Treeniä ja kavereita

Tänään oli suunnitelmissa tehdä samankaltainen treeni kuin eilen. Ihanaa kun illat ovat niin valoisia, tuntuu että olisi saanut pari tuntia lisää vuorokauteen! :)

Töiden jälkeen melkein heti ulos siis ja treeni-ilme päälle. Huonosti vaan alkoi meidän tokoilut, kun ajattelin ottaa rauhallisen paikallaolon heti alkuun. Piitu nousi. Kun käskin uudestaan maahan, ei olisi millään halunnut mennä, piipasi vaan ja yritti lähteä pois. Käskin uudestaan eikä siltikään mennyt! Kolmannella käskyllä sitten meni maahan, makuutin hetkisen ja vapautin, mutta en palkannut. Nyt en sitten tiedä mikä oli ongelma, Piitulla oli taas haalari päällä (tosin eri haalari kuin eilen, ja ekaa kertaa nyt päällä), olisiko se voinut jotenkin hankaloittaa makaamista? Nouseminen voisi vielä mennä Piitun omaan piikkiin, mutta se että se ei olisi enää halunnut mennä uudestaan maahan oli tosi kummallista. Yleensä maahanmeno on kaikinpuolin vahva ja mieleinen juttu Piitulla, tänään se laittoi selän kyyryyn ja laski vähän perää, mutta kyynärät jäivät reilusti ylös vaikka käskytin maahan. Ihan ihme ufojuttuja taas, huomenna sitten makuutreeniä ilman haalaria.

Koska paikallamakuu ei onnistunut ollenkaan, päätin sitten että ei oteta myöskään liikkeestä maahanmenoa. JOS se tosiaan oli uusi haalari mikä hiersi tänään Piitua, niin en halunnut että mennään taaksepäin vielä tässäkin liikkeessä. Niinpä otettiin vaan liikkeestä seisomista. Meni ihan hyvin, tänään Piitu ei ollut ihan niin rauhallinen kuin eilen mutta pysyi sentään paikallaan vaikka liikuskelin vähän.

Seuraamista treenattiin tänään paljon ja se tuntuu nyt sujuvan aikas mukavasti! Otettiin useampi suora pätkä, joiden loppuun pysähdys ja perusasento. Alkuun en pa:ta tänäänkään vaatinut, vaan lähdettiin ihan vauhdissa eteenpäin. Kontakti oli kyllä tosi kiva ja pysyi, ihan ilman käsiapuja. Otettiin myös runsaasti täyskäännöksiä ja nimenomaan vasemmalle, eli käännyin ns. Piitua päin. Ekalla kerralla autoin käsiavulla, mutta siitä eteenpäin kaikki meni ilman. Ja tosi hienosti! Kontakti pysyi ihan superisti yllä koko käännöksen ja joka toistolla Piitu paransi omaa kropankäyttöänsä. Palkkasin yleensä heti käännöksen jälkeen.

Loppuun seuruutin vielä tosi pientä ympyrää, eli Piitu joutui koko ajan kääntymään mun vieressä. Tosi hyvää kroppatreeniä koiralle ja mikä parasta - kontakti oli ihan super koko ajan! Täyskäännökset ovatkin siis meidän bravuuri tällä hetkellä, ihan uskomatonta. :D Otettiin luoksetulon loppuasentokin ihan pari kertaa vielä läheltä. Jos en auta kädellä, Piitu jää omaan makuun vielä liian kauas. Tykkäisin että se tulisi ihan eteen, mieluummin vaikka liian tiiviisti kuin että jää etäälle.

Treenin jälkeen lähdettiin pitkästä aikaa lenkille Annin ja Emman kanssa. Piitu oli kyllä niin innoissaan kun näki tutun partanaaman lähestyvän, eikä olisi millään malttanut käyttäytyä vaan tahtoi heti pusuttelemaan Emmaa. Piitun lemppari tyttöystävä. :) Lenkin jälkeen suunnattiin vielä Piitun kanssa koirapuistoon, minne tulivat myös Joonas, BJ ja Piitun pappa, eli isäni. Koirilla oli kivaa juosta taas tyhjässä puistossa ja Piitu oli innoissaan kun pappa heitti keppiä!

Puistoilun jälkeen käväistiin vielä nopeasti keskustassa katsomassa iskän uutta asuntoa. Piitu pääsi mukaan ja reippaana tyttönä käveli vieraaseen rappukäytävään, suunnisti heti raput ylös ja menipä vielä pimeään asuntoonkin ensimmäisenä! :D On kyllä niin ihanaa että Piitu voi viedä minne tahansa ja se on heti reippaana tutkimassa paikkoja. BJ taas pelkäsi uutta rappukäytävää niin paljon, että se piti viedä takaisin autoon.

Oli kiva ilta!

Hyvä treeni, hyvä mieli

Tänään tein kerrankin oikein ja suunnittelin tokotreenin etukäteen. Lisäksi päätin, että olen rauhallisessa mielentilassa ja täysin zen, Piitu riehukoon ja huutakoon rauhassa, mutta tänään se ei sillä pääsisi pois treenistä.

Suunnitelma:
- Alkuun paikkamakuu, 1 min.
- Liikkeestä seis -treeniä, useampi toisto
- Liikkeestä maahan -treeniä, useampi toisto
- Seuraamista ilman perusasentoa alussa, käännöksiä
- Loppuun luoksetuloja eri etäisyyksiltä ja loppuasennon treenausta, muutama toisto.

Toteutus: 

Mentiin ulos lumipyryä uhmaamaan lähiparkkikselle. Laitoin Piitulle kurahaalarin, mutta se ei onneksi haitannut treeniä niin paljoa kuin pelkäsin. Joskus Piitusta on vähän ikävä esim. istua haalari päällä, mutta tänään se ilmeisesti unohtui palkkaa havitellessa. ;)

Aloitettiin siis paikkamakuulla. Meni vinoon, mutta istui kyllä ennen maahanmenoakin jo vinossa, koska en vaatinut perusasentoa vaan ihan istumisen. Pysyi kuitenkin paikallaan ihan hyvin eikä valahtanut edes toiselle lonkalle. Pysyin ensin ihan lähellä edessä ja kävin palkkaamassa pari kertaa, sitten otin vähän enemmän etäisyyttä ja palasin palkkaamaan taas. Yhden kerran loppuvaiheessa Piitu piippasi ihan lyhyesti ja oli vähän levottoman oloinen. Jotenkin en yhtään luota sen paikallaan pysymiseen tällä hetkellä... koko ajan se on sen oloinen, että voisi nousta. Lisää treeniä vaan siis.

Liikkeestä seisomista otettiin ensin vauvatreeninä, eli pakitin Piitun edessä ja pysäytin käsiavulla. Tänään P pysähtyi ihan älyttömän särmästi ja nopeasti, hienoa. Yhden kerran tuli askeleen vastaan, mutta muuten pysyi myös paikallaan hyvin. Parin toiston jälkeen siirryin Piitun vierelle ja pysäytin siitä käsiavulla. Sujui ihan yhtä hyvin, eli voidaan varmaan nyt unohtaa se edessä peruuttelu! Piitu oli jo tässä vaiheessa mukavassa mielentilassa, seisoi kaikessa rauhassa eikä nuuskinut ympärilleen. Pystyin liikkumaan taaksepäin ja jopa menemään Piitun sivulle, silti pysyi. Aikaisemmin jos menin Piitun sivulle, se istui heti tai lähti liikkeelle.

Liikkeestä maahanmenossa oli yllättäen vähän ongelmia. Ensimmäisellä toistolla meni hienosti ja nopeasti maahan, toisella kyynärät jäi ensin ylös ja kolmannella toistolla istui! Pöh, en tiedä käskytinkö jollain oudolla äänensävyllä vai mitä, mutta ikävää kuitenkin. Istumisen jälkeen helpotettiinkin sitten, eli pysähdyin ja käskin maahan. Sen jälkeen taas normaalisti eli lyhyt seuruupätkä ja maahan. Näitä tehtiin useampi ja oli ihan hyvä. Tänään jatkoin matkaa P:n maahanmenon jälkeen muutaman metrin ja palasin sitten vierelle. Palkkasin joka kerta myös sivulta maahan pari kertaa ennen vapautusta. Eipä Piitu kyllä enää ennakoi perusasentoon tulemista. :)

Seuraamista sitten... Aluksi pidin oikeaa kättä apuna rinnan korkeudella, mutta jätin sen lopulta pois. Piitu oli ihan älyttömän hieno ja keskittynyt! Seuraaminen oli oikeasti tiivistä ja kontakti pysyi ja pysyi! Otettiin lähinnä suoria, joiden loppuun pysähdys ja perusasento. Piitu istui joka kerta, palkkasin ja jatkettiin matkaa. Yhden kerran erehdyin kehumaan sitä innostuneesti ja Piitu pomppasikin samantein mun naaman korkeudelle ja alkoi vähän äännellä. Eli ei enää ylitsevuotavia suullisia kehuja, ne kiihdyttävät liikaa. Lopun palkkasin vaan namilla ja olin hiljaa, korkeintaan sanoin "hyvä" rauhallisesti. Oli muuten ihan älyttömän hienoa menoa! Vaikea oli pidätellä kehuja, koska Piitu teki oikeasti ihan liikuttavan hyvät seuruut tänään. :) Käännöksiä tehtiin ehkä kaksi, molemmat vasemmalle ja ne olivat vähän huonot.

Lopussa luistin suunnitelmasta sen verran, että ei otettu kuin ihan pari luoksetulon loppuasentoa tosi lyhyestä matkasta. Piitu oli niin hyvän ja keskittyneen oloinen, että lopetettiin siihen hyvään fiilikseen. Mentiin sitten kävelylle ja vielä puistoon vähän rallaamaan.

Tänään siis sekä ohjaaja että koira tuntuivat olevan hyvinkin zen... Vaikuttaakohan asiaan se, että tänään ei tehty yhtään "kunnon" perusasentoa? Yleensä aloitetaan treenit pa-treenillä ja se tosiaan kiihdyttää Piitua. Tänään aloitettiin rauhallisella paikkamakuulla ja jatkettiin treeniä siitä. Täytyy katsoa ja tehdä seuraava treenikin samaan tyyliin...

Kivaa oli kyllä treenata tänään yhdessä Pippiksen kanssa. :) Tämän siivillä jaksetaan taas pitkään!

Viikonloppu jokainen

Tutuissa merkeissä sujui meidän viikonloppu. :) Lauantaina oltiin Pikku-Muolaassa BJ:tä ja Chicoa juoksuttamassa. Piitu oli jostain syystä tosi kärttyisällä tuulella varsinkin Chicoa kohtaan ja ajoi sen koko ajan kauemmas. Chico-raukka ei tehnyt mitään väärää, Piitu nyt vaan oli narttumaisella tuulella ja päätti että parempi äristä ihan varmuuden vuoksi. Ärsyttävää käytöstä, en tykkää yhtään. Pakko yrittää puuttua siihen, ei meillä ole kohta yhtään kavereita (tosin urokset nyt tuntuvat sietävän mitä vaan Piitulta).

 

   

Sunnuntaina päivällä käytiin Piitun kanssa kahdestaan meidän lähipuistossa ja Piitu pääsi juoksemaan irti. En ottanut kameraa mukaan ja kyllä harmitti, ilma oli ihanan aurinkoinen ja neidin villivarsamaiset liikkeet olisi ollut kiva ikuistaa! :) Piitusta näkee kyllä että se nauttii ihan joka solullaan kun pääsee vapaaksi... Ja yön aikana sitä ehtii keräämään aikamoiset energiat talteen, oli taas sen verran vauhdikasta menoa.

Viiden maissa suunnattiin vielä koirapuistoon Joonaksen ja BJ:n kanssa. Kivaa oli ja koiratkin tiesivät jo puolimatkassa minne ollaan menossa. Vinku- ja piippauskonsertti takapaksissa oli aika uskomaton.

Piitun keppi!

Joonas yrittää varastaa kepin! (Piitulla BJ:n verta poskessa...)

Ooo! Puussakin oli hyvä keppi.

Perinteiset painit (joissa ei yleensä kyllä veri lennä).

Piitu vaanii...

... ja saalis on jähmettynyt paikalleen.

 

 

Kaveritokoa ja uusi puistotuttavuus

Viikko on taas tähän asti kulunut aikamoisessa hujauksessa.

Tiistaina lähdettiin töiden jälkeen Mustialaan tarkoituksena treenailla tokojuttuja Boriksen ja Sannan kanssa. Koirilla oli taas paljon omaa kivaa takapaksissa... Mukavasti Piitulla nousee kierrokset aina autossa istumisesta. Hassua kyllä, se ei yleensä ulvo tai ääntele jos itse olen ratissa ja se on ainoa koira kyydissä. Jos taas istun pelkääjänpenkillä ja autossa on toinenkin koira, pitää neiti omaa konserttiaan. Kieltäminen tai huutaminen ei paljoa auta, pitäisi kai hankkia joku pitkä keppi millä tökkiä Pipaa hiljenemään. ;)

Boris sai ensimmäisen treenivuoron ja Piitu odotteli autossa sen aikaa. Olin henkisesti valmistautunut siihen, että Piitun kierrokset olisivat katossa ja niinhän ne olivatkin. Kauhea huuto ja riuhtominen joka suuntaan. Hetki sitten hengiteltiin "kentällä" ja odoteltiin että neiti alkaisi ottaa kontaktia. Sanna auttoi ystävällisesti naksuttelemalla, kun oma naksu jäi kotiin. On kyllä muutenkin tosi kiva treenata kun joku muu katsoo vierestä ja hoitaa naksauttamisen, itse saa vaan keskittyä tekemiseen ja koiran palkkaamiseen naksun jälkeen. Piitu rauhoittui jonkin verran muutamien minuuttien huutamisen jälkeen ja sainkin palkattua sitä useasti. Sivulletulokutsu sai neidin kuitenkin taas huutamaan. Olen aikaisemminkin miettinyt, että perusasentoon tulo tuntuu jostain syystä kiihdyttävän Piitua ihan älyttömästi. Kokeiltiin liikkeelle lähtöä ihan ilman perusasentoa, eli lähdin liikkeelle ja Piitu seurasi, pysähdyin ja Piitukin istui sivulle nätisti. Eli joku siinä sivulletulossa mättää tällä hetkellä...

Piitu pääsi tekemään myös eteenmenoa, joka toimi tälläkin kertaa aika hyvin hermojen rauhoittajana. Sannalla oli tuttu keltainen kuppi, jonka luokse Piitu syöksyi hienosti. Luoksetuloakin otettiin, tosin ihan vauvatreeninä eli Sanna piti Pipaa kiinni ja itse tanssahtelin innostavasti kauemmas, kutsuin ja lähdin juoksemaan karkuun. Outo tilanne taisi vähän hämmentää Piitua, koska jouduin kutsumaan sitä parikin kertaa. En varmaan ole ikinä aikaisemmin joutunut antamaan luoksetulossa useampaa käskyä... Ihan hassua, mutta en usko että meillä mitään ongelmaa on sen suhteen. Luultavasti neiti oli tosiaan vaan hämmentynyt kun ei tehty kuten normaalisti. :)

Jatkossa taas lisää treeniä erilaisissa paikoissa! Itse outo paikka ei tunnu olevan Piitulle se ongelma, vaan siellä rauhoittuminen kun ensin ehtii kierrokset nousta autossa. Täytyy varmaan seuraavilla kerroilla varustautua niillä korvatulpilla ja ottaa ihan järkähtämätön asenne: Mitään ei tapahdu, jos Piitu huutaa tai haukkuu. Se ei saa päästä pois tilanteista riehumalla, vaan tekemällä mitä pyydetään. Ja mitä nopeammin se tekee pyydetyn asian, sitä nopeammin se vapautetaan... ehkäpä se vielä saadaan neidin kovaan kalloon taottua. :) Treeneistä jäi kaikesta huolimatta kuitenkin ihan hyvä fiilis, Piitu pystyy kyllä rauhoittumaan ja toimimaan loppujen lopuksi, pitää vain saada se puoli koirasta esiin!

Treenin jälkeen koirat pääsivät palkaksi juoksemaan Mustialan pelloille. Saatiin niskaamme ihana lumipyry, mutta koirilla oli taas kivaa! Tällä kertaa hanki ei kantanut edes Piitua, joten koirat pysyttelivät pääosin tiellä, jossa ne saivat kuitenkin kunnot kiihdyttelyajot aikaiseksi.

Tänään käytiin taas koirapuistoilemassa BJ:n ja Joonaksen seurassa. Koirat saivat juosta tyhjässä puistossa ihan rauhassa yli puoli tuntia, kunnes saatiin uusi kaveri. Meidän suureksi ihastukseksi uusi kaveri oli valkkari! Lyhytkarvainen Fiona on samalta kasvattajalta kuin Piitukin ja muistutti kyllä käytökseltään meidän neitiä. :) Kovin pieneltä vaan näytti Piitun vierellä... Mutta oli tosi mukavaa nähdä toinen valkea piiiitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia! Toivottavasti treffataan tätä neitiä vielä uudestaankin.

Ps. Kevään ekoille TOKO- ja agilitykursseille ilmoittauduttu! Wuhuu, tahdotaan jo treenaamaan kunnolla.

Keväinen sunnuntai

Sunnuntaina oli mitä ihanin aurinkoinen ja lämmin ilma! Nukuttiin Piitun kanssa niin pitkään kun unta vain riitti (jostain syystä emännällä sitä riitti aika paljon enemmän kuin touhupylly-Pippiksellä, mutta onneksi typy malttoi tulla makoilemaan viereen kiltisti!) ja mentiin sitten ulos nauttimaan auringosta. Piitulla oli kovin kevättä rinnassa ja se leikitti itseään puistossa. :)

Keppiä voi heittää myös itse, jos ihmiset on tyhmiä eikä heitä.

Koira on liian nopea kameralle!

Heitä?

Heitä??

Tässä mä poseeraan, tuulikone vaan puuttuu.

 

  

Piitu sai juosta ihan rauhassa melkein tunnin, pari satunnaista ihmistä käveli meidän ohi, mutta me ei välitetty niistä eikä ne meistä. :) Hyvää treeniä saatiin taas, kun Piitu pinkoi tosi upottavassa hangessa. Ja mikä parasta, ihan omasta tahdostaan se siellä iloitteli, en heittänyt edes keppiä tällä kertaa!

Vähän naksuteltiin myös noutokapulajuttuja. Ihan lyhyesti vaan ja sunnuntai-fiiliksellä, ja hyvinhän se sujui. Lukuunottamatta piippauskonserttia joka alkaa samantien kun otan kapulan ja naksun käteen...

Edelleen valkoista

Luminen ja märkä lauantai Pikku-Muolaassa.

BJ:n loikka!

Piitu lähtee vaan karkuun, koska yrittää suojella herkkuaan.

Vaihteeksi taas painia.

Piitun hyökkäysloikka BJ:n näkökulmasta...

Nomnom!

Chico ei tunnu eksyvän kameran eteen yhtä usein kuin nämä kaksi riehupetteriä, mutta kyllä sekin siellä mukana temmelsi!

Toiminnallista arkea

Eilen käytiin Piitun kanssa ottamassa pienet tokotreenit taas pihalla. Aloitettiin pepputreenillä eli perusasennoista ja palkkailin aika paljon myös ihan kontaktista. Sitten lyhyitä seuraamispätkiä, joihin perusasento loppuun. Kontakti pysyi ihan hyvin yllä, mutta koira jäi edelleen liiaksi sivuun. Jäävistä otettiin ensin seisomista, nyt P alkaa jo ihan nätisti pysymään paikallaan vaikka otan askeleen tai pari taaksepäin. Seisomista otin ihan niin, että itse peruuttelin Piitun edessä. Maahanmenoa taas tehtiin pienen seuraamisen jälkeen. Piitu meni nopeasti ja tarkasti maahan, ja pysyi siellä vaikka jatkoin matkaa eteenpäin. Malttoi myös odottaa vapautusta eikä ennakoinut, tähän on selkeästi auttanut se, että palkkaan aina sivulle palattuanikin Piitua maahan enkä ota perusasentoa enää siihen loppuun kisamaisesti, vaan vapautan suoraan maasta.

Tänään oli taas mukavan toiminnallinen päivä. :) Aloitettiin aamupäivällä tokovalmennuksen merkeissä. Piitu pääsi ensimmäisenä hommiin ja otti taas aluksi tuntumaa noutokapulaan. Aluksi vaan kosketuksia, sitten otti jo ihan itse sen suuhun, mutta tiputti kyllä samantien. Tassullakin vähän kokeili läpsiä kapulaa, että josko sillä saisi vähän leikkiä...

Sitten päästettiin koira remmistä ja katsottiin kuinka kauan neiti jaksaa tällä kertaa rällätä ympäri kenttää. Aika kauan jaksoi ja kun hanki vielä kantoi mukavasti, niin mikäs siinä oli juostessa. Hauskasti kyllä välillä vilkuili meidän suuntaan ja odotti selkeästi että kutsun sen luokse. Kutsua ei kuitenkaan heti tullut, vaan palkattiin neitiä kun se päätti omatoimisesti tulla luokse. Lopuksi kyllä kutsuin sitä heti kun se katsoi meihin päin, muuten varmaan seisottaisiin vieläkin siellä kentällä Piitua odottamassa... ;)

Näin se rällästi, kivaa oli!

Myös lyhyttä seuraamispätkää otettiin, paljon käännöksiä ja jos koira tipahti vauhdista, jatkoin itse matkaa namien kanssa. Tämä pitäisi takoa nyt ohjaajalle kalloon: matka jatkuu ja nampat loittonevat -> koira tulee hyvin nopeasti takaisin vierelle kun oppii että namia saa vain vierellä. Nytkin Piitu tuli nopeasti takaisin, eikä lähtenyt edes hangille rallaamaan vaikka tilaisuus oli.

Niin vinossa, mutta tänään en saanut puuttua siihen. ;)

Otettiin jopa täyskäännöksiä pitkästä aikaa, ensin käännyin oikealle eli poispäin koirasta mutta myös Annen kehotuksesta vasemmalle, eli koiraa päin. Käännökset menivät oikeastaan hämmentävän hyvin, ottaen huomioon että ne ovat olleen aika paitsiossa kun olen keskittynyt hinkkaamaan vain suoraa pätkää. Seuraamiset meni tänään muutenkin ihan ok, luultavasti koska en itse "ehtinyt" oikeastaan edes miettiä asiaa sen kummemmin. Anne käskytti että liikkeelle ja mehän mentiin! Koitin lähinnä palkata runsaasti ja kuunnella samalla Annen neuvoja, vinosta perusasennostakaan ei kuulemma tarvinnut tänään välittää. Tekee hyvää siis meikäläiselle toimia melkein ilman aivoja, mitään turhautumista en tuntenut. ;)

Kaikki ylläolevat kuvat ottanut Sanna Eeva.

