Piitun kanssa vietettiin tänään mukavat ja aurinkoiset 6 tuntia Minkiön metsissä, eli PiskiPalvelun jäljestyksen jatkokurssilla. Olipa vaan hienoa päästä taas valvovan silmän alle jäljestämään. Viime kesä meni vähän harakoille jälkien suhteen ja sitäkin edellinen meni keskittyen enemmän hakuun, mutta nyt olisi tarkoitus tuleva kesä taas ajaa ahkerasti jälkiä. :) Kouluttajankin mielestä meidän tavoitteen tulisi olla selvä; BH pois alta ja tavoitteeksi jälkikokeet.
Piitun nenästä ei huomannut että takana on pitkä talvi, vaan homma jatkui samaan malliin mihin viimeksi ollaan jääty. Aloitettiin ensin ajamalla toisen kurssilaisen meille tekemä jälki, jolla oli pituutta noin 300 metriä ja ikää puolisen tuntia. Jäljellä oli loiva kaarros vasemmalle ja kaarroksen jälkeen esine (narulelu). Lopussa purkki. Piitu lähti jäljelle innoissaan, mutta sopivalla tahdilla. "Kulma" eli kaarros meni mielettömän hyvin ja tarkasti!! Niin hienoa. Esinettä Piitu ei selkeästi merkannut, mutta ei myöskään juossut täysiä sen yli, mikä oli odotukseni sen suhteen... Jäljen päässä jäi myös tökkimään purkkia ja odottamaan palkkaa. :) Hieno ensimmäinen jälki tälle keväälle!
Ensimmäisten jälkien ajon jälkeen otettiin janatreenit. Anne-kouluttaja teki molemmille koirille kaksi lyhyttä jälkeä ja koira lähetettiin parin metrin päästä janalta keskelle jälkeä. Piituhan ei ole janatreenia ottanut aiemmin, joten mielenkiinnolla odotin miten homma sujuu. Ja koska Piitu on luonnonlahjakkuus, niin hyvinhän se sujui! Piitu kävi tarkistamassa noin metrin takajälkeä, mutta kääntyi sen jälkeen määrätietoisesti oikeaan suuntaan! Sama toistui molemmissa janatreeneissä. Ihan älyttömän hienoa, että koira kävi itse toteamassa että jälki vanhenee siihen suntaan ja sinne ei kannata mennä! Putkeen meni janatreenit, ehdottomasti.
Viimeisenä otettiin koirille suorat jäljet, joissa matkalla esineitä. Piitun jälki oli noin 200 metriä pitkä ja siinä oli kolme purkkia, joiden päällä oli esineet (narulelu, hanska ja koiranharja). Jälki oli melko tuore ja vanheni vain noin 15 minuuttia. Piitun työskentely oli taas hienoa ja varmaa, se ilmaisi narulelun ottamalla sen suuhun (!) ja huomasin myös että se merkkasi hanskankin hienosti, mutta en ehtinyt heti kehumaan, joten koira jatkoi jälkeä eteenpäin. Stoppasin liikkeen ja Piitu tulikin takaisin nuolaisemaan hanskaa, josta pääsin sitten vihdoin palkkaamaan. Viimeiselle purkille neiti jäi taas odottamaan että ehdin avaamaan sen.
Ylläoleviin saatiin tosiaan kulumaan aikaa tuntitolkulla ja nyt tuntuu kyllä jaloissa se metsässä rämpiminen. Huh! Maastot olivat paikoin märkiä ja upottavia, hyvää reisitreeniä...
Kannatti kyllä lähteä, saatiin hirmu paljon uutta intoa ja motivaatiota alkaa suunnittelemaan kevään ja kesän jälkitreenejä! Piitulla oli taas totuttuun tapaan valtavasti intoa, se veti henkihieverissä autolta jäljelle ja haukkua päkytti kun joutui odottamaan. Mutta tykkään niin paljon sen tekemisen meiningistä jäljellä, siellä loppuu kaikki päykytys ja hommat hoituvat suurella keskittymisellä. Kouluttajalta saatiin taas valtavasti positiivista palautetta ja tosiaan eväitä jatkoa varten. Ehkäpä kesällä otetaan yksäri tai pari, jotta päästään näyttämään sitä edistystä mitä kesän aikana toivottavasti saavutetaan? ;)
Ahkeran metsäilyn jälkeen maistui lounas ja ajatuksien purku yhdessä, sen jälkeen ajeltiin Piitun kanssa kotiin ja noukittiin Ninja kyytiin. Matka jatkui Pikku-Muolaaseen ja painimatseihin Romeon kanssa.
Sitä perusmenoa:
 |
| Keppi! |
 |
| Ninjan leveä hymy. |
Kahden viikon päästä lähdetäänkin Ninjan kanssa rhodeyhdistyksen mejäleirille! Jännää, odotan jo innolla. :) Mejä on itselleni niin vieras laji, ihanaa päästä kunnon intensiivikoulutukseen.
Huomenillalla taasen tokoillaan Piitun kanssa Anun tarkan silmän alla. Ninja lähtee mukaan turistiksi ja pääsee varmasti vähän tokoilemaan muiden treenivuorolla. :) Toivoisin myös että saisin jonkun Ninjalle vieraan ihmisen kopeloimaan sitä näyttelytreenimielessä. Katsotaan!
