Yritettiin edes

Tänään treenattiin taas tokoa iltasella naapuritalon parkkiksella.

Piitu oli toisaalta ihan kivan tuntuinen ja innokas, mutta äänteli kyllä taas ihan liikaa eli ei kuitenkaan ollut missään parhaassa vireessä. Teki kaiken pyydetyn tosi nopeasti, mutta jos pyysin vaikka korjaamaan asentoa, niin piippasi ja saattoi vaan lähteä pois, nuuskimaan vaikka lumipenkkaa.

Aloitettiin perusasennoilla, niin että kutsuin tulemaan perusasentoon, otin askeleen johonkin suuntaan ja kutsuin taas jne. Piitu tuli sivulle tosi nopeasti mutta nyt uutena ongelmana on se, että neiti tulee vinoon ja liiaksi eteen. Tänään tajusin, että se on varmaan seurausta namikäden vaihdosta, nyt Piitu tulee liiaksi eteen koska nami tulee oikeasta kädestä. Vähän samaan tapaan siis kun jotkut koirat poikittavat seuraamisessa, Piitu poikittaa perusasennossa. Hienoa! Nyt tarvittais taas joku meitä fiksumpi antamaan hyviä neuvoja tähän pulmaan... ;) Mutta muuten kyllä Piitu teki kivat ja nopeat perusasennot.

Seuraamisessa keskityttiin lähinnä täyskäännöksiin ja nimenomaan niin päin, että koira kiepahtaa sisäkautta mukaan, eikä kierrä mua ulkokautta (näin treenaataan yleensä). Avitin Piitua imuuttamalla namilla ja ihan hyvin käännökset alkoivat sujuakin, lisää harjoitusta vaan kaipaa. Palauteltiin myös mieleen liikkeestä pysähtymistä, mitä ei olla tehty taas miljooniin vuosiin... en ymmärrä miten se voi olla niin vaikea liike meille! Seuraavalle koiralle opetan sen kyllä heti ensimmäiseksi ;) Nyt aletaan vahvistamaan Piitulle sitä paikallaan seisomista, vaikka liikkuisinkin eteenpäin tai jonnekin muualle.

Luoksetulon loppuasentoa treenattiin ensin ihan metrin parin päästä, niin että seisoin toinen jalka edempänä ja nojasin vähän taaksepäin, jotta Piitun oli helpompi tulla tosi lähelle. Lopulta otettiin joku 6 metriä etäisyyttä ja kutsuin luokse seisoen taas toinen jalka edempänä. Piitu lähti laukalla mutta hidasti raviin heti kun huomasi että pitäisi tulla lähelle ja loppuun saakka. Autoin namilla tulemaan eteen, jäi ehkä hippasen vinoon mutta muuten ok.

Paikallamakuussa Piitu keksi valitettavasti nousta ylös. Ei ole noussut ikuisuuksiin, ei edes viime kesänä ryhmätreeneissä, mutta nyt sitten nousi peräkkäisillä kerroilla. Argh, turhauttavaa. Palkkailin ehkä 20 sekunnin välein, mitään suurta häiriötä ei ollut mutta silti nousi. Molemmilla kerroilla nousi ja lähti mun perään, kun kävin palkkaamassa ja kävelin poispäin. Eli jatkossa en ainakaan käännä enää selkääni piskille, sillä luulen että kynnys nousta ylös on pienempi silloin. Seuraavalla kerralla pakitan takaisin kun olen palkannut! ;) Saattaa kyllä olla myös että itse ahnehdin paikkamakuun pituuden kanssa. Ollaan kuitenkin oltu hetki tauolla, joten ei kai voi olettaakaan että jatkettaisiin juuri siitä mihin jäätiin. Eli malttia myös ajan kanssa, lyhyempiä pätkiä ja ONNISTUMISIA! Paikallaistuminen oli ihan ok, Piitu on yleensä tosi skarppina istuessaan.

Kaukoissa Piitu oli vähän liiankin innokas ja ennakoi oikein huolella. Etenkin maasta istumista tarjosi moneen kertaan ja jos palkka ei lentänytkään samalla hetkellä, protestoi piippaamalla. Jos palkka ei vielä silloinkaan tullut, tuli se viereen ja tarjosi perusasentoa. Edelleen yritän kasvattaa käskyjen välistä aikaa, nyt Piitu on tottunut aika nopeaan istu-maahan-istu-maahan -rytmiin ja se näkyy tuossa ennakoinnissa. Maasta seisomaan nousee myös tosi nopeasti ja innokkaasti, mutta saattaa tulla myös eteenpäin. Itse täytyy olla nopeampi palkatessa! Yleensä treenaillaankin kaukoja olohuoneessa, jossa olen ihan lähellä Piitua, mutta tällä kertaa ulkona olin parin metrin päässä. Kivaa kyllä että Piitu tykkää kaukoista! Tekniikoissa vielä vaan vähän puutteita.

Treenin jälkeen käytiin vielä ravilenkillä. Piitulla on omaan silmääni tosi kaunis ravi, mutta se vaatii lenkittäjältä aika nopeaa kävelyvauhtia. Mietinkin, että voisi ottaa taas tavaksi laittaa neiti pari kertaa viikossa kiinni canicrossvyöhön, jolloin on helpompi pitää nopeampaa vauhtia yllä kun ei tarvitse heilua remmi kädessä.

Huomenna onkin taas jänskä päivä, kun Emma-Emppunen tulee meille hoitoon viikonlopuksi. Olen vakaasti päättänyt kokeilla lenkittää molemmat yhtä aikaa, mutta saa nähdä seuraako siitä ruumiita. ;) Toisaalta Emma tekee onneksi mitä vain namin eteen, joten eiköhän me selvitä kunhan tasku on täynnä herkkuja!