Kun aika rientää

Kuun ensimmäisenä viikonloppuna osallistuttiin Ninjan kanssa SRB ry:n järjestämälle mejäleirille Kärkölässä. Viikonloppu oli todella rankka, mutta sitäkin antoisampi ja opettavaisempi! Mejä ei todellakaan ole laiskan ihmisen laji, mutta onneksi sitä ei tarvi treenata kuin pari kertaa kuussa. ;) Saas nyt nähdä, olen itse aika vahvasti pk-henkinen, mutta jospa sitä tulee Piitunkin kanssa kokeiltua mejää. Sen kanssa voisi varmaan kokeitakin harkita jo melko nopealla aikataululla, kun todistetusti nenä pelaa! Harmi että ensin ohjaajan pitää kyllä opetella käyttämään kompassia ja lukemaan karttaa... ja se ei ole mikään nopea projekti se.

Ninja lähdössä jäljelle, kuva: Niina Kannisto

Ja sorkka on löytynyt! Kuva: Niina Kannisto

Ninja suoriutui omasta ensimmäisestä verijäljestään hyvin. Se teki töitä ahkerasti, eikä kummastellut takana seurannutta muuta porukkaa. Sorkka oli aika haastavassa paikassa alamäessä ja sen haju oli painunut pitkälle eteen kalliolle, jossa Ninja pyörikin sitten jonkin aikaa. Pienellä ohjauksella kuitenkin se palasi takaisin ja löysi hirvensorkan kaadolta. Siitä tulikin sitten heti Ninjan aarre. :)


Sitä seuraavana viikonloppuna karkasin perheeni kanssa Helsinkiin viettämään ensimmäistä koiratonta "lomaa" sitten melkein neljään vuoteen! Oltiin pääkaupungissa perjantai ja lauantai, fiilisteltiin mm-lätkää ja majoituttiin leppoisasti hotellissa. :) Suuria vaikeuksia tuotti aamuherätyksen laittaminen, mietin koko ajan että kuinka aikaisin täytyy herätä että ehdin käyttämään koirat aamulla... heh, kyllä se koirallinen elämä vaan on elämäntapa eikä siitä pääse eroon. ;) Mutta kerrassaan ihana pieni loma meillä oli ja vielä ihanampaa oli palata kotiin Janin ja murujen luokse!

Helatorstaina koitti kauan odotettu tapahtuma eli rhodesiankoirien monttumestaruudet! Startattiin koirien ja Janin kanssa Forssasta puoli yhdeksän maissa ja päästiin nauttimaan matkalla ihan järkyttävästä kaatosateesta... vähän jo mietitytti, millainen päivästä tulee jos taivas repeilee samaan tahtiin myös Vihdissä. Onneksi sade taukosi jossain puolessa välissä ja päästiin taittamaan matkaa ihan reippaassa tahdissa, alkumatkasta kun en todellakaan kahdeksaakymppiä lujempaa ajanut kun näkyvyys oli niin heikko.

Itse tapahtuma oli juuri niin kiva kuin odotinkin! Paljon hienoja rhodesiankoiria, leppoisa meininki ja jännitystä siitä, lähteekö koira vieheen perään! Ninjahan vähän jännitti viehettä talvimaastotreeneissä Tampereella maaliskuussa ja vähän samaa odotin nyt tälläkin kertaa... Ninja lähti kuitenkin tosi hienosti vieheen perään (ehdin hetsaamaan sitä ja se pääsi näkemään muutaman muun koiran lähdön) ja ajoikin viehettä 2/3 matkasta todella hienosti, kunnes jostain syystä se kääntyi ympäri ja lähti juoksemaan mua kohti. Itse lähdin kyllä heti Ninjan perään, mutta vauhti ei ollut ihan sama ;) joten harmillisesti se pääsi juoksemaan varmaan kymmenisen metriä ainakin taaksepäin ja sitten juostiin yhdessä maaliin. Ninjan sijoitus junnusarjassa taisi lopulta olla 12. (19 osallistujaa), mikä olisi varmasti ollut paljon parempi jos neiti olisi vain juossut suoraan "maaliin". Hemmetin kilpailunhaluinen emäntä kun miettii tällaisia!

