Hömelöt

Viime merkinnästä tuli romaani, joten tässä vielä muutamia kuvia Emman vierailusta ja viikonlopusta!

Kannatti muuten imuroida ennen Emman tuloa, 10 minuutin luunsyönnin jälkeen lattia oli täynnä murusia!

Piitu kakstoistavee ei ymmärrä riehumista...

Hömelöt lenkillä :)

Yökyläilijä

Emma-riiseni tuli tosiaan meille hoitoon viikonlopuksi. Kävin hakemassa neidin meille perjantai-iltana ja mentiin suoraan koirapuistoon Tomin ja Tiian kanssa. Hullut koirattomat halusivat tulla palelemaan puistoon :) Piitu oli jo pahimman puhtinsa riehunut lenkillä BJ:n kanssa aiemmin illalla, joten meno puistossa ei ollut ihan niin päätöntä kuin yleensä. Kotona Emma oli ensin vähän rauhaton, kävi läpi kaikki Piitun puoliksi syödyt ja syömättömät luut ja ihmetteli Nemiä. Nemppu on kyllä niin ihana ja kiltti kissa, vaikka se oli aluksi karvat pystyssä, niin missään vaiheessa ei kuitenkaan kuulunut mitään sähinää eikä Emmalta kynsitty silmiä päästä. Nemi kohtaa kaikki koirat aina vähän varuillaan, mutta kuitenkin ystävällisesti. :) Yö meni onneksi rauhallisesti, Piitu kertoi Emmalle selvin sanoin ettei sängyn alle ole asiaa (Piitu on pennusta lähtien nukkunut yöt meidän sängyn alla) joten Emma joutui tietenkin nukkumaan sängyssä!

Typyt.

Piitusta huomasi aika selkeästi, että se ei ollut kauhean innoissaan Emmasta sisällä. Vaikka Emppu on Piitun pitkäaikaisin kaveri, sisällä se lähinnä ärsytti Piitua. Jotenkin neidillä oli sellainen "Onko ton nyt pakko olla täällä"-ilme päällä varsinkin perjantaina. Mutta onneksi se siitä haihtui viikonlopun aikana. Vähän etukäteen jännitin tuleeko luista jotain rähinöitä, mutta ne jäivät lähinnä siihen että Piitu murahti vähän Emmalle jos tämä tuli liian lähelle. Olin kyllä parhaani mukaan skarppina ettei moisia tilanteita pääsisi syntymään.

Lauantaina töiden jälkeen mentiin äidilleni eli mummalaan Emman ja Piitun kanssa. BJ ja Chico olivat ihan ihastuneita uuteen tyttöön ja Piitu sai tällä kertaa olla rauhassa poikien lähentelyiltä. Ensin oltiin takapihalla, jossa koirat harrastivat melkoisen vauhdikasta hankirallia.

Kuvat taattua huonoa laatua! (Haluan paremman kameran.)

Ihmisten ruokatankkauksen jälkeen mentiin takaisin ulos koirien kanssa. Löydettiin Joonaksen kanssa potkukelkka ja vietiin se paremmille potkumaille, eli tielle. Koirat riehaantuivat potkukelkasta täysin! Onneksi mummala sijaitsee sen verran "maalla", että asuinalue on rauhallinen eikä autoja liikkunut yhtään tuohon aikaan.

Sunnuntaina taas lähinnä loikoiltiin ja koirat (Emma) söivät paaaljon luita. Kävin iltapäivällä kävelyllä tyttösten kanssa ja ihan hyvin meni! Alussa oli vähän höyryveturimeininkiä, mutta nopeasti se häseltäminen laantui. Pelkäsin aluksi että tytöt ovat vaan toistensa kimpussa koko ajan, mutta eivät ne oikeastaan juurikaan huomioineet toisiaan hihnassa. Enemmänkin keskittyivät vain nuuskimaan ja kulkemaan eteenpäin. Emman kanssa tosin välillä keskusteltiin siitä kuinka remmissä kuljetaan nätisti, mutta toiset koirat ja ihmiset ohitettiin sujuvasti. Emman vedonestopannasta oli apua, mutta ikävästi se on oppinut kyllä senkin kanssa kiskomaan.

Piitu 2 v. 7kk.

