityksellä pamautti ensimmäistä rimaa päin... korjasi kyllä itse seuraavaan yritykseen ja menikin sen jälkeen hienosti kaikki namikupille asti. Lopussa hyppäsi kaksi viimeistä estettä kerralla yhdellä jättiloikalla :D taisi olla vähän kiire neidillä... siirrettiin sitten kuppi viimeisen esteen eteen, jolloin hyppäsi taas ihan nätisti.

Sitten harjoiteltiin irtoamista neljällä esteellä, joista yksi oli pituus. Ensin lähetettiin koira yhden esteen takaa namikupille, sitten kahden jne. kunnes lähetettiin se lopuksi neljän esteen takaa. Piitu lähti kyllä vauhdilla viimeiseltäkin esteeltä ja hyppäsi kaikki muut, mutta toisena olleen pituuden kiersi joka kerta. Se oli kuitenki ihan vieras este, joten annettiin se tällä kertaa anteeksi. :) Muuten siis ihan ok, lähti kyllä irtoamaan kun tiesi että namikuppi odottaa suoran päässä.

Lopuksi taas rataa, jossa oli ensin kaksi estettä, kaksi putkea ja loppuun "irtoamissuora". Piitulla oli taas kauheasti vauhtia alusta lähtien ja ampuikin ensin suoraan Anun ja namikupin luokse viimeisen esteen taakse. No, taas alusta ja tiukemmin käskyttäen. Ekat esteet ja putket meni hyvin, mutta loppusuoralla ei Piitu oikein osannut vielä käskystä irrota. Mutta ei toisaalta ihme, jos ei sitä olla aikaisemmin tehty.

Kuitenkin tuntui, että Piitu teki kyllä kivasti ja innokkaasti töitä ja vauhtia tosiaan löytyi taas runsaasti. Kiva välillä niinkin päin, eikä niin että nenä vilistää koko ajan maata... ;) Kunhan ohjaajakin oppii hallitsemaan koiran kentällä, eiköhän me taas edistytä.

Hakua ja kipua

Tänään kokoonnuttiin siis taas porukalla Pilvenmäelle. Treenikalenterissa oli tänään hakua!

Jokainen koira pääsi vuorollaan kentälle tekemään "risteilyjä". Maalimiehet seisoivat kentän molemmin puolin (etäisyys vähän vaihteli koiran mukaan), ohjaaja ja koira keskellä. Ohjaajan piti olla koko ajan passiiviinen. Maalimiehet taas vaihtelivat vuorotellen passiivisesta kutsuvaksi, eli toinen oli kyykyssä ja toinen seisoi passiivisesti. Koiraa ei lähetetty, vaan se piti itse lähteä kyykyssä olevan maalimiehen luo.

Piitu katseli tovin toista maalimiestä joka oli kyykyssä ja lähti vasta luokse kun MM heilutti vähän kättä maata pitkin. Sen jälkeen Piitu lähtikin tosi vauhdikkaasti kohti ja sai MM:ltä hurrrjasti nameja ja kehuja. Hetken päästä tämä MM nousi seisomaan ja muuttui passiiviseksi, samalla kun toisella puolella oleva MM meni taas kyykkyyn. Piitu risteili vauhdikkaasti, pari kertaa nenä meni taas vähän maahan ja hetken kesti tajuta milloin piti vaihtaa puolta. Viimeiset pari kertaa juoksi kuitenkin tosi vauhdilla ja tuntui pikkaisen hiffaavan harjoituksen ideaa. Ja mikäs siinä kun pääsee ihanien ihmisten luokse ja niiltä saa vielä makkaraakin! ;)

Kun kaikkien koirat oli tehneet risteilyt, tarkoitus oli siirtyä metsään tekemään tuuli-ilmaisuja. Päästiin kaikki metsään ja mietittiin juuri tuulen suuntaa, kun yhtäkkiä sain piston käteen. Hetken päästä toisen melkein samaan kohtaan. Oltiin asettauduttu mukavasti juuri maa-ampiaisten pesän päälle! Juosten pois metsästä tietysti samalla kun kiukkuiset ampparit pörräsivät ympärillä. SATTUI. Ja sattuu vieläkin, vaikka pistoista on pari tuntia aikaa. Onni onnettomuudessa oli se, että koirat odottivat vielä autoissa, eikä yksikään niistä saanut pistoksia.

Hylättiin siis metsäilyt siltä kertaa ja otettiin kentällä toiset risteilyt kaikille koirille. Tällä kertaa vain toinen MM meni vähän kentän ulkopuolle "puskiin", niin että oli puoliksi piilossa. Piitu pelästyi yhden kerran maalimies-Anua joka oli vähän piilossa, stoppasi vauhdin kokonaan ja haukahti :D mutta meni kuitenkin heti sen jälkeen rohkeasti hakemaan namia. Ihan hassu tyttö! Hyvä mieli jäi kuitenkin itselle treeneistä ja toivottavasti piskille myös. Ainakin tänään sai juosta ja hakea paljon namia!

Tosin voi olla että me Piitun kanssa uskaltaudutaan hakumetsään seuraavan kerran vasta talvella :( Tulisi vaan jo ihana talvi, ei tarvitsisi huolehtia käärmeistä tai amppareista! Säikäytti kyllä sen verran ja vielä enemmän kauhistuttaa kun ajattelee että Piituakin olisi voitu pistää. Hyi!

Paluuta arkeen

Päivät ne vaan katoaa johonkin... viime aikoina on elämässämme ollut yhtä sun toista ikävää tapahtumaa ja sattumaa, mutta nyt alkaa taas vihdoin elämä voittaa. Ollaan palattu arkeen ja Piitun kanssa tarkoituksena jatkaa taas treenejä entistä ahkerammin.

Viime torstaina oltiin DogiTiimin agilityssä. Mentiin taas lyhyttä rataa pariin kertaan, radalla oli myös pussi jota ei olla otettu sitten alkeiskurssin ensimmäisen kerran. Ekalla kerralla pussiin mennessään Piitu vähän arkaili ja kääntyi lopulta ympäri, eli palasi takaisin samaa reittiä kun mitä meni sisällekin. Toisella kerralla juoksin itse pussin taakse kannustamaan ja sieltähän se neiti tuli kuin pieni raketti :) Ihanan reipas pieni Piisami. Opeteltiin myös uutta ohjaustekniikkaa eli backlappia. Ensimmäinen suoritus radalla oli Piitulta vähän tahmea ja kesken kaiken olisi taas pitänyt päästä nuuskuttelemaan kenttää. Neiti pääsi sitten hetkeksi autoon keräilemaan motivaatiota. Toisella vuorollamme Piitu olikin heti paljon parempi ja nopeampi, ja saatiinkin lopuksi ihan kiva suoritus aikaiseksi.

Viikonloppuna ei paljon muuta treenailtu, kun kerran tunnaria. Piitu odotti ja katsoi kun piilotin kapulan parin metrin päähän ruohon alle. Lähti innokkaasti etsimään ja löysikin kapulan nopeasti kaikilla kolmella kerralla. Kutsuessa tiputti kapulan maahan, mutta ei myöskään pureksinut sitä käyttökelvottomaksi ;) Olin tyytyväinen.

Maanantaina taas oli DogiTiimin tokon vuoro. Aluksi taas paikallamakuu, olisikohan ollut 2 minuuttia. Piitu meni taas heti alkuun kyljelleen. :/ Jäin tosi lähelle ja palkkasin tällä kertaa useammin, varsinkin aina jos joku toisista koirista nousi seisomaan tms. En siis antanut mahdollisuutta kyttäillä toisia koiria sen enempää eikä Piitu päässyt tällä kertaa lähtemään paikallamakuusta, hyvä niin. Parempi nyt ottaa askel taaksepäin ja rakentaa kestävyyttä taas uudestaan pikkuhiljaa.

Paikkamakuun jälkeen Piitu pääsi ensimmäisenä suoritusvuoroon. Katsottiin liikkeestä pysähtymistä pari kertaa, nyt niin että annoin pysähtymisavun ilman namia kädessä joten palkka tuli viiveellä. Ihan hyvin P pysähtyi. Vaatii vaan edelleen toistoja, toistoja, toistoja... Toisella vuorollamme näytettiin sivulle tuloa, jossa Piitu alkaa nyt jo ihan kivasti hakemaan sivulle pienemmälläkin käsiavulla. Saatiin nyt läksyksi harjoitella sivulletuloa eri asennoista ja kulmista, kun tähän mennessä Piitu on aina tullut sivulle lähes suoraa edestä. Itse yritän myös opetella pois namilla houkuttelusta, tästä lähtien palkka tulee perusasennoissa taskusta vasta kun asento on oikea. ;)

Omien vuorojen välissä otettiin parin otteeseen lyhyesti liikkeestä pysähtymistä, liikkeestä maahanmenoa ja parin askeleen seuraamisia. Piitu vaikutti oikeinkin innokkaalta :) Oltiin silloin vähän kauempana muista koirista, mutta raviradan talkoolaiset olivat hyväksi häiriöksi. Ihan hyvät treenit taas, Piitusta vaan huomaa että uudet koirat treeneissä on aika iso häiriö... muutenkin meitä on nyt taas ollut tällä kurssilla enemmän kuin viime kurssilla. Mutta eiköös se siitä, pikkuhiljaa.

Kohta lähdetään ensimmäisiin hakutreeneihin! Jännää!

Ohjatut treenit

Viime torstaina oltiin taas agilityssä. Meitä oli paikalla kolme koirakkoa ja tehtiin 8 esteen rataa, joista 2 estettä mentiin kahteen kertaan. Radalla oli myös putki. Piitun kanssa meni ihan ok, pari kertaa nenä meni taas kesken hommien maahan, mutta saatiin myös tehtyä rata ainakin yhteen kertaan tosi kivasti. Käskyttää sai kyllä aika tiukasti ja kiinnittää tosissaan huomiota omiin ohjauksiin. Mutta kun sujui, niin oli tosi kivaa :) sai painella vähän vauhdikkaampaa suoraa aina välillä ja välillä taas vaadittiin vähän tiukempia tekniikoita.

Tänään aloitettiin uusi DogiTiimin tokokurssi! Teemana oli tänään alokasluokka ja tehtiin kaikki alokkaan liikkeet. Yksi koirakko siis suoritti liikkeet kerrallaan, me Piitun kanssa ensimmäisinä. Ihan alkuun otettiin kuitenkin ryhmäliikkeet eli luoksepäästävyys ja paikallamakuu. Piitu pääsi vähän liikaa kyttäämään muita koiria ja oli kovin kiinnostunut niistä, mikä olisi pitänyt tajuta eikä vaatia niin paljon paikallamakuussa. Piitu pysyi maassa lähes loppuun saakka ihan ok (tosin meni kyljelleen ja katse harhaili muissa koirissa), mutta kun yksi koirista nousi seisomaan, päätti Piitu lähteä sen luokse. Olisi ilmeisesti vaan halunnut mennä moikkaamaan. Harmi vaan että siinä meni pilalle kaikkien muidenkin paikallamakuut. Ketutti kyllä kiitettävästi kun hain koiraa pois. Paikallamakuut on kuitenkin viime aikoina mennyt tosi kivasti eikä Piitu ole yrittänyt edes nousta. Nyt piti sitten mennä taas päin honkia. No, taas jälkiviisaana voisi sanoa että olisi pitänyt olla lähempänä ja palkata/kehua useammin, koska selkeästi P oli tosi kiinnostunut muista koirista. Pirun emäntä vaan aina ahnehtii likaa!!

Tehtiin sitten heti perään ne alokasluokan liikkeet. Tässäkin voisi sanoa jälkiviisaana, että olisi ehkä tehnyt Piitulle hyvää mennä hetkeksi autoon motivaatiota keräilemään ja antaa jonkun muun suorittaa liikkeet ensin. :P Nyt Piitu nimittäin otti jonkin verran häiriötä muista koirista (vaikka ne eivät "kehässä" olleetkaan) eikä ollut ihan terävimmillään. Tehtiin seuraaminen vain hihnassa ja otettiin käännökset oikealle ja vasemmalle, täyskäännös sekä juokseminen. Piitu teki namin kanssa ihan hyvin, palkkasin aina kun pysähdyttiin perusasentoon. Sitten liikkeestä pysähtyminen. Tehtiin ihan kuten treenataan kotonakin ja hyvin meni, mutta tajusin, että ei olla Piitun kanssa treenattu yhtään sitä, kun ohjaaja palaa koiran viereen ja käskee sivulle. :D Olen aina vaan vapauttanut kun on pysähtynyt ja saanut palkan. No, nyt jatkossa täytyy taas muistaa treenata sitäkin! Luoksetulo meni oikein hyvin, se on kyllä Piitulla vahva. :) Odottaa hienosti ja tulee täysillä luokse. Nyt vaan pitäisi useammin vaatia sitä tulemaan istumaan eteen, eikä aina palkata vauhdista.

Liikkeestä maahanmeno on myös yksi Piitun bravuureista, sen maahanmeno on aina ollut tosi vahva ja nopea. Nyt käskytin ehkä vähän oudolla äänensävyllä ja Piitu epäröi ehkä sekunnin sadasosan, mutta meni kuitenkin maahan ja pysyi siellä. Itse vaan huomasin, ettei ollut niin terävä kuin normaalisti. Lopuksi otettiin vielä hyppy, jossa me tarvitaan vielä paljon treeniä. Piitu ei oikein tahdo irrota hyppäämään, varsinkaan ilman käsiapua. Nyt hyppäsi jos Anu näytti palkkaa esteen toisella puolella, mutta ilman apuja ei taas hypännyt. Yhden kerran nytkähti eteenpäin, mutta ei kuitenkaan hypännyt :D Nyt treenataan sitten tätäkin kotona oviaukoissa ja koitetaan keksiä jotain esteeksi!

Kokonaisuutena ihan hyvät treenit, Piitu ei vaan ollut ihan parhaimmillaan (en tiedä vaikuttiko parin viikon tauko ilman häiriötä taas kuinka paljon) ja harmittaa ihan yli kaiken se paikallamakuu. Mutta tästä täytyy vaan taas kerätä itsensä ja miettiä miten nämä asiat korjataan. Pitäisi myös edelleen luottaa siihen omaan fiilikseen, nytkin mietin että mahtaakohan se pysyä kun toiset koirat kiinnostaa... no ei se pysynyt! Olisi siis pitänyt jäädä lähemmäs ja palkata useammin. Koska sitä oppisi uskomaan itseään? Kuitenkin tuntuu, että nyt osaa jo vähän paremmin lukea koiraa ja ennakoida sen tekemisiä.

Esineruutua

Tänään päästiin vihdoin Piitun kanssa korkkaamaan esineruututreenit!

Oltiin siis taas samalla treeniporukalla kuin kaksi viikkoa sitten peltojälkitreeneissä. Aloitettiin ensin tallaamalla ruutu, joka oli noin 50 askelta syvä. Ennen Piitun vuoroa vähän hirvitti mitä neiti taas keksii oltuaan pitkän työpäivän yksin... ja aikamoinen kenguru typy olikin kun pääsi pois autosta. Saatiin Anulta Pk-valjaat lainaan ja sitten pallon kanssa ruutuun. Käveltiin siis ensin yhdessä siksakkia melkein ruudun päätyyn asti, heitin pallon metrin päähän niin että Piitu näki ja sitten käveltiin taas siksakkia takaisin. Käskyllä "Esine!" sai lähteä etsimään palloa. Piitu lähti tosi hurjaa vauhtia ruutuun ja teki tosi upeasti töitä. Pallo ei ihan heti löytynyt, mutta jaksoi silti etsiä ja etsiä. Mahtavaa! Ihanaa että Piitu jaksaa edelleen yllättää joskus positiivisestikin :) Kun sitten löysi pallon, lähti kutsusta tuomaan sitä täysillä takaisin.

Otettiin myös toinen kerta samalla pallolla ja samalla tavalla. Tälläkin kertaa Piitu teki väsymättömästi töitä ja pallo löytyikin ensimmäistä kertaa paljon nopeammin! Lopetettiin sitten näihin kahteen onnistuneeseen suoritukseen. Intoa jäi kyllä varmasti sekä piskille että emännälle ;)

Saatiin vielä Anulta pussillinen tunnarikapuloita mukaan, meillähän niitä kuuluu aina kun treenataan... Piitu the Pureskelija ei vielä ihan osaa käsitellä niitä varovasti. Isot kiitokset vielä kerran Anu!

Tokosta vielä sen verran, että käytiin myös eilen illalla tekemässä "hyvänmielen treenit". Piitu oli taas tosi innokas ja oikein puhkui tekemisen intoa. Kokeiltiin taas perusasentoa ihan pienellä käsiavulla (eli taas se vasemman käden pieni heilautus taakse) ja Piitu tuli hienosti sivulle perusasentoon!! Vitsit kuinka hienoa, tällainen pienikin edistys tuntuu niin suurelta meille. :) Muutenkin piskin kanssa on ollut nyt tosi kiva tokoilla, toivottavasti sama fiilis jatkuu ensi maanantaina kun aloitetaan uusi DogiTiimin tokokurssi!

Hyvänmielen iltatreenit

Ollaan Piitun kanssa vietetty olosuhteiden pakosta hiljaiseloa treeneistä nyt pari päivää. Tänään oli kuitenkin illalla pakko mennä puistoon vähän tokoilemaan. :)

Ja kyllä olikin kivat treenit, tulin taas tosi hyvälle mielelle Piitun tekemisestä. Teki oikein innokkaasti, vapautuksenkin jälkeen tuli heti viereen ja tapitti silmiin. Häiriötähän meillä ei juuri ollut, mutta eipä sillä väliä!

Uskalsin kokeilla tänään ensimmäistä kertaa sivulletuloa vain käskyllä ja pienellä käsiavulla (= vasemman käden heilautus vähän taaksepäin) ja Piitu haki hienosti sivulle istumaan!! Jes, tuntuu että vihdoin ne piuhat siellä päässä yhdistyvät... ;) Vähän jäi vielä väljästi, mutta ihanaa silti huomata, että liike alkaa tulemaan Piipulta jo kohta ns. selkärangasta. Nyt jatketaan kuitenkin toistoja käsiavun kanssa, mutta aina välillä jätetään sitä pienemmäksi ja pikkuhiljaa sitten toivottavasti kokonaan pois.

Lyhyet seuraamispätkät menivät myös hyvin, kuin myös käännökset. Peruuttamista koitettiin myös ja Piitu kyllä peruuttaakin taas paljon paremmin. Ei tarvitse niin paljon enää "työntää", vaan riittää että vien namin kädessä jonnekin kuonon viereen ja siitä sitten taaksepäin.

Liikkeestä pysähtymisen tehotreenit jatkuivat myös. Olin tosi tyytyväinen siihen, että Piitu malttoi jäädä seisomaan ja odottamaan vapautusta namin syönnin jälkeen. Toivottavasti nyt saadaan heti sinne kalloon taottua, että käskyn jälkeen ei oteta askeltakaan ilman lupaa.

Lopuksi otettiin vielä yksi vauhdikas luoksetulo (Piitu istui upeasti paikallaan, vaikka taas odotutin jokusen hetken ennen luoksekutsua) ja leikittiin hurjasti patukalla palkinnoksi. Kivaa oli ja toivottavasti Piitullekin jäi yhtä hyvä fiilis :) Patukkakin alkaa olla selkeästi Piitun mielestä tosi kiva juttu, yritti mm. varastaa sen treeniliivin taskusta! Pitäisi vaan muistaa edelleen leikkiä tosi paljon.

Tallasin vielä Piitulle yhden makkararuudun, jonne ripottelin viimeiset palkkiolihapullat. Piitu odotti taas rauhassa katulampussa kiinni, eikä ulvonut tai yrittänyt repiä itseään vapaaksi. Edistystä! Tällä kertaa Piitu malttoi selkeästi paremmin syödä nameja ruudusta, eikä lähtenyt kertaakaan ruudun ulkopuolelle. En tiedä johtuiko siitä, että nameja oli nyt enemmän, joten syötävääkin oli paljon. Ei olisi myöskään halunnut millään pois ruudusta kun sinne jäi vielä lihapullan paloja ;) aikaisemmin ei mitenkään erityisemmin laittanut vastaan kun vedin pois ruudusta, nyt taas yritti mennä sinne heti takaisin. Hyvä näin!

Treenihöpinää

Ollaan taas kuluneella viikolla treenailtu enemmän ja vähemmän.

TOKO

Liikkeestä pysähtyminen on ollut meillä nyt tehotreenissä. Namin kanssa sujuu vaihtelevasti, välillä P pysähtyy tosi hyvin ja odottaa vapautusta, välillä taas ottaa namin ja olisi heti jo lähdössä menemään. Jatkossa täytyy kokeilla palkata pallon kanssa!

Perusasentoja ollaan otettu myös runsaasti. Pari kertaa kokeilin ihan pienellä käsiavulla ja hienosti Piitu hakikin viereen, mutta jouduin sitten auttamaan namilla loppuun saakka, että tuli suoraan ja tiiviisti. Seuraamiset sujuu namilla imuuttaen ihan hyvin, joskus Piitu tuppaa menemään vähän vinoon lopun perusasennossa. Niissäkin pitää vaan muistaa olla tarkkana ja auttaa vaikka namilla istumaan suoraan.

Paikallamakuuseen ollaan saatu hyvää häiriötä puistossa treenatessa, kun läheistä päiväkotia rempataan. Kolinaa, töminää, poran ääniä ja joka puolella huomioasuisia raksamiehiä. ;) Piitu ei välitä! Menee kyllä edelleen satunnaisesti toiselle kyljelleen, mikä ei ole yhtään kiva juttu. Pelkään mennä korjaamaan sen asentoa, koska se nousee niin herkästi ylös...

Peltojälki

Makkararuutuja, makkararuutuja... niitä ollaan tehty lähes joka ilta. Piitulla edelleen hurja into lähteä jäljelle, mutta namien syönti ruudussa ei ole mitenkään erikoisen innokasta. Kivasti kuitenkin edelleen hakee takaisin tallotulle alueelle, jos eksyy nenänsä kanssa ulkopuolelle. Jatkossa voisi kai jo alkaa tekemään makkarakolmiota ja siitä lähteä kaventamaan sitä jäljeksi, plus nameja täytyy olla runsaasti, yksi whiskaspussi ei taida riittää enää per ruutu.

Piitu on myös joutunut nyt joka kerta odottamaan tolppaan kytkettynä kun teen ruutuja. Tosi hyvää harjoitusta siis! Yleensä yhden kerran ulvahtaa ja yrittää rynnätä luokse, mutta sitten rauhottuu maahan. Seuraa kuitenkin tarkkana mitä teen koko ajan. ;) Eilen ohi käveli kultainennoutaja emäntänsä kera, eikä Piitu kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Piti oikein mennä takaisin Piipun viereen ja kehua sitä hurjasti, niin hienosti typy käyttäytyi!

Agility

Agilitytreeneissä meni tänään vaihtelevasti, välillä hyvin ja välillä vähän huonommin. Piitu lähti pari kertaa huitelemaan omille teilleen pitkin kenttää, eikä olisi millään tullut takaisin. Suoritti myös putken ja pari estettä oma-aloitteisesti ja omassa järjestyksessään. Mutta kun teki niin teki sentään innolla, itse sai taas huomata että jos käskyttää kun koira on jo hypännyt, on auttamattomasti myöhässä! Piitun kanssa täytyy siis olla tiukka ja nopea.

Tänään tehtiin siis radanpätkällä sylikäännöstä, pakkovalssia ja takaaleikkausta. Aina kun sain Piitun jotenkin pysymään hanskassa, oli tosi kivaa mennä. Ohjaaja itse vaan tarvitsee paljon apua :) Koko ajan rintamasuunta väärin tai liike pysähtyy kuin seinään, jolloin tietty koirakin pysähtyy. Niin paljon pitäisi sisäistää ja muistaakin vielä! No, ehkä se taas siitä.

Tarvittaisiin kyllä se oma este (edes yksi!) jotta päästäisiin treenaamaan ihan lähetystä esteelle. Nyt Piitu vähän tuijottelee kättä eikä oikein irtoa hyppäämään... tänäänkin yritti taas hypätä siivekkeen yli kun ei irronnut vaan pysyi kiinni kädessä. :D

Otettiin myös puomi ensin pari kertaa itsenäisesti ja sitten vielä valvovan silmän alla. Piitu pysähtyy kyllä kontaktille tosi kivasti ja alkaa jo vähän ennen sitä hidastaa vauhtia. Seuraavaksi taas vähän vaikeutetaan, eli en enää mene kyykkyyn Piitun eteen kun se on kontaktilla, vaan seison sen edessä. Ja muistan vapauttaa kun nenä on maassa!

Sukeltava banaani

Agitreenit ei menny ihan putkeen. Tosin Piitu meni putkeen, monta kertaa ja ihan oma-aloitteisestikin ;) siitä on nyt tulossa varmaan ihan putkihullu koira. Positiivisimpana asiana treeneistä jäi mieleen Piitun irtoaminen putkeen, lähti hienosti jo parin metrin päästä eikä tarvinnut enää viedä sitä sinne suulle. Ainoastaan yhden kerran bongasi treenikamu-Severuksen putken takana ja koukkasikin sinne putken sijaan.

Opetettiin ensin koiraa hyppäämään "banaanina" esteen yli, tätä tarvitaan tilanteissa joissa koira ei voi hypätä estettä suoraan, vaan sen pitää kaartaa jo ilmassa toista siivekettä kohti. Istuttiin itse toisen siivekkeen takana, lähetettiin koira hyppäämään vasemmalla kädellä ja otettiin vastaan oikealla kädellä. Palkka tuli myös mahdollisimman alhaalta, että koira oppisi ns. sukeltamaan alaspäin siivekkeen sivulle. Helppo taas selittää ;) tämä siis molemmin puolin, niin että koira hyppäsi molempiin suuntiin. Omaa vuoroa odotellessa otettiin ensin rengasta pari kertaa (meni hyvin) ja puomi pariin kertaan (meni toiseen suuntaan tosi hyvin, toisinpäin tiputti toisen takajalan kontaktilta).

Tehtiin taas lyhyttä radanpätkää ja harjoiteltiin mm. twistiä ja pakkovalssia sekä uutena juttuna saksalaista. Saatiin muutamia ihan hyviä pätkiä aikaiseksi, mutta myös turhautumista (varmasti sekä ohjaajan että koiran osalta). Piitu oli taas välillä tosi poissaoleva, nenä eksyi maahan ja olisi suorittanut esteet mieluummin omassa järjestyksessään. En tiedä menikö typyllä herne nenään tms. kun komensin pari kertaa ja jouduin ottamaan neitiä jopa ihan perskarvoista kiinni pari kertaa, että sain huomion itseeni. Tuntui kuitenkin että Piitulta loppui huumorintaju, eikä sen jälkeen oikein kiinnostanut tehdä enää mitään. Yhdestä esteestäkin saatiin aikaiseksi mörkö, kun hinkattiin (lähinnä taas ohjaajan takia) samaa kohtaa ja estettä pari kertaa, lopulta Piitu ei olisi halunnut hypätä sitä enää ollenkaan.

No, täytyy yrittää olla ottamatta asioita taas liian vakavasti. Kivaa sen pitäisi olla meidän molempien mielestä! Toivottavasti ollaan parempia taas ensi kerralla.

Käytiin vielä iltapissareissun yhteydessä tekemässä 2 makkararuutua, tosin niissä oli kissan märkäruokaa. Nemi-raukka joutui luopumaan herkuistaan ;) Laitoin Piitun kiinni puuhun, että pääsin tallomaan ruutuja. Odotin, että neiti olisi nostanut kauhean metakan, mutta se pistikin vain maate ruohikkoon ja katseli mitä touhusin. Osaa se joskus yllättää positiivisestikin :) Kun sitten hain jäljelle, oli taas ihan intoa puhkuvana ja kauhealla vauhdilla menossa ruutuun. Hienosti kyllä palasi aina tallotulle alueelle, jos meinasi nenä eksyä sen ulkopuolelle. Tarkkuustreenit jatkuvat!

Jälkitreenit pellolla

Pari viikkoa sitten meitä pyydettiin suureksi iloksemme mukaan jälki- ja hakurinkiin, joka treenaa kerran viikossa vuorotellen hakua, jälkeä sekä esineruutua. :) Tänään koitti ensimmäinen treenikerta! Aloitettiin siis jäljellä.

Tehtiin kaikille koirille jäljet tai makkararuudut pellolle. Mehän ei olla Piitun kanssa tehty ikinä peltojälkeä, eikä sillä ole ollut koskaan namia jäljellä. Tällä kertaa verilättyä oli jokaisella askeleella ja pituutta ehkä 12m(?). Tarkoitus oli vaatia nyt Piitulta tarkkuutta ja namien syömistä joka askeleelta. Piitusta on kyllä ollut huomattavissa varsinkin parilla viimeisellä jäljellä, että into alkaa olla jo kova ja vauhti kiihtyy siinä samassa. Hyvä siis tehdä välillä myös tarkkuustreenejä!

Piitu aloitti hyvin nenä maassa, mutta jouduin jarruttelemaan hihnasta aika paljon. Piitu kyllä söi nameja, mutta ei todellakaan jokaista ja olisi halunnut mennä eteenpäin vauhdikkaammin. Kun sitten pidin hihnasta vastaan, nosti se pään ylös ja rupesi syömään ruohoa. Ohjattiin sitten takaisin jäljelle, jolle lähti taas ihan hyvin mutta kun vaadin hidastamaan, niin lähti taas jäljen sivuun. Nyt suunnitelmissa onkin tehdä paljon lyhyitä jälkiä joissa on namia (ehkä jopa ihan makkararuutujakin) jotta Piitu oppisi tarkastamaan askeleet ja etenemään vähän rauhallisemmalla tahdilla. Ensi kerraksi täytyy myös ottaa jotain kissan märkäruokaa yms. superrrherkkua, jota sitten laittaa maahan. ;) Luulis Piitunkin vähän kärsivällisemmin syövän sitä!

Intoa kuitenkin jäljelle on ja se on aina kiva nähdä. :) Otettiin lopuksi myös maalimiesrinkiä ja tokon paikallaolot. Maalimiesringissä jokainen koira vuorotellen kävi syömässä "vieraiden" käsistä nameja ja sai tietysti hurjat kehut. Paikallaolot eivät valitettavasti menneet Piitulta ihan putkeen, neiti oli aika huonossa mielentilassa... ulvoi ja haukkui autossa itsensä kiihdyksiin kun joutui olemaan yksin, joten heti kun pääsi pois autosta oli taas kauhea show pystyssä. Nousi paikallamaakussa pari kertaa ylös, tosin ei onneksi lähtenyt härkkimään muita koiria, vaan ekalla kerralla tuli luokse ja toisella lähti ihan toiseen suuntaan. No, en lannistu, sillä osasin kyllä odottaa ettei Piitu pysty ehkä ihan parhaimpaan suoritukseensa noin kiihtyneenä.

Piitun käytöksestä huolimatta oli kyllä huippukivat treenit! Oli myös tosi mielenkiintoista katsella miten eri tasoiset koirat (ja pennut) tekivät jälkiä, niistäkin oppi paljon. Pari tuntia meni ihan hujauksessa! Ensi kerralla onkin vuorossa esineruutu, jota ollaan jo pitkään haluttu päästä treenaamaan.

Huomenna jatketaan agilityllä :)

Alkuviikkoa

Ollaan nautittu lähes koko viikonloppu ja maanantai kauniista ilmoista ulkona. Lauantaina ja sunnuntaina oltiin mummalassa, lauantaina ensin vaan oleilemassa ja sunnuntaina pihahommissa. Molempina päivinä saatiin kuitenkin mahat täyteen hyvää ruokaa ja piskit saivat touhuta pihalla mielin määrin. :) Piitu tietysti juoksi ja nouti kaikkea mahdollista mitä sille heitettiin, mutta osasi onneksi myös rauhoittua varjoon luuta/halkoa pureksimaan. BJ ja Chico mustaturkkisina kärsivät helteestä eniten, mutta kyllä myös Piitusta näki että kuuma oli.




Tänään käytiin ensin kävelyllä ja uittamassa koiria Annin, Emman ja Edin kanssa. Koirat saivat hirveasti uutta virtaa kun pääsivat polskimaan veteen ja sen jälkeen vielä pienessä metsässä juoksemaan vapaana. Piitu lähti taas pari kertaa aika kauas, ilmeisesti jonkun hajun perässä. Tuli kuitenkin onneksi hetken päästä takaisin, eikä ollut mitenkään erityisen sekaisin. Melkein suoraa tältä kaverilenkiltä lähdettiinkin sitten taas mummalaan, jossa Joonas ja BJ olivat pikkusisko-Jaden vahteina. Koiruudet viettivät taas pari tuntia rattoisasti pihalla puuhastellen.




Käytiin vielä illalla DogiTiimin tokossa. Saatiin itse päättää liike, mitä haluttiin treenata. Tarkoituksena oli oppia suunnittelemaan etukäteen mitä treenataan ja miten treenataan. Pitäisi kyllä useammin miettiä treenisuunnitelma valmiiksi, eikä vaan lähteä ulos "tekemään jotain"...

Valitsin meille liikkeestä pysähtymisen, joka tuntuu olevan isoin kompastuskivi tällä hetkellä. Näytettiin ensin miten kotona treenataan ja Piitu pysähtyi kyllä kuin tatti ja odotti vapautusta. Sitten vaikeutettiin vielä vähän niin, että ensin otin pari askelta vielä Piitun pysähtymisen jälkeen ja toisella kerralla pysäytin vasemmalla kädellä, mutta palkka tuli oikeasta kädestä. Meni kyllä molemmilla kerroilla hienosti :) Kokeiltiin myös pallolla palkkaamista, mikä antaa sähäkkyyttä ja nopeutta pysähtymiseen. Pitää kyllä jatkossa palkata välillä myös pallolla... Eiköhän näillä vinkeillä nyt saada tätäkin liikettä hinkattua eteenpäin, toivotaan ainakin!

