Nemin päivä

Nempun elämä on tällä hetkellä melkoisen rauhallista ja loikoisaa. Neidin päivät koostuvat yleensä seuraavista:



Aamulla venytellään nautinnollisesti.



Käydään parvekkeella ihmettelemässä ja järsimässä kurpitsaa.



Otetaan päivätirsat.



Käydään syömässä ja koitetaan olla välittämättä Piitun anovasta katseesta.



Juodaan pesualtaasta. Vähän myös maistellaan jäähilettä jäätelöpurkin kannesta.



Nukutaan taas.



Makoillaan sohvalla ja odotetaan sopivaa hetkeä hyökätä Piitun kimppuun.



Vallataan mamin tietokonetuoli ja otetaan tirsat.

Normaaliin päivään kuuluu tietysti myös lisää syömistä, leikkimistä Piitun kanssa sekä isin kiusattavana olemista. :) Olisi ihan hirveä kuume saada Nemille kissakaveri, joku joka leikkisi kissamaisesti ja putsaisi nuolemalla iltaisin... Täytyy kuitenkin malttaa vielä hetki, ja odottaa että tuo valkoinen rontti kasvaa vähän isommaksi.

Hepostelemassa

Piitu ja Nemi saivat jäädä tänään kotiin nukkumaan, kun mami lähti pitämään hauskaa. Pääsin siis ratsastustunnille pitkästä aikaa! Vuosia on tosiaan vierähtänyt useampikin ilman ohjattua ratsastusta ja oli kyllä ihanaa päästä jonkun valvovan silmän alle. Ilmeisesti taitoni eivät olleet ihan niin ruosteessa kun pelkäsin, sillä sain kehuja hyvästä ryhdistäni, mutta jalat unohdin välillä rentouttaa ja painaa kantapäät kunnolla alas. Itse tunnilla treenattiin siirtymisiä ja istuntaa, otettiin mm. pysähdyksiä, kolmikaarista kiemura-uraa, laukannostoja... Ihan loistava tunti ja töitä sai tehdä todella, mutta kun sai hepan tekemään täydellisen pyöreän voltin, oli tunne mahtava. Olin myös todella positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin laukannostot menivät, pelkäsin että jalkani heiluvat liikaa enkä pystyisi antamaan kunnon apuja, mutta laukka nousikin hienosti ja monta kertaa! Kerta kaikkiaan hyvä fiilis siis jäi. :) Koska pääsis uudestaan? Sitä aina ehtii unohtaa kuinka kivaa hevostelu on, mutta kerta tallilla saa taas heppakuumeen nousemaan.

Tunti oli siitä hauska, että olimme kaverini ja hänen poikaystävänsä kanssa kolmen hengen yksityistunnilla. Kaikki kolme olemme siis aivan eri tasoisia ratsastajia; yksi treenaa tosissaan koulua oman heppansa kanssa, toinen on ratsastanut vuosia mutta pitänyt pikän tauon (minä) sekä kolmas oli toista kertaa hevosen selässä elämänsä aikana. :D Hienosti mahduimme silti kaikki samaan maneesiin, ja tehtäviä helpotettiin tai vaikeutettiin kullekin sopiviksi. Janin pakotin mukaan kuvaajaksi, vaikka kuvat tietysti olivat kaikki epäselviä tai liian pimeitä.







Ihana Arvi-suokki toimi tänään uljaana ratsunani! Tässä poika on jo ansaitulla ruokkiksella tunnin jälkeen.

Pentutreffailua

Lauantaina Piitu pääsi taas tapaamaan parhaita pentukamujaan eli BJ:tä ja Chicoa. Harmaa ja hiukan sateinenkin sää ei leikkejä hidastanut, vaan jälleennäkemisen riemu oli valtava! BJ ja Piituhan näkevät melko usein, mutta Chicoa tavataan oikeastaan vain näillä ns. pentutreffeillä. Pentujen saapumisen jälkeen (heinä-elokuu), ollaan yritetty joka viikko edes kerran nähdä jotta pennun pääsisivät peuhaamaan, ja oikeastaan ei ole montaakaan kertaa jäänyt välistä. Äidin luona on vaan niin mukava käydä, aikuiset saavat mahan täyteen ihanaa ruokaa ja koirat juosta ja touhuta sydämensä kyllyydestä isolla pihalla. Piitu tosin ansaitsi hetken eristyskomennon pesuhuoneeseen juoksemalla naapurin tontille. Huudeltiin tyttöä oikein porukalla, mutta ei. Korvat oli lukossa ja kasvoilla sellainen ilme, että tästä tulee kiva jahtausleikki. Kun lopulta saatiin tyttö kiroilun jälkeen kiinni, mentiinkin tiukkaa tahtia sisälle ja suoraan pesuhuoneeseen yksin. Odotin että Piitu olisi protestoinut rangaistustaan, mutta ei! Ihan hiljaa oli koko sen 15 min. jonka siellä oli, ja oven avattuani pesuhuoneesta käveli ulos todella nöyrä tyttönen. ;)



Riehumista ulkona.





Chico on jo iso poika.



Pojat tykkäsivät ideasta kuvata myös heitä!



Pörröinen Piitu näyttää pojille kieltä.



BJ ihmettelee.