Aamulla ajattelin vielä jättää menemättä, kun kauhukuvat riekkuvasta ja remmin poikki kiskovasta koirasta vilisivät mielessä. Eikä ajatus itsensä täydellisestä nolaamisesta sen kummemmin kiinnostanut, paikalle kun oli tulossa paljon tuttujakin... Päätettiin kuitenkin lähteä, kun kerran saatiin veljeltäkin auto lainaan. Niinpä suunnattiin Piisamin kanssa kahdestaan kohti Jokioisia!
Löydettiin paikalle hyvin, mutta ensimmäinen paniikki tuli parkkipaikkaa etsiessä; emäntä kun ei ehkä ole se kokenein ja varmin kuski... löydettiinpä vapaa paikka kuitenkin ja auto saatiin jopa suoraan ruutuun. ;) Sitten vaan rokotustodistuksen kanssa ilmoittautumaan. Piitu sai kunnian olla isojen aikuisten ensimmäinen osallistuja (oltiin ilmottauduttu etukäteen jo sähköpostilla), mikä vähän jänskätti sekin.
Otin Piitun sitten heti pois autosta ja vaihdettiin päälle näyttelyreleet, eli kuristava ketjupanta ja ohut nahkahihna. Hihna tuntui käteen aluksi pelottavan ohuelta ja taas vilisi mielessä kuva Piitusta juoksemassa vapaana rikkinäinen nahkahihna perässä roikkuen. :D Käveltiin muutaman metrin päähän toisesta kehästä, missä ei juurikaan koiria ollut. Piitu katseli vähän muita koiria, mutta alkoi kuitenkin tosi nopeasti ottaa kontaktia. Siinä sitten palkkasin, pyysin välillä maahan ja sitten taas istumaan. Piitu vaikutti tosi rauhalliselta, joten päätettiin siirtyä lähemmäs omaa kehää ja muita koiria.
Piitu oli ihan uskomattoman hieno, ei yrittänyt sen kummemmin kiskoa toisten koirien luokse, katsoi kyllä, mutta otti myös mahtavasti kontaktia! Jäätiin sitten isojen kentän reunalle odottelemaan (tällä välin pyörivät siis lapsi ja lelukoira-, sekä lapsi ja koira -kehät) ja palkkasin Piitua taas kontaktista, jota se tarjosikin runsaasti. :) Oli hieno fiilis seistä siinä rauhallinen koira löysän remmin toisessa päässä! Wau, en kyllä meinannut tunnistaa piskiä omakseni.
Ohi kulki tietysti jatkuvasti koiria ja ihmisiä, joita Piitu hieman katseli, muttei missään vaiheessa alkanut vinkumaan tai vetämään muiden luokse. Saatiin jopa hieman tokoiltua, otettiin pari perusasentoa ja vähän kaukojen istu-maahan vaihtoja. Ja nämä kaikki häiriön alla upeasti!!! Piitu vaikutti olevan ihan huippuvireessä ja huipputuulella :)
Vihdoin oma vuoro koitti ja mentiin kehään. Pariksi saatiin musta nuori saksanpaimenkoira. Juostiin ensin edestakaiset liikkeet ja sitten yksi iso ympyrä. Juoksemistahan etukäteen pelkäsin melkein eniten, sitä ei olla treenattu yhtään enkä muutenkaan uskonut Piipun ottavan montaakaan askelta ravissa. Mitä vielä, Piitu ravasi kuin vanha tekijä tosi hienosti eikä ryntäillyt tai hyppinyt vasten! Sitten seisotettiin, mikä sekin sujui yllättävän hyvin. Tuomari tuli vielä kysymään ikää, katsomaan hampaat (Piitu antoi katsoa, jee!) ja kokeili hieman selkää ja kylkiä. Piitu käyttäytyi kaiken aikaa ihan älyttömän hienosti ja rauhallisesti. Siitä sitten hyvillä mielin kehän reunalle katsomaan kun pari teki saman ja sitten seisottiin vierekkäin.
Lopulta tuomari ojensi meille punaisen nauhan!!! Enpä olisi ikinä uskonut tai odottanut :D Meillähän oli tavoitteena lähinnä käydä se sininen pokkaamassa edes jonkinlaisella suorituksella. Ikinä en olisi uskonut että saadaan punainen ja vielä hyvällä suorituksella.
Puolisentoista tuntia vielä odoteltiin isoa kehää, mikä sekin sujui tosi rauhallisissa merkeissä. Ja mikäs siinä oli muita koiria ihastellessa, kun oma piski makaa rauhallisena maassa vieressä ja aurinko paistaa. ;) Isossa kehässä seistiin ja ravattiin monta kierrosta, mikä kaikki meni taas Piitulta ihan yli odotusten. Hienosti jaksoi, vaikka vähän näkyi että vire ei ollut enää ihan huipussaan eikä typy ollut ihan niin terävä kuin aluksi. Ei siis meille enempää sijoituksia, mutta silti kehästä poistuessa oli voittajaolo.
Tästä on kyllä niin hyvä jatkaa. Ihana Piisami-Piitu todisti taas kerran emännän puheet ja manaukset vääriksi, on se vaan hieno koira! <3
Vähän alkaa misseily jo väsyttää, eikä poseeraaminen huvita.
Huomenna tehdään jotain tosi kivaa Piitun kanssa! Mennään ainakin uimaan, jos säätiedotuksen upeat ilmat pitävät paikkansa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti