Oltiin siis taas lauantaina mummalassa Pikku-Muolaassa. Sää oli ihan mukavan keväinen, vaikka takapihalle aurinko ei valitettavasti enää loppuiltapäivästä paistanut.
Narupallo oli pop!
Siitä tuli tietenkin Piitun omaisuutta.
Piitu hakee, BJ peesaa, Chico jää mieluummin odottamaan.
BJ:tä ei enää kiinnosta, Piitu jaksaa.
Ja jaksaa.
Lyhyeksi jäänyt vetokilpa.
Harmi kyllä, mikään koira ei koskaan tosissaan vetänyt Piitun kanssa narua/keppiä tms. Useimmat jaksavat hetken roikkua kiinni, mutta luovuttavat hetken päästä. Piitu osaa kyllä vakuuttavasti uhkailla arimmat kilpailijat pois murisemalla, mutta osa selkeästi luovuttaa kun ei vaan jaksa kiinnostaa enää. Piitua kiinnostaa, se ei ole ikinä päästänyt ensin irti. Olisi joskus hauska nähdä miten pitkään vetoleikki kestäisi, jos vastassa olisi joku yhtä jästipäinen koira. :)
Uusin taktiikkani on ottaa kaikki meillä nurkissa lojuvat luut mukaan mummalaan. Siellä ne jaksavat kiinnostaa jopa Piituakin nirsompaa BJ:tä! Tällä kertaa kaikille oli tarjolla naudan savustetut nilkat. Piitu kanniskeli omaansa aluksi vain edestakaisin, ennen kuin malttoi pysähtyä vähän maistelemaan sitä.
Puoliksi syöty luu tuli takaisin kotiin ja Piitu söi sitä vielä illallakin! Wuhuu, pieniä iloja. :)
Käytiin hakemassa etupihalta vähän auringonsäteitä neidin punaiseen nenään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti