Treenailua

Eilen käytiin pienen tauon jälkeen jäljellä. Pituutta ehkä 11 metriä ja sai vanheta hiukan yli puoli tuntia. Jäljen päässä oli possunsydäntä pakasterasiassa. Piitu puhkui taas intoa jo jälkivaljaita päälle puettaessa eikä olisi millään malttanut odottaa että emäntä ehtii perässä metsään. Siellä nenä heti maahan ja jäljesti taas oma-aloitteisesti jäljen alkuun, on se vaan kone ;) ennen oikeaa jälkeä pyysin istumaan ja vapautin käskyllä "jälki". Lähti taas reippaasti nenä maassa menemään, mutta harhautui keskivaiheilla ehkä 2 metriä sivuun, tosin korjasi onneksi itse hienosti ja palasi jäljelle. Loppu mentiin taas aika vauhdilla ja pakasterasia löytyi nopeasti! Mainitsemisen arvoista on edelleenkin hieno nenätyöskentely, kirsu ei noussut kertaakaan ylös vaan Piitu jäljestää tosi hienosti ja maavainuisesti kuten pitääkin. :) Taitava tyttö, nyt vaan enemmän treeniä ja pidempiä jälkiä! Jäljen polkemista voi myös ilmeisesti vähentää, sillä tähän asti olen askeltanut aika tiheään ja potkinut vähän maata rikki aina välillä, mutta Piitun oma-aloitteiset jäljestämiset osoittavat että siihen ei ehkä ole enää tarvetta. Jäljen alkuunhan kävelen tietysti ihan normaalisti ja väljin askelin, mutta Piitu selkeästi pystyy jäljestämään niitäkin.

Tokoiltu ollaan myös! Paljon perusasentotreeniä ja ihan lyhyitä seuraamispätkiä imuttamalla. Sivulle Piipu tulee jo hyvin, nyt täytyisi vaan alkaa häivyttämään käsiapua pois. Uutena liikkeenä ollaan harjoiteltu eteenmenoa, ihan vaan heittämällä lelu kauas ja päästämällä Piitu käskystä "eteen" juoksemaan sen luokse. Piitun selkeä lempiliike ;) saa juosta ja kovaa! Liikkeestä seisomista ollaan myös harjoiteltu viime tokotunnilla saaduilla ohjeilla, mutta vielä täytyy ahkerasti tähän panostaa.

Viime perjantaina käytiin ottamassa vähän kontaktitreeniä läheisessä puistossa ja saatiin kerrankin Jani kuvaamaan!

Sais olla tiiviimpi!

Näyte Piitun parantuneesta takapään käytöstä :)

"Mitäs kivaa sit tehtäis??"

Pitkästä aikaa ohjattua TOKOa

Tänään päästiin siis ensimmäistä kertaa juoksujen jälkeen DogiTiimin tokoon! Ilma oli melko järkyttävä, satoi ja tuuli välillä vaakasuoraan ja viima oli kylmä. Meitä ei todellakaan ole Piisamin kanssa tehty sokerista, mutta tunnin treenaamisen jälkeen oli kyllä tosi kohmeinen olo ja jalat tärisivät koko ajomatkan kotiin. Kaiken lisäksi olin tulomatkalla ajanut jossain vaiheessa naulaan/ruuviin ja rengas tyhjeni pihisten. Onneksi treenikaveri ystävällisesti huomautti tästä, itse en olisi varmastikaan huomannut mitään. Huoh, mitä huonoa onnea. :( Onneksi Marko pääsi pelastamaan meidät ja tuli vielä iltayhdeksän maissa vaihtamaan rengasta, jonka jälkeen päästiin siis jalat täristen ajamaan kotiin. Onneksi treenit menivät sentään aika hyvin...

Tällä kertaa meidän lisäksi oli vain yksi koirakko, mikä oli ihan sopiva häiriö näin tauon jälkeen. :) Tehtiin kaikki alokasluokan liikkeet hyppyä lukuunottamatta, helpotettuina tietty. Piitu sai mennä ensin. Aloitettiin perusasennoilla, mitkä Piitu teki ihan pätevästi. Treenit ovat selkeästi teettäneet tulosta! Hakee tosi kivasti ja innokaasti viereen, ja tulee hienosti ihan lähelle. Sitten otettiin parin askeleen seuraamista namilla imuttaen, kääntymiset oikealle ja vasemmalle, sekä Piitun ensimmäinen täyskäännös. Meni tosi hienosti ja Piitu saikin kehuja takapäänsä käytöstä. :)

Sitten otettiin lyhyesti liikkeestä seisominen. Piituhan ei vielä osaa ihan täysin tätä, treenataan vasta. Saatiin kuitenkin hyviä neuvoja tähänkin, kannattaa palkata koira työntämällä nami sen nenän eteen (ja vaikka "pakottamalla" sitä ottamaan pari askelta taaksepäin) ja samalla kääntyä koira eteen. Näin koira pysähtyy, mutta ohjaaja jatkaa ikäänkuin matkaansa. Koiralle tulee myös selkeä mielikuva, että tässä ei liikuta yhtään eteenpäin. Sitten liikkeestä maahan. Piitulla ei mitään ongelmia, maahanmeno on aina ollut Piitulla tosi vahva ja on sitä edelleen. :) Pysyi myös hienosti paikallaan vaikka otin askelia eteenpäin.

Luoksetulossa Piitu odotti taas tosi hienosti paikallaan ja tuli supervauhdikkaasti luokse kutsusta. Tätäkin ollaan treenattu tosi ahkerasti ja se näkyy; Piitu ei enää yritä ennakoida ja sännätä luokse ennen kutsua. Kaksin kun treenataan pidän usein melko pitkän tauon ennen kuin kutsun luokse ja Piitu on kyllä oppinut nöpöttämään paikallaan. :) On myös aina niin ihanan vauhdikas! Harjoiteltiin myös luoksetulon loppuasentoa (meillä Piitu tulee ensin eteen) lyhyemmästä matkasta ja tästäkin saatiin kehuja (treenattu ollaan tätäkin ahkerasti ;)). Piitu tulee jo kivasti eteen ja aika lähelle, vielä hippasen voisi kuitenkin tiivistää.

Nämä ylläolevat tehtiin siis yksi koira kerrallaan ja lopuksi otettiin molemmat yhtä aikaa kentälle. Piitulle ja toiselle nartulle tuli jostain yhtäkkiä sanomista ja siinä sitten hetki haukuttiin puolin ja toisin. :S Aina vähän kummastuttaa tuollaiset tilanteet, mutta selväksi on käynyt ettei Piitu kyllä epäröi puolustaa itseään. Typystä on tullut aikamoinen pippuri, joten pitää olla tarkkana tuollaisissa tilanteissa. Onneksi Piitu rauhoittui nopeasti ja päästiin sitten tekemään ryhmäliikkeet.

Otettiin ensin luoksepäästävyys, jossa Anu kävi vuorotellen molempien koirien luona tarkastamassa hampaat. Piitu nousi ekalla keralla ylös ja oli menossa moikkaamaan Anua, mutta Anu kääntyi heti takaisin ja tuli uudestaan. Nyt pysyi pylly maassa ja hampaatkin taidettiin saada katsottua! Tähän tarvitaan kuitenkin lisää treeniä.

Lopuksi sitten vielä paikalla makaaminen. Saatiin itse päättää etäisyys koirasta ja makuullaolon aika, meillä ne olivat remmin mitta koirasta ja aika taisi olla lähemmäs 30 sekuntia. Piitu oli tosi hieno, katseli vähän parin metrin päässä olevaa toista koiraa, mutta ei kuitenkaan näyttänyt mitään merkkejä että olisi noussut! Loppua kohden otti enemmän kontaktia eikä enää vilkuillut sivulle, jes!

Tämänpäiväisiin treeneihin sai olla kyllä tosi tyytyväinen :) vähän jänskätti miten Piitu mahtaa toimia pienen tauon jälkeen, mutta hyvin se meni. Tästä jatketaan taas huomenna ahkerasti omatoimisten treenien merkeissä!

