Paluu arkeen ja tokoon

Juhannuksesta selvitty ja tänään alkoi taas arki ja valitettavasti myös emännän työt. Onneksi päästiin kuitenkin heti treenaamaan ohjatusti, eli tänään oli taas DogiTiimin toko. Meitä oli tällä kertaa kolme koirakkoa yhteensä. Piitu katseli toisia koiria (bullterriereitä) aluksi vähän ja jopa haukahti toiselle niistä. Kuitenkin kun hommia alettiin tekemään, ei Piitu ottanut sen kummemmin häiriötä.

Aloitettiin merkillä ja ruudulla kosketusalustan kanssa. Ensin siis tehtiin kosketusalustasta mielenkiintoista koiralle, innostettiin sitä ja päästettiin juoksemaan lätkälle, jossa kauheat kehut ja narupallo palkinnoksi. Sitten siirrettiin lätkä merkin taakse, jonne koiran piti taas juosta. Anu piteli Piitua paikallaan ja kävin merkillä näyttämässä kosketusalustaa. Ihan innokkaasti Piitu sinne juoksikin ja sai taas pallon palkaksi. Ruudussa koitettiin ensin niin, että käytiin yhdessä Piitun kanssa katsomassa lätkää, palattiin takaisin ja koira lähetettiin "ruutuun"-käskyllä. Ei ihan toiminut, Piitu otti askeleen eteen ja jäi sitten tuijottamaan että mitäs nyt :D Eli helpotettiin taas, Anu piti koirasta kiinni samalla kun kävin innostamassa ruudussa. Sitten ymmärsi Piitukin jo juosta ruutuun! Narupallolla palkkaaminen onnistui tänään tosi hyvin, Piitu leikki ja riuhtoi sen kanssa tosi innokkaasti, hienoa. Ei myöskään lähtenyt huitelemaan ympäri kenttää sen kanssa, vaan tuli pallo suussa luokse ja päästiin leikkimään.

Kotiläksyksi saatiin nyt kosketusalusta, eli ensin opetetaan koiralle mikä se on ja mitä sen kanssa tehdään, sitten siirretään se ruutuun ja merkkiin.

Sitten peruuttaminen. Tehtiin nyt raviradan kaiteen vieressä, niin että P oli tietty kaiteen ja mun jalan välissä. Ensin Piitu vaan venytti kaulaansa taaksepäin yrittäessään saada namin, mutta pakon edessä lopulta nosti pepun ylös ja otti askeleen taakse. Tästä tuli tietysti kehut ja hurjasti lihapullaa, toisella kerralla tarjosikin askelta taaksepäin paljon nopeammin.

Seuraavaksi otettiin seuraamista. Sujui ihan hyvin, Piitu teki tiiviit perusasennot. Käännökset oikealle ja vasemmalle sekä täyskäännös sujuivat kaikki hienosti, Piitu seurasi edelleen tiiviisti eikä haahuillut käännöksissä :) juokseminen oli vähän hapuilevaa, mutta sitähän ei olla juurikaan treenattu.

Loppuun vielä ryhmäliikkeet eli luoksepäästävyys ja paikallamakuu. Piitu oli keskellä, koirat molemmilla puolilla. Luoksepäästävyydessä Piitu tuijotti ja tuijotti hienosti silmiin eikä tehnyt elettäkään noustakseen ylös kun Anu lähestyi. Antoi katsoa hampaat tosi nätisti, jes! Paikallamakuussa otin vähän varman päälle ja menin vain hihnanmitan päähän Piitusta, nyt kun koiria tosiaan oli molemmin puolin. Laskin kuitenkin remmin maahan, eli en pitänyt siitä kiinni. Palkkasin muutaman kerran, mutta harvemmin kuin mitä normaalisti.

Piitun toisella puolella ollut koira nousi pariin otteeseen istumaan ja omistaja kävi korjaamassa, eli häiriötä oli. Piitu oli kuitenkin tosi hieno, katsoi vähäsen, mutta ei yrittänyt nousta! Lopussa olisi pitänyt ehkä palkata vähän useammin, kun vieruskaverin touhut alkoivat kiinnostaa jo vilkaisua pidempään... mutta hienosti meni silti, kestoa oli kuitenkin vähän yli minuutin. :) Jes, hieno pieni tyttöni! Ehkä Piitullekin vielä joskus saadaan se alokasluokan pariminuuttinen paikallamakuu mahdolliseksi.

Treeneistä jäi tänään tosi kiva fiilis, Piitu toimi hyvin mutta oli ehkä astetta rauhallisempi kuin normaalisti. Tiedä sitten väsyttikö viikonloppu vieläkin, mutta Piitu ei ollut ihan niin terävänä kuin normaalisti. Mutta ihan kivaa vaihteluahan tämä rauhallisuuskin on ;)

The birthday girl

Pieni Piisami täyttää tänään 2-vuotta! Uskomatonta miten aika lentää :)

Sankari aloitti tänään päivänsä tokoilemalla. Aloitettiin peruuttamisella, mikä alkaa sujua jo ihan hyvin. Pitäisi ehkä jatkossa treenata vaan seinän tms. vieressä, jotta asento pysyisi suorana. Sitten liikkeestä pysähtymistä, mikä vaatii vieläkin paljon työtä. Vielä eivät ole piuhat Piitun päässä yhdistäneet käskyä ja pysähtymistä toisiinsa, jatkamme siis vielä namilla imuuttelemista ja pysäyttämistä. Otettiin myös yksi paikallamakuu, pituudeltaan ehkä noin minuutin. Palkkasin välillä etujalkojen väliin ja kehuin. Ja hienosti pysyi! Häiriötä oli parin auton ja ohikulkijan verran, mutta niitä Piitu vaan katsoi lyhyesti. Loppuun otettiin vielä yksi vauhdikas luoksetulo ja leikittiin narulelulla! Auringossa oli todella kuuma, joten ei kovin pitkää treeniä otettu. Kunhan vähän puuhasteltiin :)

Sitten siirryttiin sisälle, missä Piitu sai avata lahjansa! Kaikkea kivaa neiti saikin, mm. jättikokoisen hodariluun, vinkuvan kettulelun (uusi suosikki!), pari vesilelua sekä pussillisen savusaparopaloja.

Sankari pakotettiin poseeraamaan lahjojen kanssa

Päivällä Piitun pappa ja BJ tulivat käymään ja tuomaan Piitulle synttäriluun. Mentiin sitten koirien kanssa läheiseen puistoon viralliselle synttäririehunnalle!



Ja mitä olisi syntymäpäivä ilman kakkua? Maksalaatikkoa, verilättyä, piimää ja kaksi maissitikkua, NAM!



Sankari pakottettiin taas poseeraamaan kakun kanssa kameralle. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun olen ikinä nähnyt Piitun kuolaavaan! Koville otti, mutta lopulta lupa syödä kakku heltisi eikä siinä kauaa nokka tuhissut!

Maailman isoimmat onnittelut maailman rakkaimmalle Piitulle!

Kiitos tästä ihanasta tapahtumarikkaasta vuodesta, joka on ollut paras tähän mennessä niin monella tapaa. Elämä todellakin olisi tylsää, väritöntä ja kiireetöntä ilman pientä piskiämme!

Paljon onnea vaan,
paljon onnea vaan,
paljon onnea Piitu,
paljon onnea vaan!

Aurinkoa aurinkoa!

Ollaan Piitun kanssa vietetty tänään kivaa lomapäivää!

Heti aamusta suunnattiin Boriksen ja palvelusväkensä kanssa taas Mustialan ihaniin maisemiin. Ilma oli ihan mainio ja koirat nauttivat taas päästessään pellolle juoksemaan! Järven rannallekin päädyttiin ja vesipeto pääsi tyydyttämään polskimisen tarvettaan.

"Täält mie tuun!"

Boris otti tänään ihan kirjaimellisesti ison askeleen uimista kohti, kaikki neljä jalkaa olivat vedessä! Namien perässä kahlasi vielä vähän syvemmällekin... kyllä Boriksestä vielä tämän kesän aikana uimarirhontti tulee!

Lelun kanssa piskit saivat vielä kunnon jahtausleikit käyntiin rannalla, Piitu paineli lelu suussa edellä ja Boris vettä väistellen perässä. ;) Vesileikkien jälkeen jatkettiin vielä kävelyä pellolla.

Mustialareissun jälkeen Piitu pääsi vielä vierailemaan Boriksen kotiin! Hyvät painit saatiin sielläkin aikaiseksi ;) Myös Boriksen lelukori aiheutti Piipussa ihastusta ja sieltä piti monta kertaa käydä poimimassa joku lelu ja levittää niitä pitkin poikin. Meidän tyttö ei ole turhan vieraskorea... Sotkemista lukuunottamatta Piitun sisävierailu uudessa paikassa sujui ihan mukiinmenevästi.

Iltapäivällä mentiin Piitun kanssa pienimuotoiselle piknikille taloyhtiön pihaan. Piitulla oli oma paikka varjossa, jonne laitoin vesikupin sekä herkuksi naudan lumpion. Ei kelvannut, Piitu tahtoi väkisin makoilla porottavassa auringossa emännän lähellä.

"Ei täällä oo ees kuuma..."


"Miks sää makoilet siinä?"

Hetken päästä Piitu onneksi rauhoittui makaamaan vähän kauemmas puoliksi varjoon. Piipu oli siis pitkässä remmissä ihan varmuuden vuoksi, takapihalla kuitenkin kulkee aina välillä ihmisiä. Nytkin muutama nähtiin, mutta Piitu tyytyi katselemaan vaan heidän peräänsä :) Sain luettua kirjaa ja otettua aurinkoa ihan rauhassa! Ihanan rauhallinen ja nykyään niin helppo piski.

Piitu katselee lintuja ja taivaalla lipuvia pilviä.

Palkinnoksi kärsivällisestä makoilusta Piitu sai vielä hetken etsiä nameja ruohikosta. Hassun piskin häntä pöyhistyy aina isoksi ja nousee korkealle kun neiti pääsee lempipuuhaansa eli nenänkäyttöön. :)

"Heitä jo!"

Puukapuloiden kauhu

Tänään oli taas DogiTiimin toko Pilvenmäellä! Saatiinkin nauttia taas Anun opetuksesta ihan yksin, sillä oltiin ainoa koirakko paikalla.

Mentiin heti alkuun nurmikolle, jossa harjoiteltiin ensimmäistä kertaa tunnaria. Kävin piilottamassa yhden kapulan nurmikkoon niin että Piitu näki ja käskyllä "oma" sai lähteä etsimään sitä. Piitu lähti kyllä hienosti nenä maassa ja vauhdilla, mutta etsi tosi laajalta alueelta ja lähti kauemmaskin haahuilemaan. Ei siis oikein tiennyt mitä etsi, kunhan nyt vaan nuuskutteli menemään. Pari kertaa koitettiin näin pitkästä matkasta, mutta kun P ei sitä tajunnut ja tuli jopa lopulta vaan eteen istuskelemaan, koitettiin sitten ensin vaan saada koiruus kiinnostumaan kapulasta. Pienen leikittämisen jälkeen Piitu ottikin kapulan innokkaasti suuhun, mutta pureksi tietysti taas ihan järkyttävästi. Tähän saatiin kuitenkin hyviä vinkkejä, miten lähdetään harjoittelemaan kapulan pitämistä ilman puremista. Otettiin myös kapulan etsimistä lyhyestä matkasta niin, että kävin piilottamassa kapulan ruohikkoon noin metrin päässä Piitusta ja sai taas lähteä etsimään. Nyt löysikin sen hienosti ja otti suuhun.

Harjoiteltiin myös vähän noutoa, niin että Piitu istui sivulla ja tiputin kapulan maahan jalkojeni eteen. Tarkoitus oli, että kun P ottaa kapulan suuhunsa, se avitetaan joko remmillä tai namilla istumaan ja vaihdetaan kapula namiin. Tarvitaan vaan paljon treeniä :) eli lyhyitä pitoharjoituksia niin ettei pääse pureskelemaan ja sitten harjoituksia, joissa koira vaan lähtee lujaa kapulan luokse ja ottaa sen suuhunsa. Sitten nopeasti vaihto leluun ja kapulan saa tiputtaa. Saatiin onneksi Anulta mukaan tunnarikapuloita, joilla päästään hyvin tunnarin treenaamisen alkuun :)

Koska oltiin ainoa koirakko, saatiin tietysti tehtyä hommat nopeasti. Kun aikaa kuitenkin tunnista jäi, otettiin ensin paikalla istuminen ja paikallamakuu. Anu otti yhden omista bortsuistaan häiriökoiraksi. Piitu teki molemmat hienosti, pari kertaa katseli toista mutta muuten napotti silmiin ja pysyi upeasti paikallaan. Tähän saattoi tietysti auttaa myös "häiriö"koira, joka ei kyllä ollut häiriöksi ollenkaan ;) sen verran hiljainen ja huomaamaton koiruus oli! Mutta tyytyväinen saa kuitenkin olla! Anu myös palkkasi omaa koiraansa pallolla, eikä Piitu edes seonnut vaikka toinen sai juosta vapaana pallon perässä, katseli vain tiukasti. Hyvä näin!

Katsottiin myös vähän peruuttamista ja nyt saatiin jo käskykin siihen, "pakki". Tavoitteena olisi nyt saada Piitu yhdistämään käskyn ja peruuttamisen, jotta sitä ei tarvitsisi enää ns. työntää niin voimakkaasti namilla, vaan voisin olla vaan paikallaan ja P peruuttaa.

Ihan lopuksi sain vielä vähän näyttelyvinkkejä. Anu pitää siis myös näyttelykoulutusta, johon meidänkin olisi tarkoitus osallistua heti kun vain työaikataulut antavat myöden.

Kivaa oli taas tokoilla hyvän opettajan ohjauksessa! Piitu oli kyllä hetkittäin vähän liian kiihdyksissä ja hyppäsi taas naamaa päin, tällä kertaa jäi oikein hampaanjäljet poskeen. Ensi kerralla pitää olla itse nopeampi ja puuttua hyppäämiseen heti!

Tästä jatketaan taas omilla treeneillä :)

Kentällä taas

Tänään oltiin jo hyvissä ajoin treenikentällä odottelemassa agilityharkkojen alkamista. Ehdittiin siis Piitun kanssa vähän tokoilla ja lämmitellä odotellessa. Piitu toimi kivasti, kauheasti olisi taas intoa tehdä hommia :) vapauttamisen jälkeen pitää mm. pompata täysillä emännän naamaa päin, kivaa!

Aloitettiin tekemällä hyppyharjoitus, eli kolme matalaa estettä peräkkäin. Esteiden välit olivat juuri niin pienet, ettei koira voinut ottaa askelia välissä vaan joutui heti hyppäämään uudestaan. Kolmannen esteen jälkeen oli ruokakuppi jossa nami. Tarkoitus oli vapauttaa koira hyppäämään esteet kun se huomaa ruokakupin. No, Piitu istui vieressä ja napotti silmiin niin, että meinasin jo tuskastua :D Lopulta se vilkaisi sekunnin sadasosan ajan kuppia ja pääsin vapauttamaan (myöhässä). Ihan kivannäköisesti hyppäsi, ei pudotellut rimoja tms. vaikka vauhtia oli aikalailla.

Sitten tekniikkatreeniä, tällä kertaa vuorossa oli twisti. Harjoiteltiin heti esteen kanssa ja hyvin alkoi sujumaan. Piitu-hassu tosin hyppäsi ilmaan jo siinä vaiheessa kun ohjasin kiertämään siivekkeen, yritti siis toisin sanoen hypätä sen yli! Tarkoitus kuitenkin oli, että koira olisi kiertänyt esteen toiselle puolelle ja hypännyt sieltä takaisin... :D voi kumpa voisi jostain saada omat esteet, tai edes vaan yhden, millä pääsisi treenailemaan näitä kotona! Tekisi hyvää ohjaajallekin saada eri ohjaustekniikat ns. selkärankaan.

Otettiin myös taas pientä radanpätkää eri ohjauksilla, putkeen menoa pimeästä kulmasta ja lopuksi taas puomi kahteen kertaan nenäkosketuksilla. Piitu kulkee kyllä hirmu hienosti puomilla, tänään en tukenut sitä toisella kerralla enää ollenkaan vaan kuljin vaan vieressä ja pidin remmistä kiinni. :) Kotiläksykin saatiin, jolla pohjustetaan taas uutta ohjaustekniikkaa.

Kivat treenit oli taas tänään ja jostain vain se aurinkokin alkoi paistaa, vaikka päivä oli muuten pilvinen. Aurinkoista aksaa! Meidän suureksi harmiksi ensi viikolla ei ohjattuja treenejä agilityssa ole. Höh, kuka jostain juhannuksesta välittää jos voi päästä agiliitaamaankin?? Ihan tylsää Team Piitun mielestä, mutta koitetaan pärjätä. Treenataan ainakin nenäkosketusta ja kotiläksyjä ahkerasti nämä kaksi viikkoa!

Ja treenaamisesta puheenollen, nyt jatketaan taas seisotustreenejä oikein urakalla! Piitun virallinen kehädebyytti siintää jo kahden viikon päässä... ;) HUI!

Mieleistä iltaohjelmaa

Vietettiin tänään kiva ilta Piitun kanssa Mustialan upeissa maisemissa! Seura oli loistavaa ja Piitukin nautti sydämensä kyllyydestä, kun sai painella menemään pellolla ja perässä kirmasi vähintäänkin yhtä vauhdikas Boris. Boriksen kanssa Piitu tuli edelleen toimeen mainiosti, mitä nyt vähän piti innokasta poikamiestä komentaa välillä rauhottumaan. Onneksi Boris ei tuntunut kuitenkaan pistävän pahakseen pientä jöönpitoa. ;)

Hetki käveltiin ensin peltoja pitkin ja koirat päästivät isoimmat höyryt pois. Piitun suureksi iloksi edessä alkoi myös siintää järvi, jonne typy yritti moneen otteeseen päästä pomppaamaan. Lopulta päästiin rannalle, joka osoittautuikin oikein mukavaksi koiranuittopaikaksi! Piitu paineli tietysti heti veteen, mutta afrikkalainen ystävänsä ei oikein ymmärtänyt veden päälle. Boris ei vaan voinut ymmärtää miksi Piitu haluaisi mieluummin polskia vedessä kuin leikkiä hänen kanssaan! Kovin poika kuitenkin yritti mennä veteen, mutta vielä ei vaan ollut oikea aika. Ensi kerralla toivottavasti Boris uskaltautuu taas vähän pidemmälle veteen :)



Piitu sen sijaan uiskenteli ihan antaumuksella keppien perässä ja ihan kivannäköisesti jaksoi uida oikealla tekniikalla. Toivottavasti nyt vaan jatkossa päästäisiin uimaan mahdollisimman usein, on se vaan niin verratonta liikuntaa!

Saatiin reissuin aikana myös ihan hyvää hihnakävelytreeniä. Mehän ei olla pitkään aikaan oikeastaan tehty kaverilenkkejä hihnassa, joten teki ihan hyvää vähän palautella pienen Piisamin mieleen miten hihnassa käyttäydytään. Boris oli oikein ihanteellinen treenikaveri ja -häiriö, sillä B osasi kävellä hihnassa hienosti ja rauhallisesti, eikä siis mitenkään käytöksellään provosoinut Piitua riehumaan. Eikä Piitukaan juuri Boriksen perään hinkunut, enemmän yritti vaan vetää eteenpäin. Kuitenkin ihan mukavasti meni remmikävelykin ja mikäs siinä oli kävellessä ja upeita rakennuksia ihastellessa! :) Palkinnoksi piskit pääsivät vielä päästelemään toisellekin pellolle ja kivaa oli.

Ihana Boris komeana!

Mentiin vielä lenkin lopuksi jalkapallokentälle ottamaan lyhyet tottistreenit. Etäisyyttä otettiin taas reilusti ja Piitulla meinasikin vähän tulla suru puseroon kun ihana poika lähti kauemmas. Onneksi namit alkoivat kuitenkin maistua ja saatiin vähän treenattua. Otettiin lähinnä perusasentoja ja paikallamakuuta. Hyvin pysyi typy paikallaan, vaikka Boris tokoili näköetäisyydellä ja kentän reunaankin ilmestyi jalkapallopoikia palloa potkimaan. Hyvää häiriötreeniä siis.

Kaikki kuvat ottanut Sanna Eeva.

Ihan tyytyväinen olin Piitun tekemiseen, tällä kertaa pystyi keskittymään paljon paremmin vaikka vähän mieli olisi Boriksen luo tehnytkin. Boriksen vika kun on niin ihana!

Piitulla ja emännällä oli molemmilla siis tosi kivaa! Onneksi suunnitelmissa on jo seuraava treffikerta ensi viikolle. :)

Tassupipi

Tänään treenailtiin illalla peruuttamista, liikkeestä pysähtymistä ja sivulletuloja. Peruuttaminen lähti sujumaan heti kun tajusin työntää namilla ns. Piitun rintaan, jolloin se vaan koukkasi päänsä alas mutta peruutti kuitenkin. Jos namilla työntää nenään, menee Piitu melkein heti maahan. Lisää treeniä vaan tarvitaan, plus joku käskysana tähänkin.

Otettiin myös lyhyt paikallamakuu, jossa kävelin ensin viitisen metriä eteen, palkkasin, sitten pari metriä taakse, palkkasin ja taas noin viisi metriä eteen. Pysyi tosi hienosti paikallaan, seurasi tietty liikkeitä päällään, mutta ei noussut tai mennyt edes kyljelleen makaamaan. :) Nyt tarvittaisiin lisää häiriötreeniä ja pidemmällä kestolla!

Treenien jälkeen päätettiin vielä lähteä uimaan läheiselle lammille. Ilma oli sateinen ja kolea, joten ihmisiä ei rannalla ollut. Katsoin jo heti alkuun että ranta oli aika kivinen, joten en uskaltanut kauheasti heitellä keppejä yms., koska Piituhan ei todellakaan katso jalkoihinsa kun keppien perään säntää! Varmaan vartin verran Piitu uiskenteli ja kahlasi rannassa, kunnes päätettiin lähteä yltyvän sateen alta pakoon. Suunnitelmissa oli kävellä vielä lenkki ennen kotiinmenoa, mutta suojatien ylitystä odotellessamme huomasin Piitun pitävän toista takajalkaansa ylhäällä ja kun tassua kurkkasin, oli se ihan veressä. :( Oli siis ilmeisesti kuitenkin loukannut jalkansa johonkin kiveen. Lähdettiin sitten heti nopeinta reittiä kotia kohti ja sain onneksi kävelytettyä Piitua nurmikolla koko kotimatkan ajan. Verenvuotokin lakkasi, sillä rappukäytävään tai hissiin ei tullut verijälkiä, vaikka kovasti vahtasin Piitun askelia.

Kotona koira sitten heti suihkuun ja lämpimän veden kanssa huuhdoin veret pois. Anturassa oli pieni, noin 1 cm pitkä viiltohaava, vähän röpelöinen mutta muuten siisti. Suihkutiin siihen ensin Aseptia, sitten kuivaltiin ja lopulta laitoin vielä pari tippaa Ruvalia haavan päälle. Onneksi haava ei missään vaiheessa alkanut enää vuotamaan, eikä Piitukaan mitenkään varonut jalalle astumista.

Nyt on kuitenkin taas maailman tyhmin koiranomistaja -olo, kun edes annoin piskin uida niin kivisessä rannassa. :( Pitäisi jo tietää, että Piitu ei osaa itse varoa ja se on emännän tehtävä huolehtia ettei typy satuta itseään. No, ensi kerralla taas ehkä viisaampana.

Toivotaan siis, että selvittäisiin näin helpolla ilman mitään tulehduksia. Huomenna olisi luvassa treffit komean Boriksen kanssa pitkästä aikaa ja torstaina taas aksatreenit, eikä kumpiakaan haluta jättää väliin!

Tuulista tokoa

Olipa kiva tokokerta taas tänään :) Piitu toimi aikas hienosti ja häiriötä oli taas yhden koirakon verran.

Aluksi harjoiteltiin peruuttamista namin kanssa. Piitu meni alkuun koko ajan maahan, joten palkkasin ja kehuin hurjasti yhdestäkin taaksepäin suuntautuvasta askeleesta. Lopulta saatiin jo muutama peräjälkeen! Tämä saatiin myös kotiläksyksi, eli peruutustreenejä luvassa.

Sitten jatkettiin merkillä. Piituhan ei ole koskaan aiemmin merkkiä tehnyt, joten aloitettiin yksinkertaisesti houkuttelemalla koira namilla kohti kaartioita (käskynä "mmmerkki!") ja kääntymään sen takana niin, että nenä on kohti ohjaajaa (käskynä "seis!") ja jäämään sinne seisomaan. Lyhyestä matkasta otettiin pariin kertaan ja P tuntui hiffaavan pikku hiljaa mitä tässä kuuluu tehdä. Sitten otettiin muutaman metrin päästä niin, että Anu tuli pitämään Piitua kaulapannasta ja itse menin merkin taakse bilettämään, eli innostin äänellä ja eleillä Piitua. Sitten takaisin koiran rinnalle ja käskyllä merkille. Piitu lähti tosi vauhdikkaasti, mutta paineli merkin ohi nenä maassa :D tarkoitus olisi, että kun koira on merkin kohdalla, huudetaan "seis"-käsky ja palkataan esim. lelulla. Pitäisi vaan nyt hankkia omat kartiot kotiin, että päästäisiin tätäkin treenaamaan...!

Lopputunnista otettiin vielä luoksepäästävyys, paikallamakuu, vähän ohitustreeniä sekä pari luoksetuloa. Luoksepäästävyydessä P istui tosi hienosti paikallaan ja antoi katsoa hampaat, jes! Ei tällä kertaa edes yrittänyt lähteä Anua kohti. Paikkamakuussa meni heti "maahan"-käskyn jälkeen lonkalleen makaamaan, mutta ei tehnyt elettäkään noustakseen ylös eikä edes vilkuillut toista koiraa. Hienoa! Täytyy vaan kiinnittää huomiota siihen, ettei ota tavaksi mennä maahan väärin. Eipä Piitu kyllä ole aiemmin koskaan mennytkään, mutta nyt täytyy jatkossa puuttua jos meinaa lipsua. Mutta asentoa lukuunottamatta erinomainen paikallamakuu siis :)

Ohitustreeniä otettiin ihan meidän molempien kurssilaisten toiveesta. Ei vaadittu mitään seuraamisia, vaan ihan namin kanssa houkuteltiin koiraa toisen ohi. Molemmat koirat olivat vapaana, eli haastetta riitti. Meillä meni tosi hyvin, kunnes Ike-koiraa palkattiin lelulla, jonka kanssa se alkoi tietysti vähän riehua. Se oli jo liikaa Piitulle ja typyn oli PAKKO mennä katsomaan että mitä kivaa toisella on ;) kovasti olisivat molemmat halunneet leikkiä ja juosta keskenään, mutta saatiin sitten piskit pienen juoksuhetken jälkeen kuriin. Tässä kyllä auttoi myös vesipullo, josta Piituakin suihkutettiin ihan armotta aina jos meni liian lähelle Ikea :D ja hyvä niin! Jatkettiin vielä hetki ohituksia, jotka menivät hyvin, tosin vähän piti Piitun välillä vilkuilla toista, josko taas pääsisi leikkimään...

Luoksetulot otettiin oikein pitkästä matkasta ja palkkasin lelulla. Piitu oli hurjan vauhdikas kuten aina :) patukka ei vaan lopuksi enää jaksanut kovinkaan kiinnostaa. Saatiin siis läksyksi leikkiä enemmän! Kieltämättä se tuppaa välillä muun treenauksen seassa unohtumaan ja kun namillakin on vielä niin helppo palkata... no, nyt täytyy ottaa itseään niskasta kiinni tässä(kin) asiassa! Piitu kuitenkin tykkää repiä ja vetää, joten sitä täytyy vahvistaa jotta jatkossa voisin monipuolisemmin palkata leluilla.

Oli tosiaan taas kauhean kiva tokoilla, piski tekee niin hienosti ja yrittää kaikkensa :) onneksi taas ensi viikolla pääsee treeneihin, sitä ennen omatoimiset treenit jatkuvat!

Aksavillitys jatkuu

Torstai on aksapäivä, eli tänään taas päästiin agilitytreeneihin! Viikon kohokohta, ainakin emännälle ja luultavasti kyllä Piitullekin :)

Ensin tehtiin sylikäännöstä ja takaakiertoja esteen kanssa. Piitu hanskasi ne oikein hyvin, etenkin takaakierrot tulivat ilahduttavan varmasti. Kuitenkin vaan kerran niitä ollaan tässä välissä treenattu. Sitten otettiin ihan pienen pientä radanpätkää, eli ensin takaakierrolla esteen yli, putkeen ja putkestä suoraan toisen esteen yli. Esteen ja putken välissä piti vielä tehdä valssi. Putkeen menossa tarvittiin tietysti vielä paljon houkuttelua ja kannustamista, mutta lopputunnista Piitu meni jo paljon varmemmin (ja vauhdikkaammin!) putkeen. Ei huonosti, tämä oli tosiaan vasta se toinen kerta kun sitäkin treenattiin! Sitten otettiin sama "rata", mutta ilman takaakiertoja ja valsseja, eli koira jätettiin istumaan esteen taakse ja käveltiin itse esteen toiselle puolelle. Sieltä kutsuttiin koira esteen yli ja putkeen, josta taas toisen esteen yli. Meni kyllä ihan tosi hienosti :) Piitu oli kovin pätevä pieni aksakoira ja teki koko ajan täysillä!

Loppuun katsottiin vielä kotiläksyjä, eli tehtiin nenäkosketusta A-esteellä. Sitten mentiin vielä puomi kahteen kertaan, molemmin puolin, jossa vaadittiin siis kontakteilla nenäkosketusta. Piitu onneksi edelleen menee puomilla tosi varmasti eikä jalat lipsu, hienoa! Nyt jatketaan vain kotona nenäkosketustreenejä ja mietitään joku käskysana tähän sekä kontaktin jälkeiseen vapautukseen.

Oli kyllä tosi kivat treenit jälleen! Oli kiva päästä ohjaamaan jo muutamaa estettä peräjälkeen ja mahtavaa oli nähdä myös kuinka Piitu keskittyi tekemiseen, vaikka oli vapaana ja kentällä oli muitakin koiria. Edistystä edistystä!

Nyt innokkaina odottamaan seuraavia treenejä :)

Nummelan Match Show

Tänään lähdettiin vähän ex tempore Nummelaan iltamätsäriin, kun saatiin ihanat Anni ja Emma matkakavereiksi. :) Sääkin oli mukavan aurinkoinen, tosin tuuli oli aika kylmä.

Piskit kävivät vähän ylikierroksilla autosta pois otettaessa ja Piitu varsinkin ulvoi ja haukkui Emman perään. Siinä vaiheessa teki mieli jo heittää hanskat tiskiin ja lähteä takaisin kotiin. Lähdettiin sitten eri suuntiin ja Piitukin lopulta alkoi hiukan käveltyään rauhoittua ja ottaa kontaktia. Etsittiin sitten varjoinen paikka kehän reunalta, jossa vähän tottisteltiin ja viriteltiin Piitua kisakuntoon ;) Ja onneksi sieltä se normi-Piipulainen alkoi kuoriutua, kontaktia tarjosi tosi ahkerasti eikä ottanut paineita muista koirista. Vähän katseli, mutta ei muuta.

Jouduttiin odottelemaan tosi pitkä aika ennen aikuisten koirien kehän alkua, varmaan lähemmäs pari tuntia. Ymmärrettävästi Piitun vire alkoi jo vähän laskea siinä vaiheessa, mutta onneksi se taas löytyi kun päästiin kehään! Tuomari oli mukava ja perusteellinen, katsoi hampaat ja tunnusteli koko koiran moneen otteeseen. Sitten juostiin iso kolmio ja edestakaiset liikkeet. Lopulta tuomarin tuomio Piitusta oli: Tarvitsee lisää aikaa kehittyäkseen. No ylläri! :) Sininen meille siis ja punainen meni hienolle isolle villakoiralle. Mutta hyvällä mielellä taas pääsi kehästä poistumaan, sillä Piitu seisoi ehkä parhaiten ikinä tähän mennessä ja käyttäytyi moitteettomasti.

Mentiin vielä lopulta sinisten kokoomakehään, vaikka koiruus aika väsyltä vaikuttikin. Jostain vain se kisafiilis Piitullekin taas löytyi ja typy jaksoi upeasti seisoa koko pitkän ajan kun tuomari juoksutti kaikki läpi. Sai olla taas hirmu ylpeä tytöstä! :) Matkakaveri-Emma sai myös sinisen hienolla käytöksellä, eli koko jengin tavoitteet täyttyivät!

Huomenna jatketaan agilitytreenien merkeissä, jee!

Lauantaitreenit

Piitu kävi taas eilen perinteisellä lauantaijäljellä, kun mentiin jälleen koko kööri töiden jälkeen "mummalaan" eli äitille syömään.

"Pus! Kiva olla taas täällä!"

BJ:kin sai lämpimän halauksen ;)

Jäljellä oli pituutta noin 15 metriä ja se oli suora, ehkä pientä mutkittelua olosuhteiden pakosta. Maa oli tosi kuivaa, paljon risuja, käpyjä yms. ja myös tuuli oli tosi kova. Jälki sai vanheta noin puoli tuntia.

Piitu lähti taas varmasti jäljelle ja eteni kohtuu rauhallisesti, aluksi ehkä 20 cm sivussa mutta korjasi parin metrin jälkeen taas jäljen päälle. Ajoi tosi hienosti loppuun saakka, vaikka tosiaan maasto oli aika haastava ja erilainen kuin mitä ollaan aiemmin tehty. :) Ensi kerralla taas pidempää jälkeä!

Jäljelle lähdössä

Otettiin myös tokoa ja saatiin aika hyvää häiriötä kun kaksi muutakin innokasta oppilasta (= BJ ja Chico) pörräsi ympärillä namien toivossa. Piitu tottisteli silti ihan pätevästi, vähän piti välillä komentaa poikia kauemmaksi hänen namiensa luota. Onneksi pojat ovat tottuneet siihen, että Piitu voi olla vähän ärrimurri aina välillä ;) Sivulle tulosta koitetaan kovasti häivyttää käsiapua pikkuhiljaa pois, mutta nyt pitäisi myös muistaa vaatia tarkkuutta paikan suhteen. Piitu tuppaa tulemaan sivulle niin vauhdilla että ikään kuin "roiskaisee" itsensä ja takapuolensa sivulle, jolloin esim. etujalat jäävät sojottamaan liian eteen. Tulee kuitenkin nykyään tiiviimmin viereen, mikä on hyvä. Pitää vaan muistaa ottaa välillä myös tarkkuustreenejä!

Ollaan otettu uutena juttuna treenaamiseen mukaan nyt myös temput. Tuovat kivasti vaihtelua tokon hinkkaamiseen eikä niiden kanssa oteta niin vakavasti ;) tänään treenattiin ensin kahdeksikon tekoa emännän jalkojen ympärillä, mikä alkoi sujua heti kun ohjaaja itse tajusi ottaa namin molempiin käsiin, eikä vain siirrellä sitä yhtä namia kädestä toiseen. Sitten Piitu pääsi pyörimään, ensin vastapäivään käskyllä "ympäri!" ja sitten myötäpäivään käskyllä "pyörii!". Näistä ensimmäinen on tosi paljon vahvempi Piitulla, koska sitä ollaan tehty aiemminkin. Nyt vaan vahvistetaan sama liike myös toiseen suuntaan yhtä varmaksi. Lopuksi vielä ryömittiin! Piitu ryömii kyllä namin perässä hirmuista vauhtia ja siinä ovat myös ohjaajan sormet kovilla... ;)

Vähän treenailtiin tietysti myös agikurssilta saatuja kotiläksyjä ja varsinkin nenäkosketusta maahan "kontaktilla" (=Piitun jalat olivat terassilla ja etujalat nurmikolla alempana). Hyvin alkaa jo sujumaan!

