Puomi on uusi putki

Tänään korkattiin agilitytreenit tämän kevään osalta! Olin niin innoissani, että onnistuin olemaan paikalla tuntia liian aikaisin. Pelottavaa, koska olin omasta mielestäni menossa ihan oikeaan aikaan. :D No, onneksi mahduttiin edeltävään ryhmään hyvin! Piitun lisäksi tässä ryhmässä oli perhoskoira ja dalmatialainen.

Leikin "vähän" (= yli 30 minuuttia) Paintin kanssa ja sain aikaiseksi ihka ensimmäisen ratapiirroksen tässä blogissa. Mittasuhteen ihan pielessä, esteet epätasaiset jne, mutta näkee tuosta suunnilleen mitä tehtiin! Neljäs este on puomi, kuudes U:n muotoinen putki, seitsemäs pituus, kahdeksas pussi ja yhdeksäs keinu.

 

Eli tehtiin kolmentoista esteen rataa, ensin kerran kokonaan ja sen jälkeen osissa. Piitu oli kivasti innokkaan tuntuinen heti kun pääsi autosta ja varastikin lähdössä ensimmäisellä kerralla. Palautin neidin istumaan ja aloitettiin uudestaan. Kolmannen esteen jälkeen ennen puomia tehtiin valssi, joka meni tosi sujuvasti! Puomille Piitu kiipesi tosi reippaasti, vaikka ei olla tehty sitä pitkään aikaan noin korkeana. En päässyt edes juoksemaan koko matkaa Piitun vierellä, koska piti väistää putkea, mutta niin vain paineli valkoinen ohjus koko puomin vauhdilla! :) Kontaktit oli myös tosi hyvät. Puomilta takaakierrolla vitoselle, mikä oli aluksi vähän vaikeaa. Piitu ei oikein handlaa takaakiertoja täydellisesti vielä, joten vaadittiin pari yritystä, mutta lopulta sekin meni hyvin. Pituus myös ongelmitta ja siitä pussiin. Pussi olikin sitten aluksi vähän jännä, kun sitäkään ei olla hetkeen tehty. Pari kertaa otettiin se houkutellen, eikä sen jälkeen pussissa ollut enää mitään ongelmaa. Keinua Piitu ei myöskään vielä osaa, joten jätettiin se tekemättä radalla. Puomilla pysäytin taas kontaktille, palkkasin ja vaihdoin puolta valssilla. Esteiden 11 ja 12 väliin ehdin tekemään myös valssin.

Tosi kiva rata, tykkäsin! Rimat taisi Piitulla olla tänään 50 sentissä, ja yksi muistaakseni tipahti, muuten puhtaasti. Puomi oli tosiaan positiivinen ylläri, Piitu oli ihan älyttömän reipas ja rallatteli sitä välillä yksinäänkin. :) Pitää vaan olla tarkkana ettei se pääse hyppäämään kontakteja silloinkaan, tänään kävin pysäyttämässä ja palkkaamassa sen joka kerta.

Keinua otettiin lopuksi erillään muista esteistä. Piitu pääsi yhden kerran luisumaan alas siitä, eikä sen jälkeen oikein halunnut kiivetä enää. Palattiin siis taas taaksepäin ja tehtiin muutaman kerran harjoitus, jossa Piitu totutteli keinun rämähtämiseen ja sai hurjasti namia. Kyllä se varmaan siitä, kunhan päästäisiin useammin sitä tekemään! Yksi kerta viikossa ei riitä millään. :(

Keinutreenin jälkeen Piitu pääsi palkaksi vielä menemään puomia. Tarkoitus oli ottaa se vaan kertaalleen, mutta neiti paineli vapautuksen jälkeen taas samantien sen toiseen suuntaan. Hmm, alkaakohan puomi haastaa putkea Piitun suosikkiesteenä? ;) Oli miten oli, parasta on kuitenkin se, että piski tykkää tehdä hommia aksaradalla ja osaa pitää myös hauskaa siellä! Anu korostikin vielä treenien lopuksi, että agility saa olla koiralle kivaa ja kentällä saa bilettää. Koiraa pitää muistaa palkata aina kun se tekee jotain, sillä usein väärät esteet yms. johtuvat ihan omasta ohjauksesta. Osui ja upposi, ja vaikka olenkin vähän parantanut tapojani ja alkanut palkkaamaan useammin, vieläkin voisi skarpata. En halua kadottaa Piitun kivaa tekemisen meininkiä ja hyvää fiilistä.

Iltahöntsyt

Tokomotivaatio kun kukoistaa, silloin on treenattava! Niinpä käytiin tekemässä Piisamin kanssa mukavat iltatreenit puistossa. Ilma oli näin yhdeksän jälkeen mukavan raikas, vaikka hyttyset vähän kiusasivatkin.

Aloitettiin taas naksuttelemalla noutokapulajuttuja eli suuhun ottamista ja tällä kertaa myös vähän pitämistä. Ensin riitti että Piitu otti kapulan suuhunsa, lopuksi päädyttiin siihen että päästin irti ja naksautin samantien. Piitu otti kapulan tosi innokkaasti, kun keksin viedä sitä vähän kauemmas siitä. Eli kapula lähti karkuun -> Piitu halusi sen.

Tänään halusin keskittyä kuitenkin pääosin jääviin liikkeisiin, eli maahanmenoihin ja pysähtymisiin. Maahanmenot ihan nappiin joka kerta, nopeasti ja tarkasti! Piitu pysyi myös hyvin maissa vaikka kävelin sen ympärillä. Pysähtymiset oli myös hyviä, vaikka käsiavun kanssa edelleen tehdään. Tänään liikuin vielä suoraan eteenpäin muutaman askeleen kun Piitu oli jo pysähtynyt, normaalisti käännyn vain eteen ja pakitan siitä. Hyvin kesti Piitu paikallaan, vaikka jäikin mun selän taakse. Pari kertaa otti puolikkaan askeleen eteen kun tulin palkkaamaan, mutta niistä ei saanut palkkaa.

Luoksetulon loppuasentoakin vähän hinkattiin, ensin taas lyhkäsestä matkasta. Tällä kertaa pidin kädet lähellä omaa kroppaa enkä houkutellut Piitua. Tuli kyllä hyvin eteen (melkein aina myös suoraan!), mutta edelleen ensin jää vähän liian kauas. Korjaamisen jälkeen tulee kyllä ihan liki. Otettii myös yksi luoksetulo pidemmästä matkasta. Hienosti malttoi piski odottaa lupaa tulla ja luvan saatuaan tuli vauhdilla. Katsoin mitä tekee jos en houkuttele ja Piitu tuli eteen istumaan. Etäisyydestä vähän jouduin nillittämään, korjauksen jälkeen oli taas ok.

Paikallamakuussa Piitu oli mukavan rauhallinen. Pidin kohtuullisen pitkiä taukoja palkkaamisesta, kävelin ympyröitä ympärillä, hyppelin ja kokeilin myös vähän riskillä selän kääntämistä neidille. Hyvin pysyi! Vapautuksen jälkeen juostiin yhdessä hetki ympäriinsä ja Piitu oli ihan villinä. :) Sen jälkeen neiti olisi saanut hetken rallata vapaana, mutta tuli kuitenkin koko ajan tökkimään kättä tai taskua ja tarjoamaan kontaktia! Olisi ilmeisesti halunnut tehdä vielä enemmän hommia.

Piitu oli taas kerran hyvässä vireessä ja jouduin oikein muistuttamaan itseäni, että parempi lopettaa treenit vielä kun on kivaa. Niin mielellään sitä treenaisi, kun koira on taas oma ihanan innokas itsensä! Iltakävelyllä treenien jälkeen törmättiin vielä siiliin. Piitu oli tosi utelias ja halusi mennä katsomaan lähempää. Meni nenä pitkänä siiliä kohti, mutta säpsähti aina kauemmas kun siili puhisi. Fiksusti malttoi silti olla härkkimätä piikikästä kaveria. ;) Hetken ihmettelyn jälkeen Piitu kyllästyi ja jatkettiin matkaa.

Touhukkaat pe ja la

Meillä on ollut ihan huippukivat pari päivää! Perjantaina oltiin mummalassa, jossa nautiskeltiin hyvää ruokaa ja juomaa, nähtiin rakkaita ihmisiä, saunottiin jne. Koirat olivat kaikessa touhussa mukana, eikä tarvinnut Piitun juurikaan nukkumattia houkutella kun kotiin päästiin. ;)

"Heittääkö joku jotain??"

Piitu kiihdyttää saaliin perään.

Eilen lauantaina mentiin ensin yhden maissa Mustiin&Mirriin, jossa vietettiin koiranpäivää. Katseltiin ensin agilitynäytöstä ja shoppailtiin herkkuja, jonka jälkeen Piitukin pääsi pitkästä aikaa ottamaan esteita. Ensin lämmiteltiin pari kertaa putkella ja se on kyllä edelleen Piitun suosikki. ;) Sitten vähän esteitä ensin yksitellen ja lopulta muutama putkeen. Piitu kuunteli ja katsoi ohjausta ihmeen hyvin, ei ollut ollenkaan talviterässä! Kepitkin kokeiltiin kertaalleen. Oli tosi kivaa, ei kyllä millään malttaisi odottaa että päästään taas agitreeneihin!

Koiranpäivistä suunnattiin taas mummalaan, jossa oltiin koira- ja lapsenvahteina taas yöhön saakka. Heti alkuun neidille kävi pieni haaveri; Piitu oli juoksemassa meitä kohti lelu suussaan ja törmäsi kiviseen kukkapenkin reunaan täydessä vauhdissa. Törmäys näytti tosi ilkeältä ja osui Piitua vasemman olan kohdalle. Piitu päästi äänen törmätessään ja tiputti lelun, mutta jatkoi samantien juoksua eikä näyttänyt mitenkään kipeältä. Lähemmin kun tarkastelin, löysin Piitun vasemmasta jalasta "reiän". Iho oli mennyt rikki parin sentin levyiseltä alueelta ja karvat löytyivät kukkapenkin reunasta tuppona. Ihan siisti haava muuten, ei vuoda verta tms. Nyt putsataan ja seurataan sitä.

Päivällä tokoiltiin Piitun kanssa auringonpaisteessa, naksuttelin kaukoja (istu-maahan) ja liikkeestä seisomista. Piitu ei ollut mitenkään superinnoissaan, mutta se yhdistääkin mummalan takapihan tosi vahvasti vain riehumiseen ja juoksemiseen, joten siihen nähden se teki nätisti. Lisäksi Chico hääri ympärillä ja yritti saada osansa nameista. :)

Iltapäivästä käytiin myös kevään ekalla peltojäljellä! Kävin tallaamassa noin 30-metrisen jäljen pellolle, koiranmakkaraa oli ehkä ensimmäisillä 10 metrillä, loput ilman. Jälki vanheni noin 40 minuuttia.

Lähdetään...

Rauhallista menoa.

Tässä vaiheessa meinattiin lähteä väärään suuntaan, mutta neiti onneksi korjasi itse!

Jäljen päätteeksi purkista vielä viimeiset palkat!

Pelto oli mun mielestä aika haastavan tuntuinen pohja ja pelkäsin koko ajan että Piitu lähtee hirveällä höyryllä eteenpäin, eikä malta syödä nameja ollenkaan. No, tällä kertaa pessimisti joutui olemaan väärässä! Piitu oli alusta alkaen hyvin keskittynyt, eteni suorastaan hitaasti(!) ja söi suurimman osan nameista. Kun namit loppuivat, kiihtyi vauhtikin tietysti jonkin verran ja vähän käytiin jäljen sivussa pari kertaa, mutta missään vaiheessa Piitu ei juossut jälkeä, vaan nenä pysyi maassa ja purkki löytyi lopusta hienosti! Jäljen päätteeksi harmitti TAAS, että olin tehnyt noin lyhyen jäljen. Piitu jäljestäisi varmasti kolminkertaisesti pidemmänkin ilman ongelmia.

Ihan älyttömän hyvä startti jälkikaudelle siis! Olen kyllä nyt itse tykästynyt peltojälkeen ja varmaan tulen jatkossa laittamaan nameja Piitun jäljelle. Ne rauhoittavat sen menoa, joten ehkä saadaan nyt sitä kaivattua tarkkuutta peliin! Tarkoitus olisi päästä vähintää yksi jälki per viikko ajamaan, katsotaan nyt sitten kuinka hyvin tämä tavoite täytyy. Treenattava on sekä pituutta että tarkkuutta, eli välillä tehdään varmaan lyhyempiä mutta vaikeampia jälkiä ja välillä pidempiä, missä neiti saa näyttää jälkiuskollisuuttaan. Verijälkikin houkuttelisi kovasti, mutta mahtaakohan se sekoittaa pk-jälkeä... Katsotaan, kyllä sitä täytyy ainakin kokeilumielessä edes kerran kokeilla!

Jäljeltä kun kotiuduttiin, heittelin Piitulle vielä pari kourallista raksuja nurmikolle. Hyvin riitti vielä intoa etsiä ne!