Lopuksi otettiin taas luoksepäästävyys ja 2 minuutin paikallamakuu! Tosi kiva kun näitä ryhmäliikkeitäkin tulee nyt tehtyä joka kerralla. :) Selvittiin luoksepäästävyydestä ongelmitta, Anu katsoi hampaat ja Piitu otti heti sen jälkeen kontaktia, mahtavaa! :) Sitten tosiaan taas hurja 2 minuutin paikallamakuu. Otin parin metrin etäisyyden ja palkkasin ehkä 3 kertaa koko aikana. Piitu-palleroinen oli taas niin kovin pätevä pieni koira ja pysyi mahtavasti paikallaan koko ajan! Katse ei paljoa harhaillut, mutta meni valitettavasti taas kyljelleen. Niin menivät kyllä muutkin koirat, tehtiin paikallamakuu vähän "rinteessä", joten luulen että oli koirille luontevinta mennä kyljelleen. Täytyy siihen kuitenkin yrittää puuttua ettei muutu tavaksi. Mutta muuten sai olla tosi tyytyväinen piskiin :) Kyllä sitä edelleen vielä vähän perhosia on mahan pohjassa kun koiran käskee maahan ja kävelee kauemmas, mutta onneksi Piitu tuntuu taas yllättävän positiivisesti kerta toisensa jälkeen! Kyllä siitä vielä hyvä tulee.

Epätoivoa vol. 1409

Joo-o, Piitun kanssa elämä on kyllä yhtä vuoristorataa.

Tarkoitus oli käydä tänään metsälenkillä Pilvenmäellä Joonaksen ja BJ:n kanssa. Oltiin ehkä 3 minuuttia kävelty, kun Piitu lähtee juoksemaan mäkeä ylös ja katoaa näkyvistä, ilmeisesti sai jonkun tosi hyvän hajun nenän päähän. Hetken päästä valkoinen koira vilkkuu puiden välistä, kun Piitu päämäärättömän näköisesti sinkoilee edes takaisin. Ihan kuin olisi ollut jäljellä, mutta nenä ei kuitenkaan ollut maassa. Meni tosiaan hirveällä vauhdilla, mutta ei ajanut pupua tms. vaan säntäili edestakaisin noin kymmenen metrin säteellä. Ei kuunnellut huutoja, ei mitään.

Ihmetyttää kyllä kovasti. Olisin ymmärtänyt jos Piitu olisi lähtenyt edestä pinkaisevan pupun perään, mutta tällä kertaa ei mitään pieniä tai suuria eläimiä ollut lähettyvillä. Ei myöskään lähtenyt selvästi nenä maassa jäljelle, vaan kuin sähköiskun saamana ryntäsi kauemmas. Mietittiin, että ehkä metsässä oli juuri liikkunut hirvi tai peura, tai joku muu riistaeläin, jonka tuoksua Piitu ei ole vielä päässyt aikaisemmin haistamaan. Koko koira meni siis niin sekaisin ja kun lopulta tuli luokse, ei suostunut katsomaan silmiin vaan vältteli katsetta eikä ottanut namia, olisi vaan halunnut palata juoksentelemaan. Oli tarkoitus vielä hieman tokoilla lähellä olevalla hiekkakentällä, mutta koirasta ei vaan saanut minkäänlaista otetta. Yritti vaan lähteä kentältäkin vielä takaisin metsään.

Jopa vielä kun oltiin tultu jo kotiin, Piitu seisoi vain eteisessä läähättäen. Kesti siis todella pitkään ennen kuin palautui normaaliksi! Vasta nyt, monta tuntia metsäreissun jälkeen Piitu pystyy nukkumaan ja rauhoittumaan.

En tiedä päästäänkö ikinä sittenkään mihinkään pk-puolella... jos koiraa ei voi päästää irti metsässä ilman että se sinkoaa heti jäljelle, on kai turha heittää toiveet haku- tai viestikoirasta. Jäljellä on sentään liinassa, mutta jos menee noin sekaisin, niin ei ole toivoa että jatkaa ihmisen tekemää jälkeä. Huoh huoh huoh.

No, toivotaan että tällä kertaa kyseessä oli joku sikaihana peura, joka sai Piitun noin sekaisin. Huomenna kai pakko uskaltautua uudestaan metsään (tosin eri metsään tällä kertaa) ja katsoa lähteekö tyttö taas omille teilleen. Toivottavasti kaikki näyttää huomenna taas valoisammalta!

Viimeinen alkeisagility

Tänään agiliidettiin taas hikisissä merkeissä. Vaikka vettä satoi välillä aika rankastikin, ei hiostava kuumuus hävinnyt minnekään. Plaah, tuntui että vähän kaikilla koirilla oli käynnistymisvaikeuksia moisella helteellä.

Tehtiin yhtä radanpätkää (olisikohan ollut 4 estettä, putki ja kepit) eri ohjaustyylejä vaihdellen. Käytettiin mm. twistiä, pakkovalssia ja takaakiertoja. Oli tosi kivaa, mutta jo tuolla pikku radalla huomasi, että estejärjestyksen muistaminen, koiran ohjaaminen ja vielä itse vieressä juokseminen on kaikki yhdistettynä aika vaikeaa! Helposti sitä unohtui miettimään jo seuraavaa estettä, jolloin koira jäi selän taakse eikä mennytkään sinne minne piti.

Piitu oli aluksi aika poissaolevan oloinen ja rupesi kesken radan nuuskimaan maata kaikessa rauhassa (!!). Sain tosissani kutsua ja houkutella, että päästiin jatkamaan rataa. En kyllä yhtään tiedä mikä siinäkin taas oli, ehkä helle on tosiaan pehmentänyt tytön aivot... toisella yrityksellä käskytin sitten tiukemmin, kehuin ja innostin esteiden välillä ja heti alkoikin sujua paremmin. Piitu osaa kyllä olla tosi terävä ja säpäkkä menijä, juuri sellaista agitykkiä kaipaankin ;) Pitäisi vaan itse jättää turha "tännetännetännetuletuletule"-höpötys pois ja käskyttää mieluummin kerran kunnolla.

