Perjantaina piti heti päästä treenailemaan tokoa, kun valmennuksesta jäi into päälle. :) Keskityttiin lähinnä siihen seuraamisen oikeaan paikkaan. Piituhan tuppaa helposti jäämään tosi väljäksi, mutta kun keksin niinkin yksinkertaisen asian kuin palkkakäden vaihtamisen vasemmasta oikeaan, tuli se heti paljon tiiviimmäksi. Otettiin paljon lyhyitä pätkiä, joissa kontakti pysyi jo kivasti yllä, sekä kääntymisiä oikealle ja vasemmalle. Muutama täyskäännöskin tehtiin, Piitulla ei onneksi ole juurikaan ongelmaa kropan käytössä, vaan se venyy ja vanuu ;) Käännökset oikealle ovat sata kertaa paremmat kuin vasemmalle, mutta eiköhän se siitä kunhan ohjaaja muistaa opetella kävelemään! Olen monta kertaa treenannut käännöksiä ilman koiraa, mutta heti kun tehdään Piitun kanssa yhdessä, unohdan täysin keskittyä niihin omiin jalkoihin ja askeliin.
Otettiin myös vähän kaukoja, istu-maahan sekä maahan-seiso. Istu-maahan on edelleen ihan kiva, tosin nyt Piitu alkaa jo ennakoida käskyjä... pitää siis vaihdella käskyjä enemmän, eikä tehdä aina samaa istu-maahan-istu-maahan-palkka-komboa. Käskytän myös edelleen ihan liian tiuhaan tahtiin, pitäisi treenata myös niitä koemaisia pidempiä välejä. Maasta seisomaan alkaa olemaan tosi nopea ja näpsäkkä. Nyt sitten seuraavaksi pitäisi alkaa enemmän treenata sitä oikeaoppista maahanmenoa seisomasta, ettei Piitu liiku liikaa paikaltaan.
Lauantaina tehtiin vain peltojälkeä. Tallasin noin 20-metrisen jäljen omasta mielestä aika haastavalle alustalle, parin tontin välissä olevalle "joutomaalle", jossa oli vähän pidempää ruohoa ja heinää, mitkä olivat kyllä ihan kohmeessa. Laitoin taas märkäruokaa joka askeleelle ja nyt ensimmäistä kertaa tein jäljelle kulman! Tarkoitus oli kyllä aloittaa loivista kaarteista, mutta koska treeniseura innosti niin tuli sitten tehtyä ihan oikea kulma ;) Piitu aloitti taas vauhdilla ja jätti parilta ensimmäiseltä metriltä ruuan syömättä. Kun sitten pidättelin vähän liinasta, nosti nenän ylös ja pomppasi pois jäljeltä. Että näin, ei siis taas kestänytkään vauhdin hillintää. Palautin neitosen jäljelle ja toisella yrittämällä rauhoittuikin vähän. Ensin paineli kulman ohi, mutta tuli nopeasti takaisin ja palasi ehkä metrin takajälkeä. Taas nenä oikeaan suuntaan ja tällä kertaa Piitu malttoi jopa syödä namit ja jäljesti kulman hienosti. Vähän tällainen shokkialku siis kulmien treenaukseen, jatkossa sitten vähän helpompia harjoituksia.
Eli meidän suurin ongelma (ja samalla myös vahvuus) on Piitun järjetön into jäljelle. Tarkkuus kärsii vauhdista aika lailla, vaikka Piitu osaa myös korjata virheitänsä itse, näkisin sen silti mieluummin tekemässä kerralla tarkkaa työtä. Ihanaa että Piski rakastaa nenätyöskentelyä näin paljon, mutta kumpa se malttaisi myös pitää ne aivot mukana touhuissa :) Jatketaan siis tarkkuusharjoituksia. Muuta ei lauantaina sitten treenailtukaan, vaan Piitu sai keskittyä BJ:n ja Chicon möyhentämiseen.
Sunnuntaina tokoiltiin lyhyesti ulkona. Ei onnistuttu löytämään yhtään kohtaa parkkipaikalta, joka ei lainehtinut vedessä ;) Onneksi Piitua ei sade haittaa! Vähän vaan silmät räpsyy, kun sadepisarat tietty tippuu silmiin kun P pitää katsekontaktia. Otettiin siis lähinnä seuraamispätkiä ja käännöksiä, yritin pitää pätkät tosi lyhyinä ja palkata usein.
Maanantaina vain lenkkeiltiin kiva pitkä lenkki Joonaksen ja BJ:n kanssa. Piitu hakee nykyään jo lenkilläkin sivulle namin toivossa ;)
Tänään taas tokoa, mentiin naapuritalon parkkikselle jossa on ihan kiva valo treenata pimeässäkin. Saatiin myös aika paljon häiriötä ohikulkevien ihmisten muodossa (kerrankin treenattiin siis sellaiseen aikaan että ihmisiä on vielä liikkeellä! :D). Aloitettiin perusasennoilla ja pepputreenillä, eli kutsuin Piitua eri kohdista sivulle. Sitten taas seuraamista, Piitu oli tosi kiva ja innokas (häntä heilui!), mutta jää mun mielestä edelleen liian taakse. Seurasi kuitenkin käännökset hyvin ja nyt treenattiin myös sitä vasemmalle käännöstä. Sitten otettiin lyhyet paikallamakuu sekä -istuminen, ekaa kertaa takapalkalla. Molemmat sujui hyvin, Piitu oli rauhallinen mutta kuitenkin tarkkaavainen. Kaukoista treenattiin pari kertaa istu-maahan sekä maahan-seiso.
Loppuun otettiin vielä puunkiertoja. Me kärsitään kyllä vakavista vieroitusoireista ja tämä on ainoa säälittävä korvike agilitylle mitä keksin... no, positiivisesti ajatellen Piitun takaakierrot ovat toivottavasti kunnossa kunhan vielä joskus radalle päästään!
Huomenna koitetaan päästä taas jäljelle tarkkuusharjoituksien pariin. :)
tiistai 26. lokakuuta 2010
torstai 21. lokakuuta 2010
Tokovalmennuksessa!
Päästiin tänään vihdoin aloittamaan projekti jota ollaan parisen viikkoa tässä suunniteltu: kahden hengen yksityistunnit Piskipalvelussa! Tätä ehdotti meille ihanan Boriksen emäntä Sanna, joka käy B:n kanssa Annella ryhmätunneilla. Ollaan yritetty löytää sopivaa aikaa ensimmäiselle tunnille ja tänään päästiin lähtemään ihan extempore, kun normaalit iltatunnit oli peruttu. Ja onneksi päästiin :)
Piitu matkasi siis Boriksen kanssa samassa takapaksissa ihan sopuisasti, mitä nyt tahtoi kauheasti koko matkan ajan jutella (=ulvoa). Perillä Piitu pääsi ensimmäisenä kentälle ja hommiin, jotta ei ehtisi keräämään kauheita kierroksia autossa odottelusta.
Ensin Anne tietysti kyseli miten ollaan aikaisemmin treenattu jne. ja sitten näytettiin vähän seuraamista. Annen mielestä voimme lopettaa nyt namilla imuuttelun ja siirtyä ihan siihen että Piitu kulkee vieressä ja saa palkan oikeasta paikasta. Tätä kun tehtiin hetki, alkoi se sujua tosi hyvin! Vaikka Piitu oli vapaana kentällä, se seurasi kuitenkin liikkeitäni eikä lähtenyt oikeastaan missään vaiheessa haahuilemaan omiaan, paitsi sitten luvan kanssa vapautuksen jälkeen. Itse huomasin heti, että palkkaan ihan liian harvoin. Jatkossa siis namia sataa runsaammin kun treenataan seuraamista ;) Kyllä Piitu nytkin tuntui melko motivoituneelta ja tykkäsin kyllä sen asenteesta. Nyt vain paljon seuraamistreeniä, lyhyitä pätkiä ja käännöksiä.
Loppuun näytimme vielä lyhyen paikallamakuun. Olin itse parin metrin päässä ja kävin palkkaamassa pari kertaa. Piitu pysyi hienosti maassa eikä katsekaan paljoa harhaillut, vähän katsoi Annea joka käveli kentällä. Ei kuitenkaan osoittanut mitään nousemisen merkkejä, vaan katsoi lyhyesti ja otti sitten taas kontaktia. Loppuun saatiin vielä paljon hyviä vinkkejä ja uusia eväitä jatkoon, tuli paljon ajateltavaa... Piitu teki töitä kyllä kivasti, ottaen kuitenkin huomioon sille vieraan paikan ja varsinkin meidän puolituntisen loppupuoliskolla se oli jo tosi hyvä ja rauhallinen. Eiköhän se jatkossa vaan parane!
Sitten vaihdettiin paikkoja, eli Piitu meni autoon ja Boris tuli vuorostaan kentälle. Oli tosi hieno nähdä kuinka keskittyneesti teki nuori rhodepoika hommia :)
Jatkossa koitetaan nyt päästä valmennukseen kahden viikon välein, muu aika treenataan sitten kotiläksyjä ahkerasti. En vielä tiedä agilityn ja haun jatkosta, nyt kun meidän käytössä ollut laina-auto myytiin... eli ainakin toistaiseksi voidaan keskittää lähes kaikki treenienergia tokoon (ja loput jäljestykseen ;)).
Kiitos vielä kyydistä & treeniseurasta, Sanna ja Boris!
Piitu matkasi siis Boriksen kanssa samassa takapaksissa ihan sopuisasti, mitä nyt tahtoi kauheasti koko matkan ajan jutella (=ulvoa). Perillä Piitu pääsi ensimmäisenä kentälle ja hommiin, jotta ei ehtisi keräämään kauheita kierroksia autossa odottelusta.
Ensin Anne tietysti kyseli miten ollaan aikaisemmin treenattu jne. ja sitten näytettiin vähän seuraamista. Annen mielestä voimme lopettaa nyt namilla imuuttelun ja siirtyä ihan siihen että Piitu kulkee vieressä ja saa palkan oikeasta paikasta. Tätä kun tehtiin hetki, alkoi se sujua tosi hyvin! Vaikka Piitu oli vapaana kentällä, se seurasi kuitenkin liikkeitäni eikä lähtenyt oikeastaan missään vaiheessa haahuilemaan omiaan, paitsi sitten luvan kanssa vapautuksen jälkeen. Itse huomasin heti, että palkkaan ihan liian harvoin. Jatkossa siis namia sataa runsaammin kun treenataan seuraamista ;) Kyllä Piitu nytkin tuntui melko motivoituneelta ja tykkäsin kyllä sen asenteesta. Nyt vain paljon seuraamistreeniä, lyhyitä pätkiä ja käännöksiä.
Loppuun näytimme vielä lyhyen paikallamakuun. Olin itse parin metrin päässä ja kävin palkkaamassa pari kertaa. Piitu pysyi hienosti maassa eikä katsekaan paljoa harhaillut, vähän katsoi Annea joka käveli kentällä. Ei kuitenkaan osoittanut mitään nousemisen merkkejä, vaan katsoi lyhyesti ja otti sitten taas kontaktia. Loppuun saatiin vielä paljon hyviä vinkkejä ja uusia eväitä jatkoon, tuli paljon ajateltavaa... Piitu teki töitä kyllä kivasti, ottaen kuitenkin huomioon sille vieraan paikan ja varsinkin meidän puolituntisen loppupuoliskolla se oli jo tosi hyvä ja rauhallinen. Eiköhän se jatkossa vaan parane!
Sitten vaihdettiin paikkoja, eli Piitu meni autoon ja Boris tuli vuorostaan kentälle. Oli tosi hieno nähdä kuinka keskittyneesti teki nuori rhodepoika hommia :)
Jatkossa koitetaan nyt päästä valmennukseen kahden viikon välein, muu aika treenataan sitten kotiläksyjä ahkerasti. En vielä tiedä agilityn ja haun jatkosta, nyt kun meidän käytössä ollut laina-auto myytiin... eli ainakin toistaiseksi voidaan keskittää lähes kaikki treenienergia tokoon (ja loput jäljestykseen ;)).
Kiitos vielä kyydistä & treeniseurasta, Sanna ja Boris!
tiistai 19. lokakuuta 2010
Jotain pientä
Viime torstaina käytiin viimeisessä DogiTiimin agilityssä tämän syksyn osalta. Tehtiin tosi pitkää rataa kahdessa eri pätkässä. Radalla oli taas kepit, jotka tietysti aina vähän katkaisee meidän vauhtia, kun Piitu ei niitä vielä yksin osaa. Tällä kertaa Piitu haki kyllä putkiin tosi hienosti, ei paljoa tarvinnut työntää niiden suuntaan ;) kyllähän se neiti niitä suoritti pari kertaa ominkin päin... putkihullu siis edelleen.
Varsinkin radan toinen osuus aiheutti vähän vaikeuksia, en millään ehtinyt paina rataa mieleeni. Piitu pysyi ihan kivasti näpeissä, kuunteli ja katsoi ohjausta hienosti - ja sitten en itse tiedä mihin mennään! Höh. Piituun sai siis olla tyytyväinen, toivottavasti päästään pian uudestaan agiliitämään!
Eilen tehtiin taas vähän jälkeä. Ensin yksi makkararuutu nenänherättelyksi ja sitten yksi noin 15-metrinen tarkkuusjälki nurmikolle. Jäljellä oli koiranruokaa melkein joka askeleella, paitsi viimeiset noin kaksi metriä oli ilman. Jäljen päässä oli sitten loput ruuat. Tarkoituksena oli tosiaan keskittyä nyt siihen että Piitu ajaisi jäljen nenä maassa ja rauhallista vauhtia. Ja Piitu kyllä yllätti! Lähti rauhassa ja söi melkein kaikki namit jäljeltä. Vauhtia oli oikeinkin sopivasti, eikä nenä noussut kertaakaan ylös tai lähtenyt harhailemaan! Lopun namittomassa kohdassa vauhti sitten kiihtyi, mutta Piitu kesti hienosti pienen pidätteen liinasta, eikä nostanut päätä ylös tms. :) Mentiin siis loppuun asti rauhassa. Olin tosi tyytyväinen!
Tänään olisi suunnitelmissa käydä jäljellä uudestaan. Pitäisi nyt vaan rohkeasti alkaa pidentämään jäljen pituutta...
Varsinkin radan toinen osuus aiheutti vähän vaikeuksia, en millään ehtinyt paina rataa mieleeni. Piitu pysyi ihan kivasti näpeissä, kuunteli ja katsoi ohjausta hienosti - ja sitten en itse tiedä mihin mennään! Höh. Piituun sai siis olla tyytyväinen, toivottavasti päästään pian uudestaan agiliitämään!
Eilen tehtiin taas vähän jälkeä. Ensin yksi makkararuutu nenänherättelyksi ja sitten yksi noin 15-metrinen tarkkuusjälki nurmikolle. Jäljellä oli koiranruokaa melkein joka askeleella, paitsi viimeiset noin kaksi metriä oli ilman. Jäljen päässä oli sitten loput ruuat. Tarkoituksena oli tosiaan keskittyä nyt siihen että Piitu ajaisi jäljen nenä maassa ja rauhallista vauhtia. Ja Piitu kyllä yllätti! Lähti rauhassa ja söi melkein kaikki namit jäljeltä. Vauhtia oli oikeinkin sopivasti, eikä nenä noussut kertaakaan ylös tai lähtenyt harhailemaan! Lopun namittomassa kohdassa vauhti sitten kiihtyi, mutta Piitu kesti hienosti pienen pidätteen liinasta, eikä nostanut päätä ylös tms. :) Mentiin siis loppuun asti rauhassa. Olin tosi tyytyväinen!
Tänään olisi suunnitelmissa käydä jäljellä uudestaan. Pitäisi nyt vaan rohkeasti alkaa pidentämään jäljen pituutta...
lauantai 9. lokakuuta 2010
Agilityä ja yövieraita
Viime torstaina mentiin taas palelemaan agilitykentälle. Kummasti siinä ehtii tunnin odottelemisen aikana kangistua ;) vaikka tosi kivaa ja mielenkiintoista onkin seurata muiden koirakoiden treenejä. Ja kylmyys kyllä helpottaa heti kun pääsee radalle Piitun kanssa, nytkin taas treenien lopuksi sai oikein puuskuttaa...
Tehtiin taas ratatreeniä, esteiden lisäksi oli suora putki, pituus, keinu ja kepit. Ongelmia aiheutti kohta, jossa Piitun olisi pitänyt irrota jokunen metri ja hypätä este, jolloin olisin itse ehtinyt vasemmalle ottamaan vastaan pituuden takaa. No, ei irronnut Piitu ei... pallon kanssa kyllä ja oikein reippaasti, mutta heti kun pallo meni piiloon ei tahtonut lähteä. Tarvittaisiin niin paljon tota irtoamistreeniä.
