Kun aika rientää

Kuun ensimmäisenä viikonloppuna osallistuttiin Ninjan kanssa SRB ry:n järjestämälle mejäleirille Kärkölässä. Viikonloppu oli todella rankka, mutta sitäkin antoisampi ja opettavaisempi! Mejä ei todellakaan ole laiskan ihmisen laji, mutta onneksi sitä ei tarvi treenata kuin pari kertaa kuussa. ;) Saas nyt nähdä, olen itse aika vahvasti pk-henkinen, mutta jospa sitä tulee Piitunkin kanssa kokeiltua mejää. Sen kanssa voisi varmaan kokeitakin harkita jo melko nopealla aikataululla, kun todistetusti nenä pelaa! Harmi että ensin ohjaajan pitää kyllä opetella käyttämään kompassia ja lukemaan karttaa... ja se ei ole mikään nopea projekti se.

Ninja lähdössä jäljelle, kuva: Niina Kannisto

Ja sorkka on löytynyt! Kuva: Niina Kannisto

Ninja suoriutui omasta ensimmäisestä verijäljestään hyvin. Se teki töitä ahkerasti, eikä kummastellut takana seurannutta muuta porukkaa. Sorkka oli aika haastavassa paikassa alamäessä ja sen haju oli painunut pitkälle eteen kalliolle, jossa Ninja pyörikin sitten jonkin aikaa. Pienellä ohjauksella kuitenkin se palasi takaisin ja löysi hirvensorkan kaadolta. Siitä tulikin sitten heti Ninjan aarre. :)


Sitä seuraavana viikonloppuna karkasin perheeni kanssa Helsinkiin viettämään ensimmäistä koiratonta "lomaa" sitten melkein neljään vuoteen! Oltiin pääkaupungissa perjantai ja lauantai, fiilisteltiin mm-lätkää ja majoituttiin leppoisasti hotellissa. :) Suuria vaikeuksia tuotti aamuherätyksen laittaminen, mietin koko ajan että kuinka aikaisin täytyy herätä että ehdin käyttämään koirat aamulla... heh, kyllä se koirallinen elämä vaan on elämäntapa eikä siitä pääse eroon. ;) Mutta kerrassaan ihana pieni loma meillä oli ja vielä ihanampaa oli palata kotiin Janin ja murujen luokse!

Helatorstaina koitti kauan odotettu tapahtuma eli rhodesiankoirien monttumestaruudet! Startattiin koirien ja Janin kanssa Forssasta puoli yhdeksän maissa ja päästiin nauttimaan matkalla ihan järkyttävästä kaatosateesta... vähän jo mietitytti, millainen päivästä tulee jos taivas repeilee samaan tahtiin myös Vihdissä. Onneksi sade taukosi jossain puolessa välissä ja päästiin taittamaan matkaa ihan reippaassa tahdissa, alkumatkasta kun en todellakaan kahdeksaakymppiä lujempaa ajanut kun näkyvyys oli niin heikko.

Itse tapahtuma oli juuri niin kiva kuin odotinkin! Paljon hienoja rhodesiankoiria, leppoisa meininki ja jännitystä siitä, lähteekö koira vieheen perään! Ninjahan vähän jännitti viehettä talvimaastotreeneissä Tampereella maaliskuussa ja vähän samaa odotin nyt tälläkin kertaa... Ninja lähti kuitenkin tosi hienosti vieheen perään (ehdin hetsaamaan sitä ja se pääsi näkemään muutaman muun koiran lähdön) ja ajoikin viehettä 2/3 matkasta todella hienosti, kunnes jostain syystä se kääntyi ympäri ja lähti juoksemaan mua kohti. Itse lähdin kyllä heti Ninjan perään, mutta vauhti ei ollut ihan sama ;) joten harmillisesti se pääsi juoksemaan varmaan kymmenisen metriä ainakin taaksepäin ja sitten juostiin yhdessä maaliin. Ninjan sijoitus junnusarjassa taisi lopulta olla 12. (19 osallistujaa), mikä olisi varmasti ollut paljon parempi jos neiti olisi vain juossut suoraan "maaliin". Hemmetin kilpailunhaluinen emäntä kun miettii tällaisia!

Ninja lähdössä, kuva: Sunna Kivisalo

Piitu taasen oli aika suuri yllätys, se ei kiinnostuntut vieheestä oikeastaan ollenkaan! En keksi muuta syytä kuin sen, että se tajusi heti ettei viehe ollut pupu. Todistetusti Piitu kyllä ajaa sitä oikeaa riistaa ja löytyy siltä saalisviettiäkin, mutta jostain syystä se valkoinen muovipussikasa ei kiinnostanut... Piitu oli kuitenkin x-rotuisten luokassa ainoa joka juoksi loppuun saakka, joten se voitti! Heh, en ollut kyllä yhtään varautunut siihen ja palkintojenjaossakin olin ilman koiraa katsomassa... Palkintona oli 12kg koiranruokaa, ei huonosti!

Ninjan sisko Klara voitti koko junnuosaston ja toinen sisko Ronja oli kolmas! Hienoa edustamista :)

Perjantaina 18.5. aloitettiin Ninjan kanssa tokokurssi. Kurssilla opetellaan pääasiassa perusjuttuja ja ehkä vähän turhan hitaaseen tahtiin meidän kannalta, Ninja osasi kaiken mitä ekalla kerralla treenattiin jo entuudestaan. Mutta lähinnä häiriö- ja luoksepäästävyystreeniä me sieltä haetaankin! Ja niitä saatiin myös heti ekalla kerralla. Molemmat Ninjalle vieraat kouluttajat koplasivat sen läpi ja katsoivat hampaat, eikä Ninja laittanut hanttiin ollenkaan! Hampaiden kanssa ei myöskään ollut ongelmaa, molemmat vain rennosti mutta päättäväisesti katsoivat hampaat eikä Ninja ollut siitä moksiskaan. Hienoahienoa, nyt kun vielä saataisiin samanlaisia onnistumisia miesten kanssa...

Lauantaina 19.5. osallistuttiin Piitun kanssa Lentsu Välimäen tokokoulutukseen Pussikoirien kentällä. Ninja lähti mukaan ja pääsi myös tokoilemaan aina Piitun vuorojen välillä. Ninja oli kyllä taas tapansa mukaan niin reipas ja pätevä pieni, se pitää ihan älyttömän hyvin kontaktia ja oikein puhkuu tekemisen intoa! Aivan ihana harrastuskaveri <3 Piitu teki omilla vuoroillansa seuraamista ja hyppyä. Yleisilme ja -fiilis oli hyviä, mutta huoh... se vuotaminen ja piippailu. Alkaa aika rankasti masentaa, kun koira tekee omissa treeneissä ihan sikahienosti ja hipihiljaa, ja sitten mennään ryhmätreeneihin joissa paketti hajoaa ja saan hävetä. En tiedä mitä pitäisi tehdä meidän kisahaaveille, parhaimmillaan kun Piitu on niiiin hieno, mutta worst case scenariossa se käyttäytyy just niin miten se käyttäytyi nyt. Vituttaa myös se, että Piitusta saa kuvan jonain ihan tyhjäpäänä, josta ei ole mihinkään. Voi miten haluaisinkin todistaa maailmalle, että mun Pipa osaa ja tekee!

Täytyy kuitenkin mainita, että Piitu teki kaksi erittäin hienoa ja rauhallista paikallamakuuta rivissä muiden koirien kanssa! Ei piippailua eikä elettäkään nousemiseen, vaikka vähän se katseli vieressä ollutta koiraa ja haisteli jotain hajuja ilmasta. En myöskään palkannut kertaakaan kesken makuun, vaan vasta liikkeen päätteeksi patukalla. Jes, jotain ollaan tehty oikein tässä talven ja kevään aikana.

Piitun jälkeen otin siis aina Ninjan autosta treenaamaan ja voi mikä kontrasti niiden välillä onkaan. Ninja ei vuoda, ikinä. Se ei kiihdy nollasta sataan sekunnissa, vaikka onkin innokas. Se on vasta vähän alle 10kk, mutta sen kanssa en ole vielä ikinä joutunut lähtemään koulutuskentältä pettyneenä tai turhautuneena. Pakostikin alkaa miettimään, että harrastaminenhan voi olla jopa ihan miellyttävää... aina ei välttämättä tarvitsekaan pelätä jo etukäteen minkälaisen shown koira järjestää kentällä.

Melkein 4h kentällä sitten viihdyttiinkin tokoa treenaten ja sen jälkeen ajettiin koirien kanssa suoraan Pikku-Muolaseen. Taisi olla ensimmäinen oikein kesäisen lämmin päivä - jopa niin lämmin, että Ninja kävi pariin otteeseen kahlaamassa ojassa mahaansa myöden! Siis Ninja! Ehkä siitäkin vielä uimari tulee :)

Piitun tuli vähän kuuma

Tyttöjen synkronoidut liikkeellelähdöt ;)

Ninja on myös edelleen käynyt alkeisagikurssiaan ja Piitukin pääsee toivottavasti aloittamaan omat aginsa täydellä höyryllä viimeistään kesäkuussa! Jospa me sitten niihin epiksiinkin uskaltaudutaan.

Alkeisagilityä ja yleistä agikuumeilua

Aloitettiin Ninjan kanssa viime viikolla kauan odotettu alkeisagikurssi! Käydään nyt siis alkeiskurssia kaksi kertaa viikossa (keskiviikkoisin ja torstaisin), jonka jälkeen kurssilaisista olisi ilmeisesti ja toivottavasti tarkoitus muodostaa vakituinen treeniryhmä. Ninjallahan on toki ikää se 9kk tällä hetkellä, eli se ei juurikaan esteitä hypi, mutta opiskelee tekniikkaa, kiertää siivekkeitä, harjoittelee keppejä jne. En tahdo rikkoa koiraani, mutta toivoisin saavani siitä kisakaverin mahdollisimman pian kun kisaikä tulee täyteen. :) Siksi koitetaan nyt saada perusteet eli tekniikka ja hallinta radalla kuntoon, kyllä se koira hyppiä osaa kun tulee aika nostaa esteiden rimat ylös.

Ensimmäisellä kerralla jännitin kuinka nopeasti koira voi kadota horisonttiin kun sen päästää kentällä vapaaksi. No eihän se Ninja minnekään kadonnut! Ensimmäisenä harjoituksena treenattiin ihan siivekkeiden välistä juoksemista ja sen jälkeen niiden kiertämistä kahdeksikon muodossa. Ninjalla paikallaan odottaminen on vielä vähän hakusessa, joten kouluttaja avusti pitämällä remmistä kiinni kun itse kävelin esteen toiselle puolelle. Kahdeksikon kiertäminen sujui ihan mielettömän hyvin, Ninja kiersi kuin vanha tekijä vaikka ei ole ikinä ottanut edes puunkiertoja aikaisemmin!

Sitten päästiinkin siihen huippujuttuun, eli putkeen. Tämä oli Ninjan elämän toinen kerta kun se teki putkea ja ihan ekalla kerralla se vaati hieman maanittelua, mutta sen jälkeen se oli menoa se. Putki levitettiin täyteen pituuteensa ja Ninja meni putkeen ihan puhtaasti ohjaamalla, eli sitä ei tarvinnut pannasta ohjailla tai mitään muuta. Se myös juoksi putken niin pirun nopeasti, että ehti ulos sieltä ennenkuin itse pääsin putken päähän asti ja juoksin sen päälle monta kertaa! Hemmetti, luulin että Piitu tekee nopeat putket.

Toisella treenikerralla aloitettiin kertaamalla viime kerran treenit, eli otettiin muutaman kerran estettä sekä putkea. Tällä kertaa Ninjakin jo malttoi odotella esteen takana suurimman osan aikaa. Otettiin myös muutama irtoaminen esteen yli namikupille. Putki sujui samaan tahtiin kuin edellisellä kerrallakin.

Uusina asioina opiskeltiin sitten keppejä, muuria ja pöytää. Ninja oli ihan mielettömän innokas pieni koululainen, jossain vaiheessa kouluttaja totesikin että "sitä kiinnostaa vain se missä sä menet ja mitä sä haluat että se tekee!". Ja niin se kyllä oli, Ninja ei kertaakaan edes vilkaissut parkkipaikalle päin missä muut ohjaajat odottivat vuoroaan tai muutenkaan lähtenyt hillumaan minnekään. Se vaan treenasi aksaa mun kanssa ihan sikapätevänä ja innokkaana. :) Lopuksi riehuttiin vielä narupallon kanssa, jotta treeneistä jäisi ihan superhyvä mieli!

Hieno tyttö ja hieno alku agilityuralle! Toivon niin koko sydämestäni, että Ninja säilyttää tämän ihanan innon ja motivaation treenata mun kanssa

Alkeiskurssi on tuonut mukanaan myös valtavan kaipuun tehdä vähän pidempiä aksaratoja... toivottavasti päästään Piitunkin kanssa mahdollisimman pian taas liitämään kentälle, kuume on ihan huippulukemissaan! Luulen, että myös pieni valkee odottaa kesän ekoja aksatreenjä innolla. <3

Lahti KV

Sunnuntaina 29.4. huristeltiin Lahteen Ninjan ja Maritan kanssa teemalla "tyttöjen road trip"! Ja kivaa oli - ei pidetty minuuttiaikataulua, vaan pysähdyttiin kahvittelemaan (autossa tosin, koska ei haluttu jättää Ninjaa sinne yksin) ja kotimatkalla haettiin vielä oikein urakalla sapuskaa mäkistä! Bongattiin kultaiset kaaret jo menomatkalla, ja siitä lähtien molemmat haaveilivat koko päivän mäkkiruuasta ;) Me ollaan niin maalaisia!

Mutta Lahteen siis! Vielä lauantaina pähkäilin lähdetäänkö ollenkaan, vaikka perjantaiset näyttelytreenit ihan hyvin olivat menneetkin. Mutta kun M tosiaan lupasi lähteä matkaseuraksi ja sovittiin, että lähdetään ihan roadtripmeiningillä ilman pipon kiristelyä, päätin sitten että mennään.

Hallissa saatiin juuri häkki pystytettyä, kun Ninja käytiin kaappaamassa multa pois. Se sai samantien kaulaansa näyttelyketjun ja treenit Miian kanssa alkoivat. Ninja pisti ekalla kerralla melkoisesti vastaan ja yritti pakittaa pois kopeloinnista, mutta kun tarpeeksi monta vierasta ihmistä kävi sitä kopeloimassa tarpeeksi monta kertaa, ei se enää väistänyt yhtään. Uskomatonta! Miljoonat kiitokset vielä kaikille, jotka auttoivat pikkuneidin treenaamisessa! Miialle vielä extrakiitos henkisestä tsemppauksesta ja paniikkipastillista. :)

Kehässä handleria jännitti vähän liikaa, vaikka kuinka mua tsempattiin kehän laidalla ja itsekin päätin etten jännää. No joo, niinhän siinä kävi että jalat tärisivät tuomarin pöydän edessä... huoh. Ninja käyttäytyi ihan ok, tuomari ei juurikaan kopeloinut ja pyysi että näytän neidin hampaat itse. Muuten kyllä tuomari oli oikein mukava täti, joka puhui hyvää englantia ja kohteli koiria nätisti.

"9 months. Scissorsbite. Good skull & earset. Middle brown eyes. Nice reach of neck. Good bone & feet, nice body for her age. Rather rounded croup, would prefer better rearangulations. Rather loose in front movement."
EH JUK3
 Tuomari: Liliane De Ridder-Onghena, BE 

Saatiin siis käteen sininen nauha, kuten kaikki muutkin junnunartut. Oli hienoa saada myös sijoitus, junnunarttuja taisi olla paikalla yhteensä kuusi.

