Lisää häiriötreeniä

Eilen sunnuntaina treenattiin sateisessa ilmassa läheisellä jalkapallokentällä. No, palloa potkivat pelaajat + Piitu = ei hyvä yhdistelmä. Neiti oli muutenkin ihan tosi huonossa vireessä ja kun pari kertaa sitten pallo lensi meidän lähelle, ei tokoilemisesta meinannut oikein tulla mitään. Edes meidän oma tennispallo ei saanut täyttä huomiota, vaan jalkapallo oli paljon kivempi. Tuli taas kyllä opittua miten Piitun kanssa EI voi lähteä treeneihin; kävin hakemassa sen sisältä mistä se tietysti innostui ihan tuhannesti, sitten se pääsi samaan autoon Boriksen kanssa ja vielä tosiaan pallokentän laidalle. Ei näin.

Käytiin treenien jälkeen Sannan kanssa katsastamassa koirapuisto ja koska se oli tyhjillään, päästettiin koirat sinne telmimään. Kauaa ei edes ehditty siellä olla, kun Piitun hyvä kamu Emma ilmestyi myös paikalle ja hetkeä myöhemmin myös Edi! Piitu ei ole nähnyt Ediä varmaan puoleen vuoteen, mutta Edi-herra oli sillä kertaa sen verran kiinnostunut Emman peräpäästä, ettei tainnut edes huomata muita koiria. No, oli Piitullakin kädet täynnä hommia kun hänen piti suojella keppiä tai palloa suussaan. :D Ei silloin ehdi leikkiä... Koirapuistoilun jälkeen Piitu ja Boris ottivat vielä palauttavat juoksut ja painit Boriksen takapihalla. Multa ja ruohontupsut lentelivät ja meidän neidillä oli maailman levein hymy kuraisilla kasvoillaan. ;) Kotona odottikin sitten kylpyamme, mikä oli vähemmän kiva juttu. Piitu läähätti häntä koipien välissä koko pesun ajan ja rentoutui vasta kun käskin sen makuulle sängylle ja aloin kuivata sitä.

Tänään vuorossa oli DogiTiimin toko. Tunnin teemana oli häiriöt ja niiden alla toimiminen. Anu oli tehnyt kartioista, ruokakupista, kapulasta ja pallolelusta "radan", jossa pujoteltiin koiran kanssa ja palkattiin kun se piti kontaktia. Seuraavalla kerralla tehtiin esineiden keskelle joku jäävistä ja Piitu teki maahanmenon. Ekalla kerralla jäi istumaan (!), mutta toinen kerta meni hyvin. Sitten kuljettiin radalla koiran kanssa ja Anu kulki vieressä häiriköimässä parhaansa mukaan, käskyttämällä esim. "maahan" tai kutsumalla "tässä näin" jne. Piitu ei juurikaan ottanut häiriötä vaikka Anu kulki vieressä, mutta istua meinasi kerran käskystä ja eikä tietenkään voinut vastustaa kun Anu kutsui luokse. ;) Kun ihmiset nyt vaan on niin ihania Piitun mielestä... Lopuksi otettiin vielä kaukoja esineiden keskellä ja Anu häiriköi taas mm. heittelemällä lelua ja vinguttamalla sitä. Kaikki muuten ihan ok, mutta ekoilla kerroilla vinguttaminen ja lelun lentäminen oli liikaa. Korjauksen jälkeen se katsoi, mutta ei lähtenyt paikaltaan.

Koko häiriötreenin ajan meidän lähellä kulki myös työmies työntämässä jotain isoa johtokelaa ja vetämässä perässään kahisevaa mittanauhaa. Sitäkin piti Piitun vähän katsella, koska sieltä suunnasta kuului koko ajan ääntä ja näkyi liikettä. Eli tänään oli kyllä tosi paljon häiriötä! Kuppi, kapula tai merkit eivät olleet tänään Piitun mielestä mitenkään superkiinnostavia, mutta pallolelu senkin edestä! Eli joskus täytyy muistaa treenata niin, että heittelen vaikka tennispalloja nurmikolle häiriöksi. Sitten kun saadaan Piitu jättämään pallo rauhaan, ollaan jo tehty iso harppaus eteenpäin. ;)

Tehtiin myös paikallamakuu kolmen koiran rivissä, Piitu oli reunassa vasemmalla. Kokonaiskesto oli 2 minuuttia, josta Piitu makasi nätisti noin 1,5 minuuttia. Lopussa se alkoi vähän piippaamaan hiljaa (ei vaan enää kärsivällisyys riittänyt?) ja katsoi myös vähän pidempään vieressä ollutta Fyraa. Tänään ei kuitenkaan noussut, hyvä niin. Jatkossa koitan paikkamakuuta varmaan kupin tai lelun kanssa, enkä enää välipalkalla. Olen aika varma, että se tekee Piitun rauhattomaksi, varsinkin näissä ryhmätreeneissä. Kyllä se yksin ollessaan tuntuu pysyvän välipalkallakin ihan rauhallisena, mutta ryhmässä se on nykyään vaan niin levoton.

Loppuun otettiin vielä luoksetulo pentutyyliin, eli lähdin karkuun kun Piitu oli tullut puolet matkasta. Piitu lähti jo alusta alkaen tulemaan täysillä laukalla, ja juostiin sitten yhdessä autoon. Kivat treenit, näistä jäi aika paljon parempi mieli kuin sunnuntaisista. ;)

Puomin valloitusta ja muuta liitelyä

Torstaina agiliideltiin! Anu oli tehnyt radan jossa treenattiin kolmea lyhyttä pätkää. Mittasuhteet yms. taas pielessä, mutta kyllä näistä kuvista varmaan näkee sen pääasian. ;)

Harjoitus nro 1

 

Ensimmäisellä kerralla jätettiin koira ykkösesteen taakse odottamaan ja käveltiin itse pituuden taakse ottamaan vastaan. Siitä putkeen, takaakierrolla neloselle, ohjaaja pyörähtää niin että ohjaava käsi on vasen ja kahden viimeisen esteen loppusuora (kutonen on rengas). Piitu tuli hienosti kahden ensimmäisen esteen yli ja ampui myös putkeen ongelmitta, mutta olin itse armottoman myöhässä nelosesteen takaakierrolla. Piitu lähtee nykyään hienosti kiertämään, mutta jos en käskytä hyppäämään nopeasti, se kiertää vaan koko esteen. Niinpä toisella kerralla olin itse skarppina ja saatiin homma toimimaan. Rengas oli maxi-korkeudessa ensimmäistä kertaa ikinä ja se oli jännä juttu. Niinpä Piitu teki sen pari kertaa nakkien houkuttelemana ja nopeasti neiti rohkaistuikin!

"Toi rengas on niin hiton korkealla..."

Harjoitus nro 2

Radalla oli onneksi sama mattopintainen puomi, mikä pelotti Piitua sunnuntaina. Halusin koittaa sitä ensin ihan irrallaan muusta radasta ja tehtiinkin niin, että Anu tuki Piitua remmistä ja itse houkuttelin nameillä eteenpäin. Taas alussa Piitua ahdisti ihan hirveästi, se vinkui ja läähätti ja pyrki alas puomilta. Jatkettiin kuitenkin määrätietoisesti houkuttelua eikä päästetty neitiä alas ja heti kun se uskaltautui puomin päälle, tuli vauhtia ja rohkeutta yhtäkkiä hurjasti lisää. Eli heti kun tajusi ettei se rämähdä alas kuten keinu. Kun tultiin kontakteilta alas, Piitu kääntyi ympäri ja lähti heti uudestaan kiipeämään. Kolmannella ja neljännellä kerralla se paineli jo tuttuun vauhdikkaaseen tapaansa koko puomin hienosti. :) Se olisi varmasti kiivennyt puomille vielä useita kertoja, mutta ei päästetty sitä enää, jotta kiva into jäisi päälle.

