Siskokulta

Ninja pääsi 12.1. treffaamaan siskoaan Aidaa (Vastakarva Aida Af Minos) leikkitreffien merkeissä! Pennut alkoivat heti vapaaksi päästyään haistella toisiaan tarkasti ja hetken päästä ne jo viilettivät menemään peräkanaa. Yhteinen sävel löytyi siis heti ja olipa tosi mukavaa, kun leikkikaveri on ihan täsmälleen saman kokoinen ja samanhenkinen. :)

Siskolla on vähän erityisoikeudet...

Vähän pyryttää.

Kaunis Aida, Ninjan kloonisisko ;)

Vähän yli tunnin pentupainit ja -juoksut hyytävässä lumisateessa tekivät tehtävänsä ja Ninja kömpi tyytyväisenä häkkiinsä nukkumaan. Itsekin sulattelin kohmeisia sormiani vaikka kuinka kauan - unohdin tapani mukaan haskat kotiin, mutta koiria oli silti pakko kuvata!

Kiitos vielä tätäkin kautta Annalle ja Aidalle, toivottavasti nähtäisiin pian uudestaan!

Lohja 7.1.2012

Ninja aloitti vuoden 2012 näyttelyt jo heti tammikuussa, kun lauantaina 7.1. pyörähdettiin kehässä Musti&Mirri Puppy Cupissa Lohjalla! Kaisa ystävällisesti noukki meidät kyytiin aamulla ja suunnattiin kohti Showlinkin hallia kyydissä Ninjan lisäksi sisko Klara ja emä Prada!

Itse halli oli yllättävän ahdas, kehät olivat pieniä ja ihan vieri vieressä. Ninjaa ei onneksi tuntunut ihmis- ja koiramäärä pelottavan tai ahdistavan, se oli lähinnä utelias ja olisi halunnut moikata jokaista vastaantulevaa pentua. :) Myöskään kuulutukset tai kehän hiukan liukas alusta eivät aiheuttaneet ongelmia.

Ninja treenaa kontaktia kehän laidalla, kuva: Pinja Kontala.

Kauaa ei jouduttu rhodekehien alkua odottelemaan. Ehdittiin Ninjan kanssa vähän ottaa tuntumaa alustaan ja kokeilla ravaamista kehässä, mikä oli aika pomppimista. :) Ninjan luokka, 7-9kk nartut oli aika iso, 6 ilmoitettua ja yksi poissa (Ninjan sisko Mette). Omalla vuorollaan Ninja esiintyi ihan reippaasti, loppua kohden seisominen alkoi selvästi jo vähän kyllästyttää ja siinä vaiheessa nenä eksyi mattoon. Olisin näin jälkikäteen ajatellen voinut palkata aika paljon enemmän, onhan se selvää ettei pentu kauaa jaksa pönöttää ilman palkkaa! Tuomari sai kuitenkin katsoa hampaan upeasti ja kopeloida muutenkin.

Takajalkoja saisi venyttää vähän taaksepäin...
Kuva: Pinja Kontala

Todistettavasti neljä tassua maanpinalla, edes kerran! ;)
Kuva: Pinja Kontala

Sijoituksia ei Ninjalle tiukassa seurassa herunut, mutta eipä me niitä lähdetty edes hakemaan. :) Suurin voitto oli pikkuapinan hieno käytös kehässä ja se, että hermot kestivät kaiken sen hälinän upeasti. Olen edelleen tosi ylpeä omasta tytöstäni!

Ninjan arvostelu, tuomari Paula Rekiranta:

"5,5 kk. Vielä hieman kapearunkoinen narttupentu, jolla hyvät mittasuhteet. Hyvä pään malli ja ilme. Erittäin hyvä kaula. Oikein kulmautuneet raajat. Hyvät käpälät. Aavistuksen lyhyt lantio ja reisi voisi olla leveämpi. Hyvä ridge. Vielä kovin pentumaiset liikkeet, mutta hyvä askelpituus."

Ninjan sisko Klara pärjäsi upeasti voittaen kaikki nartut ja ollen lopulta VSP kunniapalkinnon kera! Ninja on huisin ylpeä hienosta siskostaan. :) Kehän jälkeen suunnattiinkin Kaisan ja koirien kanssa läheiseen metsään, jossa päästettiin koirat päästelemään höyryjä vapaana.

Prada ja punanuttuiset tyttäret!

"Jäätynyt maa on HYVÄÄ!"

Ninjan emä, maailman ihanin Prada!

