Lenkkeiltiin keskiviikkona Boriksen ja Sannan kanssa. Piitu on ilmeisesti lahjakkaasti unohtanut miten remmissä kävellään, kun mukana on kaveri ja veto oli sen mukaista. Ikävää, kun suurin osa omasta energiasta menee koiralle ärjymiseen ja sehän ei ole mitenkään kannattavaa. Piitu paskat nakkaa siitä huudanko, laulanko vai tanssinko siinä vaiheessa kun hän haluaisi vain paahtaa eteenpäin. Lisää kaverilenkkitreeniä siis - ja lenkittäjälle kärsivällisyyttä!
Lenkin päätteeksi koirat pääsivät taas Boriksen takapihalle rallattelemaan ja kivaa oli! Kotimatkalla törmättiin pupuihin pitkästä aikaa. Ensimmäisen ehdin näkemään ennen Piitua ja se ampaisikin meitä pakoon. Toinen yllätti meidät risteyksessä, Piitu kulki remmissä ehkä metrin edelläni ja pääsi ottamaan kunnon loikan pupua kohti. Pysähtyi kuitenkin onneksi kun ärjäisin, mutta jo siinä sekunnin aikana kierrokset ehtivät nousta sen verran, että kävelystä ei meinannut tulla mitään. Kolmas pupu tuli vastaan seuraavassa risteyksessä ja pinkaisi kuin kiusallaan ihan suoraan meidän nenän edestä. Kunnon kiihdytysajot siis... puputreenin kannalta kaikki meni oikeastaan tosi huonosti. En ehtinyt yhtään valmistautua, namit oli tiukasti taskussa ja Piitukin löysässä remmissä edelläni. Toivottavasti ei menty hirveästi taaksepäin treenissä, mutta senhän näkee vasta kun pupuja taas seuraavaksi nähdään.
Torstaina lenkkitreenit jäivät väliin ja suunnattiin BJ:n sekä Joonaksen kanssa koirapuistoon.
Tänään aktivoiduttiin taas tokon merkeissä. Ja meillä oli pitkästä aikaa taas hyvänmielen treenit. :) Piitu oli ihan mukavalla tuulellä, äänteli kyllä jonkin verran, mutta alan kai jo suodattamaan sitä pois. Harkitsin kyllä jo korvatulppiakin, mutta katsotaan nyt vielä... Treenipaikkana meillä toimi taas naapuritalon parkkipaikka, missä lumipenkat olivat suurin häiriö tällä kertaa. Piitu olisi kovin halunnut mennä kaivelemaan lumikasoja ja sinne se saikin sännätä aina vapautuksen jälkeen. Vähän erilaista palkkaamista siis namien lisäksi. ;)
Aloittiin peppu- eli perusasentotreenillä. Piitu tulee edelleen niin herkästi vinoon varsinkin jos se on edessäni ja kutsun siitä. Jos otan askeleen sivulle, se korjaa asennon tosi hienoksi. Tästä tosin seuraa se ongelma, että Piitu ei sitä itse aktiivisesti korjaa. Muuten perusasennot oli tänään ihan hyvät ja supernopeat.
Seuraamistakin otettiin taas pienen tauon jälkeen. Pidin namia oikeassa kädessä ja kättä olkapään kohdalla, eli helpotin aika lailla. Piitu oli kuitenkin kivan innokas, eikä ottanut hirveää etäisyyttä vaikka nami olikin periaatteessa aika kaukana. Istui myös heti kun liike pysähtyi. Paljon sen vaan kaipaa vielä tekemistä, jospa saataisiin Annelta taas uusia vinkkejä kunhan päästään valmennukseen.
Liikkeestä seisomista ja luoksetulon loppuasentoa otettiin molempia tosi helpotettuina versioina. Seisomisessa on edelleen vähän ongelmia, joten olen ottanut nyt hieman takapakkia sen kanssa. En enää ota paljoakaan etäisyyttä kun Piitu on pysähtynyt, se lähtee niin helposti liikkumaan siitä. Tänään lähinnä seisoin sen edessä ja palkkasin, lopulta otin askeleen tai pari takaperin ja palkkasin taas.
Lopuksi vielä paikallamakuu. Tässäkin ollaan palattu taaksepäin ja koitetaan rakentaa Piitulle uudestaan sitä varmaa paikkamakuuta. Seisoin noin puolentoista metrin päässä Piitun edestä ja palkkailin aika ahkerasti. Häiriötä oli yhden autoaan pakkaavan pariskunnan muodossa ja hieman neidin pää kääntyilikin, mutta palkkasin ja kehuin aina katsekontaktista. Loppuvaiheilla Piitu alkoi osoittaa vähän nousemisen merkkejä, se piippasi ja vaihtoi vähän asentoa. Ehdin onneksi sanoa painokkaasti "maahan", joten nousemisen sijaan Piitu painoi päänsä alas ja jäi paikalleen. :) Kehuin sitten runsaasti ja kävin vapauttamassa. Kerrankin osasin lukea merkkejä ajoissa!
Piitu on nyt muutenkin ottanut useampana päivänä kotona paikkamakuuta ruokakupin edessä. Tosi lyhyitä pätkiä ja olen seissyt ihan vieressä, tarkoituksena on ollut vain saada Piitulle lisää kärsivällisyyttä ja onnistumisia. Ja ruokakupissa pitää toki olla jotain muuta kuin raksuja, muuten palkka ei ole kohdallaan ja Pipaa ei kiinnosta.
Mukavinta tämän päivän treeneissä oli kuitenkin Piitun hyvä asenne tekemistä kohtaan. Se oli alusta alkaen innokas ja haki koko ajan kontaktia. Kun vapautuksen jälkeen lähdin kävelemään toiseen suuntaan, tuli Piitu perässä eikä heti karannut keskisormi ojossa jonnekin. Kiva fiilis siis jäi, vaikka jokaisen treenikerran jälkeen tuntuu, että tekemistä ja treenattavaa olisi koko ajan vaan enemmän...
Mutta kyllä se tästä, kunhan päästään taas ryhmiin treenaamaan ja osaavien silmien alle. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti