Tänään käytiin taas Piitun kanssa jäljellä. Tein kaksi lyhyttä, noin 7-metristä suoraa jälkeä, jotka vanhentuivat reilusti yli puoli tuntia. Itse askelissa ei ollut yhtään nameja, ainoastaan jälkien lopuissa pakasterasioissa.
Ekalle jäljelle Piitu lähti reippaasti, mutta harhaili muutaman metrin sivuun. Korjasi kuitenkin taas hienosti ja palasi jäljelle. Vauhti oli aika mukava, näki selvästi että taas keskitytään hommiin :) Toinen jälki sujuikin sitten oikein mainiosti, Piitu lähti jälleen hienosti nenä maassa eikä harhaillut jäljeltä, vaan eteni todella suoraviivaisesti ja hyvällä vauhdilla. Pakasterasian ohi paineli taas sitä huomaamatta :D Piitua eivät paljon esineet jäljellä kiinnosta.
Selkeästi näyttää siltä, että emäntä on turhan vaatimaton jälkien pituudessa :D Täytyy alkaa rohkeasti pidentämään jäljen pituutta, näillä nykyisillä tuntuu että heti kun koira pääsee vauhtiin jälki jo loppuukin. Piitu vaikuttaa kuitenkin erittäin jälkiuskolliselta koiralta, en usko että keskittyminen ihan hevillä herpaantuu vaikka pidempään joutuisikin ajamaan. Myös keppejä pitää alkaa treenaamaan ihan urakalla, jos joskus kisaamaan aiotaan... varmaan ensin aloitellaan ihan ilmaisutreenejä ilman jälkeä ja sitten pikkuhiljaa aletaan lisäämään kepukoita myös metsään! Täytyy kuitenkin miettiä tähän joku ns. "sotasuunnitelma", että kepit tuntuisivat heti alkuun superkivoilta. Tai no, kyllähän Piitu rakastaa keppejä ihan jokaisella solullaan, mutta että ne saataisiin rauhallisesti ilmaistua ja vielä sovussa luovutettua.
Käytiin tänään vielä iltasella vähän tokoilemassa ulkona. Paikalla ei juuri häiriötä ollut paria ohikulkijaa lukuunottamatta ja Piipulainen oli ihan huipputuulella :) Otettiin perusasentotreeniä ja seuraamista (pari askelta eteen ja käännös), vähän kaukoja ja lyhyt paikallaanmakuu. Piitu teki hienosti ja innokkaasti, voi miksei se voi toimia näin myös häiriön alla?!? Siinä sitä onkin meille tavoitetta!
Odotellaan tässä myös Piitun juoksuja alkavaksi. Tänään treffattiin taas BJ ja Chico, ja kovasti olivat pojat kiinnostuneita Piitun peräpäästä... ainahan ne Piitua seurailevat, mutta nyt pari kertaa koitettiin jo hypätä selkäänkin. Piitu kyllä antoi pojille turpaan jokaisen yrityksen jälkeen ;) Katsotaan ja seuraillaan, vaikka valmiiksi jo harmittaa kaikki aktiviteetit ja treffit jotka meiltä jää väliin.
sunnuntai 25. huhtikuuta 2010
torstai 22. huhtikuuta 2010
Omatoimista treenaamista
Ollaan oltu tällä viikolla erityisen ahkeria treenaajia! Normaalistikin treenataan joka päivä, mutta yleensä aika pienessä häiriössä (=olohuoneessa...), joten tällä viikolla ollaankin joka päivä menty ulos tokoilemaan. Tiistaina mentiin ihan kaksin, samalle "kentälle" missä eka tokokurssi pidettiin. Häiriötä oli kyllä ohikulkevien ihmisten ja autojen merkeissä ihan riittämiin ja alkuun Piitulla olikin vähän motivaatiopula. Alkuongelmien jälkeen saatiin kuitenkin ihan onnistunut, noin 15 minuutin treenipätkä, lähinnä perusasentoa, parin askeleen seuraamista, istumista ja maahanmenoa.
Eilen käytiin ensin lenkillä, jonka jälkeen suunnattiin taas samaiselle "kentälle" kaupunkiin. Emma-riisenin piti tulla meille treenikaveriksi ja häiriöksi, mutta Emman emännän hevostelut veivätkin vähän enemmän aikaa, joten tokoiltiin Piitun kanssa jo odotellessa. Ensin leikittiin patukalla, jonka jälkeen Piitu olikin tosi mukavanoloinen ja otti kivasti kontaktia. Otettiin taas perusasentoa, seuraamista (etenkin käännöksiä) ja vähän kaukoja. Piitu teki hommia tosi kivasti ja saatiin monta onnistunutta pätkää aikaiseksi. Kivaa joskus onnistuakin :) Emman saapuessa näköpiiriin palkkasin lähinnä katsekontaktista, enemmästä on ainakin vielä turha haaveilla. Kuten jo Annin kanssa totesimme, nyt kostautuu se, että E ja P ovat aina päässeet vapaaksi tms. muuta kivaa kun näämme. ;) Olis kai joskus pitänyt aiemmin jo treenata yhdessä... Ainakin vielä toinen on ihan liian suuri häiriö.
Tänään käytiin tokoilemassa Piitun (ja emännän) uuden suosikkipojan eli Boriksen kanssa. Ensin päästettiin piskit pellolle painelemaan suurimman höyryt pois (Piitu ei lähtenyt pupun perään tällä kertaa!) ja meno oli taas aika vauhdikasta. ;) Mutta kiva oli menoa katsella, vihdoinkin Piipulla on kaveri joka tykkää juosta! Kerättiin koirat narun päähän ja suunnattiin lukion pihalle tokoilemaan. Piitulla oli taas vaihteeksi "vähän" käynnistymisongelmia, vaikka otettiin ihan reippaasti välimatkaa Borikseen. Yritin pysyä rauhallisena ja palkata katsekontaktista, ja pikkuhiljaa sitten vaatia vähän istumista ja maahanmenoa. Yleensä Piitu terästäytyy aina kun on paljon tekemistä; nytkin pari nopeaa istu-maahan-sarjaa peräjälkeen saivat hetkeksi Piitun silmät kääntymään ylöspäin, mutta sitten taas rupesivat Boriksen touhut kiinnostamaan enemmän. Saatiin sentään tehtyä pari perusasentoa (ihan megaisolla käsiavulla tosin) ja pari askelta seuraamista namin kanssa. Siinä kai se :D
Tästä on suunnan pakko olla vain ylöspäin. Lisää häiriötreeniä! Ja ehkä pakko madaltaa hieman vaatimustasoa, tästä eteenpäin aletaan ihan alusta eli katsekontaktista häiriön alla. Turha vaatia sen enempää jos toinen ei ole oikeassa vireessä ja kaverikoira kiinnostaa enemmän. Pitäisi emännänkin joskus muistaa, että Piitu ei ole häiriössä treenannut juuri kuukautta enempää...
Ainiin, ja jäljelläkin käytiin, tosin viime lauantaina. Tein kaksi aika lyhyttä, ehkä 6-7 metristä suoraa jälkeä, joiden annoin vanheta n. puoli tuntia. Sillä aikaa satoi jonkin verran ja jälkeä ajaessammekin satoi. Piitu ajoi molemmat tosi hienosti, ekalla jäljellä lähti ehkä metrin verran sivuun, mutta korjasi nopeasti ja jäljesti hienosti loppuun asti. Myös toinen jälki meni varmasti. Vauhtia oli näillä kerroilla onneksi aika paljon vähemmän kuin kurssilla, eli Piitu joutui nyt oikeasti keskittymään enemmän. Ensi viikonloppuna taas uudestaan jäljestämään!
Eilen käytiin ensin lenkillä, jonka jälkeen suunnattiin taas samaiselle "kentälle" kaupunkiin. Emma-riisenin piti tulla meille treenikaveriksi ja häiriöksi, mutta Emman emännän hevostelut veivätkin vähän enemmän aikaa, joten tokoiltiin Piitun kanssa jo odotellessa. Ensin leikittiin patukalla, jonka jälkeen Piitu olikin tosi mukavanoloinen ja otti kivasti kontaktia. Otettiin taas perusasentoa, seuraamista (etenkin käännöksiä) ja vähän kaukoja. Piitu teki hommia tosi kivasti ja saatiin monta onnistunutta pätkää aikaiseksi. Kivaa joskus onnistuakin :) Emman saapuessa näköpiiriin palkkasin lähinnä katsekontaktista, enemmästä on ainakin vielä turha haaveilla. Kuten jo Annin kanssa totesimme, nyt kostautuu se, että E ja P ovat aina päässeet vapaaksi tms. muuta kivaa kun näämme. ;) Olis kai joskus pitänyt aiemmin jo treenata yhdessä... Ainakin vielä toinen on ihan liian suuri häiriö.
Tänään käytiin tokoilemassa Piitun (ja emännän) uuden suosikkipojan eli Boriksen kanssa. Ensin päästettiin piskit pellolle painelemaan suurimman höyryt pois (Piitu ei lähtenyt pupun perään tällä kertaa!) ja meno oli taas aika vauhdikasta. ;) Mutta kiva oli menoa katsella, vihdoinkin Piipulla on kaveri joka tykkää juosta! Kerättiin koirat narun päähän ja suunnattiin lukion pihalle tokoilemaan. Piitulla oli taas vaihteeksi "vähän" käynnistymisongelmia, vaikka otettiin ihan reippaasti välimatkaa Borikseen. Yritin pysyä rauhallisena ja palkata katsekontaktista, ja pikkuhiljaa sitten vaatia vähän istumista ja maahanmenoa. Yleensä Piitu terästäytyy aina kun on paljon tekemistä; nytkin pari nopeaa istu-maahan-sarjaa peräjälkeen saivat hetkeksi Piitun silmät kääntymään ylöspäin, mutta sitten taas rupesivat Boriksen touhut kiinnostamaan enemmän. Saatiin sentään tehtyä pari perusasentoa (ihan megaisolla käsiavulla tosin) ja pari askelta seuraamista namin kanssa. Siinä kai se :D
Tästä on suunnan pakko olla vain ylöspäin. Lisää häiriötreeniä! Ja ehkä pakko madaltaa hieman vaatimustasoa, tästä eteenpäin aletaan ihan alusta eli katsekontaktista häiriön alla. Turha vaatia sen enempää jos toinen ei ole oikeassa vireessä ja kaverikoira kiinnostaa enemmän. Pitäisi emännänkin joskus muistaa, että Piitu ei ole häiriössä treenannut juuri kuukautta enempää...
Ainiin, ja jäljelläkin käytiin, tosin viime lauantaina. Tein kaksi aika lyhyttä, ehkä 6-7 metristä suoraa jälkeä, joiden annoin vanheta n. puoli tuntia. Sillä aikaa satoi jonkin verran ja jälkeä ajaessammekin satoi. Piitu ajoi molemmat tosi hienosti, ekalla jäljellä lähti ehkä metrin verran sivuun, mutta korjasi nopeasti ja jäljesti hienosti loppuun asti. Myös toinen jälki meni varmasti. Vauhtia oli näillä kerroilla onneksi aika paljon vähemmän kuin kurssilla, eli Piitu joutui nyt oikeasti keskittymään enemmän. Ensi viikonloppuna taas uudestaan jäljestämään!
maanantai 19. huhtikuuta 2010
... ja ryminällä maan pinnalle.
Tämänpäiväisistä treeneistä voisi joku todeta vaikkapa näin: Paska reissu, mutta tulipa tehtyä.
Tänään alkoi siis DogiTiimin uusi tokokurssi. Päästiin kurssille Piitun Parhaimmasta Parhaimman Kaverin eli Emman kanssa, eli jo heti autossa oli armoton mölinä ja riehuminen päällä. Tässä vaiheessa osasikin jo pelätä pahinta...
Ekana treenattiin taas kontaktia, eli pidettiin namia koiran nenän edessä ja kun se katsoi silmiin, niin palkattiin. Koiran tuli myös katsoa joko namia tai ohjaajaa, eli jos katse alkoi harhailla muualle piti namia siirtää vaan uudestaan nenän eteen. Piitu kunnostautui lähinnä huutamisessa, haukkumisessa ja muiden koirien vilkuilussa. Jes! Sain ehkä kaksi-kolme kertaa palkattua.
Sitten koitettiin leikkimistä. Tuskanhikeä pukkasi - ei koiralla vaan ohjaajalla - kun koitin saada lelusta muita koiria (lähinnä Emmaa) kiinnostavamman. Hetki koitettiin vetää lelua maata pitkin. Ei. Sitten koitin heitellä sitä ilmassa. Ei. Sitten keksin heittää lelun kauemmas ja juosta itse perässä. Ei. Järkyttävä hiki vaan nousi pintaan (huono kunto ehkäpä) ja ärsytys oli maksimilukemissa.
Seuraavaksi otettiin jokainen koira yksitellen tekemään perusasentoa ja yhden askeleen seuraamista. Piitu sai olla ensimmäinen ja pistikin jälleen parastaan. Tai sitten ei... No, lopulta saatiin pari onnistunutta perusasentoa ja ihan hyvää seuraamistakin aikaiseksi. Anukin kehui että Piitu teki tänään hyvät perusasennot. :) Ihan lopuksi jokainen koira teki vielä luoksetulot. Piitu odotti ihan kivasti ja juoksi vauhdilla luokse, mikä pelasti vähän surkeita fiiliksiä. Otettiin loppuun vielä pari samanlaista kontaktiharjoitusta kuin aluksi, joista saatiinkin onneksi vielä pari onnistunutta suoritusta.
Vaikka ohjaajalla fiilikset ovat hippasen maassa juuri nyt, niin ei kai tässä auta surkutella, vaan katsoa eteenpäin. Huomenna jatkuu taas armoton treenaaminen, mutta nyt pitäisi siirtää kyllä jo liikkeet olohuoneesta ulos ja mielellään vielä häiriön alaiseksi.
Emman kanssa on jo sovittu treenitreffit huomiseksi, toivottavasti vielä loppuviikosta päästäisiin vaikka uuden tuttavuuden, ihanan Boris-rhoden kanssa treenaamaan... Ensimmäisellä tapaamiskerralla Piitu päästi viettinsä valloilleen ja lähti jäljestämään pupua ihan oma-aloitteisesti, joten jos seuraavalla kerralla se pysyisi edes näköpiirissä, olisi se jo voitto meille. ;)
Tänään alkoi siis DogiTiimin uusi tokokurssi. Päästiin kurssille Piitun Parhaimmasta Parhaimman Kaverin eli Emman kanssa, eli jo heti autossa oli armoton mölinä ja riehuminen päällä. Tässä vaiheessa osasikin jo pelätä pahinta...
Ekana treenattiin taas kontaktia, eli pidettiin namia koiran nenän edessä ja kun se katsoi silmiin, niin palkattiin. Koiran tuli myös katsoa joko namia tai ohjaajaa, eli jos katse alkoi harhailla muualle piti namia siirtää vaan uudestaan nenän eteen. Piitu kunnostautui lähinnä huutamisessa, haukkumisessa ja muiden koirien vilkuilussa. Jes! Sain ehkä kaksi-kolme kertaa palkattua.
Sitten koitettiin leikkimistä. Tuskanhikeä pukkasi - ei koiralla vaan ohjaajalla - kun koitin saada lelusta muita koiria (lähinnä Emmaa) kiinnostavamman. Hetki koitettiin vetää lelua maata pitkin. Ei. Sitten koitin heitellä sitä ilmassa. Ei. Sitten keksin heittää lelun kauemmas ja juosta itse perässä. Ei. Järkyttävä hiki vaan nousi pintaan (huono kunto ehkäpä) ja ärsytys oli maksimilukemissa.
Seuraavaksi otettiin jokainen koira yksitellen tekemään perusasentoa ja yhden askeleen seuraamista. Piitu sai olla ensimmäinen ja pistikin jälleen parastaan. Tai sitten ei... No, lopulta saatiin pari onnistunutta perusasentoa ja ihan hyvää seuraamistakin aikaiseksi. Anukin kehui että Piitu teki tänään hyvät perusasennot. :) Ihan lopuksi jokainen koira teki vielä luoksetulot. Piitu odotti ihan kivasti ja juoksi vauhdilla luokse, mikä pelasti vähän surkeita fiiliksiä. Otettiin loppuun vielä pari samanlaista kontaktiharjoitusta kuin aluksi, joista saatiinkin onneksi vielä pari onnistunutta suoritusta.