Lopun aikaa Piitu juoksi ja paini Chicon ja BJ:n kanssa. Oltiin oikeastaan koko ajan pihalla ja piskit saivat olla vapaana, mikä onnen päivä Piitulle. :)

Kivaa oli!

Agilitya!

Tänään alkoi kauan odotettu DogiTiimin agilityn alkeiskurssi! Tätä ollaan odotettu jo pitkään ja oltaisiin aloitettu jo viime kuussa, mutta tosiaan kevätjuoksun takia jouduttiin odottamaan tähän asti.

Otettiin Piitun kanssa kevyenä alkulämmittelynä vähän yli tunnin lenkki, kun käytiin hakemassa (hieno!) auto lainaan äidiltäni. Siellä Piitu juoksi puolisen tuntia Chicon kanssa takapihalla samalla kun emäntä tankkasi vähän ruokaa. Tuli siis hyvät alkulämmöt :) Sieltä huristeltiin 10min matka agilitykentälle. Meidän kanssa samalla kurssilla oli kaksi muuta koirakkoa, joita Piitu vähän alkuun katseli, mutta alkoi taas pian ottamaan kontaktia.

Aloitettiin käymällä läpi erilaisia alkuverryttelytekniikoita; koiran pyörimistä molempiin suuntiin, pujottelua jalkojen läpi ja kahdeksikkoa jalkojen ympärillä. Piitu hanskasi kaikki peruspujottelua lukuunottamatta tosi hyvin! Pitänee ehkä vähän treenata tätäkin, helpottaa myös myöhemmin keppien opettelua, kun koira osaa jo pujotella.

Sitten aloitettiin tekniikkatreenit ja ekalla kerralla vuorossa oli takaakierto. Laitettiin ruokakuppi siivekkeen toiselle puolelle, siihen nami ja ohjattiin koira koiranpuoleisella kädellä siivekkeen taakse kupille ja toiselta puolelta takaisin, eli koira kiersi siivekkeen. Sitten otettiin putkea, ensin lyhennettynä versiona. Piitua epäilytti aluksi moinen kapistus, varsinkin kun Anu piti kiinni remmistä ja emäntä meni putken päähän houkuttelemaan. Piitu olisi mieluummin vaan kiertanyt putken ja juossut suoraan luokse ;) lopulta saatiin typy putkeen ja hienostihan se sieltä tuli, tosin ekalla kerralla vähän varovaisesti. Otettiin uudestaan ja tällä kertaa hoksasi aika nopeasti mitä piti tehdä. Sen jälkeen pidennettiin putki täyteen pituuteen ja kokeiltiin uudestaan, ja lopulta laitettiin putki vielä mutkalle. Kaikista selviydyttiin Piipun kanssa lopulta hienosti! Piitu ei vaan ihan heti aina ymmärrä että miksi ei saa tulla suoraan luokse kun kutsutaan, vaan pitää juosta jonkun hölmön hökkelin läpi. :D No, tästä se paranee treenillä ja luulenpa ettei Piitulla ole jatkossa mitään ongelmia putken kanssa. Kokeiltiin myös pussia, mikä oli myös aluksi vähän epäilyttävä pienen koiran mielestä, mutta lopulta sieltäkin tultiin vauhdilla namia kohti. Piitu on kyllä siitä hirmu kiva harrastuskaveri, ettei se paineistu liikaa toistoista vaan jaksaa yrittää niin kauan kunnes keksii mitä siltä halutaan :)

Seuraavaksi kokeiluun pääsi puomi. Pidettiin pannasta kiinni ja houkuteltiin namin kanssa koira puomia pitkin. Lopussa kontaktille piti pysähtyä niin, että etujalat olivat maassa ja takajalat yhä kontaktilla. Piitu eteni puomilla tosi varmasti eikä arkaillut :) hienoa! Harjoiteltiin myös pelkkää nenäkosketustreeniä kontaktilla: heti kun koiran nenä osuu maahan -> namia sataa. Saatiin kotiläksyksi treenata tätä nenäkosketusta, esim. ison kiven tms. avulla, niin että koiran takajalat ovat "kontaktilla" ja aina kun nenä koskee maata, palkataan.

Loppuun otettiin vielä muutamia koiran venyttelyharjoituksia namin kanssa. Oli kyllä tosi kiva tunti ja intoa jäi hirmuisesti. Myös Piitun käyttäytyminen kentällä oli erinomaista! :) Otti hienosti kontaktia ja teki innolla, muiden suorituksien aikana taas istuksi rauhassa ja katseli välillä mamia silmiin. Yhdessä välissä meni jopa rennosti maahan makaamaan ja katseli mitä muut tekivät parin metrin päässä! Hihna ei kiristynyt montaakaan kertaa tunnin aikana. Tosi iso muutos näin lyhyessä ajassa, kyllä saa olla tyytyväinen :)

Lopuksi ajeltiin takaisin äitille, jossa Piitu otti vielä iltapainit Chicon kanssa ja olikin sen jälkeen aika valmista kauraa kotiin lähtöön. Kiitos äitille kyydistä kotiin! ;)