Treenien loppuun saatiin jäädä vielä treenaamaan keppejä ja keinua. Ensin keinulle nousemista, niin että keinu oli tuettuna siivekkeen päällä eikä siis keinunut. Piitu nousi ihan reippaasti toiseen päähän asti, mutta pääsi yhden kerran hyppäämään alas ennenkuin ehdittiin nostaa se pois. Seuraavaksi totuteltiin keinun päästämään ääneen, niin että Piitu hyppäsi melkein keskelle keinua ja tuli namin perässä sen alas. Tätä ollaan tehty viimeksi alkeiskurssilla ja silloin Piitu hieman arasteli, kuten nytkin aluksi. Monen toiston ja valtavan nakkimäärän jälkeen alkoi kuitenkin sujua!
Kepit otettiin moneen kertaan ja molempiin suuntiin nakkipalojen kanssa. Piitu pujottelee tosi hyvin ja nopeasti, kunhan itse vain maltan "vetää" sen tarpeeksi pitkälle ennenkun vaihdan namikäden toiseen väliin. Heti kun itse löysin oikean rytmin vetämiseen, sujui pujottelukin paljon paremmin. Lisää treeniä vaan kaipaa! Lopuksi alkoi olla jo niin pimeää, että hyvä kun eteensä näki. Piitu sai ansaitusti isot kehut, koska teki töitä varsinkin loppupuoliskolla tosi intensiivisesti kun harjoiteltiin keinua ja keppejä. Anulle iso kiitos kun saatiin jäädä vielä treenailemaan! :))
Tänään Piitulla on jännä päivä, sillä Emma ja Edi ovat meillä hoidossa yön yli! Ollaan käyty jo koirapuistossa riehumassa, syöty hurjasti luita ja possunkorvia, ja nyt koko kolmikko makaa lattialla rauhallisina. :) Toivottavasti yö sujuu yhtä mukavissa merkeissä!
Tehtiin taas ratatreeniä, esteiden lisäksi oli suora putki, pituus, keinu ja kepit. Ongelmia aiheutti kohta, jossa Piitun olisi pitänyt irrota jokunen metri ja hypätä este, jolloin olisin itse ehtinyt vasemmalle ottamaan vastaan pituuden takaa. No, ei irronnut Piitu ei... pallon kanssa kyllä ja oikein reippaasti, mutta heti kun pallo meni piiloon ei tahtonut lähteä. Tarvittaisiin niin paljon tota irtoamistreeniä.
Treenien loppuun saatiin jäädä vielä treenaamaan keppejä ja keinua. Ensin keinulle nousemista, niin että keinu oli tuettuna siivekkeen päällä eikä siis keinunut. Piitu nousi ihan reippaasti toiseen päähän asti, mutta pääsi yhden kerran hyppäämään alas ennenkuin ehdittiin nostaa se pois. Seuraavaksi totuteltiin keinun päästämään ääneen, niin että Piitu hyppäsi melkein keskelle keinua ja tuli namin perässä sen alas. Tätä ollaan tehty viimeksi alkeiskurssilla ja silloin Piitu hieman arasteli, kuten nytkin aluksi. Monen toiston ja valtavan nakkimäärän jälkeen alkoi kuitenkin sujua!
Kepit otettiin moneen kertaan ja molempiin suuntiin nakkipalojen kanssa. Piitu pujottelee tosi hyvin ja nopeasti, kunhan itse vain maltan "vetää" sen tarpeeksi pitkälle ennenkun vaihdan namikäden toiseen väliin. Heti kun itse löysin oikean rytmin vetämiseen, sujui pujottelukin paljon paremmin. Lisää treeniä vaan kaipaa! Lopuksi alkoi olla jo niin pimeää, että hyvä kun eteensä näki. Piitu sai ansaitusti isot kehut, koska teki töitä varsinkin loppupuoliskolla tosi intensiivisesti kun harjoiteltiin keinua ja keppejä. Anulle iso kiitos kun saatiin jäädä vielä treenailemaan! :))
Tänään Piitulla on jännä päivä, sillä Emma ja Edi ovat meillä hoidossa yön yli! Ollaan käyty jo koirapuistossa riehumassa, syöty hurjasti luita ja possunkorvia, ja nyt koko kolmikko makaa lattialla rauhallisina. :) Toivottavasti yö sujuu yhtä mukavissa merkeissä!
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
Eiliset hakuilut
Eilen päästiin hakuilemaan ja laina-autokin pelitti miltei täydellisesti, jippii! :D
Piitulle otin kaksi tuuli-ilmaisua. Ensimmäisessä MM oli aika kaukana keskilinjasta. Käveltiin viitisen metriä ja päästiin liinasta irti. Piitu sai mennä vapaana etsimään ja hukkuikin tosi nopeasti pimeään metsään. Eipä siinä ollut paljoa muuta tehtävissä kun odottaa mitä piski tekee, sillä ryske vaan kuului mutta koiraa ei erottanut. Onneksi Piitu kuitenkin löysi maalimiehen melko nopeasti ja toivottavasti ilmavainulla (eikä niin että vain vahingossa juoksi sen yli).
Toisella kertaa maalimies olikin aika lähellä. Lähetin keskilinjalta ja Piitu juoksi suoraa päätä maalimiehen luokse! Tässä olikin sitten jo paljon tekemisen meininkiä. :) Okei, oli tosi helppo, mutta koska viime kerta meni niin penkin alle, kaivattiinkin jo onnistumisia!
Jonkinlainen onnistumisen hetki koettiin myös treenien jälkeen kun haettiin vielä porukalla viimeistä merkkiä pois metsästä. Piitu sai olla vapaana Jidi-bortsun ja Caro-mittelin kanssa samalla kun rymyttiin yhden taskulampun valossa. Olin koko ajan vähän sydän syrjällään, koska pelkäsin että neiti Piisami ottaa ja lähtee jonkun jäljen perään, kadoten sysipimeään metsään. Mutta ei! Piitu juoksi Jidin kanssa ihan innoissaan ja pysytteli tosi hienosti lähellä meitä. Ja jos lähtikin kauemmas, tuli kuitenkin heti kutsusta luokse. :))
Piitulle otin kaksi tuuli-ilmaisua. Ensimmäisessä MM oli aika kaukana keskilinjasta. Käveltiin viitisen metriä ja päästiin liinasta irti. Piitu sai mennä vapaana etsimään ja hukkuikin tosi nopeasti pimeään metsään. Eipä siinä ollut paljoa muuta tehtävissä kun odottaa mitä piski tekee, sillä ryske vaan kuului mutta koiraa ei erottanut. Onneksi Piitu kuitenkin löysi maalimiehen melko nopeasti ja toivottavasti ilmavainulla (eikä niin että vain vahingossa juoksi sen yli).
Toisella kertaa maalimies olikin aika lähellä. Lähetin keskilinjalta ja Piitu juoksi suoraa päätä maalimiehen luokse! Tässä olikin sitten jo paljon tekemisen meininkiä. :) Okei, oli tosi helppo, mutta koska viime kerta meni niin penkin alle, kaivattiinkin jo onnistumisia!
Jonkinlainen onnistumisen hetki koettiin myös treenien jälkeen kun haettiin vielä porukalla viimeistä merkkiä pois metsästä. Piitu sai olla vapaana Jidi-bortsun ja Caro-mittelin kanssa samalla kun rymyttiin yhden taskulampun valossa. Olin koko ajan vähän sydän syrjällään, koska pelkäsin että neiti Piisami ottaa ja lähtee jonkun jäljen perään, kadoten sysipimeään metsään. Mutta ei! Piitu juoksi Jidin kanssa ihan innoissaan ja pysytteli tosi hienosti lähellä meitä. Ja jos lähtikin kauemmas, tuli kuitenkin heti kutsusta luokse. :))
tiistai 5. lokakuuta 2010
Vanhoja treenauksia
Torstaina 23.9. oli kolmanneksi viimeinen kurssikerta agilityä. Tehtiin aikas kivaa rataa, jossa oli taas mukana pituus ja kepit. Pituus meni taas ongelmitta, eli ei ole enää outo este Piitulle. Muutenkin alussa Piitulaisella oli energiaa ja vauhtia vaikka muillekin jakaa! Neiti painoi menemään ja teki pari ylimääräistä kunniakierrostakin... Ihanaa kyllä, tuntuu piski tykkäävän agilitystä kun noin ilottelee kentällä. Pitäisi nyt vaan muistaa aina aina aina palkata vaikka ei ihan putkeen menisikään, jotta pysyisi tuo ihana into. Hallittavuus tulee sitten toivottavasti kokemuksen myötä ;) Päästiin myös ottamaan puomi muutamaan otteeseen. Ihan hyvin sekin sujuu, Piitu tosiaan pikkaisen himmaa vauhtia alastulossa ennen kontaktia. Tosin nyt täytyy vähän alkaa kiinnittämään huomiota myös kontaktiin ylösmenossa, sillä Piitu ottaa nykyisin aika pitkän loikan ja kontakti voi olla vähän siinä ja siinä... Treenien jälkeen Piitu pääsi vielä riehumaan iltapainit BJ:n ja Chicon kanssa kun käytiin palauttamassa auto.
Viime torstaina ei ollut treenejä ollenkaan, mitä tämä lahopäinen ohjaaja ei tietenkään muistanut. Treenattiin kuitenkin puomia kun kerran kentälle oltiin ajettu (ja käynnistelty laina-autoa 10 minuuttia, argh) ja käytiin pienellä lenkillä lähimetsässä. Piitu oli kuitenkin hihnassa koko ajan, en uskaltanut vieraassa metsässä päästää vapaaksi pupujen takia. Lopuksi heitin vielä Piitulle kahta palloa niin, että kun se haki pallon, heitin toisen pallon ihan toiseen päähän kenttää. Tuli vähän siis juostua :) "Jäähdyttelyksi" mentiin vielä koirapuistoon BJ:n kanssa.
Muista treeneistä on nyt tullut vähän taukoa, kun eräs asia on vienyt lähes kaiken vapaa-ajan mitä töiltä jää. Ollaan vaan keskitytty lähinnä lenkkeilyyn, eikä olla stressattu treenaamisesta. Nyt urakka alkaa onneksi olemaan jo takanapäin! Sunnuntaina käytiin kyllä vähän ottamassa tokoa pihalla ja Piitu oli tosi hyvällä tuulella. Otettiin jääviä liikkeitä ja kaukoja lelulla sekä vähän seuraamista. Jäävissä isoin ongelma on vieläkin se pysähtyminen, mutta katsotaan jos nyt lelun kanssa päästäisiin taas vähän eteenpäin. Maahan ja istu on molemmat hyviä, istuminen ehkä vähän hidas välillä. Loppuun vielä lyhyt paikallaanmakuu, mikä sujui myös hyvin.
Agilityä silmälläpitäen treenattiin myös puun kiertämistä eri puolilta. Muutaman toiston jälkeen alkoi sujumaan jo vauhdikkaammin, mutta pitää silti ehtiä tekemään tätä harjoitusta vielä lisää, jotta saadaan sitten kiertoihin varmuutta myös kentällä!
Tänään illalla suuntana olisi hakumetsä, mikäli laina-auto ei petä...
Viime torstaina ei ollut treenejä ollenkaan, mitä tämä lahopäinen ohjaaja ei tietenkään muistanut. Treenattiin kuitenkin puomia kun kerran kentälle oltiin ajettu (ja käynnistelty laina-autoa 10 minuuttia, argh) ja käytiin pienellä lenkillä lähimetsässä. Piitu oli kuitenkin hihnassa koko ajan, en uskaltanut vieraassa metsässä päästää vapaaksi pupujen takia. Lopuksi heitin vielä Piitulle kahta palloa niin, että kun se haki pallon, heitin toisen pallon ihan toiseen päähän kenttää. Tuli vähän siis juostua :) "Jäähdyttelyksi" mentiin vielä koirapuistoon BJ:n kanssa.
Muista treeneistä on nyt tullut vähän taukoa, kun eräs asia on vienyt lähes kaiken vapaa-ajan mitä töiltä jää. Ollaan vaan keskitytty lähinnä lenkkeilyyn, eikä olla stressattu treenaamisesta. Nyt urakka alkaa onneksi olemaan jo takanapäin! Sunnuntaina käytiin kyllä vähän ottamassa tokoa pihalla ja Piitu oli tosi hyvällä tuulella. Otettiin jääviä liikkeitä ja kaukoja lelulla sekä vähän seuraamista. Jäävissä isoin ongelma on vieläkin se pysähtyminen, mutta katsotaan jos nyt lelun kanssa päästäisiin taas vähän eteenpäin. Maahan ja istu on molemmat hyviä, istuminen ehkä vähän hidas välillä. Loppuun vielä lyhyt paikallaanmakuu, mikä sujui myös hyvin.
Agilityä silmälläpitäen treenattiin myös puun kiertämistä eri puolilta. Muutaman toiston jälkeen alkoi sujumaan jo vauhdikkaammin, mutta pitää silti ehtiä tekemään tätä harjoitusta vielä lisää, jotta saadaan sitten kiertoihin varmuutta myös kentällä!
Tänään illalla suuntana olisi hakumetsä, mikäli laina-auto ei petä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)