Piitu tuntui kyllä koko viikonlopun niin helpolta koiralta! Se osaa meidän säännöt, tietää jo käskemättäkin mitä tehdä ja tottelee muutenkin niin hienosti. Hyvä muistaa välillä arvostaa sitä työtä mikä sen kanssa on tehty ja niitä työn tuloksia, eikä aina vain keskittyä niihin puutteisiin. Minun ihana, kaksivuotias kakarakoirani tuntui viikonlopun ajan ainakin kymmenen vuotta ikäänsä vanhemmalta. ;)

Yritettiin edes

Tänään treenattiin taas tokoa iltasella naapuritalon parkkiksella.

Piitu oli toisaalta ihan kivan tuntuinen ja innokas, mutta äänteli kyllä taas ihan liikaa eli ei kuitenkaan ollut missään parhaassa vireessä. Teki kaiken pyydetyn tosi nopeasti, mutta jos pyysin vaikka korjaamaan asentoa, niin piippasi ja saattoi vaan lähteä pois, nuuskimaan vaikka lumipenkkaa.

Aloitettiin perusasennoilla, niin että kutsuin tulemaan perusasentoon, otin askeleen johonkin suuntaan ja kutsuin taas jne. Piitu tuli sivulle tosi nopeasti mutta nyt uutena ongelmana on se, että neiti tulee vinoon ja liiaksi eteen. Tänään tajusin, että se on varmaan seurausta namikäden vaihdosta, nyt Piitu tulee liiaksi eteen koska nami tulee oikeasta kädestä. Vähän samaan tapaan siis kun jotkut koirat poikittavat seuraamisessa, Piitu poikittaa perusasennossa. Hienoa! Nyt tarvittais taas joku meitä fiksumpi antamaan hyviä neuvoja tähän pulmaan... ;) Mutta muuten kyllä Piitu teki kivat ja nopeat perusasennot.

Seuraamisessa keskityttiin lähinnä täyskäännöksiin ja nimenomaan niin päin, että koira kiepahtaa sisäkautta mukaan, eikä kierrä mua ulkokautta (näin treenaataan yleensä). Avitin Piitua imuuttamalla namilla ja ihan hyvin käännökset alkoivat sujuakin, lisää harjoitusta vaan kaipaa. Palauteltiin myös mieleen liikkeestä pysähtymistä, mitä ei olla tehty taas miljooniin vuosiin... en ymmärrä miten se voi olla niin vaikea liike meille! Seuraavalle koiralle opetan sen kyllä heti ensimmäiseksi ;) Nyt aletaan vahvistamaan Piitulle sitä paikallaan seisomista, vaikka liikkuisinkin eteenpäin tai jonnekin muualle.

Luoksetulon loppuasentoa treenattiin ensin ihan metrin parin päästä, niin että seisoin toinen jalka edempänä ja nojasin vähän taaksepäin, jotta Piitun oli helpompi tulla tosi lähelle. Lopulta otettiin joku 6 metriä etäisyyttä ja kutsuin luokse seisoen taas toinen jalka edempänä. Piitu lähti laukalla mutta hidasti raviin heti kun huomasi että pitäisi tulla lähelle ja loppuun saakka. Autoin namilla tulemaan eteen, jäi ehkä hippasen vinoon mutta muuten ok.

Paikallamakuussa Piitu keksi valitettavasti nousta ylös. Ei ole noussut ikuisuuksiin, ei edes viime kesänä ryhmätreeneissä, mutta nyt sitten nousi peräkkäisillä kerroilla. Argh, turhauttavaa. Palkkailin ehkä 20 sekunnin välein, mitään suurta häiriötä ei ollut mutta silti nousi. Molemmilla kerroilla nousi ja lähti mun perään, kun kävin palkkaamassa ja kävelin poispäin. Eli jatkossa en ainakaan käännä enää selkääni piskille, sillä luulen että kynnys nousta ylös on pienempi silloin. Seuraavalla kerralla pakitan takaisin kun olen palkannut! ;) Saattaa kyllä olla myös että itse ahnehdin paikkamakuun pituuden kanssa. Ollaan kuitenkin oltu hetki tauolla, joten ei kai voi olettaakaan että jatkettaisiin juuri siitä mihin jäätiin. Eli malttia myös ajan kanssa, lyhyempiä pätkiä ja ONNISTUMISIA! Paikallaistuminen oli ihan ok, Piitu on yleensä tosi skarppina istuessaan.