Ihanaa, jos puomiongelmasta selvittiin nyt tällä! Piitu selvisi jännittävästä tilanteesta niin upeasti ja lopulta se todella voitti pelkonsa, olen niin ylpeä hienosta piskistäni. Joku siellä pääkopassa on sentään kunnossa, koska se myös palautui tosi nopeasti.

Tässä neuvoteltiin vielä ylösmenosta...

... mutta tässä vauhtia alkoi jo olla normaaliin tapaan!

Kun puomi oltiin ylitetty henkisesti ja fyysisesti, jatkettiin loppurata. Jätin Piitun kontaktille ja menin itse nelosesteen taakse pakkovalssaamaan. Piitu pysyi kontaktilla kunnes kutsuin, jee!

Harjoitus nro 3

Kolmospätkässä haasteena oli se, että koira saattaa ampua täysillä putkeen tai puomille, kun niitä on aikaisemmissa harjoituksissa tehty. Koira otettiin vastaan ykkös- ja kakkosesteen välissä, missä se ohjattiin hyppäämään pituus ja samalla kerrottiin sille äänellä & pienellä ohjausliikkeellä että pituuden jälkeen täytyy kääntyä. Sieltä sitten juostiin kolmoselle tekemään takaakierto.

Piitu ei ihme kyllä yrittänyt kertaakaan putkeen, vaan kuunteli ja katsoi miten ohjasin! Kolmosesteelle meinasi tulla vähän kiire pariin otteeseen, mutta muuten selvittiin hyvin. Anukin kehui, että Piitu oli mukavassa vireessä teki hyvin hommia. :) Siltä tuntui itsestäkin! Nyt ollaan ilmeisesti saavutettu se piste, kun koira on ohjaajaa taitavampi. ;) Piitu tekee radalla tasan niin kuin minä ohjaan, eli nyt tehtäväksi jääkin sitten ohjata sitä OIKEIN. Jos treeneissä tulee mokia, ne johtuu nykyään 95 prosenttisesti mun virheistä.

Jee! Hyvillä mielin autolle.

Jani lähti myös mukaan harjoittelemaan kepon hommia toimimalla mm. Piitun juoma-automaattina, kävelykoneena ja kameramiehenä. Kamerahommat kaipaavat vielä selkeästi harjoitusta, mutta sentään Piitusta on nyt ekat agilitykuvat otettu!

Häiriössä ja häiriönä

Tänään oli vuorossa taas Pilvenmäkitokot Anun ohjauksessa. Meidän lisäksi paikalla oli kultsupoika Onni omistajineen.

Aloitettiin liikkeestä istumisella. Piitu on tehnyt kaikkia jääviä, mutta nyt viime aikoina ollaan tosiaan keskitytty hurjasti vaan maahanmenoon ja pysähtymiseen. Aloitin ihan peruuttamalla itse taaksepäin ja käskemällä istumaan siitä. Piitu pyrki koko ajan tulemaan perusasentoon, eikä oikein ymmärtänyt kun yritin ns. päästä siltä pakoon. Otin siis aluksi kunnon käsiavulla, jotta Piitu hiffasi että määrä oli istua nyt ihan eteen vaan, ei sivulle. Pikkuhiljaa vähensin käsiapua ja lopulta koitin jo seuraamisen yhteydessä istumista. Nyt lähdetään vaan tekemään istumisesta joka kerta yhtä nopea kuin mitä se parhaimmillaan on. Läksyksi saatiin treenata istumista viikon verran, ilman että tehdään muita jääviä. Apua, kuinkakohan maltan olla tekemättä maahanmenoa tai varsinkaan seisomista...? Ne ovat vaan niin tiivis osa meidän jokapäiväistä treeniä ja niitä on oikeasti kiva tehdä!

Seuraamisessa katsottiin hidasta käyntiä ja juoksua. Hitaassa käynnissä Piitu piti hyvin kontaktia ja sen etukroppa oli tiiviisti mun sivulla, mutta takapää oli liian oikealla. Anu katsoi ensin takaa ja sitten sivulta sen seuraamista ja joka kerta tuomio oli sama. Otettiin sitten namikäsi avuksi ja haettiin se paikka missä mun kannattaa kättä pitää, jotta Piitu pysyisi suorana. Kotiläksyksi siis paljon yhden ja kahden askeleen seuraamisia, joissa Piitun pitää koota itsensä ja pysyä suorana. Aluksi nyt namikäden avulla ja välillä myös ilman. Normaalia seuraamista Anu katsoi myös tarkkaan, eikä Piitu siinä kuulemma ollut takaa vinossa. Juoksu myös ihan ok, mutta lisää treeniä sekin kaipaa.

Saatiin kotiläksyksi myös opetella viresana, jolla kerrotaan koiralle, että nyt tehdään hommia. Agilityssä olenkin viritellyt Piitua, mutta tokossa se on oikeastaan syystä tai toisesta jäänyt. Anu näytti omalla bortsullansa mallia, miten virittelee koiraa ja leikkii sen kanssa. Olin tosi ylpeä Piitusta, joka kykeni istumaan parin metrin päässä patukan kanssa riehuvasta koirasta, ja pitämään hienosti kontaktia. Aikaisemmin se olisi satavarmasti yrittänyt itse pinkaista lelun perään.

Loppuun otettiin luoksepäästävyys ja kunnon häiriötreeniä. Anu kierteli ensin meidän ympärillä, tuli sitten lähelle seisomaan ja heilutteli kättään, taputteli käsiään yhteen, hyppeli, meni kyykkyyn Piitun viereen jne. häiriköi siis parhaansa mukaan. Piitun kontakti oli ihan super, saattoi katsoa sekuntin verran Anua, mutta ei missään vaiheessa edes näyttänyt merkkejä että olisi noussut tms. vaan pysyi hievahtamatta paikoillaan ja otti koko ajan kontaktia. Anu tuli myös kättelemään ja tervehtimään, jonka aikana Piitu ei liikahtanut paikaltaan, enkä edes tiedä huomasiko se Anua. ;) Superkoira! Lopuksi vielä Anu kulki meidän ympärillä huutaen erilaisia maahanmenokäskyjä (ligg, plats, alas, down jne.). Piitu ei reagoinut muihin käskyihin ollenkaan, mutta kun Anu seisoi meidän vierellä ja huusi "maahan", meni Piitu varovasti maahan. Mua lähinnä nauratti, kun se teki sen niin varoen ja "eikö näin kuulu tehdä?"-ilmeellä. :D Pyysin vain uudelleen istumaan ja sen jälkeen Piitu istuikin kuin tatti, vaikka Anu käskytti maahan. Teki siis ihan hyvää päästä korjaamaan se yhden kerran.

Ihan lopuksi otettiin 2 minuutin paikallamakuu. Piitu oli muuten hyvä, mutta keskivaiheilla valahti vähän toiselle lonkalle ja alkoi nuuskimaan maata. Viereinen koira nousi jossain vaiheessa ylös ja Piitu katsoi sitä ihmeissään, mutta kävin heti palkkaamassa kun katse palautui oikeaan suuntaan. Piitulla oli taas ehkä vähän huono vire paikallamakuuta ajatellen, se oli aika kärsimätön ja pelkäsin koko ajan että se nousee. Tuon koiran kanssa saa kyllä jatkuvasti tasapainoilla sen oikean ja väärän vireen kanssa... välillä tuntuu että se menee vaikka kuuhun jos pyydän ja luotan siihen kuin kiveen, kun taas välillä pelkään ihan noiden perusasioidenkin kanssa.

Oltiin myös hetki häiriökoirana Piitun kanssa Onnille, kun se treenasi kontaktia. Tultiin aina metri lähemmäksi kun Onni rauhoittui ja päästiin tällä kertaa jo tosi lähelle. Hyvää treeniä kyllä Piitullekin, en pidä sitä yhtään itsestäänselvänä, että se käyttäytyy nätisti jos toinen on vähän villinä...

Keinua muistuttava puomi

Osallistuttiin Piitun kanssa tänään Forssan Palveluskoirien järjestämään agilitykoulutukseen, jossa kouluttajana oli Tiina Kuusisto. Päivä alkoi kymmeneltä radan rakentamisella, jonka jälkeen tutustuttiin rataan ensin itse ja sitten yhdessä ohjausvaihtoehtoja miettien. Rata oli kyllä aika kiva, 25 estettä ja mm. kaksi suoraa putkea.

"Minä odotan niin nätisti..."

Oltiin Piitun kanssa viimeisenä vuorossa, koska muut koirat hyppäsivät mini- tai medihyppyjä. Piitun rimat oli 55 sentissä. Pidin autossa kaikkia läpiä auki ja Piitulla oli märkä pyyhe kaulalla koko ajan, mutta koirasta oli silti vähän veto poissa. Auton sisäilma ei älyttömän korkeaksi noussut (kävin tarkistamassa useasti), mutta useamman tunnin odotus nyt vaan vei mehut. Piitu ei missään vaiheessa nukkunut tms. vaan kukkui koko odotteluajan pää pystyssä ja katsoi mitä muut teki.

Meidän ongelmaksi koitui tänään mattopintainen puomi. Piitu on aikaisemmin mennyt samaista puomia ihan ongelmitta edestakaisin, mutta nyt se pääsi pari treenikertaa sitten tippumaan keinulta, joka näytti ihan samalta kuin tämä puomi. Piitu siis luuli puomin olevan keinu, eikä aluksi uskaltanut kiivetä sinne ollenkaan. Lopulta saatiin se pannasta ja remmistä tukemalla sekä namilla houkuteltua nousemaan ehkä puolitoista metriä, mihin se sitten jumahti. Houkuteltiin ja kehuttiin, mutta Piitu yritti vain päästä hyppäämään pois. Onneksi ei päässyt, sen jälkeen koko urakka olisi ollut ihan mahdoton... Kun Piitu lopulta uskaltautui hiipimään puomin päälle, se tajusi ettei se rämähdäkään alas kuten keinu, ja lähti etenemään pää alhaalla. Kontaktilla se teki hienot nenäkosketukset. Kokeiltiin vielä kerran toiseen suuntaan ja nyt Piitua ei tarvinnut enää tukea niin paljoa pannasta, vaikka meno olikin vielä varoivaista. Huh, toivottavasti treeneissä on jatkossa nyt tuo sama puomi, jotta päästäisiin sitä heti tekemään uudestaan. Niin ärsyttävää ottaa valtavasti takapakkia, kun aikaisemmin puomi on ollut tosi kiva Piitun mielestä.

Piitu palautui onneksi puomi-stressistä tosi hyvin ja nopeasti, ja päästiin tekemään vielä loppuun pätkä rataa (ja putkia!) että koiralle tuli parempi mieli. Kaksi suoraa putkea peräkkäin, este ja este takaakierrolla. Tämä pätkä meni oikeasti tosi hyvin, Piitu tuli täysillä putkesta, mutta ehdin sen edelle ja se katsoi upeasti ohjausta. Takaakierto oli myös sikahieno!

Kouluttaja muisti moneen kertaan kehua Piitun luonnetta, mikä tietysti lämmitti höpsökoiran omistajaa. :) Se myös tekee kuulemma kivasti töitä mulle ja mun kanssa. Tykkäsin kyllä kokonaisuudessaan koulutuksesta ja samalle kouluttajalle voisin mennä koska tahansa uudestaan! Kiva positiivinen henki oli päällä koko päivän.

Paikalla oli meidän lisäksi myös toinen valkkari ja kylläpä oli kiva päästä pulisemaan valkkarijuttuja oikein urakalla. :) Toivottavasti saadaan sovittua treffit jossain vaiheessa, Piitu varmasti tykkäisi parista valkeasta poikaystävästä!

Kotiin tultiin kolmen jälkeen ja ilmeisesti lähes 6h aurinkoisella kentällä teki tehtävänsä, sillä sekä emäntä että koira sammuivat aika tehokkaasti sohvalle hetken kuluttua...

Perjantaina TOKOa, lauantaina jälkeä

Eilen tokoiltiin Piitun kanssa vielä iltakymmenen aikoihin. Piitu oli tosi innokas tekemään hommia ja hyvin kuulolla, eli kivaa oli! Uskalsin ottaa paljon seuraamista ja useita käännöksiä myös. Seuruutin lyhyen pätkän, tein käännöksen ja naksautin kun Piitu oli oikealla kohdalla ja otti kontaktia. Käännökset vasemmalle on hyvät ja niissä kontakti pysyy lähes aina (tosin Piitu ei edelleenkään osaa käyttää takapäätään kunnolla, vaan joudun vähän kävelemään sitä päin), oikealle käännöksissä seuraaminen muuttuu vähän väljemmäksi, mutta naksun kanssa Piitu korjasi nopeasti ja oli paljon särmempi.

Liikkeestä maahanmenoa pari toistoa kuten aina, eikä niissä mitään huomautettavaa. Liikkeestä seisomista otettiin pallopalkalla ja vitsit, että se sai neidin tekemään siistit pysähdykset! Piitu kuumui pallosta oikeastaan juuri sopivasti, se seurasi tiiviisti (vähän meinasi jopa edistää) superkontaktissa ja pysähtyi nopeasti. Huisia, lisää pallopalkkaa jääviin siis!

Otettiin myös useita luoksetuloja pidentäen pikkuhiljaa matkaa metristä pariin metriin, ihan vaan tarkoituksena saada se loppuasento Piitun selkärankaan. Piitu teki myös kaksi paikallamakuuta, molempien kesto ehkä 20 sekuntia. En palkannut makuun aikana, vaan vasta lopuksi pallolla. Ei noussut ja oli muutenkin tarkkaavainen, hyvä juttu.

Tänään vuorossa oli perinteiset lauantairiehut mummalassa kera Chicon ja BJ:n, mutta käväisi Piitu myös jäljellä. Talloin sille tarkkuusjäljen aika kuivalle pellolle, jossa oli paikoittain vähän pidempää ruohoa. Alussa ja parilla ensimmäisellä metrillä oli koiranmakkaraa ja jäljen loppuvaiheessa loivassa kulmassa myös. Jälki vanhentui varmaan vähän alle tunnin. Piitulla oli taas hirrrveä into jäljelle, jonkin verran se malttoi syödä nameja, mutta ei läheskään kaikkia. Keskivaiheilla vauhti taas vähän kiihtyi ja kun tultiin "kulmaan", huomasin että Piitu oli ajanut jälkeä ehkä 20 senttiä oikealla. Aika tarkasti silti, koska kulmalle tultiin. Namit ennen kulmaa hidastivat suunnitellusti vauhtia, ja Piitu selvitti kulman oikeastaan tosi mainiosti. Jäljen lopussa odotteli pakasterasia jossa oli loput namit.

Jäljellä oli kyllä haasteita, sillä sen päällä käveli ennen ajoa todistetusti ainakin yksi ihminen ja pari koiraa. :D Namit sentään saivat olla rauhassa...

Jäljen jälkeen Piitu tahtoi vielä tokoilla, joten otettiin muutamat jäävät takapihalla. Hienosti meni maahanmenot ja seisomiset, vaikka BJ ja Chico toimivat häiriökoirina! Piitu keskittyi ihan superisti ja oli tosi tarkka.