Häntä korkealla!

Loppuilta sujui rauhallisesti, Piitultakin oli pahin terä väsytetty pois. ;)

PuistoTOKOa

Käytiin Piitun kanssa tänään meidän viime kesän vakkaritreenipaikalla, eli läheisessä puistossa ottamassa lyhyet tokotreenit. Häiriötäkin saatiin runsaasti, kun meidän lähistöllä pyöri ihminen lapsensa ja ison koiran kanssa.

Aloitettiin taas ihan kontaktiharjoituksilla, annoin Piitun katsella toista koiraa, mutta aina kun se otti kontaktia, naksautin ja palkkasin. Ensin pidin kiinni remmistä, mutta hetken päästä päästin irti. Eipä neiti silti toisen koiran luokse edes yrittänyt lähteä, vaan otti koko ajan enemmän kontaktia ja pääsin palkkaamaan runsaasti. Palauteltiin myös naksun avulla mieleen kapulajuttuja, eli ensin taas vaan koskemista, mutta nopeasti Piitu alkoi myös tarjoamaan sen suuhun ottamista. Palkkasin vaan siitä, että kapula oli hampaiden välissä. Pikkuhiljaa voi varmaan ruveta jo kokeilemaan keston pidentämistä, nyt se on lähinnä vaan nopea hammaskosketus ja naksautus. Tuntuu vaan että Piitu on jotenkin perusluonteeltaan niin hätäinen ja jatkuvasti tasapainoillaan siinä välissä että turhautuuko se, jos palkkaa ei kuulu heti.

Seuraamiset oli tänään osittain vähän väljiä, mutta saatiin myös hyviä pätkiä aikaiseksi. Otettiin myös käännöksiä, vasemmalle sujuivat tosi paljon paremmin kuin oikealle. Ensi kerralla pitää ottaa oikealle kääntymisiin käsiapu mukaan. Jäävistä tehtiin taas maahanmenoa ja seisomista. Maahanmenot meni kaikki tänään nappiin, palkkasin heti maahanmenon jälkeen nopeasti ja vapautin. Seisomiset myös ok.

Kokonaisuudessaan kivat treenit taas, Piitulla oli hyvä vire ja kiva tekemisen meininki päällä. :) Mietin jo, että tänä kesänä keskitytään lähinnä agilityyn, mutta tokoilu on nyt Pipan kanssa niin kivaa, että ei sitä malta jättää pienemmälle huomiolle! Ehkä, EHKÄ me saadaan vielä joskus jotain tuloksiakin aikaiseksi...

Viikonloppuna olisi tarkoitus aloittaa jäljestyskausi! Ei millään malttaisi odottaa. Ainakin pellolle pitäisi tehdä jotain nenähommia ja ehkä metsäänkin...

Muoks: Unohdin ihan kokonaan, että kaukojakin treenattiin! Maahanmenoa ja istumista. Maahanmenoissa Piitu venyttää itsensä ihan piiiitkäksi, koska tavoittelee namia. Eli pitää ollaa taas tarkkana eikä antaa sen tulla yhtään vastaan tuolla tavoin. Istuminenkin onnistui tänään paljon paremmin, ekalla kerralla nousi seisomaan, mutta laski siitä pepun alas. Seuraavilla kerroilla istuikin jo ja saatiin aikaiseksi ihan nätti ja nopea maasta istumaan nouseminen. :) Nyt pitää muistaa treenata tätä istumista käsiavulla paaaaljon.

Treeniä treenin perään

On kyllä ihan sanoinkuvaamattoman ihanaa kuinka paljon kevät vaikuttaa treenaamiseen! Pihalla ei jäädy sormet ja naama irti, maa ei ole liukas ja päivänvaloakin riittää pitkälle. Treeni-into on taas noussut ihan uusiin sfääreihin. :) Ensi talveksi pitää selkeästi etsiä joku (lämmin) halli missä treenata...

Tiistaina treenattiin omatoimitokoja Boriksen ja Sannan kanssa. Lähdettiin Piitun kanssa kävellen Sannalle, jossa koiruudet saivat juosta (ja painia!) ensin pihalla sydämensä kyllyydestä. Riehuhetken jälkeen kerättiin koirat narun päähän ja suunnattiin Prisman parkkipaikalle, josta löytyi mukava pläntti hiekkaa ja asfalttia.