Kaukoissa Piitu oli vähän liiankin innokas ja ennakoi oikein huolella. Etenkin maasta istumista tarjosi moneen kertaan ja jos palkka ei lentänytkään samalla hetkellä, protestoi piippaamalla. Jos palkka ei vielä silloinkaan tullut, tuli se viereen ja tarjosi perusasentoa. Edelleen yritän kasvattaa käskyjen välistä aikaa, nyt Piitu on tottunut aika nopeaan istu-maahan-istu-maahan -rytmiin ja se näkyy tuossa ennakoinnissa. Maasta seisomaan nousee myös tosi nopeasti ja innokkaasti, mutta saattaa tulla myös eteenpäin. Itse täytyy olla nopeampi palkatessa! Yleensä treenaillaankin kaukoja olohuoneessa, jossa olen ihan lähellä Piitua, mutta tällä kertaa ulkona olin parin metrin päässä. Kivaa kyllä että Piitu tykkää kaukoista! Tekniikoissa vielä vaan vähän puutteita.

Treenin jälkeen käytiin vielä ravilenkillä. Piitulla on omaan silmääni tosi kaunis ravi, mutta se vaatii lenkittäjältä aika nopeaa kävelyvauhtia. Mietinkin, että voisi ottaa taas tavaksi laittaa neiti pari kertaa viikossa kiinni canicrossvyöhön, jolloin on helpompi pitää nopeampaa vauhtia yllä kun ei tarvitse heilua remmi kädessä.

Huomenna onkin taas jänskä päivä, kun Emma-Emppunen tulee meille hoitoon viikonlopuksi. Olen vakaasti päättänyt kokeilla lenkittää molemmat yhtä aikaa, mutta saa nähdä seuraako siitä ruumiita. ;) Toisaalta Emma tekee onneksi mitä vain namin eteen, joten eiköhän me selvitä kunhan tasku on täynnä herkkuja!

Minitreenit

Pitkästä aikaa sitä jaksaa kirjoittaa jotain treenailuista... ollaan pidetty kyllä vähän taukoakin, Piitu on kerännyt motivaatiota. ;)

Tänään otettiin siis lenkin ohessa tokoa! Piitu oli huipputuulella, tosi nopea ja halusi koko ajan uusia tehtäviä. Tauko on tehnyt ihmeitä! Mulla oli vielä palkkana raksuja ja silti neiti esitti parastaan. Otettiin alkuun pari perusasentoa (olivat nopeita, mutta harmittavan vinoja. Piitu jää edelleen liiaksi vasemmalle.), liikkeestä maahanmenoa ja istumista (vähän aluksi arpoi asentoja ja oli epävarma, ihan treenin puutetta vaan! Lopulta teki molemmat ihan moitteetta ja nopeasti. Itse täytyisi vaan muistaa käskyttää "maahan" ja "istu" vähän eri äänenpainolla, niin helpottaisi Piituakin...) ja yhden lyhyen paikallamakuun. Ei häiriötä, oltiin hiljaisella peltotiellä illalla, mutta parempi kai taas palautella tokokuvioita mieleen pienemmällä vaikeusasteella. :) Piitu oli oikein tarkkaavainen ja katsoi herkeämättä vain mua ja malttoi jopa odottaa "sivu"-käskyä ennenkuin nousi ylös.

Otettiin myös luoksetulo noin seitsemän metrin etäisyydeltä. Odotutin Piitua taas hetken paikallaan ennen kutsumista, pysyy edelleen niin hienosti! Lähti tulemaan hyvällä vauhdikkaalla laukalla, mutta jäi hehtaaritolkulla liian kauaksi... loppuasento pitäisi kyllä pikkuhiljaa jo hioa kuntoon. Olen siitä vähän luistanut, kun tykkään palkata Piitua vauhdikkaasta luoksetulosta. Aina kun tehdään loppuasento siihen mukaan, alkaa se himmata vauhtia. Mutta pakko se on nyt ottaa asiaksi! Ensin varmaan lyhyestä matkasta ja koitan saada Piitun tulemaan mahdollisimman tiiviisti lähelle, nyt se tuottaa vielä aika paljon vaikeuksia.

Seuraamisessa olen koittanut vahvistaa nyt katsekontaktia ja ihan hyvin se on sujunutkin. Piitu on vaan oppinut vapauttamaan itsensä heti kun saa namin, joten pitäisi ottaa taas ohjelmaan pidemmät seuruutuspätkät ja vaatia sitä keskittymistä. Istumista pysähtymisen yhteydessä pitäisi myös vahvistaa, nyt P istuu aika hitaasti kun itse pysähdyn.

