Viikko on taas tähän asti kulunut aikamoisessa hujauksessa.
Tiistaina lähdettiin töiden jälkeen Mustialaan tarkoituksena treenailla tokojuttuja Boriksen ja Sannan kanssa. Koirilla oli taas paljon omaa kivaa takapaksissa... Mukavasti Piitulla nousee kierrokset aina autossa istumisesta. Hassua kyllä, se ei yleensä ulvo tai ääntele jos itse olen ratissa ja se on ainoa koira kyydissä. Jos taas istun pelkääjänpenkillä ja autossa on toinenkin koira, pitää neiti omaa konserttiaan. Kieltäminen tai huutaminen ei paljoa auta, pitäisi kai hankkia joku pitkä keppi millä tökkiä Pipaa hiljenemään. ;)
Boris sai ensimmäisen treenivuoron ja Piitu odotteli autossa sen aikaa. Olin henkisesti valmistautunut siihen, että Piitun kierrokset olisivat katossa ja niinhän ne olivatkin. Kauhea huuto ja riuhtominen joka suuntaan. Hetki sitten hengiteltiin "kentällä" ja odoteltiin että neiti alkaisi ottaa kontaktia. Sanna auttoi ystävällisesti naksuttelemalla, kun oma naksu jäi kotiin. On kyllä muutenkin tosi kiva treenata kun joku muu katsoo vierestä ja hoitaa naksauttamisen, itse saa vaan keskittyä tekemiseen ja koiran palkkaamiseen naksun jälkeen. Piitu rauhoittui jonkin verran muutamien minuuttien huutamisen jälkeen ja sainkin palkattua sitä useasti. Sivulletulokutsu sai neidin kuitenkin taas huutamaan. Olen aikaisemminkin miettinyt, että perusasentoon tulo tuntuu jostain syystä kiihdyttävän Piitua ihan älyttömästi. Kokeiltiin liikkeelle lähtöä ihan ilman perusasentoa, eli lähdin liikkeelle ja Piitu seurasi, pysähdyin ja Piitukin istui sivulle nätisti. Eli joku siinä sivulletulossa mättää tällä hetkellä...
Piitu pääsi tekemään myös eteenmenoa, joka toimi tälläkin kertaa aika hyvin hermojen rauhoittajana. Sannalla oli tuttu keltainen kuppi, jonka luokse Piitu syöksyi hienosti. Luoksetuloakin otettiin, tosin ihan vauvatreeninä eli Sanna piti Pipaa kiinni ja itse tanssahtelin innostavasti kauemmas, kutsuin ja lähdin juoksemaan karkuun. Outo tilanne taisi vähän hämmentää Piitua, koska jouduin kutsumaan sitä parikin kertaa. En varmaan ole ikinä aikaisemmin joutunut antamaan luoksetulossa useampaa käskyä... Ihan hassua, mutta en usko että meillä mitään ongelmaa on sen suhteen. Luultavasti neiti oli tosiaan vaan hämmentynyt kun ei tehty kuten normaalisti. :)
Jatkossa taas lisää treeniä erilaisissa paikoissa! Itse outo paikka ei tunnu olevan Piitulle se ongelma, vaan siellä rauhoittuminen kun ensin ehtii kierrokset nousta autossa. Täytyy varmaan seuraavilla kerroilla varustautua niillä korvatulpilla ja ottaa ihan järkähtämätön asenne: Mitään ei tapahdu, jos Piitu huutaa tai haukkuu. Se ei saa päästä pois tilanteista riehumalla, vaan tekemällä mitä pyydetään. Ja mitä nopeammin se tekee pyydetyn asian, sitä nopeammin se vapautetaan... ehkäpä se vielä saadaan neidin kovaan kalloon taottua. :) Treeneistä jäi kaikesta huolimatta kuitenkin ihan hyvä fiilis, Piitu pystyy kyllä rauhoittumaan ja toimimaan loppujen lopuksi, pitää vain saada se puoli koirasta esiin!
Treenin jälkeen koirat pääsivät palkaksi juoksemaan Mustialan pelloille. Saatiin niskaamme ihana lumipyry, mutta koirilla oli taas kivaa! Tällä kertaa hanki ei kantanut edes Piitua, joten koirat pysyttelivät pääosin tiellä, jossa ne saivat kuitenkin kunnot kiihdyttelyajot aikaiseksi.
Tänään käytiin taas koirapuistoilemassa BJ:n ja Joonaksen seurassa. Koirat saivat juosta tyhjässä puistossa ihan rauhassa yli puoli tuntia, kunnes saatiin uusi kaveri. Meidän suureksi ihastukseksi uusi kaveri oli valkkari! Lyhytkarvainen Fiona on samalta kasvattajalta kuin Piitukin ja muistutti kyllä käytökseltään meidän neitiä. :) Kovin pieneltä vaan näytti Piitun vierellä... Mutta oli tosi mukavaa nähdä toinen valkea piiiitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia! Toivottavasti treffataan tätä neitiä vielä uudestaankin.
Ps. Kevään ekoille TOKO- ja agilitykursseille ilmoittauduttu! Wuhuu, tahdotaan jo treenaamaan kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti