Sunnuntaipuistoilu

Tänään käytiin taas koirapuistoilemassa Tomin ja Tiian kanssa. Ilma oli mitä ihanin, auringossa oli tuskin ollenkaan pakkasta. Kävelymatkalla koirapuistoon huomasinkin, että olin näköjään varautunut vähän kylmempään... tuli kuuma!

Tomilla oli kamera mukana, joten tulevaisuudessa on toivottavasti luvassa parempilaatuisia otoksia neidistä! Tällä kertaa omasta kamerasta löytyi vaan muutama kuva, se tuntui niin lelulta toisen kameran rinnalla... ;)

Piitu ja paparazzi.

Illalla naksuteltiin vielä kosketusalustaa ja kaukoja. Kosketusalusta alkaa olemaan jo tuttu juttu, mutta edelleen Piitu piippaa ja tuntuu turhautuvat jostain syystä niin kovin helposti. Käy kyllä koskemassa alustaa ja hakee heitetyn namin innolla, mutta takaisin palatessa pitää ääntä. Kiristää kyllä hermoja taas kiitettävästi.

Kaukoissa tehtiin maasta seisomaan nousemista ja takaisin maahanmenoa. Seisomaan nouseminen on tosi vahva (varmaan vahvempi kuin istuminen), maahanmenossa käytössä edelleen pieni "tökkäisy" namilla etujalkojen väliin. Menee kyllä hyvin maahan ja eri käskysanaa treenataan myös (normaalisti "maahan", tässä "down"). Pitäisi kyllä muistaa treenata myös sitä ns. helppoa osuutta, eli istumista ja maahanmenoa. Niissä pitäisi päästä pidentämään välimatkaa sekä aikaa käskyjen välillä. Nyt ollaan tehty vähän liikaa vain maasta seisomista ja seisomasta maahanmenoa, joten Piitu arpoo aina seisomisen vaikka pyytäisinkin istumaan.

Lumileikkejä

Kuvia perinteisistä lauantairiehuista!

Kepin virkaa toimittanut puruluu oli taas Piitun mielestä niin herkkua. Mitäs siitä, että samainen luu on pyörinyt meillä lattialla varmaan kuukauden verran...

"I can has?"

Superherkku!

Chico yrittää kutsua leikkiin, mutta Piitua kiinnostaa luunsyönti enemmän...

Jee, Piitulla oli kivaa! :)

Tekemisen meininkiä

Tänään päästiin pitkästä aikaa Sannan ja Boriksen kanssa Annelle tokovalmennukseen! Koska ihanasta auringonpaisteesta huolimatta pakkaslukemat olivat korkealla, pääsimme sisätreeniin noutojuttuja harjoittelemaan. Häiriötä oli ihan runsaasti molemmille, kun toinen koirakko odotti parin metrin päässä omaa vuoroansa. Piitu oli varsinkin alkuun melko levoton, piippaili ja olisi halunnut vain kiertää huonetta edestakaisin.

Omalla vuorolla tosiaan otettiin noudon alkeita, pitelin kapulaa ja Anne naksutti ja palkkasi Piitua. Ensin aloitettiin vain kosketuksella, sitten nostettiin kriteeriä ja vaadittiin pidempää kosketusta, kapulan suuhun ottamista jne. Tehtiin aluksi omalla puukapulalla, välissä sitten tunnarikapulan tyyppisellä pienellä "puupatukalla" ja lopuksi taas omalla. Piitu keskittyi lopulta sitten yllättävän hyvin, vaikka välillä tuttuun tapaan turhautui ja alkoi äännellä. Saatiin kuitenkin aika hyvin nostettua kriteeriä ihan siihen suuhun ottamiseen asti, eli Piitu otti kapulan suuhunsa nätisti ja sai naksusta tiputtaa sen.

Olipa mukavaa kun itse sai vain pidellä kapulaa ja kuunnella ohjeita, samalla kun toinen hoitaa vaativammat hommat eli oikea-aikaisen naksuttelun ja palkkaamisen. :) Tekee tosi hyvää nähdä Piitu ns. toisen ihmisen käsissä, itse kun sen kanssa touhuaa jatkuvasti sille tulee vähän sokeaksi.

Saatiin kyllä oikein tehotreeni, sillä Annella vierähti treenatessa ja keskustellessa yli kaksi tuntia! Ihan loistavaa, lisää näitä. Kyselin Annelta myös alustavasti kevään jälkikursseista, toiveissa olisi päästä tuon höyryjunan (jota myös Piituksi välillä kutsutaan) kanssa kurssille ja valvovan silmän alle katsomaan miten edettäisiin! Jälkikuume polttelee muutenkin aika kovana, taas yksi hyvä syy odottaa kevättä...

Treeneistä jatkettiin vielä Sannan ja koirien kera Tammelan puolelle, missä koirat pääsivät painelemaan järven jäälle. Aurinko paistoi ihanasti ja lumessa tarpoessa tuli itsellekin jo lämmin!

Pitkästä aikaa siedettäviä kuviakin! Aurinko ja valo tekee ihmeitä. Alla vielä Sannan ottama ihana kuva Piitusta. Tästä täytyy saada isompi paperiversiokin!

Jäälenkkeilyn jälkeen päästiin Piitun kanssa vielä Boriksen luokse vieraisille, me ihmiset lämmittelimme kahvikuppien ääressä samalla kun piskit nuhjasivat vielä viimeisetkin energianrippeensä. Piitukin oli sen verran väsyksissä, että pystyi rauhoittumaan sille varsin vieraassa paikassa ja nukkumaan pöydän alla!

Kauaa ei ehditty hengähtää kun treffattiin taas Joonas ja BJ, ja suunnattiin Saksankadulle taas tavaroita pakkaamaan. Parin tunnin urakan jälkeen neiti alkoi jo olemaan sen verran väsy, että kävi mm. vaatehuoneen lattialle nukkumaan. Ja tietenkin juuri sen vaatehuoneen jota oltiin tyhjentämässä :) Pakko olla keskellä kaikkea toimintaa, vaikka ei hereillä jaksaisi ollakaan! Käveltiin illalla vielä kotiin, missä oma peti jo kutsuikin Piitua.

Kumpa sitä ehtisi harrastaa ja lenkkeillä näin joka päivä! Kiitos seuralaisille loistavasta seurasta. :)

Ohjattava koira

Sunnuntaina treenattiin taas kosketusalustaa, kaukoja, perusasentoja sekä uutena juttuna naksuttelin Piitulle jalkojen laittamista laatikkoon, idea tähän saatiin Boriksen blogista! Bongasin tarkoitukseen sopivan kenkälaatikon kaapista ja siitähän se idea lähti. ;)

Tänään jatkettiin harjoituksia kosketusalustan ja laatikkotreenin osalta. Piitu laittaa etujalat laatikkoon ihan näppärästi kunhan sitä ohjailee vähän namin kanssa. Ilman namiohjausta taas Piitun mielestä palkka olisi voinut tulla vaikkapa laatikon kaatamisesta, huitomisesta tassulla tai sen päällä makaamisesta. Lienee turha sanoa, että pahvinen laatikko näyttää mielenkiintoiselta tällä hetkellä.

Suurin ongelma piilee siinä, että Piitu ei ole aktiivinen tarjoamaan itse oikeastaan mitään muuta, kuin katsekontaktia. Se tarvitsee paljon ohjausta ja vähintään sen käskyn minulta, osatakseen tehdä jotain. Jos otan namin ja naksuttimen käteen, Piitu tulee eteeni ja tuijottaa silmiin. Tietysti kiva että tarjoaa edes sitä ja katsekontaktistahan sitä on palkattu aina runsaasti, mutta nyt huomaa että välillä kaipaisi koiralta omaa aktiivisuutta ja innokkuutta tarjota eri asioita. Nyt P jumahtaa siihen kontaktiin ja kun namia ei kuulu, alkaa turhautua ja piipata (ja välillä lähtee jopa pois tilanteesta).

Huomaan myös selkeästi, että Piitu paineistuu paljon jos vaadin sitä vaikka korjaamaan. Se alkaa läähättämään, katselemaan muualle ja tosiaan välillä ottaa ihan selkeästi etäisyyttä, ja menee esimerkiksi haistelemaan jotain puruluuta parin metrin päähän. Myös sitä ihanaa piippaamista esiintyy. Tästä tietysti itse turhaudun ja vaadin neidiltä toimintaa vähän tiukkasanaisemmin, Piitu paineistuu taas lisää ja oravanpyörä on valmis! Jatkossa täytyy olla erittäin tarkkana siitä, missä mielentilassa itse olen kun treenataan. Jos olen kireä ja kiukkuinen ihan muista asioista jo valmiiksi, en jaksa yhtään pelleilyä Piitulta ja paineistan sitä omalla käytökselläni. Kun taas olen hyvällä tuulella ja jaksan kehuakehuakehua, toimii Piitukin paljon paremmin.

Kosketusalustan kanssa tarjoaminen sujuu vähän paremmin, Piitu tietää kyllä että nami tulee kosketuksesta, mutta jumahtaa silti aina välillä vain tuijottamaan ja odottamaan käskyä. Kun sitten tökkään alustaa vaikka varpaallani, menee Piitu heti koskemaan siihen. Lisää treeniä siis ja itselle roppakaupalla kärsivällisyyttä. Jos olisin itse ollut fiksu ja kouluttanut neitiä pienestä pitäen toisin, ei ehkä nyt tarvitsisi tuskailla niin kovin "ohjattavan" koiran kanssa...

Kantapään kautta täytyy näemmä kaikki oppia Piitun kanssa. :) Mutta hyvä juttu on se, että alan itsekin oivaltamaan näitä asioita ja osaan toivottavasti toimia jatkossa ne huomioiden. Haluan, että Piitun kanssa työskentely ja tekeminen on mielekästä, myös koiran mielestä! Paineessa oleva koira jolta vaaditaan liikaa ei varmasti tee täysillä eikä opi uusia asioita kovinkaan tehokkaasti.

Sunnuntai

Tänään käytiin koirien ja Joonaksen kanssa iskällä vähän pakkailemassa tavaroita laatikoihin ja jätesäkkeihin. Piitu varsinkin oli suurena apuna, sen piti tunkea koko ajan mahdollisimman keskelle kaikkea. ;) Päästettiin pölhöt sitten takapihalle juoksemaan ja riehumaan, Piitulla olikin taas parin päivän hihnalenkkeilyn jälkeen ihan hurjasti riekkuenergiaa tallessa!

"Heitäheitäheitääää!"

"Heitä?"

"HEITÄ?!"

Ollaan nyt viime päivinä hyödynnetty lumikasoja agilityn kontaktien treenaamiseen, eli Piitun takapää on lumikasan päällä ja etujalat maassa. Nenäkosketuksesta maahan saa palkkaa ja kehuja! Pitäisi vaan muistaa ottaa naksutin mukaan ulos, sen kanssa treenaus olisi varmasti hurjasti tehokkaampaa. Olen kyllä jo melko tyytyväinen tähän nykytilanteeseenkin, Piitu pysyy paikallaan kunnes vapautan sen ja sehän on tärkeintä! :)

Myöhemmin tänään olisi vielä tarkoituksena naksutella taas iltaruokanappulat ja leikkiä vähän aktivointileluilla, josko se sitten pitäisi neidin tyytyväisenä tämän sunnuntain osalta.

Miten saadaan huijattua koira syömään raksut?

Annetaan ne naksuttelupalkkana.

Vieläkään ei ihan mahdu kupoliin miten samat raksut kupissa on "yäk" mutta taskusta tms. annettuna ihan superherkkuja joiden eteen tehdään mitä vaan. Tänään päätin sitten naksutella pienen tauon jälkeen ja Piitu sai purkaa energiaansa ansaitsemalla ruokansa.

Ensin otettiin noutokapulatreeniä. Aloitettiin ihan helpoilla jutuilla koska kapulatreenissä on ollut taas vähän taukoa. Ensin palkkasin ihan nenäkosketuksesta kapulaan, minkä Piitu hiffasi tosi nopeasti. Seuraavaksi vaadin että Piitu avaa suunsa ja ottaa kapulan hampaidensa väliin, mutta nostaa ei vielä tarvinnut. Lopuksi otettiin vielä pari sekunnin pitoa, annoin kapulan Piitun suuhun ja naksautin heti sekunnin päästä. Piitu ottaa kyllä nykykään kapulan jo aika innokkaasti suuhunsa. Aika hieno muutos, vielä kesällä se käänsi päänsä pois jos yritin tarjota sille kapulaa. :)

Sitten taas kaukoja. Maasta ja istumasta seisominen on nopea, wuhuu! Ja tarkka, tänään ei neiti tepastellut yhtään vaan pysyi ihan liimattuna paikallaan vaikka olin vähän kauempana. Otettiin ensin useampi maasta ylös ja takaisin maahan, sitten maasta istumaan. Kuten aina, ekalla kerralla Piitu ei kunnolla kuunnellut käskyä vaan hyppäsi seisomaan. Korjasi kuitenkin tosi nopeasti menemällä istumaan. Piitulla esiintyy tosi paljon juuri tätä, se ei malta kunnolla kuunnella vaan tarjoaa sitä mitä tehtiin viimeksi. Pitää tehdä enemmän vaihtelevaa treeniä ja ottaa asentoja sekalaisessa järjestyksessä. Sama pätee jääviin liikkeisiinkin; sekaisin istumista, maahanmenoa ja pysähtymistä, että neiti oppisi kuuntelemaan eikä arpomaan.

Seisomisesta maahanmenossa kaipaa edelleen pientä käsiapua, mutta parempaan suuntaan ollaan koko ajan menossa. Piitu teki tänään kokonaisuudessaan ihan superit kaukot, olin niin tyytyväinen!

Sitten palauteltiin muistiin kosketusalustaa. Käytin punaista muovista pakasterasian kantta, ensin innostin Piitua heiluttelemalla kantta ja sitten laskin sen maahan. Heti kun Piitu meni tutkimaan sitä, naksautin ja palkkasin. Tosi nopeasti Piitu hiffasi tämänkin ja tökki alustaa nenällään (ja pari kertaa tassulla). Seuraavaksi aletaan yhdistämään alustan koskemiseen joku käskysana.

Koska meidän olohuone on vähän liian pieni alue jäävien treenaamiseen kokonaisuudessaan, otettiin taas vain pysähtymistä ja paikallaan pysymistä. Pystyin liikkumaan aika kauaskin ja kiertämään Piitun ympäri, silti pysyi paikallaan hienosti eikä tullut yhtään eteenpäin edes palkatessa.

Otettiin myös muutamia toistoja perusasentoa sekä luoksetulon loppuasentoa. Molemmissa naksuttelin myös katsekontaktista. Perusasennoista edelleen suunnilleen joka toinen on vino, argh!

Lopuksi Piitu leikki sirkuskoiraa ja treenasi vähän temppuja. Pyörimistä molempiin suuntiin, ryömimistä, peukun tökkäisyä ja lopuksi yritin opettaa Piitulle "kurreasentoa", ns. istumista tassut ilmassa. Viimeksi mainittu kaipaa hiukan treeniä ;) mutta oli ainakin hauskaa!

Loput raksut (+muita herkkuja) jaoin Kongiin ja DogDizzyyn, joiden kanssa Piisami-neiti sai puuhastella vielä treenituokion päätteeksi.

Sunnuntaikävely

Kuvia aurinkoiselta sunnuntaikävelyltä, tosin ne on otettu viikko sitten 6.2. :) Piitun päivän asu koostui Hurtan verkkovuorisesta takista, Hurtta Lifeguard-pannasta ja DesignDogin vaaleanpunaisesta pehmonahkahihnasta! Jep, me ollaan varusteurheilijoita.

Käytiin kävelemässä myös tutussa lähimetsässä, mutta Piitu joutui harmikseen pysymään remmissä. Neidin viimekeväinen pupujahti kyseisessä metsässä on jäänyt vähän liiankin hyvin mieleen... tuolla kun juoksee minuutin mihin tahansa suuntaan, niin on jo asuinalueella, joten ei oteta enää riskejä.

Piitu löysi kepin.

Vaikka ollaankin tästä talvesta nautittu, tuli auringonpaisteesta väkisinkin kevätfiilis! Ihanaa kun on valoisaa.

Koira- ja lapsivahtina

Meillä oli taas lauantaina tosi kiva päivä! Olin vapaalla töistä ja lähdettiin iltapäivällä Joonaksen ja koirien kanssa mummalaan Jaden & Chicon vahdeiksi.

Matkalla mummalaan auringonpaisteessa.

Perillä Pikku-Muolaassa päästettiin taas kaikki koirat pihalle remuamaan. Ilma oli aika kirpeä ja valokuvaajalla jäätyivät sormet vaikka hanskoja oli kahdet kappaleet päällekäin. Voidaan siis taas syyttää huonoa laatua siitä. ;)

Piitu odottelee poikien ryntäystä valppaana.

Sininen hetki!

Poseerausta.

Vietettiin siis koko päivä puoleenyöhön asti mummalassa. Syötiin hyvin, pelattiin pelejä ja käytiin koirien kanssa pihalla. Ilalla koirien pelmutessa taas lumihangessa, Piitun tassut palelivat ja niitä piti nostella vuorotellen ylös. :( Olen aikaisemminkin huomannut että Piitun tassut tuntuvat palelevan lenkeillä kovilla pakkasilla, pitääköhän tässä nyt lähteä tossukaupoille...? Ei tassujen nostelu paljoa neidin vauhtia hidasta, mutta onhan se ikävää jos toisella on vilu.

Jaden mennessä nukkumaan, oli Piitukin könyämässä samaan sänkyyn ihan pokkana. Ihan hupsu koira, normaalistihan se vähän arastelee lapsia eikä mene niiden lähelle, mutta Jade on selvästi erikoistapaus. :D

"Saisko sulta jotain hyvää herkkua?"

Keltainenpaimenkoira.

Huutava treenikaveri

Tänään kaivoin naksuttimen taas esiin ja jatkettiin teemalla "joka päivä jotain". Mentiin naapuritalon parkkikselle tuiskuavan lumen keskelle.

Tänään treenikaverini olikin huutava koira! Piitu oli jo sisällä ihan hurjilla kierroksilla, kiipeili seinille ja innostui vielä enemmän kun laitoin ulkovaatteet päälle. Kierrokset kostautuivat sitten äänenpidossa... toivottavasti ohikulkijat eivät kuvitelleet että pahoinpitelen koiraani. Edelleen sivulle perusasentoon tullessaan ääni oli kovimmillaan. Tällä kertaa neiti tosin tuntui ihan huutavan, ei enää mitään piippausta. Jotenkin tuntuu, kuin Piitu komentaisi ääntelemällä mua... se ääni mitä neiti pitää kuulostaa sellaisesta kärsimättömän ja hysteerisen sekoitukselta. :D "MITÄ HALUAT ETTÄ TEEN YRITÄN KYLLÄ ONKO TÄÄ HYVÄ ANNA JO PALKKAAAA!!!"

Naksutin tuntuu vielä kiihdyttävän Piitua entisestään. Perusasennot oli kyllä tosi nopeita, se oli plussaa... mutta muuten tämä Piitun käsiin vuotaminen pistää pinnan kireälle. Täytyy muistaa jutella tästä Annelle seuraavassa tokovalkassa ja kysyä neuvoja! Onneksi aika on jo varattuna. :)

Muuten sitten pystyttiin tokoilemaan vähän rauhallisemmissa merkeissä. Kaukoissa naksuttelin maasta seisomista ja istumasta seisomista. Olivat nopeita eivätkä kierroksetkaan huidelleet pilvissä. Lisäksi treenattiin taas "seis"-käskyllä paikalla pysymistä, kiertelin Piitun ympärillä ja palkkasin aina välillä. Pysyi hyvin, mutta tarkkana saa olla että Piitu ei ehdi ottaa askeltakaan kun palkkaan. Se kun niin mielellään kurottaisi kohti namia ja samalla etujalat liikkuvat. Kaukoja tehdessä Piitu bongasi toisen koiran, joka oli ehkä 10 metrin päässä meistä. Neiti katsoi vähän aikaa tätä toista koiraa, mutta otti nopeasti taas kontaktia ja jatkettiin töitä. Olin aika ylpeä. :) Piitu oli vielä vapaana, enkä ottanut edes pannasta kiinni.

Kun palattiin taas perusasentoihin (hinkkaan niitä nyt koska haluan saada asennon oikeaksi), äänitehosteetkin palasivat. Katsoin sitten parhaaksi kerätä koiran remmin päähän ja lähteä lenkille. Käveltiin reipas tunnin lenkki ja Piitu oli oikea enkeli. Suurimman osan lenkistä käveli vieressä pitäen katsekontaktia tai remmin mitan päässä edessä ravaten. Missään vaiheessa hihna ei kuitenkaan kiristynyt vetämiseen asti, enkä joutunut muutenkaan huomauttamaan mistään. Ihan ihmeellinen piski! Ei siitä aina tiedä, onko se lintu vai kala.

Ulkona kaikki maistuu paremmalta

Lisää kamerasta löytyneitä kuvia viikonlopulta. Koirat joutuvat aina ulkoilun jälkeen hetkeksi kodinhoitohuoneeseen kuivattelemaan ja saivat viimeksi ajanvietteeksi purukengät. Piituhan ei sisällä koskenutkaan kenkään, mutta kun otettiin se ulos (tarkoituksena heitellä sitä lumihankeen), alkoi se yhtäkkiä näyttää Piitun silmissä ihan superherkulta! Sitä järsittiin antaumuksella lumessa ja juostiin karkuun poikia, jos ne tulivat liian lähelle superrrrherkkua. Hassu koira.

Pitäisi varmaan jatkossa viskoa kaikki ruokanappulatkin lumihankeen, sieltä ne nuuskitaan ja kerätään innolla. Sisällä taas Piitu käy toteamassa kupilla SAMOISTA nappuloista että "ei maistu, ei huvita"!

Pienen pieni perheenjäsen

Keskiviikkona 2.2. sai meidän lauma hieman täydennystä. Luoksemme muutti kääpiöhamsteri (talvikko) nimeltään Holger.


Varmaan lähemmäs 10 vuotta on ehtinyt kulua ilman jyrsijöitä, aikaisemmin kotona asuessani meillä oli marsuja ja rottia. Nyt viime kuukausina on pientä kuumetta ollut taas havaittavissa ja minnekäs sitä jyrsijäharrastaja raidoistaan pääsisi. ;) Näin pientä jyrsintä en tosiaan ole aikaisemmin omistanut, mutta hyvin meidän yhteiselo tuntuu alkaneen!

Suuret metsästäjät Nemi & Piitu eivät edes tiedä että meillä asustaa pieni jyrsijä. Holgin boksi on ainakin tilapäisesti meidän keittiössä, jossa molemmat ovat kyllä käyneet, mutta kumpikaan ei ole mitään erikoista huomannut. Ja hyvä niin!

Juuri päiväunilta heränneenä.

Holger on kovin rauhallinen kaveri ja nukkuu lajityypillisesti suurimman osan päivästä. Se on saanut aikasemmin aika pahasti siipeensä asuessaan veljiensa kanssa, mutta hellässä hoidossa sen haavat ovat parantuneet ja ikävistä tapahtumista muistuttavat enää hieman repaleiset korvalehdet. Onneksi Holgi ei kuitenkaan ole katkera, vaan luottaa edelleen ihmisiin. :) Nyt se saa asustaa meillä oman boksinsa kunkkuna!