Sellaiset minitreenit siis tänään, eiköhän se taas tästä. :) Piitu tuntui kovinkin innokkaalta tekemään hommia, joten yritetään ottaa tokokuviot nyt taas haltuun ja ruvetaan treenaamaan tosissaan!

Toive toteutui...

... ja päästiinkin heti kaverilenkkeilemään!

Eilen käytiin iltalenkillä Joonaksen & BJ:n kanssa. Käveltiin kiva vähän yli tunnin lenkki lumisateessa ja oltiin kaikki ihan lumen peitossa kun päästiin kotiin. Piitusta huomasi, että parin viikon räyhäenergiat oli kaikki säilötty Beejiitä odottamaan. ;) Kauhealla pärinällä sen piti pistää BJ:tä matalaksi.

Tänään taas lenkkeiltiin Boriksen ja Sannan kanssa. Käveltiin ensin koirapuistoon, jossa koirat juoksivat ja saivat hyvät pystypainit aikaiseksi. Ensimmäistä kertaa Piitulta lähti jopa vähän ärinää, yleensä se leikkii niin hiljaa Boriksen kanssa. Hassua :) Harmittavasti koirilla jäi hyvät painit kesken, kun puistoon tuli kolme pientä koiraa ja katsottiin parhaaksi lähteä meidän riehupettereiden kanssa pois. Onneksi Boriksella on kiva piha minne mentiin vielä lenkin päätteeksi jatkamaan riehumista! Koirat painelivat pitkin kolattuja reittejä ja tekivät vähän omia polkujakin. Piitu varsinkin viihtyi syvässä lumihangessa. Oli kyllä huippukiva iltalenkki Piitun (ja omistajan!) mielestä ja pari tuntia meni ihan hujauksessa!

Nyt odotellaan vielä hetki ja Piitu saa taas herkutella raa'alla hirvenluulla, joita Janin kaveri meille jälleen ystävällisesti toimitti. Kyllä, pelkään mahalaukun kiertymää ihan hysteerisesti, joten en uskalla heti riehumisen jälkeen antaa edes luuta syötäväksi. Piitu ei vaan ymmärrä miksi luupussi kaivettiin parvekkeelta, mutta vietiin heti pois! Niin kovin pettynyt huokaus pääsi neidiltä. ;)

Joulu juoksussa

Piitun juoksut alkavat olla jo mennyttä elämää, onneksi. Aika helpot juoksut kyllä, tippaakaan verta en lattioilla nähnyt eikä Piitu käyttäytynyt mitenkään oudosti. :) Hellyydenkipeä se on, mutta niinhän se on ollut aina. Nykyään herään joka aamu siihen, että Piitu on tullut nukkumaan sänkyyn viereeni (kun Jani nousee seitsemän maissa), nukkuu yleensä pää Janin tyynyllä ja nojaa mua vasten. Ehkä ihanin tapa herätä ikinä ja heti kun Piitu huomaa että mami availee silmiä, alkaa häntä heilua hurjasti sänkyä vasten. :D

Piituhan aloitti juoksut mukavasti 23. joulukuuta (viime vuonna talvijuoksut oli marraskuussa...), mutta vaikka vietettiin joulu mummalassa kahden uroskoiran kanssa, ei se ollut niin kamalaa kuin etukäteen pelättiin! Piitu antoi luonnollisesti BJ:lle ja Chicolle selkään entiseen malliin, joten uskallettiin antaa niiden olla pihalla vapaana. Chico oli yllättävän fiksu, vähän nuuski Piitun peräosastoa, muttei tullut hulluksi vaan pystyi myös makoilemaan jne. ihan rauhassa, vaikka Piitu olikin samassa huoneessa. BJ sitten... no, pieni colliepoika oli aika zombie koko joulun, vain yksi asia mielessä. Työnnettiin sitä vuorotellen pois Piitun kimpusta aina kun oltiin sisällä ja pistettiin se välillä jäähyylle kodinhoitohuoneeseen (reiluuden merkeissä Piitukin oli välillä kodinhoitohuoneessa).

