Nemin päivä

Nempun elämä on tällä hetkellä melkoisen rauhallista ja loikoisaa. Neidin päivät koostuvat yleensä seuraavista:



Aamulla venytellään nautinnollisesti.



Käydään parvekkeella ihmettelemässä ja järsimässä kurpitsaa.



Otetaan päivätirsat.



Käydään syömässä ja koitetaan olla välittämättä Piitun anovasta katseesta.



Juodaan pesualtaasta. Vähän myös maistellaan jäähilettä jäätelöpurkin kannesta.



Nukutaan taas.



Makoillaan sohvalla ja odotetaan sopivaa hetkeä hyökätä Piitun kimppuun.



Vallataan mamin tietokonetuoli ja otetaan tirsat.

Normaaliin päivään kuuluu tietysti myös lisää syömistä, leikkimistä Piitun kanssa sekä isin kiusattavana olemista. :) Olisi ihan hirveä kuume saada Nemille kissakaveri, joku joka leikkisi kissamaisesti ja putsaisi nuolemalla iltaisin... Täytyy kuitenkin malttaa vielä hetki, ja odottaa että tuo valkoinen rontti kasvaa vähän isommaksi.

Hepostelemassa

Piitu ja Nemi saivat jäädä tänään kotiin nukkumaan, kun mami lähti pitämään hauskaa. Pääsin siis ratsastustunnille pitkästä aikaa! Vuosia on tosiaan vierähtänyt useampikin ilman ohjattua ratsastusta ja oli kyllä ihanaa päästä jonkun valvovan silmän alle. Ilmeisesti taitoni eivät olleet ihan niin ruosteessa kun pelkäsin, sillä sain kehuja hyvästä ryhdistäni, mutta jalat unohdin välillä rentouttaa ja painaa kantapäät kunnolla alas. Itse tunnilla treenattiin siirtymisiä ja istuntaa, otettiin mm. pysähdyksiä, kolmikaarista kiemura-uraa, laukannostoja... Ihan loistava tunti ja töitä sai tehdä todella, mutta kun sai hepan tekemään täydellisen pyöreän voltin, oli tunne mahtava. Olin myös todella positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin laukannostot menivät, pelkäsin että jalkani heiluvat liikaa enkä pystyisi antamaan kunnon apuja, mutta laukka nousikin hienosti ja monta kertaa! Kerta kaikkiaan hyvä fiilis siis jäi. :) Koska pääsis uudestaan? Sitä aina ehtii unohtaa kuinka kivaa hevostelu on, mutta kerta tallilla saa taas heppakuumeen nousemaan.

Tunti oli siitä hauska, että olimme kaverini ja hänen poikaystävänsä kanssa kolmen hengen yksityistunnilla. Kaikki kolme olemme siis aivan eri tasoisia ratsastajia; yksi treenaa tosissaan koulua oman heppansa kanssa, toinen on ratsastanut vuosia mutta pitänyt pikän tauon (minä) sekä kolmas oli toista kertaa hevosen selässä elämänsä aikana. :D Hienosti mahduimme silti kaikki samaan maneesiin, ja tehtäviä helpotettiin tai vaikeutettiin kullekin sopiviksi. Janin pakotin mukaan kuvaajaksi, vaikka kuvat tietysti olivat kaikki epäselviä tai liian pimeitä.







Ihana Arvi-suokki toimi tänään uljaana ratsunani! Tässä poika on jo ansaitulla ruokkiksella tunnin jälkeen.

Pentutreffailua

Lauantaina Piitu pääsi taas tapaamaan parhaita pentukamujaan eli BJ:tä ja Chicoa. Harmaa ja hiukan sateinenkin sää ei leikkejä hidastanut, vaan jälleennäkemisen riemu oli valtava! BJ ja Piituhan näkevät melko usein, mutta Chicoa tavataan oikeastaan vain näillä ns. pentutreffeillä. Pentujen saapumisen jälkeen (heinä-elokuu), ollaan yritetty joka viikko edes kerran nähdä jotta pennun pääsisivät peuhaamaan, ja oikeastaan ei ole montaakaan kertaa jäänyt välistä. Äidin luona on vaan niin mukava käydä, aikuiset saavat mahan täyteen ihanaa ruokaa ja koirat juosta ja touhuta sydämensä kyllyydestä isolla pihalla. Piitu tosin ansaitsi hetken eristyskomennon pesuhuoneeseen juoksemalla naapurin tontille. Huudeltiin tyttöä oikein porukalla, mutta ei. Korvat oli lukossa ja kasvoilla sellainen ilme, että tästä tulee kiva jahtausleikki. Kun lopulta saatiin tyttö kiroilun jälkeen kiinni, mentiinkin tiukkaa tahtia sisälle ja suoraan pesuhuoneeseen yksin. Odotin että Piitu olisi protestoinut rangaistustaan, mutta ei! Ihan hiljaa oli koko sen 15 min. jonka siellä oli, ja oven avattuani pesuhuoneesta käveli ulos todella nöyrä tyttönen. ;)