Piitu oli kävelymatkalla vähän rasittava ja veti hiukan, mutta pelipaikalle kun päästiin, muuttui asenne taas paremmaksi. Aloitettiin kontaktiharjoituksilla ja Piitu oli mukavasti heti kuulolla. Tehtiin ihan lyhyitä seuraamispätkiä ja täyskäännöksiä, joissa kontakti oli tosi hyvä mutta seuraamispaikka edelleen omaan makuun vähän liian väljä. Toisaalta, ehkäpä se sitten on sitä oikeaoppista TOKOseuraamista.

Jäävistä tehtiin seisomista ja maahanmenoa. Seisomiset meni ihan hyvin, pari kertaa Piitu tuli vastaan kun olin aikeissa palkata, mutta jätin silloin palkkaamatta. Piitu ihme kyllä kesti sen, että otin askeleen pari taakse, ja palasin vasta sitten uudestaan sen eteen. Palkan se sai vasta kun oli paikallaan. Pitäisi jatkossa olla ihan supertarkka etten palkkaa jos P liikkuu yhtään! Maahanmenot myös ok, kaksi kertaa taisi mennä istumaan kun käskytin oudolla äänensävyllä, muuten tippui nopeasti maahan ja pysyi siinä. Makuutin sitä pari kertaa oikein kunnolla ja kävelin sen ympärillä yms. Hienosti pysyi!

Saatiin maanantaina kotiläksyksi tehdä luoksetuloja jollakin "kapealla kujalla" tms. jossa Piitun pitää tehdä loppuasento mahdollisimman suoraan. Tänään löydettiin Prismalta kahden roskiksen välistä sopivan tuntuinen kuja, jota testailtiin luoksetulossa. Piitu tuli ihan reippaasti eteen, mutta kuja olisi saanut kyllä olla vieläkin kapeampi. ;) Vielä mahtui jäämään hieman vinoon. Otettiin myös pari kertaa pitkästä matkasta ja Piitu sai juosta suoraan patukkaan kiinni.

Lopuksi Piitu ja Boris ottivat vielä paikallamakuun yhdessä. Väliä oli reilunlaisesti, mutta tämä oli vasta toinen kerta kun nämä sankarit tekivät paikallamakuuta yhtä aikaa. Ja meni muuten tosi hienosti! Piitu vähän katseli sivulle Borikseen päin, mutta se ei vaikuttanut missään vaiheessa siltä, että olisi ollut nousuaikeissa. Vapauttamisen jälkeen leikittiin vielä vähän aikaa patukalla ja sitten suunnattiin leppoisasti kävellen kotiin. Hyvät treenit, kiitos seuralaisille!

Ehdittiin Piitun kanssa käydä sen verran kotona, että vaihdoin sille täyskurkkarin tilalle nahkapannan ja sitten jatkettiinkin matkaa Saksankadulle. Siivottiin, pakattiin ja purettiin tavaroita pari tuntia ja Piitu oli tietysti taas avuliaana mukana ihan kaikessa. Se on niin hassu, aina pakko tunkea tilanteen keskipisteeseen. :) Tänäänkin meillä oli huoneen keskellä iso kasa täynnä rojua ja heiteltiin siihen kaapinovia yms. puutavaraa päälle niin että pauke kävi, Piitu seisoi silti reippaana Joonaksen vieressä eikä ollut moksiskaan melskeestä. Samoin sen oli seurattava meitä joka paikkaan, vaikka se sitten tarkoittaisikin tavaroiden päällä kiipeilyä ja tasapainoilua, ja välillä myös erilaisten esteiden yli hyppimistä. On se kyllä ihanan rohkea koira! Piitu ja BJ pääsivät tietty vielä pihalle juoksemaan palkaksi ja tuttuun tapaan Piitulta löytyi vielä virtaa laukata ympäriinsä ja kurmottaa BJ:tä.

Kevään ensimmäinen TOKOkurssi korkattu!

Tänään päästiin aloittamaan jo kovasti odotettu DogiTiimin tokokurssi!

Oltiin Piitun kanssa jo hyvissä ajoin paikalla ja ehdittiin kävelemään lyhyt lenkki ennen meidän kurssin alkua. Pilvenmäellä kun oltiin, löydettiin Piitun mielestä aina yhtä ihania lantakasoja joka paikasta, nam! Yhdenlainen ihme kyllä taas koettiin, kun Piitu tiputti yhden kikkareen suustaan käskystä! Vau, eikä mulla ollut edes nameja mukana.

Kurssilla oli meidän lisäksi tällä kertaa kaksi muuta koirakkoa. Piitu oli tosi hyvällä tuulella heti kun otin sen autosta. Rauhallinen, hiljainen ja otti kontaktia. Aloitettiinkin kontaktiharjoituksilla, eli itse olin passiivinen ja odotin että koira ottaa itse kontaktia. Käveltiin edestakaisin ja mentiin lähelle ravirataa, jossa joku ravuri oli treenaamassa. Viime kesänä ravurit olivat häiriö Piitulle, mutta tänään se ei ollut niistä moksiskaan. Muutenkin se tosiaan otti ja piti kontaktia hienosti.

Jatkettiin kontaktitreeniä perusasennossa, eli tavoitteena oli että koira tarjoaisi itse perusasentoa ja pitäisi siinä kontaktia. Piitu ei vielä oikein osaa tarjota PA:ta, joten annoin pienen avun ja se tuli sivulle. Vähän jouduttiin taas hakemaan asentoa, oli välillä vino ja välillä liian takana. Perusasennot olivat taas Piitulle kovin kiihdyttäviä ja pientä ääntelyä alkoikin ilmetä. Varsinkin kun otin askelia sivuun ja pyysin korjaamaan asentoa. PA:ssa ollessaan piti kyllä hienosti kontaktia pitkiäkin aikoja. En halunnut hirveästi perusasentoja hinkata, ettei Piitun hyvä vire olisi kadonnut, joten otettiin sitten itsenäisesti vähän seuraamista. Lyhyitä pätkiä ja pari täyskäännöstä. Pipa oli hyvä ja keskittynyt! :)

Sitten siirryttiin lähemmäs muita koiria ja näytettiin meidän istu-maahan -kaukot. Piitu meni maahan nopeasti ja tosi särmästi, mutta ei meinannut nousta istumaan! Näköjään liiat seisomistreenit kostautuivat... Piitu oli tosi epävarma, joko nosti vähän kyynäriä ja jäi kuitenkin matalalle tai sitten nousi seisomaan. Heh, hienosti sitä ollaan pilattu ennen niin vahva liike. :D No, istuminen on tosiaan jäänyt vähemmälle treeneissä viime aikoina, joten nyt palataan taas perusteisiin eli maahan-istu -vaihtoihin. Käsiavun kanssa Piitu nousi vähän paremmin, mutta silloinkin saattoi arpoa seisomisen istumisen sijaan. Käsiapu istumisessa ei muutenkaan ole ehkä Piitulle ihan selkeä juttu, eli se pitää nyt ottaa mukaan jos sitä meinaa käyttää.

Loppuun otettiin parit luoksetulot, niin että Anu piteli Piitua kiinni ja itse kävelin poispäin innostaen vähän lelulla. En kuitenkaan joutunut hetsaamaan hirveästi. Piitu odotti taas nätisti ja tuli kutsusta tosi nopeasti luokse. Aina se vähän himmaa loppua kohden, mutta tänään tuli kuitenkin koko matkan laukalla joka kerta. Palkkasin lelulla ja Piitu oli siitä ihan villinä. Repi ja taisteli niin että itsekin sain hien pintaan! :) Ensimmäisellä kerralla lelu oli Piitun näkösällä, toisella ja kolmannella kerralla taskussa. Leikittiin sitten Piitun kanssa vielä hetki ja käveltiin samalla autolle. Toivottavasti jäi Piitullekin hyvä vire ja fiilis nyt tämän päivän treeneistä! Saatiin vielä hyviä vinkkejä loppuasennon treenaamiseen, se kun on vielä aika vino.

Itse olin oikein tyytyväinen neidin tekemiseen tänään. Häiriötä oli jonkun verran ja Piitu reagoi pari kertaa kun toinen koira teki luoksetuloa. Silloin Pipa olisi halunnut myös singota käskystä toisen luo... Muuten kuitenkin sain aikalailla neidin jakamattoman huomion, hienoa! Niin hassua ajatella, että vuosi sitten samassa paikassa meidän meno oli aikamoista hampaiden kiristelyä... tänään taas treenaaminen oli oikeasti ihan superkivaa! Jotain edistystä siis, jes.

Missikisoissa Parolassa 17.4.