Tämä EI ole liikkeestä maahanmenoa, vaan ihan rehellistä vaanimista.

Ai mitenniin se on kalju?

Tiistaita ja torstaita

Tiistaina tokoiltiin pihalla ja testattiin meidän uusia kartioita. Kokeiltiin siis vähän merkkiä, ruutu sai jäädä tekemättä tällä kertaa kun mukana ei ollut lelua. Jäävistä otettiin seisomista, mikä alkaa olla tosi hyvä! Olen niin iloinen että se sujuu vihdoin ilman käsiapua. :) Tehtiin myös paljon seuraamistreeniä ja käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Piitu oli paikoittain tosi hyvä, mutta välillä hyvät tuoksut kiinnostivat paljon enemmän. Lisäksi perusasentotreeniä, jossa pientä ääntelyä havaittavissa. Kaukoissa keskityttiin taas seiso-maahan ja maahan-seiso -vaihtoihin. Seisomisesta maahanmeno ei ole vielä ihan sujuva eikä Piitu mene maahan niin hissimäisesti kuin toivoisin, vaan liikkuu vaihdon aikana hiukan. Pakko myös mainita, kun Piitu pyörähti tänään käskystä ilman käsimerkkiä! Yleensä autan sitä suunnassa ("ympäri" on pyörähdys vasemmalle ja "pyörii" oikealle), mutta nyt kokeilin puolivitsillä pelkkää käskyä. Sekunnin Piitu mietti, mutta teki sitten hienon piruetin! Koiratanssiskabat, here we come!!

Tänään oli taas agilitytreenit! Tehtiin yli 20 esteen rataa, jossa oli suora putki, U:n muotoinen putki, pituus ja kepit. Tein taas Paintilla taidokkaan ratapiirroksen, mutta se saa jäädä yksin minun silmilleni. ;) Miten se onkin niin vaikeaa saada mittasuhteet yms. oikeiksi näytöllä...?

Itse radalla sujui sitten hiukan paremmin. Alku tosin oli haasteellinen, kun koira piti jättää vinoon esteen taakse ja mennä kakkosesteelle ottamaan vastaan. Piitu kiersi joka kerta ensimmäisen esteen, vaikka kuinka varmistin että se katsoi esteen yli jne. Silti se kiersi. Lopulta päätettiin jättää ensimmäinen este kokonaan välistä, kun Piitu rupesi jo haukottelemaan ja näyttämään muutenkin stressaantuneelta. Kakkosesteeltä päästiinkin sitten tosi mallikkaasti eteenpäin, yhden kerran Piitu meni väärään päähän U-putkea kun jätin sen selän taakse, mutta uudella yrityksellä sekin oikein. Pituus oli tänään aika pitkänä ja se oli jännä juttu. Pari kertaa Piitu ylitti sen pallon avustamana ja sai taas rohkeutensa takaisin. :) Pituuden jälkeen loppurata oli kivan vauhdikas; suora putki, kaksi estettä, kepit ja kahden esteen loppusuora.

Tällä kertaa sitä sai todella juosta! Pakko ilmeisesti alkaa tosissaan tekemään juoksulenkkejä, sillä olin ihan hengästynyt. :D Yleensä hinkataan tiettyjä kohtia pitkäänkin, mutta tänään päästiin etenemään radalla sen verran sujuvasti, että ohjaaja sai pinkoa täysillä. Piitu haki esteille tänään tosi upeasti, teki hienoja takaakiertoja ja jopa irtosi! Selvästi alkaa Piitunkin itseluottamus radalla kohota ja se oppii kuuntelemaan ja katsomaan ohjausta paremmin. Vielä se on paikoittain aika kiinni kädessä, mutta kyllä se siitä irtoaa pallopalkalla ja kokemuksen myötä. :) Lopuksi otettiin vielä radan alku pariin otteeseen ja lopetettiin muutamaan vapaavalintaiseen esteeseen ja suoraan vauhtiputkeen. Kiva fiilis jäi, toivottavasti myös koiralle! Rimat oli Piitulla tänään 55 sentissä ja ne tuntuivat huiman korkeilta alussa, mutta yksikään ei tullut alas eikä Piitu edes kolautellut niitä, hienoa.

Omien treenien jälkeen jäätiin vielä kentän reunaan tokoilemaan hetkeksi. Piitu teki jäävistä maahanmenoja ja kaksi seisomista (ihan nappiin, jee!) ja vähän lyhyttä seuraamispätkää. Piitun vire oli vähän liian innokas ja kärsimätön seuraamista ajatellen, joten ei hinkattu sitä sitten enempää. Otettiin myös Veeti-brassiterrierin kaverina paikallamakuu ja yleistä häiriötreeniä. Veeti treenasi seuraamista meidän ympärillä ja Piitu treenasi samalla kontaktia istuen. :) Hyvin meni molemmilla!

Ja taas tuli maanantai

Tänään aloitettiin aamu ahkerasti lenkillä Sannan ja Boriksen kanssa. Käveltiin koirujen kanssa lenkki hiekkakuopille, jossa ne pääsivät hetkeksi vapaaksi juoksemaan. Piitu on joskus tuoltakin lähtenyt hajujen perään, mutta ei tänään, jee! Hiekkakuopilta suunnattiin kyläilemään Boriksen luokse. Piitu painii aina Boriksen kanssa sisällä niin että omistajaa heikottaa, neiti ei todellakaan ole mikään kaino vieras. Mutta kivaa oli juoda kahvia samalla kun koirat väsyttivät toisensa!

Illalla suhatiin DogiTiimin tokoon. Paikalla oli taas meidän lisäksi kaksi koirakkoa. Tällä kertaa teemoina olivat nouto ja tunnari sekä merkki. Noutoa otettiin lainakapulalla, Piitu otti kapulan ihan ok mutta ei edelleenkään sitä kyllä pidä. Eli kotiläksyksi vieläkin lisää pitoharjoituksia. Heitettiin myös pari kertaa Piitulle kapulaa kauemmas, tarkoituksena saada vauhtia siihen lähtemiseen ja sen nostamiseen. Hienosti Piitu menikin laukalla kapulalle ja nosti sen jopa ylös! Jatkossa kokeillaan myös saada kapulasta megasiisti Piitun mielestä, eli itse leikin kapulalla Piitua innostaen ja kun se on innoissaan ja yrittää saada kapulan, kapula meneekin piiloon. Näitä harjoituksia useampi peräkkäisinä päivinä ja jokainen kerta päättyy siihen, että kapula menee piiloon.

Tunnaria kokeiltiin kerran samalla tavalla kuin mihin viime syksynä jäätiin, eli piilotettiin tunnarikapula ruohon alle. Piitu lähti innokkaasti etsimään ja kaivoikin kapulan ruohon alta, mutta jatkoi sitten nenä maassa parempien tuoksujen pariin. :D Eli enemmän taas motivaatiota kapulan nostamiseen.

Muiden tehdessä noutoa ja tunnaria, otettiin Piitun kanssa seuraamista. Piitu oli innokas ja pysyi lähellä, samoin kontakti pysyi hyvin! Käännökset vasemmalle hienosti ja oikeallekin pienellä käsiavulla. Jee, tuli hyvä mieli! Otettiin myös mm. liikkeestä maahanmenoa ja luoksetulon loppuasentoa. Piitu oli niin hieno ja innokas. :)

Lopuksi tehtiin siis vielä merkkiä. Käytettiin Piitun kanssa alkuun lätkää ja menin sanomaan sille käskyksi "Paina" mikä tarkoittaa siis meillä kosketusalustan tökkäämistä nenällä. Piituhan siis meni merkille, mutta kävi painamassa nenällä lätkää joka kerta. Eli jos ensi kerralla muistaisi käskyt oikein... Täytyy metsästää jostain meille kartioita! Päästäisiin tekemään merkkiä ja ruutua vähän useammin kuin nykyään.

Muovinauhojen perässä

Käväistiin viime lauantaina naapurikunnassa Jokioisilla mätsärissä Piitun ja Janin kanssa. Päivä oli tuulinen ja hyytävän kylmä, joten vietettiin suurin osa odotteluajasta autossa. Piitua ajatellen odottelemista oli ehkä taas liikaa, se oli autossa vielä rauhallinen ja makoili paikallaan, mutta kehän reunalla se vaikutti vähän kärsimättömältä. Onneksi kehässä se keskittyi taas täydellisesti ja oli hienosti kuulolla koko ajan!

Saatiin pariksi hieno englanninsetteri, joka osasi esiintyä karvat hulmuten ja joka esitettiin hyvin. Piitu tuntui aika pieneltä ja karvattomalta siinä vieressä. ;) Onneksi tuomari kuitenkin tykkäsi meidän neidistä! Piitu oli ihan sulaa vahaa tuomarin tullessa kopeloimaan, hampaita ei tällä kertaa ikävä kyllä katsottu. Pitkän mietinnän jälkeen tuomari päätti antaa meille punaisen nauhan. Olin tosi iloinen ja ylpeä jo tästä, koska meillä oli parina tosi upeasti esiintyvä ja näyttävä koira.

 

Koska saatiin isojen koirien kehään numero 1, jouduttiin odottamaan taas tovi että muut isot koirat saatiin arvosteltua. Punaisten isossa kehässä Piitu tsemppasi ja jaksoi vielä seistä sekä ravata, vaikka vähän huomasin neidissä väsymyksen merkkejä. Misseily on niin rankkaa! Piitun hieno esiintyminen ja tsemppi kannatti ja loppusijoitus oli lopulta PUN3. Ensimmäistä kertaa Piitu sijoitettiin, olin niin ylpeä. :)

Kolmospallilla hymyilyttää kuin mm-kultaa voittanutta! ;)

Palkinnoiksi saatiin ihmisten heijastinliivi (jollainen meiltä vielä uupui, koira kulkee täydessä heijastinvarustuksessa mutta emäntä hukkuu pimeyteen...) ja aktivointilelu nimeltä "Squirrel dude".

Maailman hienoin pieni Piitu-pesusieni!

Meidän joukkue oli tosi ylpeä pienestä tytöstä, meille nämä pienetkin voitot on suuria! Loppupäiväksi huristeltiin mummalaan ja iltapäivä sujui enemmänkin tämän näköisissä merkeissä:

Kaikki kolme samassa kuvassa, harvinaista!

Ketuttaa

Jouduttiin lähtemään aksatreeneihin tänään hirveällä kiireellä ja tohinalla, ajatukset oli ainakin ohjaajalla jossain ihan toisaalla. Tulipa treenien loppupuolella selväksi, että tänään ei ollut mun päivä. Piitu oli kyllä hieno ja yritti koko ajan parhaansa. :) Ihana.

 

Vaikka ketutti ja vitutti oma päättömyys, askartelin silti Paintilla taas ratapiirrosta. Ihan perseelleen meni sekin, putken jälkeen kaikki ihan väärissä kohdissa. Eli vaikka piirroksessa näyttää ihan mahdottomalta päästä putkesta kutosesteelle, kyllä se oikeasti oli ihan mahdollista.

Alussa harjoiteltiin irtoamista kakkosesteelle, jotta itse pääsi kolmosesteen ja keinun (4) väliin tekemään valssin ja ottamaan vastaan. Namikupin avulla Piitu irtosi hyvin ja parin toiston jälkeen myös ilman sitä. Putkesta kutosesteelle oli tosi haastava, sitä piti jankata ensin ilman koiraa. Siitä jatko seiskaesteelle oli vielä vaativampi, koska meinasin jäädä pyörimään kutoselle kun piti jo juosta seiskalle ohjaamaan. Onneksi Piitu jaksoi toistoja ja toistoja, koska niitä tehtiin. Piitu treenasi myös keppejä sekä keinua erillään radasta.

Harmittaa ihan pirusti, että ei päästä missään treenaamaan omatoimisesti. Nyt just pitäisi päästä tekemään ja harjoittelemaan noita vaikeita kohtia radalla! Ei paljoa hyödytä käydä epäonnistumassa treeneissä ja odottaa sitten viikko että pääsee tekemään taas jotain ihan muuta.

Juu, jatketaan taas huomenna paremmalla mielellä.

Ilmaisutaitoa ja iltatokoa

Päivällä koirapuistoiltiin taas Joonaksen ja BJ:n kanssa. Kaveriksi saatiin puolituttu saksanpaimenuros 8kk, jonka kanssa Piitulla meni leikit taas hyvin yhteen. Juoksemista ja pystypainia, kuten aina. :) Koirapuistosta suhattiin pikaisesti katsomaan Forssan Palveluskoirien järjestämää BH-koetta. Kauaa ei paikalla voitu olla, kun koirat odottelivat kuumassa autossa, mutta kiva oli haistella vähän koetunnelmaa!

Tästä inspiroituneena treenattiin sitten tokoa taasen illalla! Eilisistä Mustialatreeneistä jäi pari kourallista nakkeja, joten otettiin ne ja naksutin mukaan pihalle. Halusin kokeilla liikkeestä seisomista nyt ilman käsiapua. Ja ihme ja kumma - kyllä se pysähtyi! Aluksi ehkä vähän arastellen, mutta toistojen jälkeen parani ihan älyttömästi! Tosiaan käsiapua en tänään käyttänyt, mutta vähän kumarruin koiran puoleen käskyttäessä. Aikamoinen työvoitto meille Piitun kanssa. :) Tätä ollaan hinkattu yli vuosi, mutta näköjään tulostakin syntyy! Kiitos Sannalle rohkaisusta. ;)

Tehtiin myös välissä yksi liikkeestä maahanmeno, koska halusin nähdä sekoittaako se seisomista. Ei sekoita, kunhan itse käskytän tarpeeksi määrätietoisesti. Tämä nyt pätee ihan kaikkiin jääviin, myös istumiseen, eli jos käskytän vähänkään epävarmasti tms. Piitu arpoo itse asennon ja lähes aina arpa osuu maahanmenoon.

Otettiin myös turhatumisenkin uhalla peppu- eli perusasentotreeniä. Tänään Piitu oli aika hyvä, ei piipannut tai turhautunut vaikka otettiin useampia toistoja. Perusasennot tänään lähes aina nappiin, pari kertaa tuli vinoon. Ehkä uskalletaan jatkossa näitäkin taas hinkata, maltillisesti kuitenkin. Pepputreenistä sitten seuraamiseen ja käännöksiin. Koitin olla skarppina ja palkata jo parin askeleen jälkeen, koska Piitun kontakti pysyi parhaiten juuri pari ensimmäistä metriä.

Loppuun otettiin vielä jälkikeppien ilmaisutreenit. Laitoin Piitun kiinni puuhun odottamaan kun kävin tekemässä lyhyen keppiradan nurmikolle. Ihan älyttömän nätisti neiti odotteli, vaikka näki koko ajan mitä puuhasin! Hienoa, tekee hyvää myös nämä odottelu- ja kärsivällisyystreenit. Kun kävin hakemassa Piitun, se lähti kauhealla höngälla ja nelivedolla vetämään kohti "jälkeä". Vauhtia oli jatkuvasti vähän liikaa ja Piitu oli jo menossa kepin yli kun ehdin käskyttämään maahan. Eli jatkossa ehkä nameja keppitreeneissä jäljelle, josko se hidastaisi vauhtia. Tänään kepit eivät kiinnostaneet, kun jäljestämään olisi pitänyt päästä!