Vaikka ohjaajalla fiilikset ovat hippasen maassa juuri nyt, niin ei kai tässä auta surkutella, vaan katsoa eteenpäin. Huomenna jatkuu taas armoton treenaaminen, mutta nyt pitäisi siirtää kyllä jo liikkeet olohuoneesta ulos ja mielellään vielä häiriön alaiseksi.
Emman kanssa on jo sovittu treenitreffit huomiseksi, toivottavasti vielä loppuviikosta päästäisiin vaikka uuden tuttavuuden, ihanan Boris-rhoden kanssa treenaamaan... Ensimmäisellä tapaamiskerralla Piitu päästi viettinsä valloilleen ja lähti jäljestämään pupua ihan oma-aloitteisesti, joten jos seuraavalla kerralla se pysyisi edes näköpiirissä, olisi se jo voitto meille. ;)
maanantai 12. huhtikuuta 2010
Taas tokossa
Tänään meillä oli vikat tavoitteellisen tokon peruskurssin treenit. Aiheina seuraaminen ja luoksetulo.
Meidän lisäksi kentällä oli tällä kertaa vain yksi koirakko. Piitu pääsi ensimmäisenä harjoittelemaan seuraamisen alkeita. Otettiin koira perusasentoon ja lähdettiin siitä ns. imuuttamaan koiraa namilla eteenpäin yhden askeleen verran. Sitten koiran piti istua taas perusasentoon. Tässä Piitu teki yllättävän (ja ilahduttavan!) hyvin, jaksoi toistoja kun hinkattiin asentoa oikeaksi. Itse vaan pitää olla tarkkana namikäden kanssa, vetää se nopeasti kropan viereen takaisin jotta Piitu oppii istumaan nopeasti ja oikeaan paikkaan. Saatiin muutama hyvä suoritus onneksi tehtyä ja pidennettiin matkaa jo pariin askeleeseen! Piipu treenasi tosiaan kovin hienosti, vaikka toinen koirakko treenasi myös kentällä samaan aikaan. Nyt tätä vaan vahvistamaan ja pitää muistaa olla tarkkana että asento pysyy oikeana, eikä palkkaa heru vinoista perusasennoista.
Luoksetulossa ensimmäisellä kerralla Piitu nousi ennakoi ja nousi seisomaan, mutta toisella kerralla pysyi tosi hienosti istumassa vaikka tosiaan toinen koira oli edelleen kentällä! Kääntymisen jälkeen seisoin hetken passiivisena ja kutsuin vasta sen jälkeen, siltikään Piipu ei liikahtanut minnekään. Jes! Tuli suoraan luokse hurjalla vauhdilla eikä lähtenyt minnekään huitelemaan, vaan leikki narulelulla palkinnoksi.
Tämänpäiväisistä treeneistä jäi kyllä tosi hyvä mieli, Piitu oli mukavanoloinen kentällä ja otti kivasti kontaktia. Katsoi kyllä toista koiraa, muttei vetänyt kuristumisen partaalla toisen luo ja ulissut. On kyllä hienoa huomata miten jo pelkästään nämä kuusi treenikertaa ovat tuottaneet tulosta, nimenomaan häiriön kestämisen osalta. Eihän me vielä missään nimessä valmiita olla ja häiriötreeniä tarvitaan vielä hurjasti lisää, mutta kiva nähdä että edistystä tapahtuu ja se on mahdollista!
Nyt toivottavasti päästään jatkamaan heti seuraavalle kurssille, kunhan saadaan autoasia selvitettyä... nykyiset treenit pidettiin siis ihan meidän kodin lähellä, joten päästiin kätevästi sinne kävellen, mutta nyt siirrytään kauemmas raviradan kupeeseen treenaamaan. Toivottavasti ei montaa kertaa jäisi nyt välistä, vaan saataisiin jostain laina-auto jotta tavoitteelliset treenit pääsevät jatkumaan :) nyt on taas niin hyvä fiilis TOKOsta, että ohjattuihin treeneihin on päästävä.
Loppuun vielä treenit tälle viikolle:
* Perusasennon hiomista ja muutaman askeleen seuraamisia
* Luoksetulo: välillä palkataan vaan vauhdista ja otetaan pitkää matkaa, välillä treenataan loppuasentoa oikeaksi lyhyellä matkalla
* Kontakti varmaksi! Kun ei tehdä mitään liikettä, palkataan koiraa oma-aloitteisesta katsekontaktista
Meidän lisäksi kentällä oli tällä kertaa vain yksi koirakko. Piitu pääsi ensimmäisenä harjoittelemaan seuraamisen alkeita. Otettiin koira perusasentoon ja lähdettiin siitä ns. imuuttamaan koiraa namilla eteenpäin yhden askeleen verran. Sitten koiran piti istua taas perusasentoon. Tässä Piitu teki yllättävän (ja ilahduttavan!) hyvin, jaksoi toistoja kun hinkattiin asentoa oikeaksi. Itse vaan pitää olla tarkkana namikäden kanssa, vetää se nopeasti kropan viereen takaisin jotta Piitu oppii istumaan nopeasti ja oikeaan paikkaan. Saatiin muutama hyvä suoritus onneksi tehtyä ja pidennettiin matkaa jo pariin askeleeseen! Piipu treenasi tosiaan kovin hienosti, vaikka toinen koirakko treenasi myös kentällä samaan aikaan. Nyt tätä vaan vahvistamaan ja pitää muistaa olla tarkkana että asento pysyy oikeana, eikä palkkaa heru vinoista perusasennoista.
Luoksetulossa ensimmäisellä kerralla Piitu nousi ennakoi ja nousi seisomaan, mutta toisella kerralla pysyi tosi hienosti istumassa vaikka tosiaan toinen koira oli edelleen kentällä! Kääntymisen jälkeen seisoin hetken passiivisena ja kutsuin vasta sen jälkeen, siltikään Piipu ei liikahtanut minnekään. Jes! Tuli suoraan luokse hurjalla vauhdilla eikä lähtenyt minnekään huitelemaan, vaan leikki narulelulla palkinnoksi.
Tämänpäiväisistä treeneistä jäi kyllä tosi hyvä mieli, Piitu oli mukavanoloinen kentällä ja otti kivasti kontaktia. Katsoi kyllä toista koiraa, muttei vetänyt kuristumisen partaalla toisen luo ja ulissut. On kyllä hienoa huomata miten jo pelkästään nämä kuusi treenikertaa ovat tuottaneet tulosta, nimenomaan häiriön kestämisen osalta. Eihän me vielä missään nimessä valmiita olla ja häiriötreeniä tarvitaan vielä hurjasti lisää, mutta kiva nähdä että edistystä tapahtuu ja se on mahdollista!
Nyt toivottavasti päästään jatkamaan heti seuraavalle kurssille, kunhan saadaan autoasia selvitettyä... nykyiset treenit pidettiin siis ihan meidän kodin lähellä, joten päästiin kätevästi sinne kävellen, mutta nyt siirrytään kauemmas raviradan kupeeseen treenaamaan. Toivottavasti ei montaa kertaa jäisi nyt välistä, vaan saataisiin jostain laina-auto jotta tavoitteelliset treenit pääsevät jatkumaan :) nyt on taas niin hyvä fiilis TOKOsta, että ohjattuihin treeneihin on päästävä.
Loppuun vielä treenit tälle viikolle:
* Perusasennon hiomista ja muutaman askeleen seuraamisia
* Luoksetulo: välillä palkataan vaan vauhdista ja otetaan pitkää matkaa, välillä treenataan loppuasentoa oikeaksi lyhyellä matkalla
* Kontakti varmaksi! Kun ei tehdä mitään liikettä, palkataan koiraa oma-aloitteisesta katsekontaktista
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
Jälkikurssilla
Tänään päästiin vihdoin pitkään odotetulle PiskiPalvelun jälkikurssille! Piian ja Donna-koiran kyydillä lähdimme aamuyhdeksältä Minkiötä kohti. Tavaroita oli pakkailtu koko edellinen ilta ja töissä puhuttu kurssista ja jälkimerkeistä melkein koko viikko... ;) Samalla kurssilla siis meidän kanssa oli kaksi työkaveria Zoojattaresta. Aamulla ilma oli vähän harmaa ja suhjuinen, mutta parani huomattavasti päivällä ja lopulta saimmekin nauttia lämpimästä auringonpaisteesta. Ihanaa!
Kurssi alkoi teoriaosuudella, jossa käytiin läpi jäljen tekemistä ja merkkaamista, välineitä sekä kaikkea muuta yleistä jäljestyksestä. Anne osasi selittää asiat hyvin ja selkokielisesti, joten teoriaosuus oli oikein antoisa. Vaikka aika paljon jäljestyksestä noin teoriassa tiesinkin etukäteen, tuli silti paljon uutta ja ennenkaikkea uusia oivalluksia. Halu jäljelle kasvoikin siis entisestään jo heti alkuun :)
Noin puolentoista tunnin höpöttelyjen (välillä vähän ohi aiheen) päästiin sitten tositoimiin. Ensin tehtiin kaikille koirille (5kpl) lyhyet, n. 5-7 metrin pituiset suorat jäljet. Nameja ei askeliin laitettu, vaan ne odottivat pakasterasiassa jäljen päässä. Piitu jäljesti omansa kuin itse varmuus, en juuri ehtinyt kissaa sanoa kun typy oli jo pakasterasialla! :) Sieltä sitten jäljesti tietysti vielä saman reitin jota jäljen tehnyt Anne oli kävellyt pois, eli jatkoi sujuvasti namipurkilta eteenpäin heti namut syötyään. :D Piitulle jäi selkeästi sellainen "tää loppui nyt liian nopeesti"-olo. Autoon ei olisi sitten millään halunnut takaisin. Häntä koipien väliin ja hirveä läähätys kun yritin pyytää, kehottaa, käskeä, houkutella... mikään ei tehonnut. :/ Lopulta menin itse istumaan takaboksiin ja sain nameilla houkuteltua ensin etujalat autoon, sitten lopulta koko koiran. Ikävä oli jättää piski sinne yksin, koska selkeästi ahdistui tosi paljon yksin olemisesta. :(
Ensimmäisten jälkien jälkeen käytiin syömässä herkullista kasvissosekeittoa sekä vastaleivottuja sämpylöitä. Sitten otettiin taas hieman teoriaa ja käytiin läpi miten koirut selviytyivät ekoista jäljistä. Kolmen maissa päästiin takaisin metsään ja nyt Anne teki kaikille pidemmät jäljet, joissa kaikissa oli kolme namipurkkia.
Piitun vuoro oli toiseksi viimeisenä, mutta oli myös hyvää harjoitusta seurata miten muiden koirat ajoivat jälkiä ja miten pitää reagoida jos koira ei esim. seuraa jälkeä vaan kääntyykin takaisin. Piitun autosta hakeminen ja jälkipaikalle kulkeminen oli taas melkoista härdelliä (Piipu keräsi taas kierroksia jostain ja haukkui ja ulisi esim. ihan vieraan kurssikaverin perään... melkoista.) mutta kun saatiin valjaat päälle ja vein typyn valjaista kiinnipitäen ensimmäisen merkin kohdalle, muuttui homman nimi täysin ja Piitu lähti jäljestämään keskittyneenä. Vauhti oli aika luja ja namipurkit eivät kiinnostaneet, vaan neiti veti suoraan jäljen päähän jossa sitten hirmuiset kehut tietysti ja namit viimeisestä purkista. :) Eipä tosiaan tälläkään kertaa kauheasti siinä ehtinyt fiilistellä, vaan Piitu oli niin määrätietoinen että ei harhautunut oikeastaan kertaakaan vaan kaikki oli ohi alle puolessa minuutissa! Ja toki "jäljestettiin" taas jäljeltä poiskin :D Tähän saatiin neuvoksi, että jos koira haluaa jäljestää, se saa tehdä sen mutta siltä ei vaadita mitään ja ohjaaja on passiivinen.
Kovasti Piitu sai kehuja nenänkäytöstään ja oli kuulemma tosiaan ihan luonnonlahjakkuus. :) Anne muisti myös monta kertaa kehua kuinka avoin ja ystävällinen Piitu on (= pussasi kaikkia moneen kertaan hyppäämällä). Kaiken kaikkiaan kurssi oli oikein antoisa ja ehdottomasti tuli meille tarpeeseen! Nyt saatiin se viimeinenkin varmuus lähteä metsään jälkiä tekemään ja ajamaan. Varsinkin kun näki kuinka hienosti Piitu teki töitä ja kuinka paljon se nautti nenänsä käyttämisestä.
Olen jo pennusta asti sanonut että jälki on Piipuskan laji ja se tuli tänään todistettua. ;) Se myös rauhoittaa mukavasti, vaikka tosiaan Piitun vauhti jäljellä oli melkoinen, mutta muuten nenän ja aivojen käyttö vähentää kierroksia mukavasti, eikä mukana ole edes muita koiria häiriöksi. Ihan mahtava laji meille!
Nyt vaan täytyy ahkerasti alkaa etsimään sopivia maastoja... pari hyvää onkin jo mielessä ja heti ensi viikolla olisi tarkoitus ajaa ensimmäinen itsetehty jälki. Tästä se jälkiharrastus alkaa!
Kurssi alkoi teoriaosuudella, jossa käytiin läpi jäljen tekemistä ja merkkaamista, välineitä sekä kaikkea muuta yleistä jäljestyksestä. Anne osasi selittää asiat hyvin ja selkokielisesti, joten teoriaosuus oli oikein antoisa. Vaikka aika paljon jäljestyksestä noin teoriassa tiesinkin etukäteen, tuli silti paljon uutta ja ennenkaikkea uusia oivalluksia. Halu jäljelle kasvoikin siis entisestään jo heti alkuun :)
Noin puolentoista tunnin höpöttelyjen (välillä vähän ohi aiheen) päästiin sitten tositoimiin. Ensin tehtiin kaikille koirille (5kpl) lyhyet, n. 5-7 metrin pituiset suorat jäljet. Nameja ei askeliin laitettu, vaan ne odottivat pakasterasiassa jäljen päässä. Piitu jäljesti omansa kuin itse varmuus, en juuri ehtinyt kissaa sanoa kun typy oli jo pakasterasialla! :) Sieltä sitten jäljesti tietysti vielä saman reitin jota jäljen tehnyt Anne oli kävellyt pois, eli jatkoi sujuvasti namipurkilta eteenpäin heti namut syötyään. :D Piitulle jäi selkeästi sellainen "tää loppui nyt liian nopeesti"-olo. Autoon ei olisi sitten millään halunnut takaisin. Häntä koipien väliin ja hirveä läähätys kun yritin pyytää, kehottaa, käskeä, houkutella... mikään ei tehonnut. :/ Lopulta menin itse istumaan takaboksiin ja sain nameilla houkuteltua ensin etujalat autoon, sitten lopulta koko koiran. Ikävä oli jättää piski sinne yksin, koska selkeästi ahdistui tosi paljon yksin olemisesta. :(
Ensimmäisten jälkien jälkeen käytiin syömässä herkullista kasvissosekeittoa sekä vastaleivottuja sämpylöitä. Sitten otettiin taas hieman teoriaa ja käytiin läpi miten koirut selviytyivät ekoista jäljistä. Kolmen maissa päästiin takaisin metsään ja nyt Anne teki kaikille pidemmät jäljet, joissa kaikissa oli kolme namipurkkia.
Piitun vuoro oli toiseksi viimeisenä, mutta oli myös hyvää harjoitusta seurata miten muiden koirat ajoivat jälkiä ja miten pitää reagoida jos koira ei esim. seuraa jälkeä vaan kääntyykin takaisin. Piitun autosta hakeminen ja jälkipaikalle kulkeminen oli taas melkoista härdelliä (Piipu keräsi taas kierroksia jostain ja haukkui ja ulisi esim. ihan vieraan kurssikaverin perään... melkoista.) mutta kun saatiin valjaat päälle ja vein typyn valjaista kiinnipitäen ensimmäisen merkin kohdalle, muuttui homman nimi täysin ja Piitu lähti jäljestämään keskittyneenä. Vauhti oli aika luja ja namipurkit eivät kiinnostaneet, vaan neiti veti suoraan jäljen päähän jossa sitten hirmuiset kehut tietysti ja namit viimeisestä purkista. :) Eipä tosiaan tälläkään kertaa kauheasti siinä ehtinyt fiilistellä, vaan Piitu oli niin määrätietoinen että ei harhautunut oikeastaan kertaakaan vaan kaikki oli ohi alle puolessa minuutissa! Ja toki "jäljestettiin" taas jäljeltä poiskin :D Tähän saatiin neuvoksi, että jos koira haluaa jäljestää, se saa tehdä sen mutta siltä ei vaadita mitään ja ohjaaja on passiivinen.
Kovasti Piitu sai kehuja nenänkäytöstään ja oli kuulemma tosiaan ihan luonnonlahjakkuus. :) Anne muisti myös monta kertaa kehua kuinka avoin ja ystävällinen Piitu on (= pussasi kaikkia moneen kertaan hyppäämällä). Kaiken kaikkiaan kurssi oli oikein antoisa ja ehdottomasti tuli meille tarpeeseen! Nyt saatiin se viimeinenkin varmuus lähteä metsään jälkiä tekemään ja ajamaan. Varsinkin kun näki kuinka hienosti Piitu teki töitä ja kuinka paljon se nautti nenänsä käyttämisestä.
Olen jo pennusta asti sanonut että jälki on Piipuskan laji ja se tuli tänään todistettua. ;) Se myös rauhoittaa mukavasti, vaikka tosiaan Piitun vauhti jäljellä oli melkoinen, mutta muuten nenän ja aivojen käyttö vähentää kierroksia mukavasti, eikä mukana ole edes muita koiria häiriöksi. Ihan mahtava laji meille!
Nyt vaan täytyy ahkerasti alkaa etsimään sopivia maastoja... pari hyvää onkin jo mielessä ja heti ensi viikolla olisi tarkoitus ajaa ensimmäinen itsetehty jälki. Tästä se jälkiharrastus alkaa!
maanantai 5. huhtikuuta 2010
Pientä edistystä ilmassa...
Tänään oltiin taas DogiTiimin tokokurssilla, nyt viidettä kertaa. Tänään meitä oli kolme kurssilaista, kaikki tuttuja ekalta kerralta.
Tunnin teemana oli nouto ja ruutu. Noutoa ei mitenkään hirmuisesti ehditty harjoitella, koska sitähän ei olla tehty Piipun kanssa ollenkaan ennen. Ostin kapulan viime viikolla ja vähän koitettiin harjoitella sen pitämistä ennen tuntia, mutta mitään muuta kokemusta ei meillä noudosta ole. Piitu ei kovin innoissaan ollut puisesta kapulasta, suostui lopulta ottamaan sen Anulta mutta vähän pitkin hampain. Tarkoituksena nyt olisi että saataisiin kapula ja sen suussa pitäminen tosi kivaksi jutuksi. Muutenkin täytyy nyt harjoitella erilaisten asioiden (esim. metalli, puu, lelut) kantamista ja kehua aina kun Piitu ottaa jotain suuhun. Kyllähän Piitu lenkillä keppejä ja palloja kantaa, mutta jälki ei välttämättä ole kauhean kaunista kun samalla pitää pureksia... ;) Se pitäisi myös saada pois.
Seuraavaksi tehtiin ruutua, mikä oli myös ihan uusi juttu Piitulle. Vietiin koira kaulapannasta kiinnipitäen ruutuun, jonne jätettiin lelu. Innostettiin koiraa samalla kun käveltiin pois päin (meillä ei ihan toiminut kun ei ollut tarpeeksi kiinnostava lelu) ja pysähdyttiin parin metrin päähän. Kun koira katsoi ruutuun (=osoitti kiinnostusta) annettiin käsky "ruutu" ja päästettiin koira irti. Piitu juoksi ihan kivasti molemmilla kerroilla, kun ruutua otettiin, vaikka lelu ei tosiaan ollut se kaikista kiinnostavin. Mutta juoksi tosiaan kartioiden väliin ja otti lelun suuhunsa. :) Sitten kauheat kehut ja toinen lelu esille, jotta saatiin piski palaamaan takaisin. Sain tässä palautetta luottaa enemmän Piitun ja siihen, että se tekee kyllä kunhan vaan keskittyy. Pidettiin siis Piitua liinassa varmuuden vuoksi, mutta ei lähtenyt oikeastaan missään vaiheessa juoksemaan valtoimenaan, vaan pysytteli lähellä. :)
Parasta koko tunnissa olikin melkein sitten se loppupuoli! Jäätiin Piitun kanssa treenailemaan siihen kentän reunalle kun toinen koirakko teki ruutua ja Piipu pystyi keskittymään tosi hienosti! Se jopa itse haki kontaktia, eikä vaatinut enää paljoakaan houkuttelua :))) Tehtiin liikkeestä istumista, maahanmenoa ja seisomista, sekä vähän kaukoja. Otettiin jopa ihan lyhyt paikallaanmakuu ja sekin meni niin hienosti! Vähän katsoi toista koiraa, mutta otti sitten taas hienosti katsekontaktin.
Olin tosi iloinen ja ylpeä, ihana huomata että edistystä oikeasti tapahtuu! Auttaa taas jaksamaan, kun näkee että jopa Piitu voi pystyä keskittymään vaikka toinen koira tekee lähellä... Eli kannattaa jaksaa käydä treeneissä ja käyttää se kaikki aika hyväksi häiriössä treenaamiseen. Noita helppoja juttuja voidaan tosiaan tehdä häiriössä, uudet jutut harjoitellaan varmoiksi olohuoneessa. :)
Treenit ensi viikolle:
* nouto: kapulasta pitää saada kiva juttu ja sen kantamisesta myös. Myös muiden esineiden kantamista pitää harjoitella!
* ruudun alkeita jonkun huippukivan lelun (esim. POSSUN) kanssa
* ja kaikki vanhat jutut edelleen tietysti; kaukot, jäävät liikkeet, häiriön alla istuminen jne!
Onpa taas kiva fiilis tästä koiraharrastuksesta! Piitulla on muutenkin ollut tänään ihan huippukiva päivä, koirapuistoiltiin yli kaksi tuntia ja kavereina olivat mm. keskikokoinen sekarotuinen, parsoni, BJ jne. Oli aika hiljainen tyttö autossa kun tultiin kotiin. ;)
Tunnin teemana oli nouto ja ruutu. Noutoa ei mitenkään hirmuisesti ehditty harjoitella, koska sitähän ei olla tehty Piipun kanssa ollenkaan ennen. Ostin kapulan viime viikolla ja vähän koitettiin harjoitella sen pitämistä ennen tuntia, mutta mitään muuta kokemusta ei meillä noudosta ole. Piitu ei kovin innoissaan ollut puisesta kapulasta, suostui lopulta ottamaan sen Anulta mutta vähän pitkin hampain. Tarkoituksena nyt olisi että saataisiin kapula ja sen suussa pitäminen tosi kivaksi jutuksi. Muutenkin täytyy nyt harjoitella erilaisten asioiden (esim. metalli, puu, lelut) kantamista ja kehua aina kun Piitu ottaa jotain suuhun. Kyllähän Piitu lenkillä keppejä ja palloja kantaa, mutta jälki ei välttämättä ole kauhean kaunista kun samalla pitää pureksia... ;) Se pitäisi myös saada pois.
Seuraavaksi tehtiin ruutua, mikä oli myös ihan uusi juttu Piitulle. Vietiin koira kaulapannasta kiinnipitäen ruutuun, jonne jätettiin lelu. Innostettiin koiraa samalla kun käveltiin pois päin (meillä ei ihan toiminut kun ei ollut tarpeeksi kiinnostava lelu) ja pysähdyttiin parin metrin päähän. Kun koira katsoi ruutuun (=osoitti kiinnostusta) annettiin käsky "ruutu" ja päästettiin koira irti. Piitu juoksi ihan kivasti molemmilla kerroilla, kun ruutua otettiin, vaikka lelu ei tosiaan ollut se kaikista kiinnostavin. Mutta juoksi tosiaan kartioiden väliin ja otti lelun suuhunsa. :) Sitten kauheat kehut ja toinen lelu esille, jotta saatiin piski palaamaan takaisin. Sain tässä palautetta luottaa enemmän Piitun ja siihen, että se tekee kyllä kunhan vaan keskittyy. Pidettiin siis Piitua liinassa varmuuden vuoksi, mutta ei lähtenyt oikeastaan missään vaiheessa juoksemaan valtoimenaan, vaan pysytteli lähellä. :)
Parasta koko tunnissa olikin melkein sitten se loppupuoli! Jäätiin Piitun kanssa treenailemaan siihen kentän reunalle kun toinen koirakko teki ruutua ja Piipu pystyi keskittymään tosi hienosti! Se jopa itse haki kontaktia, eikä vaatinut enää paljoakaan houkuttelua :))) Tehtiin liikkeestä istumista, maahanmenoa ja seisomista, sekä vähän kaukoja. Otettiin jopa ihan lyhyt paikallaanmakuu ja sekin meni niin hienosti! Vähän katsoi toista koiraa, mutta otti sitten taas hienosti katsekontaktin.
Olin tosi iloinen ja ylpeä, ihana huomata että edistystä oikeasti tapahtuu! Auttaa taas jaksamaan, kun näkee että jopa Piitu voi pystyä keskittymään vaikka toinen koira tekee lähellä... Eli kannattaa jaksaa käydä treeneissä ja käyttää se kaikki aika hyväksi häiriössä treenaamiseen. Noita helppoja juttuja voidaan tosiaan tehdä häiriössä, uudet jutut harjoitellaan varmoiksi olohuoneessa. :)
Treenit ensi viikolle:
* nouto: kapulasta pitää saada kiva juttu ja sen kantamisesta myös. Myös muiden esineiden kantamista pitää harjoitella!
* ruudun alkeita jonkun huippukivan lelun (esim. POSSUN) kanssa
* ja kaikki vanhat jutut edelleen tietysti; kaukot, jäävät liikkeet, häiriön alla istuminen jne!
Onpa taas kiva fiilis tästä koiraharrastuksesta! Piitulla on muutenkin ollut tänään ihan huippukiva päivä, koirapuistoiltiin yli kaksi tuntia ja kavereina olivat mm. keskikokoinen sekarotuinen, parsoni, BJ jne. Oli aika hiljainen tyttö autossa kun tultiin kotiin. ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)