Touhukkaat pe ja la

Meillä on ollut ihan huippukivat pari päivää! Perjantaina oltiin mummalassa, jossa nautiskeltiin hyvää ruokaa ja juomaa, nähtiin rakkaita ihmisiä, saunottiin jne. Koirat olivat kaikessa touhussa mukana, eikä tarvinnut Piitun juurikaan nukkumattia houkutella kun kotiin päästiin. ;)

"Heittääkö joku jotain??"

Piitu kiihdyttää saaliin perään.

Eilen lauantaina mentiin ensin yhden maissa Mustiin&Mirriin, jossa vietettiin koiranpäivää. Katseltiin ensin agilitynäytöstä ja shoppailtiin herkkuja, jonka jälkeen Piitukin pääsi pitkästä aikaa ottamaan esteita. Ensin lämmiteltiin pari kertaa putkella ja se on kyllä edelleen Piitun suosikki. ;) Sitten vähän esteitä ensin yksitellen ja lopulta muutama putkeen. Piitu kuunteli ja katsoi ohjausta ihmeen hyvin, ei ollut ollenkaan talviterässä! Kepitkin kokeiltiin kertaalleen. Oli tosi kivaa, ei kyllä millään malttaisi odottaa että päästään taas agitreeneihin!

Koiranpäivistä suunnattiin taas mummalaan, jossa oltiin koira- ja lapsenvahteina taas yöhön saakka. Heti alkuun neidille kävi pieni haaveri; Piitu oli juoksemassa meitä kohti lelu suussaan ja törmäsi kiviseen kukkapenkin reunaan täydessä vauhdissa. Törmäys näytti tosi ilkeältä ja osui Piitua vasemman olan kohdalle. Piitu päästi äänen törmätessään ja tiputti lelun, mutta jatkoi samantien juoksua eikä näyttänyt mitenkään kipeältä. Lähemmin kun tarkastelin, löysin Piitun vasemmasta jalasta "reiän". Iho oli mennyt rikki parin sentin levyiseltä alueelta ja karvat löytyivät kukkapenkin reunasta tuppona. Ihan siisti haava muuten, ei vuoda verta tms. Nyt putsataan ja seurataan sitä.

Päivällä tokoiltiin Piitun kanssa auringonpaisteessa, naksuttelin kaukoja (istu-maahan) ja liikkeestä seisomista. Piitu ei ollut mitenkään superinnoissaan, mutta se yhdistääkin mummalan takapihan tosi vahvasti vain riehumiseen ja juoksemiseen, joten siihen nähden se teki nätisti. Lisäksi Chico hääri ympärillä ja yritti saada osansa nameista. :)

Iltapäivästä käytiin myös kevään ekalla peltojäljellä! Kävin tallaamassa noin 30-metrisen jäljen pellolle, koiranmakkaraa oli ehkä ensimmäisillä 10 metrillä, loput ilman. Jälki vanheni noin 40 minuuttia.

Lähdetään...

Rauhallista menoa.

Tässä vaiheessa meinattiin lähteä väärään suuntaan, mutta neiti onneksi korjasi itse!

Jäljen päätteeksi purkista vielä viimeiset palkat!

Pelto oli mun mielestä aika haastavan tuntuinen pohja ja pelkäsin koko ajan että Piitu lähtee hirveällä höyryllä eteenpäin, eikä malta syödä nameja ollenkaan. No, tällä kertaa pessimisti joutui olemaan väärässä! Piitu oli alusta alkaen hyvin keskittynyt, eteni suorastaan hitaasti(!) ja söi suurimman osan nameista. Kun namit loppuivat, kiihtyi vauhtikin tietysti jonkin verran ja vähän käytiin jäljen sivussa pari kertaa, mutta missään vaiheessa Piitu ei juossut jälkeä, vaan nenä pysyi maassa ja purkki löytyi lopusta hienosti! Jäljen päätteeksi harmitti TAAS, että olin tehnyt noin lyhyen jäljen. Piitu jäljestäisi varmasti kolminkertaisesti pidemmänkin ilman ongelmia.

Ihan älyttömän hyvä startti jälkikaudelle siis! Olen kyllä nyt itse tykästynyt peltojälkeen ja varmaan tulen jatkossa laittamaan nameja Piitun jäljelle. Ne rauhoittavat sen menoa, joten ehkä saadaan nyt sitä kaivattua tarkkuutta peliin! Tarkoitus olisi päästä vähintää yksi jälki per viikko ajamaan, katsotaan nyt sitten kuinka hyvin tämä tavoite täytyy. Treenattava on sekä pituutta että tarkkuutta, eli välillä tehdään varmaan lyhyempiä mutta vaikeampia jälkiä ja välillä pidempiä, missä neiti saa näyttää jälkiuskollisuuttaan. Verijälkikin houkuttelisi kovasti, mutta mahtaakohan se sekoittaa pk-jälkeä... Katsotaan, kyllä sitä täytyy ainakin kokeilumielessä edes kerran kokeilla!

Jäljeltä kun kotiuduttiin, heittelin Piitulle vielä pari kourallista raksuja nurmikolle. Hyvin riitti vielä intoa etsiä ne!

Häntä korkealla!

Loppuilta sujui rauhallisesti, Piitultakin oli pahin terä väsytetty pois. ;)