Ei muuta kuin lisää treeniä vielä ilmaisuihin(kin), eivät ne tietenkään vielä selkeä juttu Piitulle ole. Olisi kuitenkin kiva saada ne kesän aikana edes jonkinlaiseen kuntoon.

Synttärikutsuilla Mustialassa

Piitun paras juoksijakaveri, ihku Boris täytti tänään 2 vuotta! Päästiin Piitun kanssa mukaan synttärilenkille Mustialaan ja olikin tosi kivaa. :)

Alkuun päästettiin koirat juoksemaan pellolle. Piitu pysyi ihan älyttömän hyvin kuulolla, vaikka koko ajan pelkäsin että se lähtee jäljelle. Kovasti vain neiti pyrki koko ajan juoksemaan meistä poispäin, huusin sitä ja se tuli joka kerta, mutta lähti aina uudestaan juoksemaan pois. Ensin epäiltiin jotain jälkeä, mutta nopeasti kävi selväksi minne neidillä oli niin kova kiire... ihanaa järveä kohdenhan se paineli ja samantien veteen polskimaan rinksaa. ;) Ihan parantumaton vesihirmu!

Parasta!

Piitu tanssittaa synttärisankaria.

Piitu olisi varmasti viihtynyt vedessä vaikka kuinka kauan. Talven jäljiltä ei ollut havaittavissa mitään ongelmia tekniikan kanssa, vaan hienosti neiti pulikoi.

Boriksen yllätyshyökkäys...

... ja valtava molskahdus.

"Turha sinne on perässä mennä, se tulee kuitenkin kohta takaisin" tuumii Boris.

Aina yhtä sulokas ja naisellinen Piitu.

Lenkin ja uintireissun jälkeen koirat pääsivät vielä tekemään vähän hommia. Piitu aloitti ihan perus kontaktiharjoituksilla, naksuttelin kontaktista samalla kun vielä höpötettiin muita juttuja Sannan kanssa. Sitten liikkeestä seisomista, jossa sain palautetta käsiavun käyttämisestä. Eli jatkossa pitää luottaa koiraan ja siihen, että se pysähtyy. Oma usko tähän liikkeeseen on vaan horjunut niin vahvasti, että sitä väkisinkin varmistelee ja koittaa välttää epäonnistumisia loppuun saakka. Tänään Piitu pysähtyi ilman käsiapua käskystä. Ei se maailman nopein ja särmin pysähdys ollut, mutta osoittaa että koira tietää mitä käsky tarkoittaa! Liikkeestä maahanmenoa tehtiin pari kertaa, molemmat kerrat ihan hyviä ja nopeita. Yhden maahanmenon Sanna liikkuroi meille kisamaisesti, mutta Piitu ei ollut moksiskaan häiriöstä.

Muutama toisto maahanmenoa pitkältä etäisyydeltä tehtiin sekä kaukoista istu-maahan. Pitkät matkat ok, mutta kaukoissa maahanmenot taas vinoja. Tämänkin jutun kanssa saa taas raapia päätä ihan urakalla, en oikeasti muista missä vaiheessa se on alkanut menemään vinoon. Istumaannousut oli suoria ja nopeita, mutta maahanmenossa se valui vasemmalle.

Luoksetuloa tehtiin myös pari kertaa ja säädettiin loppuasennon kanssa. Piitu myös lähti varmaan ekaa kertaa elämässään tulemaan jo ennen käskyä luokse! Nyt täytyy olla taas tarkkana ettei P pääse varastamaan enää ikinä, niin paljon on tehty töitä että ollaan saatu varma (hah!) paikallaistuminen luoksetuloon...

Seuraamistakin katsottiin, mietittiin ja pähkittiin. Tekee kyllä tosi hyvää saada välillä uutta näkökulmaa omaan tekemiseen... Tuli taas itsetutkistelun paikka, kun tajusin mitä kaikkea teen väärin. Eli jatkossa seuruutreenit taas uudella asenteella!

Piitun jälkeen Boris treenasi pätevästi, vaikka häiriötä oli vähän kaikenlaista. Lopuksi Boris tarjosi vielä synttärikakkua, johon Piitukin pääsi osalliseksi. :) Nätisti koirat odottivat lupaa päästä kupeille, mutta Sika-Piitu päättikin ampaista Boriksen kupilla ja komentaa vielä toista pois siitä. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt jättää moinen possu kokonaan ilman herkkua tuon jälkeen!

Tässä vielä nätisti omalla kupilla.

Borikselle vielä iso kiitos seurasta ja kivasta illasta! Tässähän kohta alkaa Piitulla pukata jo ikäkriisiä... ikävuosi nro. kolme starttaa kohta, eikä meno ole yhtään sen järkevämpää. ;)

Maanantain omatoimitokot

Koska tänään ei ehditty DogiTiimin tokoon illalla, käytiin ottamassa Piitun kanssa iltapäivällä omat treenit ulkona. Aloitettiin taas noutokapulatreenillä naksuttimen kanssa. Nyt vaadin jo sitä, että kapula menee "kokonaan" suuhun, eli suu pitää avata ja kapulan saa asettaa hampaiden väliin. Lopussa Piitu jo osittain tarttui kapulaan, eli tunsin kuinka se otti hampailla kiinni kunnolla. Tiputti kyllä heti jos itse päästin irti kapulasta.

Liikkeestä seisomista PITI ottaa pallon kanssa, mutta loistavamuistinen ohjaaja jätti pallon sisälle taas toistamiseen. Eli namipalkalla mentiin. Meni ihan ok, naksautin heti kun Piitu jäi paikalleen. Palkkasin myös paljon siitä, että pääsin seisomaan sen vierelle, eikä se liikkunut tms. vaan katsoi vain silmiin. Perusasentoa en vieläkään pyytänyt siihen loppuun tekemään, Piitu oppii niin nopeasti ennakoimaan että parempi vapauttaa ilman. Liikkeestä maahanmenoa tehtiin kolmisen kertaa, kaikki erittäin hyvin!

Seuraamista tehtiin pari hassua pätkää ilman hihnaa, ja oli väljää! Pari käännöstä vasemmalle meni ihan ok. Käännöksiä varten tehtiin myös vähän takapäätreeniä eli peruuttelua. Ensin ihan normisti, sitten kokeiltiin taas peruuttamista perusasennosta. Ihan hyvin meni, mutta ei sitä peruuttamista ainkaan suoraksi voi sanoa...

Sitten treenailtiin maahanmenoa pitkältä etäisyydeltä, lähinnä tietty kaukoja mutta myös ruutua silmällä pitäen. Käskin Piitun seisomaan ja odottamaan, kävelin 4-8 metrin päähän ja käskin maahan, ilman käsiapua. Otin jokaisella toistolla enemmän etäisyyttä ja hienosti Piitu tippui maahan joka kerta! Olin oikein yllättynyt, kuinka hienosti se sujui. :) Piitu pysyi myös maassa siihen asti, että hölkkäsin sen luokse palkkaamaan ja vapauttamaan.

Siitä siirryttiinkin sujuvasti kaukoihin, eli ensin istu-maahan parin metrin etäisyydeltä. Istumisessä käsiapu alkaa olla jo selkeä juttu Piitulle, hyvä. Maahan se menee edelleen vähän vinoon, sitä pitää nyt vissiin alkaa tarkkailla. Otettiin myös seisomisesta maahanmenoa, eli treenailtiin hissiliikettä alas ja koitettiin edelleen saada se lihasmuistiin. Maasta seisomaan nouseminen on edelleen pro ja tosi innokas. Piitulla heiluu yleensä aina häntä kun tehdään kaukoja, se on kiva huomata. :) Ovat ilmeisesti neidin mieleen, kun liikkeet ja vaihdot on yleensä aika vauhdikkaita ja saa tehdä paljon.

