Kun aika rientää

Kuun ensimmäisenä viikonloppuna osallistuttiin Ninjan kanssa SRB ry:n järjestämälle mejäleirille Kärkölässä. Viikonloppu oli todella rankka, mutta sitäkin antoisampi ja opettavaisempi! Mejä ei todellakaan ole laiskan ihmisen laji, mutta onneksi sitä ei tarvi treenata kuin pari kertaa kuussa. ;) Saas nyt nähdä, olen itse aika vahvasti pk-henkinen, mutta jospa sitä tulee Piitunkin kanssa kokeiltua mejää. Sen kanssa voisi varmaan kokeitakin harkita jo melko nopealla aikataululla, kun todistetusti nenä pelaa! Harmi että ensin ohjaajan pitää kyllä opetella käyttämään kompassia ja lukemaan karttaa... ja se ei ole mikään nopea projekti se.

Ninja lähdössä jäljelle, kuva: Niina Kannisto

Ja sorkka on löytynyt! Kuva: Niina Kannisto

Ninja suoriutui omasta ensimmäisestä verijäljestään hyvin. Se teki töitä ahkerasti, eikä kummastellut takana seurannutta muuta porukkaa. Sorkka oli aika haastavassa paikassa alamäessä ja sen haju oli painunut pitkälle eteen kalliolle, jossa Ninja pyörikin sitten jonkin aikaa. Pienellä ohjauksella kuitenkin se palasi takaisin ja löysi hirvensorkan kaadolta. Siitä tulikin sitten heti Ninjan aarre. :)


Sitä seuraavana viikonloppuna karkasin perheeni kanssa Helsinkiin viettämään ensimmäistä koiratonta "lomaa" sitten melkein neljään vuoteen! Oltiin pääkaupungissa perjantai ja lauantai, fiilisteltiin mm-lätkää ja majoituttiin leppoisasti hotellissa. :) Suuria vaikeuksia tuotti aamuherätyksen laittaminen, mietin koko ajan että kuinka aikaisin täytyy herätä että ehdin käyttämään koirat aamulla... heh, kyllä se koirallinen elämä vaan on elämäntapa eikä siitä pääse eroon. ;) Mutta kerrassaan ihana pieni loma meillä oli ja vielä ihanampaa oli palata kotiin Janin ja murujen luokse!

Helatorstaina koitti kauan odotettu tapahtuma eli rhodesiankoirien monttumestaruudet! Startattiin koirien ja Janin kanssa Forssasta puoli yhdeksän maissa ja päästiin nauttimaan matkalla ihan järkyttävästä kaatosateesta... vähän jo mietitytti, millainen päivästä tulee jos taivas repeilee samaan tahtiin myös Vihdissä. Onneksi sade taukosi jossain puolessa välissä ja päästiin taittamaan matkaa ihan reippaassa tahdissa, alkumatkasta kun en todellakaan kahdeksaakymppiä lujempaa ajanut kun näkyvyys oli niin heikko.

Itse tapahtuma oli juuri niin kiva kuin odotinkin! Paljon hienoja rhodesiankoiria, leppoisa meininki ja jännitystä siitä, lähteekö koira vieheen perään! Ninjahan vähän jännitti viehettä talvimaastotreeneissä Tampereella maaliskuussa ja vähän samaa odotin nyt tälläkin kertaa... Ninja lähti kuitenkin tosi hienosti vieheen perään (ehdin hetsaamaan sitä ja se pääsi näkemään muutaman muun koiran lähdön) ja ajoikin viehettä 2/3 matkasta todella hienosti, kunnes jostain syystä se kääntyi ympäri ja lähti juoksemaan mua kohti. Itse lähdin kyllä heti Ninjan perään, mutta vauhti ei ollut ihan sama ;) joten harmillisesti se pääsi juoksemaan varmaan kymmenisen metriä ainakin taaksepäin ja sitten juostiin yhdessä maaliin. Ninjan sijoitus junnusarjassa taisi lopulta olla 12. (19 osallistujaa), mikä olisi varmasti ollut paljon parempi jos neiti olisi vain juossut suoraan "maaliin". Hemmetin kilpailunhaluinen emäntä kun miettii tällaisia!

Ninja lähdössä, kuva: Sunna Kivisalo

Piitu taasen oli aika suuri yllätys, se ei kiinnostuntut vieheestä oikeastaan ollenkaan! En keksi muuta syytä kuin sen, että se tajusi heti ettei viehe ollut pupu. Todistetusti Piitu kyllä ajaa sitä oikeaa riistaa ja löytyy siltä saalisviettiäkin, mutta jostain syystä se valkoinen muovipussikasa ei kiinnostanut... Piitu oli kuitenkin x-rotuisten luokassa ainoa joka juoksi loppuun saakka, joten se voitti! Heh, en ollut kyllä yhtään varautunut siihen ja palkintojenjaossakin olin ilman koiraa katsomassa... Palkintona oli 12kg koiranruokaa, ei huonosti!

Ninjan sisko Klara voitti koko junnuosaston ja toinen sisko Ronja oli kolmas! Hienoa edustamista :)

Perjantaina 18.5. aloitettiin Ninjan kanssa tokokurssi. Kurssilla opetellaan pääasiassa perusjuttuja ja ehkä vähän turhan hitaaseen tahtiin meidän kannalta, Ninja osasi kaiken mitä ekalla kerralla treenattiin jo entuudestaan. Mutta lähinnä häiriö- ja luoksepäästävyystreeniä me sieltä haetaankin! Ja niitä saatiin myös heti ekalla kerralla. Molemmat Ninjalle vieraat kouluttajat koplasivat sen läpi ja katsoivat hampaat, eikä Ninja laittanut hanttiin ollenkaan! Hampaiden kanssa ei myöskään ollut ongelmaa, molemmat vain rennosti mutta päättäväisesti katsoivat hampaat eikä Ninja ollut siitä moksiskaan. Hienoahienoa, nyt kun vielä saataisiin samanlaisia onnistumisia miesten kanssa...

Lauantaina 19.5. osallistuttiin Piitun kanssa Lentsu Välimäen tokokoulutukseen Pussikoirien kentällä. Ninja lähti mukaan ja pääsi myös tokoilemaan aina Piitun vuorojen välillä. Ninja oli kyllä taas tapansa mukaan niin reipas ja pätevä pieni, se pitää ihan älyttömän hyvin kontaktia ja oikein puhkuu tekemisen intoa! Aivan ihana harrastuskaveri <3 Piitu teki omilla vuoroillansa seuraamista ja hyppyä. Yleisilme ja -fiilis oli hyviä, mutta huoh... se vuotaminen ja piippailu. Alkaa aika rankasti masentaa, kun koira tekee omissa treeneissä ihan sikahienosti ja hipihiljaa, ja sitten mennään ryhmätreeneihin joissa paketti hajoaa ja saan hävetä. En tiedä mitä pitäisi tehdä meidän kisahaaveille, parhaimmillaan kun Piitu on niiiin hieno, mutta worst case scenariossa se käyttäytyy just niin miten se käyttäytyi nyt. Vituttaa myös se, että Piitusta saa kuvan jonain ihan tyhjäpäänä, josta ei ole mihinkään. Voi miten haluaisinkin todistaa maailmalle, että mun Pipa osaa ja tekee!

Täytyy kuitenkin mainita, että Piitu teki kaksi erittäin hienoa ja rauhallista paikallamakuuta rivissä muiden koirien kanssa! Ei piippailua eikä elettäkään nousemiseen, vaikka vähän se katseli vieressä ollutta koiraa ja haisteli jotain hajuja ilmasta. En myöskään palkannut kertaakaan kesken makuun, vaan vasta liikkeen päätteeksi patukalla. Jes, jotain ollaan tehty oikein tässä talven ja kevään aikana.

Piitun jälkeen otin siis aina Ninjan autosta treenaamaan ja voi mikä kontrasti niiden välillä onkaan. Ninja ei vuoda, ikinä. Se ei kiihdy nollasta sataan sekunnissa, vaikka onkin innokas. Se on vasta vähän alle 10kk, mutta sen kanssa en ole vielä ikinä joutunut lähtemään koulutuskentältä pettyneenä tai turhautuneena. Pakostikin alkaa miettimään, että harrastaminenhan voi olla jopa ihan miellyttävää... aina ei välttämättä tarvitsekaan pelätä jo etukäteen minkälaisen shown koira järjestää kentällä.

Melkein 4h kentällä sitten viihdyttiinkin tokoa treenaten ja sen jälkeen ajettiin koirien kanssa suoraan Pikku-Muolaseen. Taisi olla ensimmäinen oikein kesäisen lämmin päivä - jopa niin lämmin, että Ninja kävi pariin otteeseen kahlaamassa ojassa mahaansa myöden! Siis Ninja! Ehkä siitäkin vielä uimari tulee :)

Piitun tuli vähän kuuma

Tyttöjen synkronoidut liikkeellelähdöt ;)

Ninja on myös edelleen käynyt alkeisagikurssiaan ja Piitukin pääsee toivottavasti aloittamaan omat aginsa täydellä höyryllä viimeistään kesäkuussa! Jospa me sitten niihin epiksiinkin uskaltaudutaan.