Piitu pääsi myös tekemään eteenmenoa piiitkästä aikaa. Lainattiin Borikselta keltaista ruokakuppia, jonka kanssa Anne meni ensin parin metrin päähän ja lopulta kentän toiseen päähän. Ei hetsattu, vaan Anne kiinnitti Piitun huomion kuppiin ja samalla kun laski sen maahan, irrotin Piitun hihnasta ja sanoin "eteen!". Piitu lähti kuin tykin suusta kupin luokse joka kerta! Oma tehtäväni oli ehtiä Piitun luokse ennenkuin neiti ehtii tyhjentämään sen lihapullista. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta onneksi P pysyi hienosti kupilla odottamassa lisäpalkkaa. :) Eli jatkossa eteenmenotreeniä ruokakupin kanssa ja ei hetsausta.

Ihme kyllä, eteenmenoharjoitus rauhoitti Piitua aika lailla ja meidän osuuden loppupuolella se oli jo ihan mukavan tuntuinen ja keskittynyt treenikaveri. Tätä mielentilaa haetaan ja toivottavasti sen saavuttaminen nopeutuu mitä useammin päästään Annen kentälle treeneihin... Kokonaisuudessaan hyvä mieli jäi ja treeni-into kasvoi taas harppauksen! :)

Sitten koitti päivän fyysinen treeni eli mentiin Elonkiertoon ja hienosti hommia tehneet piskit pääsivät nauttimaan vapaudesta. Meillä on kyllä kahdella viime kerralla käynyt uskomattoman hyvä tuuri säiden suhteen, tänäänkin oli aivan ihana auringonpaiste joka lämmitti juuri sopivasti! Käveltiin mukava lenkki koirien juostessa ympärillä.

 

Tossua naamaan!

Ulkoreippailun jälkeen suunnattiin Boriksen ja Sannan luokse vielä kahvittelemaan ja höpöttämään koirajuttuja. Koirat osoittivat uskomatonta kestävyyttä painiessaan lähes tauotta koko parituntisen, minkä siellä vietimme. Hetken ne malttoivat makoilla paikoillaan, mutta sitten sama meno jatkui taas. Ihme jos kummastakaan ei löydy yhtään hampaan- tai kynnenjälkiä! Kiitos emännälle ja nelijalkaiselle isännälle kun saatiin tulla, oli kivaa!

Sopuisasti samalla vesikupilla!

Pystypaininäyte

Ehdittiin Piitun kanssa kulkea kotimatkaa pari minuuttia, kun kutsu kävi jo koirapuistoon. Lähdettiin sitten kun ilmakin oli niin ihana, kerrankin siitä tuli nautittua kunnolla. Piitusta irtosi puistossakin vielä pienet spurtit, niistä vähän todistusaineistoa alla :)

Puistosta suunnattiin kaupan kautta kotiin ja nyt jaloissa lepäilee niin kovin rauhallinen koira. :) Loistavaa, lisää tällaisia päiviä!

Piitun sunnuntaipuuhat

Nemin ulkoilun jälkeen oli Piitun vuoro päästä lenkille ja tekemään vähän hommiakin! Mentiin siis taas parkkikselle tokoilemaan raksupalkalla.

Otettiin seuraamista aina muutama askel kerrallaan ja pitkästä aikaa jopa pari käännöstä. Piitu on edelleen liian takana ja ottaa niin älyttömän helposti liikaa etäisyyttä. En tiedä vaikuttiko palkkakäsi, kun palkkasin taas pitkästä aikaa vasemmasta kädestä. Oli kyllä muutenkin taas haasteelliset seuruutreenit, kun Piitua houkutteli lumikasat paljon enemmän. Yhden kerran se häipyikin kesken kaiken syömään lunta. Siistiä.

