Paljon on aikaa taas hurahtanut blogin perustamisesta! Piitusta on kasvanut jo reipas neiti, joka kasvaa ihan silmissä! Eläinlääkärillä ollaan vierailtu jo kerran hakemassa ensimmäinen rokotus. Piitun mielestä oli tosi mälsää seistä siinä pöydällä. Tosiaan meidän tyttöhän ei ikinä malttaisi olla sekunttia kauempaa paikallaan... ;) Itse piikkiä niskassa Piitu ei huomannut ollenkaan. Eläinlääkärireissun jälkeen kipaistiin nopeasti eläinkaupassa, josta Piitu sai uuden hienon keltaisen pannan, vanha alkoikin jo kiristää uhkaavasti.
Vahvisterokotus saadaan viikon päästä, eli sitten päästään valloittamaan treenikenttiä, toivottavasti. Suunnitelmissa meillä on siis jonkilainen pentukurssi yhdessä bernipoika Chicon kanssa. Autottomana en itse pääse pitkiä matkoja kulkemaan, joten näin säästetään siis bensaa ja ehkä hieman ympäristöäkin. :) Sitäpaitsi, Chico on Piitun mielestä ihan mahdottoman ihana, tosin yli 10 kg Piitua painavampi ja kuukautta vanhempi poitsu saa välillä tuta pippurin raivon kun Piitu päättää että Chicon on aika alistua...
Tänään ollaan Piitun kanssa vietetty mukavaa sunnuntaita. Mami oli yön töissä, joten yöunet venyivät yhteen asti. Se ei kuitenkaan Piitua haitannut, sillä tytsy pääsi mamin viereen nukkumaan kun isi nousi aikasemmin ylös. Aamupalan jälkeen lähdettiinkin sitten koluamaan läheistä metsää. Kokeilimme muutamaa eri polkua ja Piitulla energiaa riitti, ja typy sinkoilikin hihnan päässä kiitettävästi. Metsästä jatkettiin suoraa läheiselle "pellolle" ja pienelle kukkulalle leikkimään veljeni Joonaksen ja 4 kk colliepojan BJ:n kanssa. BJ on Piitun paras koirakamu, joskin kaksikon leikit ovat aika rajuja. BJ on sirompirakenteisena yleensä tohinassa selällään, mutta lonksuvat leuat ja iso ääni korvaavat puuttuvan voiman. ;) Pellolla jaksettiin touhuta hetki ja leikittiin vielä ihanaisen skottiterrieripennunkin kanssa. Pentu jopa innostui lopulta leikkimään Piitunkin kanssa, vaikka aluksi iso ja innokas valkoinen hirviö oli niin kovin epäilyttävä. Tuulen kuitenkin yltyessä jo myrskyksi päätimme Joonaksen kanssa viedä koirat kotiin. Illalla käytiin sitten vielä pariin otteeseen hytisemässä ulkona sateessa ja myrskytuulessa.
Nemi-neiti on nyt virallisesti aikuinen! Kaunokainen täytti siis tässä kuussa huimat 1 vuotta. Tuntuu aika haikealta, en enää voi ostaa kitten-ruokaa, vaikka sitä on niin tottunut hyllyssä valitsemaan. Toisaalta tämä tietää nyt enemmän valinnanvaraa raksujen osalta... Synttäreitä ei olla juhlistettu vielä mitenkään, mutta jotain täytyy meidän prinsessan kunniaksi keksiä. On se neiti vaan niin rakas.