Coco-sisko ja Ninja, molemmille EH.

Ninja seisoo, kuva: Kati Ketonen

Ja ravia! Kuva: Kati Ketonen

Ninjan emänisä Maru esiintyi superiloisesti ja oli lopulta mahtavasti PU1, SA, VSP, ROP-veteraani sekä BIS-veteraani!! Onnea upealle Marulle!

Kehän jälkeen otettiin kuvaussessiot Ninjan Coco-siskon kanssa ja sen jälkeen lähdettiin vielä käyttämään koiria ulkona, ja ottamaan muutama kuva Marusta tyttärentyttärensä kanssa. :)

Ihana Coco-sisko <3

Siskokset kuin ilvekset!

Maailman rakkain Ninja

Tarujen Mabaru "Maru"

Mukava päivä, kyllä kannatti lopulta lähteä! :)

Ja eiku kotiin, sanoo Ninja

Jälkikauden avaus

Jälkikausi korkattu!

Piitun kanssa vietettiin tänään mukavat ja aurinkoiset 6 tuntia Minkiön metsissä, eli PiskiPalvelun jäljestyksen jatkokurssilla. Olipa vaan hienoa päästä taas valvovan silmän alle jäljestämään. Viime kesä meni vähän harakoille jälkien suhteen ja sitäkin edellinen meni keskittyen enemmän hakuun, mutta nyt olisi tarkoitus tuleva kesä taas ajaa ahkerasti jälkiä. :) Kouluttajankin mielestä meidän tavoitteen tulisi olla selvä; BH pois alta ja tavoitteeksi jälkikokeet.

Piitun nenästä ei huomannut että takana on pitkä talvi, vaan homma jatkui samaan malliin mihin viimeksi ollaan jääty. Aloitettiin ensin ajamalla toisen kurssilaisen meille tekemä jälki, jolla oli pituutta noin 300 metriä ja ikää puolisen tuntia. Jäljellä oli loiva kaarros vasemmalle ja kaarroksen jälkeen esine (narulelu). Lopussa purkki. Piitu lähti jäljelle innoissaan, mutta sopivalla tahdilla. "Kulma" eli kaarros meni mielettömän hyvin ja tarkasti!! Niin hienoa. Esinettä Piitu ei selkeästi merkannut, mutta ei myöskään juossut täysiä sen yli, mikä oli odotukseni sen suhteen... Jäljen päässä jäi myös tökkimään purkkia ja odottamaan palkkaa. :) Hieno ensimmäinen jälki tälle keväälle!

Ensimmäisten jälkien ajon jälkeen otettiin janatreenit. Anne-kouluttaja teki molemmille koirille kaksi lyhyttä jälkeä ja koira lähetettiin parin metrin päästä janalta keskelle jälkeä. Piituhan ei ole janatreenia ottanut aiemmin, joten mielenkiinnolla odotin miten homma sujuu. Ja koska Piitu on luonnonlahjakkuus, niin hyvinhän se sujui! Piitu kävi tarkistamassa noin metrin takajälkeä, mutta kääntyi sen jälkeen määrätietoisesti oikeaan suuntaan! Sama toistui molemmissa janatreeneissä. Ihan älyttömän hienoa, että koira kävi itse toteamassa että jälki vanhenee siihen suntaan ja sinne ei kannata mennä! Putkeen meni janatreenit, ehdottomasti.

Viimeisenä otettiin koirille suorat jäljet, joissa matkalla esineitä. Piitun jälki oli noin 200 metriä pitkä ja siinä oli kolme purkkia, joiden päällä oli esineet (narulelu, hanska ja koiranharja). Jälki oli melko tuore ja vanheni vain noin 15 minuuttia. Piitun työskentely oli taas hienoa ja varmaa, se ilmaisi narulelun ottamalla sen suuhun (!) ja huomasin myös että se merkkasi hanskankin hienosti, mutta en ehtinyt heti kehumaan, joten koira jatkoi jälkeä eteenpäin. Stoppasin liikkeen ja Piitu tulikin takaisin nuolaisemaan hanskaa, josta pääsin sitten vihdoin palkkaamaan. Viimeiselle purkille neiti jäi taas odottamaan että ehdin avaamaan sen.