Metsäilyn jälkeen pakattiin taas koirat autoon ja painuttiin syömään Nummelan Citymarketiin. Kaisa heitti meidät myös Vihtiin pikapysäkille, jossa seurasi seuraava seikkailu Ninjan elämässä: matkustaminen bussissa! Hienosti meni kuitenkin sekin, tosin N ei malttanut nukkua vaikka oli silminnähden väsynyt, vaan pilkki koko matkan pää mun polvella. Matkan päätteeksi mukava bussikuski silitteli Ninjaa ja kehui sitä hienoksi matkustajaksi! :) Uskaltaudutaan siis ehkä uudestaankin bussiin tämän hyvän kokemuksen jälkeen.

Forssassa meitä odottivat bussiasemalla Jani ja Piitu. Ninjan reaktio oli aika huvittava, kun se bongasi tutun kaksikon: se alkoi vetää hurjasti niitä kohti ja haukku-ulvoi kurkku suorana! :D Taisi huutaa kuulumiset jo kaukaa...

Kaisalle suuri kiitos kivasta päivästä ja meidän kuskaamisesta Lohjalle! :)

Iltalenkillä pinkin taivaan alla

Koitetaanpa taas ryhdistäytyä blogin kirjoittamisessa! Onneksi en tehnyt uuden vuoden lupausta päivittää ahkerammin... ;)

Kuvia joltakin tammikuun alun lenkiltä, oli ihana pakkasilta ja taivas oli tulessa.

Punahilkka...

... ja iso kiltti (lumi)susi

Kuviin ei tietenkään näillä harrastusvehkeillä ihan saa kaikkea loistoa tallennettua, mutta kyllä tuolla sielu lepäsi. :) Kirkas taivas tuo niin paljon enemmän valoa! Nämä kuvat on muistaakseni otettu neljän jälkeen iltapäivällä, jolloin pilvisenä päivänä on jo pimeää.

Edessä uusi vuosi

Meidän uusi vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä kotosalla, käytiin jo päivällä ihanalla pitkällä metsälenkillä lumisessa (ja aurinkoisessa!) metsässä koko perheen kesken. Illalla koirat lepäilivät ja söivät herkkuja, Ninja pöhähti muutamalle paukulle mutta ei ollut missään vaiheessa peloissaan. Ulkona käytiin kerran alkuillasta ja seuraavan kerran kahden maissa yöllä, jolloin paukkui vielä vähän, mutta silloinkaan koirat eivät ääniin reagoineet. Hyvä niin!

Tärkein tavoite vuodelle 2012 on pitää koirat terveinä ja onnellisina! Toiset tavoitteet ovat tietysti harrastuspuolella: Piitun kanssa tavoitteena on harrastaa läpi vuoden mahdollisimman monipuolisesti ja hyvällä fiiliksellä. Tokon alokasluokassa olisi hieno startata kesän aikana ja mahdollisesti aloittaa kisaura myös agilityssä. Piitun pitäisi myös päästä rymyämään metsään useammin, eli kesällä koitetaan päästä johonkin hakuryhmään sekä treenata jälkeä itsenäisesti. Ninjan kanssa käydään toivottavasti muutamassa näyttelyssä ja aloitellaan harrastusuraa tokossa ja agilityssä. Kesällä ajetaan toivon mukaan ahkerasti jälkiä ja mikä ettei myös kokeillaan hakua. Kisaikä maastojuoksuihin ei tämän vuoden aikana vielä täyty, mutta sitä ajatellen koitetaan rakentaa ja ylläpitää hyvää lihas- ja kestävyyskuntoa, jotta kisaaminen olisi tulevaisuudessa mahdollista.

Ohjaaja itse koittaa kuitenkin pitää stressitason minimissään eikä ottaa harrastuksia liian vakavasti. :) Koitetaan nauttia näistä yhteisista hetkistä ihanien koirien kanssa ja pitää hauskaa. Tulokset ovat suuri plussa, mutta niitä ei haeta verenmaku suussa.

Loppuun vielä muutamia kuvia vuoden viimeiseltä metsälenkiltä! Piitu pääsi samaisella lenkillä tekemään myös yhden hakupiston, kun Jani meni piiloon (etäisyyttä en osaa arvioida, mutta kauas) ja lähetin Piitun "keskilinjalta" eli polulta etsimään. Neiti lähti kuin tykin suusta nenä ylhäällä (!) ja hetken päästä löysi upeasti Janin piilosta! Itse en tätä nähnyt, en todellakaan pysy Piitun perässä kun se lähtee täpöllä, mutta kuulin Janin kehut Piitulle. :) Hirveä kuume päästä treenaamaan hakua!

Piitu lähdössä taas lentoon!

My monkey man!

Namikerjuulla.