Ninja lähdössä, kuva: Sunna Kivisalo

Piitu taasen oli aika suuri yllätys, se ei kiinnostuntut vieheestä oikeastaan ollenkaan! En keksi muuta syytä kuin sen, että se tajusi heti ettei viehe ollut pupu. Todistetusti Piitu kyllä ajaa sitä oikeaa riistaa ja löytyy siltä saalisviettiäkin, mutta jostain syystä se valkoinen muovipussikasa ei kiinnostanut... Piitu oli kuitenkin x-rotuisten luokassa ainoa joka juoksi loppuun saakka, joten se voitti! Heh, en ollut kyllä yhtään varautunut siihen ja palkintojenjaossakin olin ilman koiraa katsomassa... Palkintona oli 12kg koiranruokaa, ei huonosti!

Ninjan sisko Klara voitti koko junnuosaston ja toinen sisko Ronja oli kolmas! Hienoa edustamista :)

Perjantaina 18.5. aloitettiin Ninjan kanssa tokokurssi. Kurssilla opetellaan pääasiassa perusjuttuja ja ehkä vähän turhan hitaaseen tahtiin meidän kannalta, Ninja osasi kaiken mitä ekalla kerralla treenattiin jo entuudestaan. Mutta lähinnä häiriö- ja luoksepäästävyystreeniä me sieltä haetaankin! Ja niitä saatiin myös heti ekalla kerralla. Molemmat Ninjalle vieraat kouluttajat koplasivat sen läpi ja katsoivat hampaat, eikä Ninja laittanut hanttiin ollenkaan! Hampaiden kanssa ei myöskään ollut ongelmaa, molemmat vain rennosti mutta päättäväisesti katsoivat hampaat eikä Ninja ollut siitä moksiskaan. Hienoahienoa, nyt kun vielä saataisiin samanlaisia onnistumisia miesten kanssa...

Lauantaina 19.5. osallistuttiin Piitun kanssa Lentsu Välimäen tokokoulutukseen Pussikoirien kentällä. Ninja lähti mukaan ja pääsi myös tokoilemaan aina Piitun vuorojen välillä. Ninja oli kyllä taas tapansa mukaan niin reipas ja pätevä pieni, se pitää ihan älyttömän hyvin kontaktia ja oikein puhkuu tekemisen intoa! Aivan ihana harrastuskaveri <3 Piitu teki omilla vuoroillansa seuraamista ja hyppyä. Yleisilme ja -fiilis oli hyviä, mutta huoh... se vuotaminen ja piippailu. Alkaa aika rankasti masentaa, kun koira tekee omissa treeneissä ihan sikahienosti ja hipihiljaa, ja sitten mennään ryhmätreeneihin joissa paketti hajoaa ja saan hävetä. En tiedä mitä pitäisi tehdä meidän kisahaaveille, parhaimmillaan kun Piitu on niiiin hieno, mutta worst case scenariossa se käyttäytyy just niin miten se käyttäytyi nyt. Vituttaa myös se, että Piitusta saa kuvan jonain ihan tyhjäpäänä, josta ei ole mihinkään. Voi miten haluaisinkin todistaa maailmalle, että mun Pipa osaa ja tekee!

Täytyy kuitenkin mainita, että Piitu teki kaksi erittäin hienoa ja rauhallista paikallamakuuta rivissä muiden koirien kanssa! Ei piippailua eikä elettäkään nousemiseen, vaikka vähän se katseli vieressä ollutta koiraa ja haisteli jotain hajuja ilmasta. En myöskään palkannut kertaakaan kesken makuun, vaan vasta liikkeen päätteeksi patukalla. Jes, jotain ollaan tehty oikein tässä talven ja kevään aikana.

Piitun jälkeen otin siis aina Ninjan autosta treenaamaan ja voi mikä kontrasti niiden välillä onkaan. Ninja ei vuoda, ikinä. Se ei kiihdy nollasta sataan sekunnissa, vaikka onkin innokas. Se on vasta vähän alle 10kk, mutta sen kanssa en ole vielä ikinä joutunut lähtemään koulutuskentältä pettyneenä tai turhautuneena. Pakostikin alkaa miettimään, että harrastaminenhan voi olla jopa ihan miellyttävää... aina ei välttämättä tarvitsekaan pelätä jo etukäteen minkälaisen shown koira järjestää kentällä.