Ylläoleviin saatiin tosiaan kulumaan aikaa tuntitolkulla ja nyt tuntuu kyllä jaloissa se metsässä rämpiminen. Huh! Maastot olivat paikoin märkiä ja upottavia, hyvää reisitreeniä...

Kannatti kyllä lähteä, saatiin hirmu paljon uutta intoa ja motivaatiota alkaa suunnittelemaan kevään ja kesän jälkitreenejä! Piitulla oli taas totuttuun tapaan valtavasti intoa, se veti henkihieverissä autolta jäljelle ja haukkua päkytti kun joutui odottamaan. Mutta tykkään niin paljon sen tekemisen meiningistä jäljellä, siellä loppuu kaikki päykytys ja hommat hoituvat suurella keskittymisellä. Kouluttajalta saatiin taas valtavasti positiivista palautetta ja tosiaan eväitä jatkoa varten. Ehkäpä kesällä otetaan yksäri tai pari, jotta päästään näyttämään sitä edistystä mitä kesän aikana toivottavasti saavutetaan? ;)

Ahkeran metsäilyn jälkeen maistui lounas ja ajatuksien purku yhdessä, sen jälkeen ajeltiin Piitun kanssa kotiin ja noukittiin Ninja kyytiin. Matka jatkui Pikku-Muolaaseen ja painimatseihin Romeon kanssa.

Sitä perusmenoa:

Keppi!

Ninjan leveä hymy.

Kahden viikon päästä lähdetäänkin Ninjan kanssa rhodeyhdistyksen mejäleirille! Jännää, odotan jo innolla. :) Mejä on itselleni niin vieras laji, ihanaa päästä kunnon intensiivikoulutukseen.

Huomenillalla taasen tokoillaan Piitun kanssa Anun tarkan silmän alla. Ninja lähtee mukaan turistiksi ja pääsee varmasti vähän tokoilemaan muiden treenivuorolla. :) Toivoisin myös että saisin jonkun Ninjalle vieraan ihmisen kopeloimaan sitä näyttelytreenimielessä. Katsotaan!

Uuteen nousuun?

Kalenteri alkaa täyttymään kevään osalta... Olen kauhealla innolla ilmoitellut meitä joka paikkaan, ihanaa päästä taas mukaan koiramenoihin pitkän talven jälkeen! Katsotaan sitten ja vähennetään menoja tarvittaessa, jos emäntä ja/tai koirat alkavat osoittaa ryytymisen merkkejä. ;) Tietysti pitää ehtiä nauttimaan myös kesästä, pitkistä lenkeistä ja uimisesta!

Blogikin toivottavasti alkaa päivittyä tulevaisuudessa vähän useammin, pitäisi ehdottomasti alkaa taas kirjata treenejä muistiin! Varsinkin nyt kun kotoa löytyy kaksi innokasta oppilasta.

Kuvia on tullut laitettua FB:n puolelle aika urakalla, mutta tässä joitakin tuoreimpia tältä illalta! Käytiin Joonaksen ja koirien kanssa Pikku-Muolaassa moikkaamassa Romppua ja perhettä.

Tiukka käännös!

Perus-Romeo ja perus-Ninja, aina painimassa

Piitun sakemanni-pose ;)

Ja näin vieritetään Romppu märkään ojaan...

Maanantaina maan pinnalla

Maantantaina otettiin vielä muutama kuva palkintojen kanssa, vaikka malli olikin vielä hieman ryytynyt rankasta reissusta.

Ihan komeat pokaalit ja ruusukkeet! Mitään paikkaa en ole vielä niille keksinyt, toiveissa olisi saada joku oma vitriini tai hylly palkinnoille... toivottavasti niitä tulee siis tulevaisuudessa lisää, ja muistakin lajeista. ;)

Vaikka sunnuntain näyttelyreissu menikin tuloksien valossa tosi putkeen, jäi meille vielä parannettavaakin. Keväällä täytyy yrittää päästä muutamaan mätsäriin ja muutenkin treenata esiintymistä ja kehätottumusta vielä reilusti ennen virallisia näyttelyitä. Arkeen on siis palattava ja aloitettava ahkerat treenit!