Riehumista ulkona.





Chico on jo iso poika.



Pojat tykkäsivät ideasta kuvata myös heitä!



Pörröinen Piitu näyttää pojille kieltä.



BJ ihmettelee.

"Piituuu..."

Näin helppo tätä linssiludetta on kuvata! Jos erehtyy tyttöä kutsumaan söpön kuvan toivossa, tulos on useimmiten tälläinen. :D



Toivottavasti huomenna ehtisi valoisaan aikaan ulos kuvia ottamaan!

Loppukevennyksenä vielä kuva pikku-Piitusta haukottelemassa. :)

Lumi tuli!

Lunta on tosiaan ollut maassa jo hetken ajan, mutta vasta nyt ehdin päivittämään kuulumisia. Piitu on todella haltioissaan lumesta! Jokainen lenkki tai pissatus ulkona on uusi seikkailu, ja tyttö käyttäytyy kun ei olisi lunta ennen nähnytkään. :D Sitä on kiva syödä, työntää ensin nenä ja sitten koko pää sen koloihin, siihen on kiva hypätä ja kiva pomppia kunnes huohotetaan... Vaikka tempominen kiristää pinnaa hihnan toisessa päässä, ei tuollaiselle elämänhalulle ja innolle voi olla vihainen.

Piitu on päässyt myös jonkin verran juoksemaan vapaana lumessa ja sehän vasta on parasta! Kavereiden kanssa ollaan käyty metsässä, jossa vauhti ei lopu vaikka varpaiden välit ovat täynnä varmasti kivuliaita lumikökköjä. Ja jos Emma-riisenin parta oli ihku normaalinakin, entäs nyt kun siinä on lunta... Suurta rakkautta. ;)

Kuvia ei reippaasta viisikuukautisesta vielä ole, sillä hukkasin hetkellisesti kameran akun laturin, mutta nyt akku on taas ladattu ja toiveissa olisi huomenna päästä kuvailemaan päivänvalossa. Tyttö on kasvanut huimasti!

Syksyn tohinat

Aika kuluu taas huristen eteenpäin. :) Ilmat eivät ole suosineet, mutta se ei tunnu ainakaan Piitun mielialaa laskevan. Ja Nemiinhän eivät ilmanvaihtelut vaikuta, neiti prinsessa makoilee kiipeilypuussaan raukeana paistoi ulkona sitten aurinko tai myrskysi vettä!

Kulunut viikko on ollut Piitun kannalta aika aktiivinen. Ollaan treffattu paljon BJ:n kanssa ja käyty remuamassa metsässä riiseni Emman ja russeli Edin kanssa. Kerran mukana olivat vielä Piitulle uudet tuttavuudet lapinkoirat Rufus ja Mambo, mutta tytön mielestä on aina vaan kivaa tutustua uusin kavereihin! Ja kivaa kaikilla viidellä olikin, Piitu ei tainnut katsoa mamiin kertaakaan koko tunnin lenkin aikana, vaan oli kiire jahdata toisia ja nuolla Emman partaa puhtaaksi. ;) Energiakaan ei missään vaiheessa loppunut kesken, vaan vanhempien koirien mukana jaksettiin tempoa ja poukkoilla koko matkan. Iso tyttö!

Huomenna Piitu pääsee telmimään bernipoika Chicon kanssa, kun menemme sunnuntailounaalle äitini luokse "maalle". BJ tulee tietysti mukaan, joten eiköhän kolmikko saa taas kunnon leikit pystyyn. :) Suunnitelmissa on myös metsäreissu Emman ja Edin kanssa. BJ:nkin ajattelin isäntineen houkutella mukaan... Toivottavasti sade hieman taukoaisi, viime kerralla kun märästä metsästä kotiin mukaan lähti ei-niin-valkoinenpaimenkoira. ;)

Ai niin, huomasimme tänään että Piitulta oli lähtenyt ensimmäinen kulmuri, alhaalta oikealta. Pitäisi taas päästä eläinkauppaan täydentämään puruluuvarastoja, ei varmaan mene kauaa kun toisetkin kulmurit alkavat heilumaan.

Happy One's Pepper Boy eli "BJ"

Kuvassa BJ pienenä.

Kun ensimmäinen koiramme Brando (Karion Brando in Blue) kuoli, aloimme tietysti jonkin ajan kuluttuja veljemme kanssa pyytämään uutta koiraa. Päätimme jo silloin, että koiran nimeksi tulisi Brando Junior vanhan koiramme kunniaksi, olihan Brando suuri osa elämäämme ja mielestämme maailman paras koira. Aikaa kului ja suuntasimme eläinrakkautemme jyrsijöihin, sillä tilanne koiranpennulle ei ollut otollinen. Nyt vihdoin, vuosien jälkeen veljeni ja isäni päättivät ottaa koiran. Osansa tälle saattoi olla omassa koirahuumassani ja Piitun odotuksessa, koirakuume on tunnetusti tarttuvaa... ;)

Viikkoa ennen Piitun hakemista kotiin, haimme isäni ja veljeni kanssa pienen tricolourpojan Salosta. Koko automatkan kuuntelimme huumaavaa itkukonserttia, mutta heti kun tirriäinen pääsi autosta ulos, otti hän haltuunsa takapihan. Brando Junior, jonka nimi lyhentyi käytössä helpompaan muotoon "BJ" oli aluksi melko hiljainen ja rauhallinen poika, joka on alkanut viime kuukausina näyttämään temperamenttiansa. Usein naurammekin että nimi Pepper Boy kuvaa BJ:tä hyvin, luonetta ja taistelutahtoa löytyy - vaikka usein maataankin selällään nurmikolla Piitun alla.

BJ on syntynyt 18.6. eli ikäeroa näillä kahdella ei ole kuin hassu viikko. Koirat ovatkin tulleet loistavasti toimeen alusta alkaen, vaikka leikit usein aika rajuiksi yltyvätkin. BJ ja Piitu muistuttavat oikeastaan vähän sisäruksia, aina nahistelemassa ja huutamassa toisilleen. ;) Kokoeroa löytyy vähän Piitun hyödyksi, mutta BJ ei ole koskaan pelännyt isompaa pentua, vaan on aina rohkeasti käynyt haastamassa Piitua.

Olemmekin yrittäneet pitää tapaamiset viikottaisina, jotta kaverukset pysyisivät hyvissä väleissä. Ja kyllä Piitu ainakin selvästi nauttii BJ:n kanssa riehumisesta!

Hampaat vaihtuu!

Tänään käytiin toisen kerran rokotuksessa. Piitu oli ihan reippaasti, tosin aina kun kuuli BJ:n vinkuvan odotushuoneessa (meillä oli sama aika kuljetusteknillisistä syistä :P), piti aina vastata omalla ulinalla. Kyllä sitä aina ihmettelee, että kuinka muuten niin itsevarma ja rohkea neitonen muuttuu siellä eläinlääkärin pöydällä niin pieneksi ja araksi.

Me vaihdetaan myös hampaita. Tullessani alkuviikosta kotiin, eteinen näytti tältä:



Piitu oli siis päässyt käsiksi täysinäiseen vessapaperipakettiin... Rullat jotka säilyvät edes hieman ehjinä olivat kaikki täynnä pieniä, verisiä hampaanjälkiä. Ei auttanut muu kun huokaista syvään ja muistuttaa itselle, että ikenet varmasti kutiavat ja sen takia puremisvimma on nyt noin paha.