Sunnuntaina Piitu pääsi ensimmäistä kertaa tänä keväänä mätsärikehään, kun reissattiin loistavassa seurassa, eli Sannan ja Boriksen kanssa Parolaan. Päivä oli ihana ja aurinkoinen, mutta tuuli yltyi varsinkin iltapäivällä aika kovaksi, ja kehän vieressä seisoskellessa tuli vähän vilu.

Piitu oli alusta alkaen aika levoton ja huusi Boriksen perään. Osasin kyllä odottaa että se tekee niin, mutta eihän se koskaan kivaa ole. Saatiin muutamalta sivustaseuraajalta kommentteja tyyliin "Se taitaa olla aika nuori?" ja "Näköjään tosi jännä paikka sille". Niin, onhan se jo melkein kolme vuotta eikä todellakaan edes ekaa kertaa yleisellä paikalla. Piitu sai isojen koirien kehään numeron 5, eli jouduttiin tosi nopeasti kehään. Oikeastaan ihan liian nopeasti, Piitu bongasi Boriksen kehän laidalla ja tempoi remmissä hurjan ulvonnan säestämänä. Kehässä neiti oli onneksi ihan ok, malttoi jopa seistä ja syödä nameja, mutta ei ollut kyllä mitenkään tarkkaavainen vaan kyttäili vähän ympärilleen. Tuomarin tullessa kopeloimaan Piitu antoi heti ensimmäisenä tälle pusun ja heitti sitten itsensä ihan vinoon (luuli kai että tuomari tahtoi vaan rapsutella) tuomarin jalkoja vasten. Onneksi tuomari oli oikein mukava, kehui Piitua ystävälliseksi ja kivaksi koiraksi, ja hellästi oikaisi neidin oikeaan asentoon. Muuten käsittely meni ihan hyvin ja hampaatkin tuli katsottua nätisti. Ravaaminenkin meni ihan ok, olin siihen ehkä eniten tyytyväinen, sillä pelkäsin ettei neiti malttaisi ravata ollenkaan. Kyllä se taisi muutaman laukka-askeleenkin ottaa, mutta kokonaisuus oli ok.

Saatiin sitten ihan odotetusti sininen. Ei harmittanut ollenkaan, koska tiesin ettei koira ollut parhaimmillaan. Meidän kehävuoron jälkeen saatiinkin sitten odotella isoa kehää useampi tunti, isoja koiria kun oli yli 50. Käveltiin Piitun kanssa ympäriinsä ja se oli aina hetkittäin tosi kiva ja rento. Palkkasin koko ajan kontaktista ja kyllä se sitä tarjosikin, kunnes näköpiiriin tuli ruskea koira... Emännän iloksi paikalla oli useampikin rhodesiankoira, mutta valitettavasti aina kun Piitu bongasi yhden, oli se ihan varma että kyseessä oli Boris! Niinpä jouduttiin välttelemään niitä. Harmi, niin mielelläni olisin tehnyt vähän lähempääkin tuttavuutta afrikkalaisiin, mutta pienen valkean neidin kuuppa ei tänään kestänyt moista.

Isossa kehässä Piitu jaksoi vielä yllättävän hienosti seistä ja ravatakin. Loppujen lopuksi olin ihan tyytyväinen, vaikka mitään sijoituksia ei tullutkaan. Lähdettiin sitten kotia kohti, takapaksissa pari kovin hiljaista koiraa. :) Huutamisesta huolimatta oli kiva mätsäri ja todella hyvin järjestetty!

Kotona koirat pääsivät taas Boriksen pihalle riekkumaan. Pihalta löytyi vielä pari lumista kohtaa, joita piskit pistivät tehokkaasti matalaksi syöksymällä ja painimalla niissä. Olipa kivaa ja varmasti ainakin Piitun mielestä päivän huippuhetki! :) Kaikki kuvat Sannan ottamia, omastakin kamerasta löytyy kuvasaldoa, mutta koskapa jaksaisi purkaa ne pois sieltä...?

Hei me vaanitaan!

Vähän alkoi ehkä jo väsyttämään...

Kyllä onni on tasavertainen ja samanhenkinen painikaveri!

Rapsutusta

Piitu kehitti taas pitkästä aikaa itselleen ihovaivoja.