Loppuun vielä kaksi luoksetuloa, ensimmäisellä kerralla autoin pienellä käsiavulla Piitua tulemaan eteen. Toisella kerralla päätin katsoa mitä neiti tekee ilman apuja ja eteen se tuli, mutta kymmenisen senttiä liian väljäksi. ;) Ei paha, kyllä siitä vielä hyvä tulee!

Tarkoitus oli ottaa vielä myös näyttelyjuttuja, mutta aika loppui valitettavasti kesken. Jospa sitten huomenna...

Aivojumppaa nykimisen kera

Tänään kaivoin kosketusalustan esille, viime treeneistä onkin kulunut taas hetki. Ilmeisesti pieni tauko on tehnyt ihan hyvää pienen koiran mielessä, koska heti kun laitoin alustan lattialle, oli Piitu tökkimässä sitä nenällään. Välillä se myös tökkäsi sitä tassullaan ja jopa hyppäsi sen päälle etutassut ojossa. :D Ensin palkka tuli ihan nopeasta kosketuksesta, mutta koska Piitu selkeästi muisti homman idean, aloin vaatimaan vähän pidempää kosketusta. Pari kertaa Piitu yritti ehkä vähän turhautuneena napata alustan hampaisiinsa, kun palkkaa ei heti tullutkaan.

Seuraavaksi naksuttelin jalan laittamista ruokakuppiin. Kuppina oli punainen muovinen kuppi, jota Piitu tykkäsi myös tökkiä samantien. Alkuun naksuttelin vain siitä että jalka osui johonkin kupissa (suurimman osan aikaa tassu osui kupin reunaan), mutta saatiin myös pari napakymppiä eli koko tassu keskelle kuppia. Piitulla oli kyllä välillä vähän liikaa intoa ja vauhtia, se juoksi kupille ja työnsi sitä tassullaan ympäriinsä. Pari kertaa se myös kaatoi kupin ja alkoi raapia sitä tassulla. Tämä kaikki tietysti turhautumisvinkumisen säestämänä. Mutta ainakin se yritti tällä kertaa koko ajan!

Sitten aloin opettamaan toisen etujalan nostoa. Piitu oli siis istumassa ja houkuttelin sitä nostamaan toista etujalkaa ylös. Tarkoituksena olisi saada se "moikkaamaan" vielä joskus. ;) Harmi että nämä meidän tempputreenit on vähän tällaisiä, että opetan yhtä temppua hetken, sitten toista, sitten kolmatta jne. No, ihan mielenvirkistämiseksihän ne on tarkoitettu. Jalannostossakin edettiin ihan kivasti, ihme ja kumma Piitu malttoi olla tosi hiljaa koko ajan. Se selkeästi keskittyi täysillä outoon treeniin, mikä oli kiva juttu.

Illalla lenkin jälkeen jäätiin vielä taloyhtiön takapihalle tekemään agilitystä joskus aikoinaan kotiläksyksi tullutta harjoitusta. Heitin Piitulle kävyn parin metrin päähän ja samalla pitelin kiinni sen valjaista. Laskin ääneen "yyy - kaa - koo" ja kolmannella Piitu sai pinkaista kävyn perään. Tarkoituksena siis saada koira ns. nykimään ja odottamaan lupaa lähteä, samaa räjähtävää lähtöä tavoitellaan siis myös agilityssä. Piitulla ei juurikaan räjähtävyyden suhteen ole ongelmia, kunhan joku esine lentää sen näköpiirissä. ;)

Tekemistä häiriön alla

Tänään käytiin Piitun kanssa ottamassa taas sellaiset mukavat maanpinnalle palauttavat treenit lähiparkkiksella. Varsinkin alkuun tuntui ettei homma lähtenyt millään sujumaan, mutta onneksi loppua kohti Piitun tekeminen ja fiilis parani.

Aloitettiin siis seuraamistreenillä ja tarkoitus oli ottaa niitä kääntymisiä. Meillä oli paljon häiriötä, kun ohi kulki kävelijöitä, pyöräilijöitä ja autojakin tuli useampi parkkikselle. Huomasin aika nopeaan että se oli väärä paikka ja aika treenata seuraamista, neidin keskittyminen ei ollut kohdallaan ja se tarkoitti haahuilemista seuraamisessa. Pari ok pätkää tehtiin ja kaksi vasemmalle kääntymistä, ja siihen ne saivat jäädäkin tällä kertaa.

Jatkettiin sitten taas perus kontaktiharjoituksilla, eli naksuttelin katsekontaktista samalla kun porukkaa käveli ohi. Yksi setä huikkasikin meille että "Hyvin tottelee!" ;) En viitsinyt sanoa, että vähän muutakin kuin katsekontaktia kaivattaisi, vaan kiitin ja totesin että siihen pyritään. Naksuttelusta Piitu piristyi aika lailla, kun alkuun se oli omaan silmään vähän vaisu. Siirryttiin sitten naksun kanssa tekemään kaukoja. Ensin istu-maahan, joissa Piitu meni ihan totaalisen vinoon maahan. Nousi kuitenkin aina istumaan tarkasti ja maahanmenotkin oli särmiä, sitä vinoutta lukuunottamatta. Otettiin myös muutama istu-seiso mielenvirkistämiseksi, Piitu tykkää kyllä edelleen eniten ylösnousemisesta. Se on nopea, mutta myös vähän sellainen kiikunkaakun, että liikkuuko siinä samalla liikaa eteenpäin.

Palauteltiin mieleen myös peruuttamista ja hyvin se pakkivaihdekin löytyi. Ensin Piitu peruutteli suoraan mun edessäni, mutta kokeiltiin myös niin, että Piitu istui sivulla ja autoin sitä kädellä peruuttamaan siitä taaksepäin. Oli aika hieno!

Liikkeestä maahanmenoa tehtiin kahden toiston verran, jotka molemmat ihan nappiin jälleen. Piitu meni samantien maahan ja pysyi siellä. Liikkeestä pysähtymistä jälleen käsiavulla ja namipalkalla, koska pallo jäi sisälle. Pientä edistymistä havaittavissa, vihdoin! Piitu pysähtyi aika hienosti pelkästä käsiavusta ja jäi paikalleen joka kerta. Tänään ei myöskään yhtään askelia eteenpäin missään vaiheessa, jätte bra!

Otettiin myös yksi luoksetulo lyhyestä matkasta, jossa lopussa autoin Piitun loppuasentoon. Piitu teki myös kaksi paikallamakuuta ja yhden paikallaistumisen. Ensimmäinen paikallamakuu oli ehkä 15 sekuntia ja palkaton, hyvin pysyi vaikka pää vähän pyöri. Toinen oli pidempi, kävelin edestakaisin ja kiersin Piitun ympäri pari kertaa. Palkkasin myös aina välissä. Hyvin pysyi myös toisella kertaa. Istuminen oli sekin lyhyt ja palkaton, ei noussut tms. eli ihan hyvin meni.

Alkuun oli tosiaan aika tahmeaa tekemistä, toisaalta ehkä raksupalkka ei ollut ihan riittävä noin isossa häiriössä. Itseä saa siis luultavasti syyttää. Onneksi Piitu kuitenkin petrasi loppua kohden ja teki lopulta hyvän treenin. :)

Muuten meidän elämä on ollut nyt viime aikoina hyvin pitkälti tätä:

 

  

Eli siivoamista siivoamista! Ja Neiti Palveluskoira on tietysti kaikessa mukana innokkaana. ;) No, kohta ollaan jo siinä pisteessä että piskejä ei enää Saksankadulle päästetä, kun siellä alkaa olla jo liian puhdasta likatassuille ja karvoille!