Käytiin tänään myös eläinkaupoissa (vaihteeksi) ja löysin vihdoin ProFormance Pro Power -ruokaa, jota piti tietysti heti ostaa säkki kotiin. Ostin myös Nemille ProFormancen kissanruokaa, joka oli kohtuullisen halpa verrattuna RC:hen jota yleensä syötän. Nyt siis molemmat tytsyt syövät saman merkin ruokaa. ;) Toki Piitu vielä syö loput ProPac Performance Puppystä sekoitettuna tuohon uuteen ruokaan. Kaupasta mukaan lähti vielä pussillinen possunkorvia, possunneniä sekä Racinellin krokotiilin muotoisia nameja. Ai niin, ja olivat ryökäleet vielä tilanneet valkoinenpaimenkoira-aiheisen kalenterin vuodelle 2009 - vain minua varten. Olihan sekin pakko ostaa, eipä tuolla taida muut valkkarin omistajat asioidakaan... Olen siis ollut töissä tässä kyseisessä eläinkaupassa ja he tietävät heikkouteni. :D

Nemillä on myös ihan hillitön puremisvimma, tosin tätä on jatkunut ihan pennusta lähtien. Olenkin nyt antanut välillä tytölle järsittäväksi kanankauloja jotka maistuvatkin mainiosti. Tässä vielä yksi kuva, jossa Nemi ihmettelee parvekkeelle ilmestynyttä kurpitsaa (jota tietysti piti yrittää mamilta salassa järsiä):

Kuulumisia

Paljon on aikaa taas hurahtanut blogin perustamisesta! Piitusta on kasvanut jo reipas neiti, joka kasvaa ihan silmissä! Eläinlääkärillä ollaan vierailtu jo kerran hakemassa ensimmäinen rokotus. Piitun mielestä oli tosi mälsää seistä siinä pöydällä. Tosiaan meidän tyttöhän ei ikinä malttaisi olla sekunttia kauempaa paikallaan... ;) Itse piikkiä niskassa Piitu ei huomannut ollenkaan. Eläinlääkärireissun jälkeen kipaistiin nopeasti eläinkaupassa, josta Piitu sai uuden hienon keltaisen pannan, vanha alkoikin jo kiristää uhkaavasti.

Vahvisterokotus saadaan viikon päästä, eli sitten päästään valloittamaan treenikenttiä, toivottavasti. Suunnitelmissa meillä on siis jonkilainen pentukurssi yhdessä bernipoika Chicon kanssa. Autottomana en itse pääse pitkiä matkoja kulkemaan, joten näin säästetään siis bensaa ja ehkä hieman ympäristöäkin. :) Sitäpaitsi, Chico on Piitun mielestä ihan mahdottoman ihana, tosin yli 10 kg Piitua painavampi ja kuukautta vanhempi poitsu saa välillä tuta pippurin raivon kun Piitu päättää että Chicon on aika alistua...

Tänään ollaan Piitun kanssa vietetty mukavaa sunnuntaita. Mami oli yön töissä, joten yöunet venyivät yhteen asti. Se ei kuitenkaan Piitua haitannut, sillä tytsy pääsi mamin viereen nukkumaan kun isi nousi aikasemmin ylös. Aamupalan jälkeen lähdettiinkin sitten koluamaan läheistä metsää. Kokeilimme muutamaa eri polkua ja Piitulla energiaa riitti, ja typy sinkoilikin hihnan päässä kiitettävästi. Metsästä jatkettiin suoraa läheiselle "pellolle" ja pienelle kukkulalle leikkimään veljeni Joonaksen ja 4 kk colliepojan BJ:n kanssa. BJ on Piitun paras koirakamu, joskin kaksikon leikit ovat aika rajuja. BJ on sirompirakenteisena yleensä tohinassa selällään, mutta lonksuvat leuat ja iso ääni korvaavat puuttuvan voiman. ;) Pellolla jaksettiin touhuta hetki ja leikittiin vielä ihanaisen skottiterrieripennunkin kanssa. Pentu jopa innostui lopulta leikkimään Piitunkin kanssa, vaikka aluksi iso ja innokas valkoinen hirviö oli niin kovin epäilyttävä. Tuulen kuitenkin yltyessä jo myrskyksi päätimme Joonaksen kanssa viedä koirat kotiin. Illalla käytiin sitten vielä pariin otteeseen hytisemässä ulkona sateessa ja myrskytuulessa.

Nemi-neiti on nyt virallisesti aikuinen! Kaunokainen täytti siis tässä kuussa huimat 1 vuotta. Tuntuu aika haikealta, en enää voi ostaa kitten-ruokaa, vaikka sitä on niin tottunut hyllyssä valitsemaan. Toisaalta tämä tietää nyt enemmän valinnanvaraa raksujen osalta... Synttäreitä ei olla juhlistettu vielä mitenkään, mutta jotain täytyy meidän prinsessan kunniaksi keksiä. On se neiti vaan niin rakas.