Kodinhoitohuoneessa sai syödä herkkuja... ;)

Sunnuntaina BJ:kin alkoi jo onneksi luovuttaa ja pystyi jo hiukkasen lepäämään paikoillaan. Joonas ei kuulemma kuitenkaan paljoa nukkunut viikonlopun aikana, kun BJ oli piipannut Piitun perään. ;) Meidän lauma nukkui mun vanhassa huoneessa. Nemi löysi nojatuolin pesäpaikakseen ja Piitu nukkui ihmisten kanssa patjoilla.


Nemi oli muutenkin koko joulun odotetuin vieras. Varsinkin Jade oli jo viikkojen ajan laskenut päiviä Nemin tuloon... Nemppu onkin aina mummalan vierailujen jälkeen ihan poikki, kun Jade (ja Marko!) kävelevät sen perässä, lepertelevät sille ja tahtovat pitää sitä sylissä.

Toivottavasti päästään nyt taas kaverilenkeille entiseen tapaan! Juoksujen aikana on aina niin tylsää, kun ei voida nähdä tuttuja ja suurin osa meidän kaverikoirista on kuitenkin uroksia.

Talvista menoa

Muutama kuva talviselta ulkoilureissulta.









Piitu-hönö tykkää talvesta kaikista eniten! <3

Never thought I'd see this day...

Uskomatonta mutta totta. Tänään aamuyöllä (joo-o, Piitun ruoka-ajat ei todellakaan ole säännölliset) todistin jotain ihmeellistä: Piitu tokoili raksupalkalla. Ja vielä innoissaan, häntä heiluen ja tosi särmänä!

Piitun raksumerkki on ollut nyt jo varmaan melkein vuoden Pro Pac Lamb&rice, ainoa raksu mikä on tähän mennessä ollut oikein sopiva neidin herkkismahalle ja pitänyt turkinkin hyvin yllä. Tänään laitoin joukkoon vähän James Wellbelovedin Turkey&rice -nappuloita, joita olin töistä saanut muutaman näytepussillisen verran. JW sopii yleensä tosi hyvin allergisille ja herkkämahaisille koirille ja olen sitä Piitullekin harkinnut, mutta vielä ollaan pysytty Pro Pacissa. Anyway, ajattelin koittaa ihan huvikseni mitä Piitu sanoisi, jos pyydän sen istumaan ja annan palkaksi yhden uusista JW-raksuista. Piituhan sanoi että "nam!" ja tapitti silmiin. Pyysin menemään maahan ja annoin taas raksun palkaksi. Ei sylkenyt sitä ulos ja katsonut halveksivasti päälle (kuten aikaisemmin jos olen erehtynyt kokeilemaan raksupalkkaa!) vaan heilutti häntää ja tapitti taas silmiin. Niinpä rohkaistuin kokeilemaan myös Pro Pac -nappulaa palkkana ja aina vain Piitu teki innokkaasti mitä pyysin! Kaukoja, perusasentoa sekä humputteluna pyörimistä molempiin suuntiin :)

Herätin varmaan kaikki seinänaapurimme kun kehuin neitiä niin vuolaasti, mutta että se oli hieno! Toki, takana oli taas pari päivää Piitulle niin tyypillistä nirsoilua ja paastoamista, joten ehkä sillä oli oikeasti nälkä... mutta iloitsen tästä nyt ja toivon että sama onnistuu ehkä jatkossakin! Olen nimittäin vahvasti sitä mieltä, että energiselle koiralle tekisi hyvää ansaita oma ruokansa tekemällä "töitä". NEUt, lihat yms. Piitu saa tietty jatkossakin kupista, mutta ehkä joskus kun aurinko/kuu/planeetat ovat oikeassa asennossa, voisi Piisami tienata raksut esimerkiksi tokoilemalla... ;) Tänään P sai pienen treenisession jälkeen loput raksut öljyn ja kermaviilin kera kupista, kun en halunnut pilata sen hyvää fiilistä.

Kakstuhattakymmenen

Pientä katsausta vuoteen 2010, kuvituksena jotain vuoden aikana otettuja sekalaisia kuvia.

Piitu on ensinnäkin pysynyt todella terveenä koko vuoden, mikä on kaikista hienoin juttu! Vuoden 2009 jouluna vaivannut "ihottuma" (ei mikään varsinainen ihottuma, vaan muutama karvaton läiskä jaloissa) ei ole ruuan vaihdon jälkeen enää palannut ja mahavaivatkin on saatu jokseenkin kuriin. Kyllä meillä edelleen löysiä päiviä on, mutta parempaan suuntaan mennään toivottavasti koko ajan!