Piitun haahuiluja lukuunottamatta oli kyllä hirmu kivaa taas! Radanpätkässä oli tosiaan haastetta riittämiin, mutta onnistuminen tuntuikin sitten tosi makealta. Lopputuntia kohden Piitukin terästäytyi ja saatiin kunnolla vauhtia rataan. Otettiin myös puomi pariin kertaan itsenäisesti. Nyt tuntuu että treenailu alkaa tuottaa jo vähän tulosta, sillä tällä kertaa Piitu itse alkoi himmaamaan vauhtia ennen kontaktia! Vain yhden kerran tiputti toisen takajalan kontaktilta pois, mutta muuten teki hienot nenäkosketukset ja lähti vasta luvan saatuaan. Jes, nyt vaan vielä lisää treeniä, mutta mahdolliselta alkaa näyttämään jo ;)

Tämä oli nyt siis viimeinen kerta alkeiskurssia, mutta onneksi meillä on paikka agilityryhmässä, joka jatkuu heti ensi torstaina! Muutenkin harrastusrintamalla näyttää valoisalta, mutta enempää ei uskalla vielä hehkuttaa... katsotaan sitten kun asiat varmistuvat. ;)

Helteistä on!

Eilen käytiin uimassa Oksjärvellä BJ:n ja Joonaksen kanssa. Sää oli sen verran helteinen, ettei oikeastaan mitään muuta liikuntaa voinut koirille ajatellakaan. Piitu juoksi tietysti taas heti luvan saatuaan suoraan veteen ja polskuttelikin siellä seuraavat puoli tuntia. Piitun uintitekniikka on kyllä parantunut huimasti! Sen selkä pysyisi varmaan uidessa kuivana, ellei se polskisi niin paljon rannassa kahlatessaan tai lelujen perään sännätessään :) Haaveissa olisi päästä joskus kokeilemaan vepeä Piitun kanssa, siitä se varmasti nauttisi täysillä. Kunpa vaan löydettäisiin joku paikka ja seura...

Tänään käytiin illalla DogiTiimin tokossa. Aloitettiin hypyllä. Tehtiin ensin Piitun kanssa namikipon avulla, niin että se odotti esteen toisella puolella. Piitu tarvitsi vielä aika vahvan käsiavun että lähti hyppäämään, siitä pitäisi nyt pyrkiä pois. Pari kertaa myös kiersi esteen, hölmö koira. Tehtiin myös niin, että otettiin namikippo pois ja Anu palkkasi Piitun hypyn jälkeen. Piitu lähtikin tosi innokkaasti hyppäämään eikä tarvinnut käsiapua. Ilman Anun palkkausta taas kuitenkin sama juttu, eli ei lähtenyt pelkällä käskyllä.

Sitten otettiin vapaavalintainen liike ja meillä se oli peruutus. Näytettiin ensin miten kotona treenataan, eli namilla "työnnetään" rintaan ja Piitu peruuttaa. Sitten siirryttiin raviradan kaiteen viereen ja otettiin peruutusta seuraamisen yhteydessä. Ensin pari askelta eteen ja sitten peruuttamista. Piitu peruutti ihan hienosti, kaide toisella puolella auttaa tosi paljon oikean paikan etsimisessä. Otettiin aluksi ihan muutama askel taakse ja lopuksi jo pari isoa askelta. Hyvin meni, mutta treeniä kaipaa edelleen!

Muiden vuoroilla otettiin itsenäisesti muutaman askeleen seuraamisia ja yhden kerran käännökset oikealle ja vasemmalle sekä täyskäännös. Piitu teki mukavalla asenteella, vaikka ympärillä oli muitakin koiria häiriöksi. :)

Loppuun otettiin taas ryhmäliikkeet eli luoksepäästävyys ja paikallamakuu. Luoksepäästävyydessä Piitu istui hienosti eikä tehnyt elettäkään Anua kohti. Anu antoi tästä arvosanaksi 10! ;) Piitu antoi myös edelleen katsoa hampaat hienosti. Paikallamakuussa meni heti käskyn jälkeen kyljelleen ja kun koitin korjata, niin nousi ylös. Komensin uudestaan maahan ja menin noin puolentoista metrin päähän. Piitulla oli hihna, mutta en pitänyt kiinni siitä. Valitettavasti Piitu meni taas toiselle kyljelle makaamaan, mikäköhän siinäkin nyt on? Kaksin kun tehdään ei ole koskaan mennyt kyljelleen. En tiedä sitten, vaikuttaako esim. alusta, joka on asfalttia. Yleensä kuitenkin treenataan ruohikolla... Otettiin kuitenkin huima 2 minuutin paikallaolo ja Piitu pysyi paikallaan koko ajan! Pari kertaa katsahti sivuilleen (oli taas keskimmäisenä koirana kolmesta) mutta muuten makasi kärsivällisesti ja otti kontaktia. Jes, kuinka hienoa! Pari kertaa palasin palkkaamaan etujalkojen väliin ja kehuin, mutta en yhtä paljon kuin normaalisti. Hirmuisen pitkältä tuntuivat nuo 2 minuuttia, mutta onneksi Piisami yllätti taas positiivisesti!

Palkaksi hienosti menneistä treeneistä Piitu pääsi vielä hetkeksi ruohokentälle riehumaan BJ:n kanssa, kun palautettiin autoa Joonakselle. Oli kivat iltajuoksut, varjossa kun sentään oli inhimilliset lämpölukemat. ;)