Piitu

Nimi: Moonscape's Pure Primrose "Piitu"
Rotu: Valkoinenpaimenkoira
Sukupuoli: Narttu
Syntymäaika: 24.6.2008

Kasvattaja: Tiina Salo, Kennel Moonscape's

Lempiruoka: Syönyt vain Pro Pac Performance Puppy-raksuja, kasvattajan suosituksesta. Possunkorvat ja kaikenlaiset luut maistuvat myös.
Lempilelut: Vetolelut
Lempipaikka: Lähellä omia ihmisiä, Nemin raapimispuun alla, Nemin pieni "kissanpeti" :D

Piitu on perheemme pieni pippuri, reipas ja loputtoman ihmisrakas neiti, joka kiipeää syliin jos lattialle erehtyy kyykistymään. Ulkona tyttö ei enää paljon taakseen katsele kun hajut vievät mukanaan. Vaikka Piitun mami onkin tyytyväinen nenätyöskentelyyn (toiveissa jälkikoira), on tytön itsenäisyys välillä myös rasittavaa - varsinkin kun kutsut kaikuvat kuuroille korville ihmisen tai jonkin muun kiinnostavan kohteen ollessa näköpiirissä. Oppimiskykyä tytöltä kuitenkin löytyy, sisällä rauhassa sujuvat niin istumiset kuin maahanmenotkin, ulkona häiriöt tuottavat vielä usein liikaa keskittymisvaikeuksia.

Isoihin koiriin Piitu ei vielä ole pahemmin tuttavuutta tehnyt, ulkoillessa siirrytään pikaisesti mamin jalkoihin jos isompi otus osuu eteen. Kaikkia itseään pienempiä tai samankokoisia tyttö kuitenkin rakastaa! Muiden pentujen kanssa leikkiminen on aika rajua ja vauhdikasta, Piitu nimittäin pyörittelee muita pentuja pitkin poikin aika huolella... kunnes joku uskaltautuu sanomaan takaisin tälle riiviölle. :) Pieni palautus maanpinnalle tekee hyvää Piitulle!

Nemi

Nimi: Nemi
Sukupuoli: Narttu
Syntymäaika: Lokakuu 2007

Lempiruoka: Raksut (Royal Canin Kitten/Josera Kitten/Hill's Kitten tuna), kalkkuna, Whiskasin märkäruoat, jauheliha, possu
Lempilelut: Kaikki mitä voi tassuilla pyörittää ja juosta hurjasti perässä! :) Nykyään myös kaikki minkä voi suussa raahata mamin ja iskän sängyn alle pureskeltavaksi.
Lempipaikka: Oma kiipeilypuu, tietokonetuoli, sängyn alla, Piitun pedin alla

Nemi tuli meille joulukuun lopussa 2007. Ystäväni kissa oli saanut pennut ja hän kysyi meiltä haluaisimmeko mustan kissanpennun. Jani oli heti suostuvainen, itse epäilin hieman. Olin aina pitänyt itseäni koiraihmisenä henkeen ja vereen, jopa hieman katsonut kissoja alaspäin. Kuitenkin heti kun Nemi saapui elämäämme, totesin kuinka paljon olin menettänyt eläessäni kissattomana! Nemi on tuonut elämääni uskomattoman paljon; kehräystä, puskemista, leikkiä, kurnutusta (:D), kynsiä ja hampaanjälkiä... En enää voisi kuvitella herääväni ilman sitkeää kehräystä, nenäni nuolemista karhealla kielellä ja käsivarsieni naarmuttamista hellyydenosoituksilla. Tai käyväni vessassa yksin, ilman Nemin kurnutusta lavuaarissa (neiti rakastaa juoda vettä suoraan hanasta). Keittiöön mennessä pieni musta pantteri seuraa kärppänä ja jääkaapille päästyäni vaatii määrätietoisesti kurkottaen herkkuja.

Lyhyesti sanottuna siis, tämä solakka tumma kaunotar on tehnyt minusta kissaihmisen kertaheitolla. En enää ikinä suostu elämään kissattomana!