Olen jo oikeastaan hetken aikaa katsellut sitä ja huomannut, että se rapsuttaa ja järsii itseään tavallista enemmän. Nyt sitten alkuviikosta Piitun päästä löytyi verinen karvaton läikkä, jonka huomasin myöhään illalla Piitua silitellessäni. Läikkä ei onneksi ole juurikaan peukalonpäätä isompi ja se peittyy hyvin viereisten karvojen alle, mutta sain taas sätkyn sen löydettyäni. Neiti oli siis rapsuttanut itseään ihan tosissaan. Seuraavan yön nukuin todella huonosti ja heräilin koko ajan komentamaan Piitua olemaan rapsuttamatta.

Koko viikko on oikeastaan kulunut samoissa merkeissä, Piitu rapsuttaa ja me kiellämme sitä. Hetken aikaa sillä oli jopa kauluri päässä ja harkitsin vaikka minkämoisia virityksiä, mm. sukkien teippaamista sen jalkoihin... no, tällä hetkellä ihan vaan vahditaan sitä. ;)

Ainoa syyllinen jonka keksin ihovaivoihin, on JW:n kalkkunariisi mitä neiti on nyt syönyt noin puolikkaan säkin verran Pro Pacin joukossa. Se ja Nutrolin Senior ovat ainoat muuttujat Piitun ruokavaliossa nyt viimeisen puolen vuoden aikana. Jätin JW:n nyt pois ja jatkossa syödään raksuosastolta vain Pro Pacin lammasriisiä. Tosin tämä ruokahässäkkä vain vahvistaa tunnetta, mikä mulla on ollut jo hetken: pitäisi siirtää Piitu raakaravinnolle. Olen ihan varma että se voisi sata kertaa paremmin fyysisesti, puhumattakaan kuinka paljon se nauttisi lihojen yms. syönnistä. Piitu on aina niin innoissaan, kun se tajuaa että laitan kuppiin lihaa tai NEUta, sitä on ihana katsella kun kuppi tyhjenee vauhdilla ja neiti käy monta kertaa syömisen jälkeen tarkistamassa ettei kuppiin jäänyt mitään. ;)

Mistähän sitä sitten saisi rohkeutta lähteä muuttamaan ruokavaliota?

Nyt jäädään tosiaan seuraamaan tilannetta ja koitetaan vahtia ettei Piitu pääsisi rapsuttamaan tai järsimään itseään. Jos tilanne ei parane parin viikon sisällä tai jos verisiä läikkiä alkaa ilmestyä lisää, suuntaannataan kyllä eläinlääkärille. Toisaalta Piitulla on aiemminkin ollut samanlaisia oireita ruuasta joka ei sille sopinut, joten hyvällä tuurillä tämä on vaan oireilua väärästä ruuasta. Toivotaan! Harmittaa vain niin paljon Piitu-raukan puolesta, sillä ei varmasti ole hyvä olla ja joudun vielä komentamaankin sitä tosi tiukasti.

Märkää

Hups, ilmeisesti taivaalta tippuvan veden mukana meni meidän päivitysinto. Kurahaalarit ja sadetakit ovat olleet kovassa käytössä viime päivinä... Vaikka Piitu on pitkäkarvaiseksi koiraksi aika lyhytkarvainen, olen silti jo ihan kypsä tassu- ja mahanaluspesuihin!

Oltiin koiruuksien ja Joonaksen kanssa lauantaina taas mummalassa ruokailemassa ja juoksuttamassa koiria. Takapihan hanki oli käynyt tosi upottavaksi ja jopa Piitu joutui ponnistelemaan siellä juostessaan. Vauhtiahan se ei estänyt, hidasti vaan vähän!

Piitulla on herkku!

... mutta Chicon herkku olisi niin paljon parempi!

Tämän viikon olen ollut enemmän tai vähemmän kipeänä, joten Piitu on joutunut tyytymään hihnalenkkeihin sekä pariin koirapuistoreissuun. Tiistaina keli oli vielä aika ihana ja aurinkoinen, joten saatiin puistosta pari kuvaakin räpsäistyä:

"Joko sais mennä juokseen...?"

Aina yhtä naiselliset ilmeet!

Treenaamaan ei tällä viikolla olla päästy juurikaan paria lyhyttä pyrähdystä lukuunottamatta. Iltaisin Piitu on ottanut taas paikallamakuita ruokakupin edessä, kestoja olen vaihdellut ihan lyhyistä yli minuuttiin. Ruokakupin edessä Piitu makaa kyllä ihan herkeämättä (kunhan kupissa on lihaa tai NEUta), korvat vaan liikkuu mutta kontakti on ihan täydellinen. Pitäisi kyllä ehkä miettiä jotain takapalkkaa tms. ulkotreeneihinkin...