Melkein 4h kentällä sitten viihdyttiinkin tokoa treenaten ja sen jälkeen ajettiin koirien kanssa suoraan Pikku-Muolaseen. Taisi olla ensimmäinen oikein kesäisen lämmin päivä - jopa niin lämmin, että Ninja kävi pariin otteeseen kahlaamassa ojassa mahaansa myöden! Siis Ninja! Ehkä siitäkin vielä uimari tulee :)

Piitun tuli vähän kuuma

Tyttöjen synkronoidut liikkeellelähdöt ;)

Ninja on myös edelleen käynyt alkeisagikurssiaan ja Piitukin pääsee toivottavasti aloittamaan omat aginsa täydellä höyryllä viimeistään kesäkuussa! Jospa me sitten niihin epiksiinkin uskaltaudutaan.

Alkeisagilityä ja yleistä agikuumeilua

Aloitettiin Ninjan kanssa viime viikolla kauan odotettu alkeisagikurssi! Käydään nyt siis alkeiskurssia kaksi kertaa viikossa (keskiviikkoisin ja torstaisin), jonka jälkeen kurssilaisista olisi ilmeisesti ja toivottavasti tarkoitus muodostaa vakituinen treeniryhmä. Ninjallahan on toki ikää se 9kk tällä hetkellä, eli se ei juurikaan esteitä hypi, mutta opiskelee tekniikkaa, kiertää siivekkeitä, harjoittelee keppejä jne. En tahdo rikkoa koiraani, mutta toivoisin saavani siitä kisakaverin mahdollisimman pian kun kisaikä tulee täyteen. :) Siksi koitetaan nyt saada perusteet eli tekniikka ja hallinta radalla kuntoon, kyllä se koira hyppiä osaa kun tulee aika nostaa esteiden rimat ylös.

Ensimmäisellä kerralla jännitin kuinka nopeasti koira voi kadota horisonttiin kun sen päästää kentällä vapaaksi. No eihän se Ninja minnekään kadonnut! Ensimmäisenä harjoituksena treenattiin ihan siivekkeiden välistä juoksemista ja sen jälkeen niiden kiertämistä kahdeksikon muodossa. Ninjalla paikallaan odottaminen on vielä vähän hakusessa, joten kouluttaja avusti pitämällä remmistä kiinni kun itse kävelin esteen toiselle puolelle. Kahdeksikon kiertäminen sujui ihan mielettömän hyvin, Ninja kiersi kuin vanha tekijä vaikka ei ole ikinä ottanut edes puunkiertoja aikaisemmin!

Sitten päästiinkin siihen huippujuttuun, eli putkeen. Tämä oli Ninjan elämän toinen kerta kun se teki putkea ja ihan ekalla kerralla se vaati hieman maanittelua, mutta sen jälkeen se oli menoa se. Putki levitettiin täyteen pituuteensa ja Ninja meni putkeen ihan puhtaasti ohjaamalla, eli sitä ei tarvinnut pannasta ohjailla tai mitään muuta. Se myös juoksi putken niin pirun nopeasti, että ehti ulos sieltä ennenkuin itse pääsin putken päähän asti ja juoksin sen päälle monta kertaa! Hemmetti, luulin että Piitu tekee nopeat putket.

Toisella treenikerralla aloitettiin kertaamalla viime kerran treenit, eli otettiin muutaman kerran estettä sekä putkea. Tällä kertaa Ninjakin jo malttoi odotella esteen takana suurimman osan aikaa. Otettiin myös muutama irtoaminen esteen yli namikupille. Putki sujui samaan tahtiin kuin edellisellä kerrallakin.

Uusina asioina opiskeltiin sitten keppejä, muuria ja pöytää. Ninja oli ihan mielettömän innokas pieni koululainen, jossain vaiheessa kouluttaja totesikin että "sitä kiinnostaa vain se missä sä menet ja mitä sä haluat että se tekee!". Ja niin se kyllä oli, Ninja ei kertaakaan edes vilkaissut parkkipaikalle päin missä muut ohjaajat odottivat vuoroaan tai muutenkaan lähtenyt hillumaan minnekään. Se vaan treenasi aksaa mun kanssa ihan sikapätevänä ja innokkaana. :) Lopuksi riehuttiin vielä narupallon kanssa, jotta treeneistä jäisi ihan superhyvä mieli!

Hieno tyttö ja hieno alku agilityuralle! Toivon niin koko sydämestäni, että Ninja säilyttää tämän ihanan innon ja motivaation treenata mun kanssa

Alkeiskurssi on tuonut mukanaan myös valtavan kaipuun tehdä vähän pidempiä aksaratoja... toivottavasti päästään Piitunkin kanssa mahdollisimman pian taas liitämään kentälle, kuume on ihan huippulukemissaan! Luulen, että myös pieni valkee odottaa kesän ekoja aksatreenjä innolla. <3

Lahti KV

Sunnuntaina 29.4. huristeltiin Lahteen Ninjan ja Maritan kanssa teemalla "tyttöjen road trip"! Ja kivaa oli - ei pidetty minuuttiaikataulua, vaan pysähdyttiin kahvittelemaan (autossa tosin, koska ei haluttu jättää Ninjaa sinne yksin) ja kotimatkalla haettiin vielä oikein urakalla sapuskaa mäkistä! Bongattiin kultaiset kaaret jo menomatkalla, ja siitä lähtien molemmat haaveilivat koko päivän mäkkiruuasta ;) Me ollaan niin maalaisia!

Mutta Lahteen siis! Vielä lauantaina pähkäilin lähdetäänkö ollenkaan, vaikka perjantaiset näyttelytreenit ihan hyvin olivat menneetkin. Mutta kun M tosiaan lupasi lähteä matkaseuraksi ja sovittiin, että lähdetään ihan roadtripmeiningillä ilman pipon kiristelyä, päätin sitten että mennään.

Hallissa saatiin juuri häkki pystytettyä, kun Ninja käytiin kaappaamassa multa pois. Se sai samantien kaulaansa näyttelyketjun ja treenit Miian kanssa alkoivat. Ninja pisti ekalla kerralla melkoisesti vastaan ja yritti pakittaa pois kopeloinnista, mutta kun tarpeeksi monta vierasta ihmistä kävi sitä kopeloimassa tarpeeksi monta kertaa, ei se enää väistänyt yhtään. Uskomatonta! Miljoonat kiitokset vielä kaikille, jotka auttoivat pikkuneidin treenaamisessa! Miialle vielä extrakiitos henkisestä tsemppauksesta ja paniikkipastillista. :)

Kehässä handleria jännitti vähän liikaa, vaikka kuinka mua tsempattiin kehän laidalla ja itsekin päätin etten jännää. No joo, niinhän siinä kävi että jalat tärisivät tuomarin pöydän edessä... huoh. Ninja käyttäytyi ihan ok, tuomari ei juurikaan kopeloinut ja pyysi että näytän neidin hampaat itse. Muuten kyllä tuomari oli oikein mukava täti, joka puhui hyvää englantia ja kohteli koiria nätisti.

"9 months. Scissorsbite. Good skull & earset. Middle brown eyes. Nice reach of neck. Good bone & feet, nice body for her age. Rather rounded croup, would prefer better rearangulations. Rather loose in front movement."
EH JUK3
 Tuomari: Liliane De Ridder-Onghena, BE 

Saatiin siis käteen sininen nauha, kuten kaikki muutkin junnunartut. Oli hienoa saada myös sijoitus, junnunarttuja taisi olla paikalla yhteensä kuusi.

Coco-sisko ja Ninja, molemmille EH.

Ninja seisoo, kuva: Kati Ketonen

Ja ravia! Kuva: Kati Ketonen

Ninjan emänisä Maru esiintyi superiloisesti ja oli lopulta mahtavasti PU1, SA, VSP, ROP-veteraani sekä BIS-veteraani!! Onnea upealle Marulle!

Kehän jälkeen otettiin kuvaussessiot Ninjan Coco-siskon kanssa ja sen jälkeen lähdettiin vielä käyttämään koiria ulkona, ja ottamaan muutama kuva Marusta tyttärentyttärensä kanssa. :)

Ihana Coco-sisko <3

Siskokset kuin ilvekset!

Maailman rakkain Ninja

Tarujen Mabaru "Maru"

Mukava päivä, kyllä kannatti lopulta lähteä! :)

Ja eiku kotiin, sanoo Ninja