Juoksutreenit ja Pilvenmäkitokot

Sunnuntaina käytiin Piitun kanssa kevään ensimmäisellä juoksulenkillä. Viime syksynä juoksutreenit jäivät kesken ja sen kyllä huomasi! Ensimmäistä kertaa ikinä taisin tuskastua koiraan, kun se ei vetänyt. ;) Koko talvi ollaan treenattu vetämättä kävelyä ja nyt vaadin sitä vetämään ja turhauduin kun se halusi jolkottaa vierellä tai takana(!!). Juostiin ehkä max. 30 minuuttia ja käveltiin toinen samanmoinen päälle. Itsehän olen myös ihan rapakunnossa, joten aloitetaan rauhassa. Kotona kun olin hetken saanut rauhoittua, alkoi jo oma turhautuminen ja keuhkoaminen naurattaa. Koira raukka tekee just niin kuin sille on opetettu - ja saa palkaksi höyryävän omistajan. Onneksi Piitu antaa näitä mulle anteeksi ja lähtee varmasti vielä uudestaankin lenkille. :) Vetämiskäsky opettelulistalle (kuten myös suunnat ja pysähtyminen!).

Tänään maanantaina treenattiin taas Anun opissa tokoa Pilvenmäellä. Koirakoita meidän lisäksi oli kaksi, kuten myös pupuja raviradalla! Onneksi Piitu ei niitä missään vaiheessa bongannut. Kävi kyllä mielessä että pitäisikö päästää Piitu pupujen perään raviradalle, siellähän olisi baanaa ja aidat ympärillä. ;) No, keskityttiin ajojahtien sijaan ihan tokoon kuitenkin.

Aloitettiin harjoittelemalla kehuilla palkkaamista. Eli pyydettiin koira sivulle ja kehuttiin sitä, ja vasta viiveen jälkeen tuli namipalkka. Tavoitteena opettaa koiralle, että kehut on se palkka esim. kisoissa, kun nameja ei voi käyttää. Piitu kesti hienosti namipalkan puutteen ja tapitteli vaan silmiin kun kehuin sitä vuolaasti. Vähän se selkeästi kyllä ihmetteli kun lihapullaa ei tullutkaan nopeasti kuten normaalisti. Katsottiin taas Piitun perusasennon paikkaa ja tulin siihen tulokseen, että palkkaan varmaan jatkossa taas vasemmasta kädestä. Jossain vaiheessa talvella vaihdoin palkan oikeaan käteen ja nyt Piitu tulee helposti aika eteen ja vinoon, koska kurottaa oikeaa kättä/taskua kohden. Katsotaan, josko namikäden vaihdolla tulisi parannusta asiaan.

Sitten otettiin kontaktinpitoa perusasennossa siten, että Anu häiriköi parhaansa mukaan meidän ympärillä. Eli taputteli reittänsä, heilutteli hanskaa, heitti kiviä jne. Piitu ihmetteli etenkin heiluvaa hanskaa ja heitetyn kiven perään se lähti (en kyllä ihmettele, se ei pysty vastustamaan mitään mitä heitetään!), mutta selkeästi epäröiden ja tuli heti takaisin kun pyysin. Viimeisellä kerralla kontakti pysyi vaikka kivi lensikin vieressä!

Sitten seuraamista ja käännöksiä vasemmalle. Ekalla kerralla olin itse ihan hukassa omien jalkojeni kanssa. Miten se onkin aina niin hankalaa koiran kanssa? Todettiin myös, että Piitu ei käytä takapäätänsä mitenkään erityisen hyvin, siksi joudun törmäämään siihen kun käännytään vasemmalle. Eli jatkossa Piitulle takapäätreeniä mm. peruuttamisen ja pienellä ympyrällä seuraamisen merkeissä.

Luoksepäästävyys otettiin kolmen koiran rivissä, niin että Anu kävi jokaisen luona yksitellen, kiersi kerran ympäri ja tuli rapsuttamaan koiraa. Piitu oli ihan pro ja pysyi koko ajan istumassa ja kontaktikin pysyi hienosti. Sen jälkeen yksi koira poistui rivistä ja otettiin paikallamakuu. Piitun parina oli kultainennoutaja, jolle naksuteltiin koko paikkaamakuun ajan. Lisäksi koirien takana olevasta autosta kuului koiran piippausta. Piitulla vähän pää pyöri ja se katseli vieruskaveria jonka vieressä omistaja oli kyykyssä. Kävin palkkaamassa aina kun katse palautui muhun päin. Kaikki meni tosi hienosti ihan melkein loppuun saakka, kunnes Piitu nousi. Ihan vain nousi seisomaan jotenkin kysyvästi, että "Saako nyt jo nousta, voitais tehdä jotain muuta jo?". Sovittiin sitten, että jatkossa koitan mieluummin tehdä lyhyitä, mutta onnistuneita paikkamakuita ja ennenkaikkea ilman välipalkkaa. Eli mieluummin 10 sekuntia ilman palkkaa ja vapautus, kuin minuutti jonka aikana palkataan X kertaa. Välipalkka tuntuu nykyään tekevän Piitun vähän rauhattomaksi.

Paikallamakuun jälkeen katsottiin liikkeestä pysähtymistä. Kokeiltiin Piitun kanssa miten se sujuu pallopalkan kanssa. Vähän etukäteen pelkäsin, että neiti kuumuu pallosta liikaa eikä pysty keskittymään mihinkään, mutta yllätyin positiivisesti! Oli Piitu pallosta tietty ihan pähkinöinä, mutta pystyi toimimaan ja tekemään, eikä vain huutanut pallon perään. Hienoa. :) Kokeillaan siis jatkossa palkata pallolla ainakin aina välillä, sillä saa ainakin sikana nopeutta Piituun.

Lopuksi tehtiin vielä ruutua. Ensin vietiin Piitun kanssa pallo yhdessä ruutuun ja juostiin merkille. Sieltä lähetin ruutuun ja neiti painoikin sinne täysillä laukalla. Toisella kerralla Anu vei pallon ruutuun meidän odotellessa merkillä. Taas Piitu lähti vauhdikkaasti ja innokkaasti. Sitten päästiinkin tekemään liike ensimmäistä kertaa melkein kokonaan, eli vein Piitun ruutuun, käskin odottamaan ja kävelin itse merkille. Sieltä käskin sen maahan (meni älyttömän nopeasti, vaikka etäisyyttä oli varmaan melkein 10 metriä! Vau!), Anun käskyttämänä lähdin kävelemään koiraa kohti, sitten vasemmalle ja sitten taas kohti merkkiä. Anu käskytti kävelemään saman reitin vielä kerran uudelleen, jotta saatiin häiriötä Piitulle. Toisella kerralla kun kävelin kohti merkkiä, kutsuin samalla Piitun sivulle. Piitu lähti makuulta nopeasti ja tuli laukalla suoraan sivulle seuraamaan. :) Mahtavaa! Tosiaan ensimmäistä kertaa tehtiin ruutua noinkin kokonaisena ja ihan kylmiltään, mutta hienosti meni.

Paljon ehdittiin tehdä tunnin aikana ja hyvä fiilis jäi jälleen kerran. :) Piitun kanssa on niin kiva treenata ja nautin kyllä myös näistä kursseista tosi paljon. Treenien jälkeen haettiin Joonas ja BJ ja suunnattiin koirapuistoon. Oltiin onneksi ainoat puistossa ja saatiin koiria vähän väsytettyä. Joonas tulikin meille sitten kisakatsomoon ja saatiin katsoa Suomen peli ihan rauhassa, mitä nyt Piitu tunki sohvalle Joonaksen syliin koko ajan. ;)