Piitu, BJ sekä Joonas pelaavat futista keväällä -10.

Harrastuspuolella pääsimme vihdoin tositoimiin keväällä! Maaliskuussa aloitimme DogiTiimin tavoiteellisen tokon peruskurssin, josta jatkoimmekin koko kesän ja alkusyksyn tokokursseilla käymistä joka viikko. Huhtikuussa kävimme Jäljestyksen alkeet-kurssin Piskipalvelussa, josta saimme kipinän jälkiharjoitteluun oikein toden teolla! Toukokuun pidimme taukoa Piitun juoksun takia, mutta kesäkuussa aloitimme vihdoin agilityn alkeiskurssin Anun opissa DogiTiimillä! :) Agilityä jatkettiin yhteensä kolmen kurssin verran ja hurahdettiin molemmat lajiin. Heinäkuussa päästiin suureksi iloksemme mukaan jälki- ja hakurinkiin, jossa treenasimme kivalla porukalla ensin jälkeä ja sitten hakua & esineruutua.

Piitu treenaa keväällä -10.

Kaiken kaikkiaan meillä oli siis tosi kiva ja aktiivinen kesä sekä syksy, harmi vain että lähes kaikki ohjatut treenit ovat nyt tauolla autottomuuden vuoksi. :( Piitusta näkee että sitä rassaa pelkkä lenkkeily ja kotitokoilu, ja niin rassaa kyllä emäntääkin. Pientä valoa tunnelin päähän toivat kuitenkin tokovalmennukset Piskipalvelussa, jossa kävimme talvella muutaman kerran Sannan ja Boriksen kanssa. Nyt valmennuskin on tauolla Piitun talvijuoksun sekä Boriksen tulevan jalkaleikkauksen takia. Toiveissa olisi kuitenkin päästä helmikuun puolella jatkamaan :)

Vuoden aikana Piitu kävi yhdessä virallisessa näyttelyssä, josta saldona EH sekä AVK2 ja parissa mätsärissä, joista ei suurempaa menestystä herunut. Piitun käytös oli kuitenkin jokaisella kerralla moitteetonta, enkä voisi olla ylpeämpi pienestä tytöstäni. :)

Piitu osaa joskus käyttäytyä, heinäkuu -10.

Muutenkin Piitusta kasvoi jotenkin salakavalasti vuoden 2010 aikana kovin fiksu ja helppo piski. Kotona se ei ole tuhonnut mitään, vaikka tilaisuuksia varmasti olisi ollut ja sen yksinolo on muutenkin ottanut ison harppauksen eteenpäin. Vaikka olemme Janin kanssa molemmat nyt päivät poissa, Piitu kömpii yleensä tyytyväisenä sängyn alle nukkumaan ja tulee sieltä pois vasta kun joku tulee kotiin. Aina ei neidin yksinolo ole näin sujunut, joten nyt todella osaa arvostaa tätä huolettomuutta! :) Isoin kiitos tästä taitaa kuulua harrastuksille, mutta ehkäpä myös se herne Piitu-neidin päässä on hiukan kasvanut... ;)

Lekottelua ulkona kesäkuussa -10.

Vesihirviö lempiharrastuksensa parissa.

Remmilenkkeily meillä sujuu myös mukavasti, suurimmaksi osaksi Piitu kävelee joko vierellä namia kerjäten tai remmin päässä nuuskutellen, mutta remmi ei enää kiristy samaan tahtiin kuin ennen! Iso voitto! Toki kaverilenkeillä touhottaminen jatkuu, mutta silloin en itsekään keskity koiraan kuten omilla lenkeillä... Pupuprobleema kytee edelleen, mutta siinäkin ollaan päästy eteenpäin. Remmissä ollessaan Piitu yleensä katsoo intensiivisesti pupun perään, mutta luopuu siitä käskystä eikä enää haikaile sen jälkeen pupun perään. :) Vapaana ei nyt olla kesän jälkeen pupuun törmätty, mutta luulisin että perään Piitu lähtee edelleen ja lujaa.

Frisbee oli kesän hitti!

Tavoitteita en sen kummemmin uskalla kirjata ylös, mutta toiveissa olisi jatkaa samalla linjalla ja pyrkiä tarjoamaan Piitulle mahdollisimman aktiivista ja monipuolista menoa. Muutama näyttely ja luonnetesti kuuluvat myös tulevaisuuden haaveisiin...