Kesämenoa

Eilen lähdettiin porukalla kalastamaan ja koiria uittamaan Riihivalkamaan, jossa sijaitsee mammani vanha kotipaikka. Mukana olivat tietysti Piitun suosikkiriehukamut Emma ja Edi! :) Edi oli vielä melkoisen kiinnostunut Piitusta, häntä huiski hirmuisesti ja kovasti yritti pikkumies liehitellä Piitua. Riihivalkamassa onneksi tunteet vähän viilenivät, eikä tarvinnut koko ajan pariskuntaa vahdata, vaan kaikki koirat menivat menojaan ja juoksivat entiseen tahtiin. Piitulle hankittu uusi oranssi vinkuva vesilelu oli ihan hitti, isot tytöt eivät meinanneet pysyä pöksykarvoissaan kun olisivat niin kovin mielellään leikkineet sillä. Piti lopulta laittaa lelu "jäähyylle" autoon, koska molemmat pörräsivät koko ajan ympärilläni ja yrittivät napata lelun. :D Lelua yritettiin siis varjella välittömältä repimiskuolemalta, koska tarkoitus oli että sen kanssa uitaisiin.

Ei-koiralliset lähtivät hulluja piskejä pakoon läheiselle pienelle saarelle, vaikka pilvet näyttivätkin aika uhkaavilta. Hetken päästä joku sai hyvän idean ja päätettiin koirien kanssa liittyä seuraan. Koirat soutuveneeseen (huono idea!) ja keikkuen kohti saarta. Piitu piipitti, valitti ja ulisi, eikä millään ymmärtänyt miksi veneessä olisi pitänyt olla paikallaan samalla kun ihana vesi on niiiiin lähellä! Sain tosissani pidellä sitä hyppäämästä laidan yli. Järvi taisi vähän kaikua, kun koiria piti komentaa... Päästiin hengissä saarelle ja päästettiin piskit vapaiksi (huono idea!). Saari oli melko kallioinen, niinpä vettä kohti suunnistaneet koirat liusuivat tietysti heti veteen eivätkä meinanneet päästä takaisin rannalle. No, eipä se hulluja vesieläimiä Emmaa ja Piitua juurikaan haitannut, veteen piti mennä kerta toisensa jälkeen, uida rinksaa saaren ympäri ja etsiä sopivaa rantautumiskohtaa. Kuvia ei saarelta sattumoisin ole, koska emäntä keskittyi lähinnä vahtimaan Piitun uimista ja ettei typy katkaise koipiaan painellessaan menemään märällä rantakalliolla. Phuuh, vähän liikaa jännitystä!

Kun pilvet kasvoivat isommiksi ja jyrinä alkoi kuulua yhä lähempää, lähdettiin vihdoin takaisin rantaan. Aurinko paistoi vielä hetken ja koirat kuivattelivat itseään juosten.

Märkä ja pörröinen Piipu.


Kaverukset Edi, Emma ja Piitu


"Täältä me tullaan!"


Elovenablondi pellolla ;)

Saatiin koirat pakattua autoon juuri kun esimmäiset isot sadepisarat alkoivat putoilla taivaalta. Täydellinen ajoitus siis. Kiva reissu oli kaikista sydämentykytyksistä huolimatta!

Piitun epävirallinen kehädebyytti

Tänään tehtiin reissu naapurikuntaan eli Jokioisille, missä Piitu pääsi tekemään epävirallisen näyttelydebyyttinsä kypsässä 22 kk iässä!

Aamulla ajattelin vielä jättää menemättä, kun kauhukuvat riekkuvasta ja remmin poikki kiskovasta koirasta vilisivät mielessä. Eikä ajatus itsensä täydellisestä nolaamisesta sen kummemmin kiinnostanut, paikalle kun oli tulossa paljon tuttujakin... Päätettiin kuitenkin lähteä, kun kerran saatiin veljeltäkin auto lainaan. Niinpä suunnattiin Piisamin kanssa kahdestaan kohti Jokioisia!

Löydettiin paikalle hyvin, mutta ensimmäinen paniikki tuli parkkipaikkaa etsiessä; emäntä kun ei ehkä ole se kokenein ja varmin kuski... löydettiinpä vapaa paikka kuitenkin ja auto saatiin jopa suoraan ruutuun. ;) Sitten vaan rokotustodistuksen kanssa ilmoittautumaan. Piitu sai kunnian olla isojen aikuisten ensimmäinen osallistuja (oltiin ilmottauduttu etukäteen jo sähköpostilla), mikä vähän jänskätti sekin.

Otin Piitun sitten heti pois autosta ja vaihdettiin päälle näyttelyreleet, eli kuristava ketjupanta ja ohut nahkahihna. Hihna tuntui käteen aluksi pelottavan ohuelta ja taas vilisi mielessä kuva Piitusta juoksemassa vapaana rikkinäinen nahkahihna perässä roikkuen. :D Käveltiin muutaman metrin päähän toisesta kehästä, missä ei juurikaan koiria ollut. Piitu katseli vähän muita koiria, mutta alkoi kuitenkin tosi nopeasti ottaa kontaktia. Siinä sitten palkkasin, pyysin välillä maahan ja sitten taas istumaan. Piitu vaikutti tosi rauhalliselta, joten päätettiin siirtyä lähemmäs omaa kehää ja muita koiria.

Piitu oli ihan uskomattoman hieno, ei yrittänyt sen kummemmin kiskoa toisten koirien luokse, katsoi kyllä, mutta otti myös mahtavasti kontaktia! Jäätiin sitten isojen kentän reunalle odottelemaan (tällä välin pyörivät siis lapsi ja lelukoira-, sekä lapsi ja koira -kehät) ja palkkasin Piitua taas kontaktista, jota se tarjosikin runsaasti. :) Oli hieno fiilis seistä siinä rauhallinen koira löysän remmin toisessa päässä! Wau, en kyllä meinannut tunnistaa piskiä omakseni.

Ohi kulki tietysti jatkuvasti koiria ja ihmisiä, joita Piitu hieman katseli, muttei missään vaiheessa alkanut vinkumaan tai vetämään muiden luokse. Saatiin jopa hieman tokoiltua, otettiin pari perusasentoa ja vähän kaukojen istu-maahan vaihtoja. Ja nämä kaikki häiriön alla upeasti!!! Piitu vaikutti olevan ihan huippuvireessä ja huipputuulella :)

Vihdoin oma vuoro koitti ja mentiin kehään. Pariksi saatiin musta nuori saksanpaimenkoira. Juostiin ensin edestakaiset liikkeet ja sitten yksi iso ympyrä. Juoksemistahan etukäteen pelkäsin melkein eniten, sitä ei olla treenattu yhtään enkä muutenkaan uskonut Piipun ottavan montaakaan askelta ravissa. Mitä vielä, Piitu ravasi kuin vanha tekijä tosi hienosti eikä ryntäillyt tai hyppinyt vasten! Sitten seisotettiin, mikä sekin sujui yllättävän hyvin. Tuomari tuli vielä kysymään ikää, katsomaan hampaat (Piitu antoi katsoa, jee!) ja kokeili hieman selkää ja kylkiä. Piitu käyttäytyi kaiken aikaa ihan älyttömän hienosti ja rauhallisesti. Siitä sitten hyvillä mielin kehän reunalle katsomaan kun pari teki saman ja sitten seisottiin vierekkäin.

Lopulta tuomari ojensi meille punaisen nauhan!!! Enpä olisi ikinä uskonut tai odottanut :D Meillähän oli tavoitteena lähinnä käydä se sininen pokkaamassa edes jonkinlaisella suorituksella. Ikinä en olisi uskonut että saadaan punainen ja vielä hyvällä suorituksella.

Puolisentoista tuntia vielä odoteltiin isoa kehää, mikä sekin sujui tosi rauhallisissa merkeissä. Ja mikäs siinä oli muita koiria ihastellessa, kun oma piski makaa rauhallisena maassa vieressä ja aurinko paistaa. ;) Isossa kehässä seistiin ja ravattiin monta kierrosta, mikä kaikki meni taas Piitulta ihan yli odotusten. Hienosti jaksoi, vaikka vähän näkyi että vire ei ollut enää ihan huipussaan eikä typy ollut ihan niin terävä kuin aluksi. Ei siis meille enempää sijoituksia, mutta silti kehästä poistuessa oli voittajaolo.

Tästä on kyllä niin hyvä jatkaa. Ihana Piisami-Piitu todisti taas kerran emännän puheet ja manaukset vääriksi, on se vaan hieno koira! <3

Vähän alkaa misseily jo väsyttää, eikä poseeraaminen huvita.

Huomenna tehdään jotain tosi kivaa Piitun kanssa! Mennään ainakin uimaan, jos säätiedotuksen upeat ilmat pitävät paikkansa. :)

Jälkeä ja juoksua

Tänään päästiin taas jäljestämään!

Tein Piitulle pisimmän tähän mennessä, ehkä noin 10-metrisen jäljen (emäntä on muuten tosi hyvä arvioimaan pituuksia...), joka kaarsi vähän oikealle mutta oli pääosin suora. Keppejä ei jäljellä ollut, pari lihapullaa jäljen alussa ja loput pakasterasiassa kaadolla. Jälki ei kauaa ehtinyt vanhentua, vaan ajettiin se jo vartin päästä.

Jäljelle lähtö alkoi tosi onnistuneesti, kun Piitu varasti valjaiden laitossa metsään, jäljesti oma-aloitteisesti jäljen alkuun ja kävi syömässä lihapullat! :D Että intoa tosiaan riittää, harmi vaan että se ohjaaja puuttui vauhdista. Onneksi Piitu tuli ihan kiltisti takaisin ja saatiin valjaat päälle, josta päästiin sitten yhdessä ja hallitusti siirtymään jälkipaikalle. Olin tosiaan suunnitellut laittavani lihapullia muutaman jäljen alkuun, jotta saataisiin Piipun nenä heti maahan. No, eihän Pippuri niitä kaivannut! Lähti heti nenä maassa (ehdin vaan huikata "jälki!" kun oli jo edennyt metrin) jäljestämään oikein määrätietoisesti.

Ja Piitu oli H-I-E-N-O! Ehdottomasti parasta työskentelyä tähän mennessä; varmaa ja keskittynyttä, mutta myös sujuvaa ja sopivan vauhdikasta. Nenä pysyi koko matkan maassa eikä Piitu harhautunut jäljeltä kertaakaan. Oli kyllä ihan mahtavaa katsoa typyn jäljestystä tänään! Tästä vaan taas rohkeasti pidentämään jäljen pituutta, nytkin Piitu olisi ihan mieluusti vielä jatkanut hommia. No, toisaalta jää ainakin hyvä fiilis jäljestämisestä, kun lopetetaan aina kun on kivaa :)

Ollaan myös tokoiltu joka päivä, välillä vähän enemmän ja välillä vähemmän. Pääasiassa ollaan nyt hinkattu perusasentoa ja parin askeleen seuraamisia. Piitu on tokoillut ihan mukavasti, ilman häiriöta kun ollaan lähinnä treenattu... mutta sentään ulkona, jossa on kuitenkin ohikulkevia ihmisiä, lintuja, tuoksuja yms! Ollaan myös koitettu ottaa mahdollisimman usein näyttelytreeniä, lähinnä seisomista. Helatorstaina olisi ekat mätsärit, joihin Piitun olisi tarkoitus mennä... hui! Eipä sieltä lähdetä mitään sijoituksia hakemaan, lähinnä vaan että näkisi miten typy käyttäytyy sellaisessa ihmis- ja koirahulinassa, ja tietysti sitä häiriötä mennään harjoittelemaan. Jostain se on pakko aloittaa!

Ja aloittamisesta puheenollen, nyt on Piitu ilmoitettu kesäkuussa alkavalle agilityn alkeiskurssille! Jipii, ei millään malttaisi odottaa :)

Ohjatut tokotreenit meillä jäävät valitettavasti hetkeksi tauolle, sillä nyt ne juoksut alkoivat. Aika lailla samoihin aikoihin kuin viime vuonnakin, eli huhti-toukokuun vaihteessa. Tarkka tyttö :)