Ihan vakavaksi vetää ;)

Lohja 26.2.2012

Sunnuntaina 26.2. pääsi Ninja taas pyörähtelemään kehään pentunäyttelyssä Lohjalla! Oltiin Kaisan ja koirien kanssa melko ajoissa Showlinkin hallilla ja kehäkin oli reilusti myöhässä... Pitkään jouduttiin siis odottelemaan, mutta onneksi Ninja otti täysin rennosti omassa kevythäkissään ja lähinnä makoili koko ajan. :) Ihanaa, en voisi juurikaan parempia kisahermoja koiralta toivoa! Halli oli taas tosi täynnä koiria ja ihmisiä, vaikka puolet roduista oli kehissä jo lauantaina.

Ninjan luokkaan (7-9kk nartut) oli ilmoitettu 9 koiraa, joista kaksi oli poissa. Kehässä oli silti kiitettävästi ruuhkaa :) Valitettavasti Ninja pelästyi tuomaria jo heti alkuun. Se oli kovin kiinnostunut edessä seisovasta Martta-siskosta, eikä varmaan edes tajunnut että oltiin kehässä... kun sitten tuomari tuli lähemmäs, Ninja vähän säpsähti ja päästi aika komean haukun. Yksilöarvostelussakin Ninja hieman väisti tuomaria, eikä hampaiden katsominen mennyt ollenkaan niin hyvin kuin ensimmäisellä kerralla. Seisominen arvosteltaessa ja tuomarin kopeloidessa sujui ok, tosin en koskenut Ninjan jalkoihin ollenkaan, vaan annoin sen seistä melko vapaasti. Koira oli kuitenkin selkeästi vähän herkällä tuulella pelästymisen takia, joten en halunnut stressata tai painostaa sitä enempää.

Ninja yksilöarvostelussa

Koska Svea-sisko oli poissa, oli Ninja viimeinen yksilöarvostelussa. Sen jälkeen seistiin taas muiden narttujen vieressä ja juostiin kierros kehän ympäri. Olin jo henkisesti valmistautunut poistumaan kehästä, kun suureksi yllätykseksi tuomari viittoikin meidät jonon ensimmäiseksi! Muutkin Vastakarva-siskot kärrättiin myös jonoon meidän perään, eli lopulta neljän parhaan joukossa oli neljä Vastakarvalaista! Tuomari juoksutti vielä yhden kierroksen (jonka aikana allekirjoittanut pidätti hengitystään) ja sen jälkeen sijoitti Klaran neljänneksi, Martan kolmanneksi, Aidan toiseksi ja Ninjan ENSIMMÄISEKSI! Ninja ja Aida saivat myös KP:t ja samalla Ninjasta tuli myös ROP-pentu, sillä ainut urospentu ei saanut KP:tä. Huikea hetki :)

Ninjan arvostelu, tuomari Jaana Hartus:
"Erinomaista tyyppiä oleva, ikäisekseen jo varsin lupaava runkoinen ja luustoinen nuori narttu. Ilmeikäs lupaava pää, hyvä vahva ylälinja, tasap. kulmaukset, hyvä askelmitta, hyvä ridge."

Pitkä odotus sai siis jatkoa, kun jäätiin tietysti ryhmäkehiin. Ninja nukkui häkissään ja handleri tankkasi yhden munariisipasteijan, jottei pyörtyisi. Kaiken odottelun jälkeen meinattiin vielä myöhästyä kehästä, koska kuulutukset olivat hieman epäselvät... vauhdilla nakkasin näyttelyremmin Ninjan kaulaan ja juostiin kehään muiden kutosryhmäläisten kanssa. Tuomari suoritti esiarvioinnin varsinaisen kehän ulkopuolella ja Ninja käyttäytyi hienosti! Se seisoi upeasti ja kärsivällisesti, eli pieni väsymys siis toimi meidän tapauksessa. Hetki odoteltiin toisen ryhmän sijoituksia ja sitten oli meidän vuoro mennä "isoon kehään". Tuomari juoksutti jokaisen ja alkoi sen jälkeen kätellä osaa koirakoista pois. Olipa taas huikea tunne huomata, että oltiin Ninjan kanssa neljän parhaan joukossa! Kuuluttaja alkoi luetella sijoittuneita ja odotin tietysti koko ajan kuulevani meidän numeron. Ryhmän neljäs ja kolmas kuulutettiin ja lopulta meitä oli vierekkäin enää kaksi; me Ninjan kanssa sekä beagle handlereineen. Muistan kuinka katsoimme tämän toisen handlerin kanssa toisiamme ja molemmat hymyilivät yhtä jännittyneesti. :) Kuuluttaja luetteli ryhmän kakkosen numeron ja niin uskomatonta kuin se olikin, se ei ollut meidän numero! Ninja meni ja voitti ryhmän! Juostiin Ninjan kanssa ykköspaikalle ja koitin saada sitä seisomaan, tosin olin itse niin iloinen ja onnellinen, että Ninjakin vaan riehui ja yritti syödä ruusukkeen. :D

RYP-1!!

Palkintoposeeraus jäi huonoksi, mutta en todellakaan jaksanut välittää. Ryhmäkehän jälkeen kaapattiin palkinnot matkaan ja mentiin ottamaan Ninjasta muutama seisotuskuva. Siinä sentään maltoin keskittyä seisottamiseen vähän paremmin ja saatiinkin hiukan edustavampi kuva.

Pitkä päivä jatkui siis vielä hetken ja edessä oli BIS-kehä. Käytiin pyörähtämässä siellä todellakin vain harjoituksen ja ilon vuoksi, sillä enempää sijoituksia ei herunut. Oli kyllä silti hienoa olla siellä oman koiran kanssa! Ninja oli selkeästi jo tosi väsynyt, mutta tsemppasi niin hienosti loppuun asti. Se oli oikein vaivaton ja helppo esitettävä. :)

Huh mikä päivä siis! En voisi olla ylpeämpi hienosta tytöstäni, joka pääsi todella loistamaan. :) Suurimmat kiitokset Kaisalle paitsi tästä ihanasta koirasta myös seurasta, tuesta ja tsemppauksesta kehän laidalla!! Unohtamatta tietenkään meidän kyyditsemistä, päivä oli siis tosi pitkä meille kaikille. Kotona seitsemän maissa Ninja raahautui häkkiin nukkumaan, eikä siitä kuulunut ääntäkään tai näkynyt vilaustakaan loppuiltana. Muutaman tunnin päästä herättelin sen iltapalalle ja -pissalle, ja sitten käytiin koko sakki nukkumaan. :)

Kuvat: Kaisa Kosonen

Siskokulta

Ninja pääsi 12.1. treffaamaan siskoaan Aidaa (Vastakarva Aida Af Minos) leikkitreffien merkeissä! Pennut alkoivat heti vapaaksi päästyään haistella toisiaan tarkasti ja hetken päästä ne jo viilettivät menemään peräkanaa. Yhteinen sävel löytyi siis heti ja olipa tosi mukavaa, kun leikkikaveri on ihan täsmälleen saman kokoinen ja samanhenkinen. :)

Siskolla on vähän erityisoikeudet...

Vähän pyryttää.

Kaunis Aida, Ninjan kloonisisko ;)

Vähän yli tunnin pentupainit ja -juoksut hyytävässä lumisateessa tekivät tehtävänsä ja Ninja kömpi tyytyväisenä häkkiinsä nukkumaan. Itsekin sulattelin kohmeisia sormiani vaikka kuinka kauan - unohdin tapani mukaan haskat kotiin, mutta koiria oli silti pakko kuvata!

Kiitos vielä tätäkin kautta Annalle ja Aidalle, toivottavasti nähtäisiin pian uudestaan!