Käytiin kävelemässä myös tutussa lähimetsässä, mutta Piitu joutui harmikseen pysymään remmissä. Neidin viimekeväinen pupujahti kyseisessä metsässä on jäänyt vähän liiankin hyvin mieleen... tuolla kun juoksee minuutin mihin tahansa suuntaan, niin on jo asuinalueella, joten ei oteta enää riskejä.
Piitu löysi kepin.
Vaikka ollaankin tästä talvesta nautittu, tuli auringonpaisteesta väkisinkin kevätfiilis! Ihanaa kun on valoisaa.
1 kommentti:
Komea koiruus! Joku kaunis päivä minäkin voisin valkkaria harkita laumaamme :)
Tuntuu vain ettei tämä elämä edes riitä omistamaan kaikkia ihania koirarotuja, joita on. Tai sitten minulla on ihan liikaa mielirotuja? ;)
Lähetä kommentti