Liikkeestä pysähtymistä ja seisomista treenattiin taas ihan helpoilla harjoituksilla ja palkkasin runsaasti heti pysähtymisen jälkeen. Yhden kerran P pääsi taas liikahtamaan eteenpäin, sen kanssa täytyy olla niin tarkkana. Pitäisi nyt todella takoa neidin kalloon että tässä ei liikuta. En edelleenkään ottanut paljoa etäisyyttä, vaan pysyin ihan edessä ja lopussa otin askeleen taaksepäin.

Loppuun taas paikallamakuu. En katsonut yhtään aikaa, mutta veikkaan pituudeksi jotain minuutin luokkaa. Palkkasin aika paljon ja olin parin metrin päässä. En edelleenkään käännä Piitulle selkääni kun käyn palkkaamassa, vaan palaan taaksepäin peruuttamalla. Tällä kertaa ei onneksi osoittanut mitään nousemisen merkkejä ja pysyi paikallaan tarkkaavaisena. Tosin meni maahan vinoon, oli ilmeisesti ollut perusasennossakin sen verran vinossa ja kenossa muhun päin. Tällä kertaa en puuttunut asentoon, vaan palkkasin vaan kestävyyttä.

Tokoilun jälkeen käytiin kävelyllä ja jouduttiinpa treenaamaan taas vähän hihnassa kävelyä. On tullut kyllä selväksi, että Piitun hihnakäytöstä pitää ylläpitää koko ajan. Remmissä lenkkeily on jäänyt viime aikoina vähän vähemmälle kun ollaan päästy koirapuistoilemaan ja juoksemaan vapaana reilusti... ja se näkyy vetämisenä. Tänään sain seisoa useita minuutteja putkeen paikallani, kun odottelin että neiti löysää remmiä ja tulee viereeni. Joissain asioissa tuo koira osaa olla NIIN kovapäinen! Kyllä se katsoo silmiin ja useasti, mutta olen päättänyt että se ei riitä vaan sen on myös tultava taaksepäin.

Lenkin jälkeen Piitu pääsi vielä hetkeksi juoksemaan vapaana meidän lähipuistoon. Heittelin sille loput raksut taskusta lumihankeen ja neiti pääsi lempipuuhaansa, eli käyttämään nenäänsä.

Pakollinen poseerauskuva.

Kun Nemi kävi ulkona

Käytiin Nemppukatin kanssa tänään vähän ihmettelemässä ulkoilmaa. Neiti on käynyt ulkona viimeksi joskus kesällä, joten märkä lumi oli melkoinen ihmetyksen aihe. :) Nopeasti Nemi kuitenkin rohkaistui tulemaan pois sylistä ja kävelemään varovasti eteenpäin.

 

Hui, jännää!

Kummituseläin! Kaikki karvat pystyssä...

Nemiä alkoi aika nopeasti ällöttämään kun tassut kastuivat lumessa. Taidetaan mennä ulkoilemaan seuraavan kerran keväämmällä, kun lumet ovat sulaneet ja aurinko paistaa! ;)

Hyi! Ällöä, tassut kastuu.

Perinteiset lauantaiulkoilut

Lauantaina päästiin pienten käynnistymisvaikeuksien (autot on perseestä) jälkeen iltapäivällä taas mummalaan koiria juoksuttamaan. Vaikka ilma on keväinen ollut jo hetken aikaa, oli takapihalla vielä kunnon kinokset!

 

 

Ihana auringonpaiste!

 

 

Sisällä kuin ilmaa, ulkona namia!

 Kivaa oli! Ja Piitulta terkkuja Pappalle, tässä niitä kuvia mitä odottelit. :)