Tokovalmennuksessa!

Päästiin tänään vihdoin aloittamaan projekti jota ollaan parisen viikkoa tässä suunniteltu: kahden hengen yksityistunnit Piskipalvelussa! Tätä ehdotti meille ihanan Boriksen emäntä Sanna, joka käy B:n kanssa Annella ryhmätunneilla. Ollaan yritetty löytää sopivaa aikaa ensimmäiselle tunnille ja tänään päästiin lähtemään ihan extempore, kun normaalit iltatunnit oli peruttu. Ja onneksi päästiin :)

Piitu matkasi siis Boriksen kanssa samassa takapaksissa ihan sopuisasti, mitä nyt tahtoi kauheasti koko matkan ajan jutella (=ulvoa). Perillä Piitu pääsi ensimmäisenä kentälle ja hommiin, jotta ei ehtisi keräämään kauheita kierroksia autossa odottelusta.

Ensin Anne tietysti kyseli miten ollaan aikaisemmin treenattu jne. ja sitten näytettiin vähän seuraamista. Annen mielestä voimme lopettaa nyt namilla imuuttelun ja siirtyä ihan siihen että Piitu kulkee vieressä ja saa palkan oikeasta paikasta. Tätä kun tehtiin hetki, alkoi se sujua tosi hyvin! Vaikka Piitu oli vapaana kentällä, se seurasi kuitenkin liikkeitäni eikä lähtenyt oikeastaan missään vaiheessa haahuilemaan omiaan, paitsi sitten luvan kanssa vapautuksen jälkeen. Itse huomasin heti, että palkkaan ihan liian harvoin. Jatkossa siis namia sataa runsaammin kun treenataan seuraamista ;) Kyllä Piitu nytkin tuntui melko motivoituneelta ja tykkäsin kyllä sen asenteesta. Nyt vain paljon seuraamistreeniä, lyhyitä pätkiä ja käännöksiä.

Loppuun näytimme vielä lyhyen paikallamakuun. Olin itse parin metrin päässä ja kävin palkkaamassa pari kertaa. Piitu pysyi hienosti maassa eikä katsekaan paljoa harhaillut, vähän katsoi Annea joka käveli kentällä. Ei kuitenkaan osoittanut mitään nousemisen merkkejä, vaan katsoi lyhyesti ja otti sitten taas kontaktia. Loppuun saatiin vielä paljon hyviä vinkkejä ja uusia eväitä jatkoon, tuli paljon ajateltavaa... Piitu teki töitä kyllä kivasti, ottaen kuitenkin huomioon sille vieraan paikan ja varsinkin meidän puolituntisen loppupuoliskolla se oli jo tosi hyvä ja rauhallinen. Eiköhän se jatkossa vaan parane!

Sitten vaihdettiin paikkoja, eli Piitu meni autoon ja Boris tuli vuorostaan kentälle. Oli tosi hieno nähdä kuinka keskittyneesti teki nuori rhodepoika hommia :)

Jatkossa koitetaan nyt päästä valmennukseen kahden viikon välein, muu aika treenataan sitten kotiläksyjä ahkerasti. En vielä tiedä agilityn ja haun jatkosta, nyt kun meidän käytössä ollut laina-auto myytiin... eli ainakin toistaiseksi voidaan keskittää lähes kaikki treenienergia tokoon (ja loput jäljestykseen ;)).

Kiitos vielä kyydistä & treeniseurasta, Sanna ja Boris!