sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Piitun sunnuntaipuuhat

Nemin ulkoilun jälkeen oli Piitun vuoro päästä lenkille ja tekemään vähän hommiakin! Mentiin siis taas parkkikselle tokoilemaan raksupalkalla.

Otettiin seuraamista aina muutama askel kerrallaan ja pitkästä aikaa jopa pari käännöstä. Piitu on edelleen liian takana ja ottaa niin älyttömän helposti liikaa etäisyyttä. En tiedä vaikuttiko palkkakäsi, kun palkkasin taas pitkästä aikaa vasemmasta kädestä. Oli kyllä muutenkin taas haasteelliset seuruutreenit, kun Piitua houkutteli lumikasat paljon enemmän. Yhden kerran se häipyikin kesken kaiken syömään lunta. Siistiä.

Liikkeestä pysähtymistä ja seisomista treenattiin taas ihan helpoilla harjoituksilla ja palkkasin runsaasti heti pysähtymisen jälkeen. Yhden kerran P pääsi taas liikahtamaan eteenpäin, sen kanssa täytyy olla niin tarkkana. Pitäisi nyt todella takoa neidin kalloon että tässä ei liikuta. En edelleenkään ottanut paljoa etäisyyttä, vaan pysyin ihan edessä ja lopussa otin askeleen taaksepäin.

Loppuun taas paikallamakuu. En katsonut yhtään aikaa, mutta veikkaan pituudeksi jotain minuutin luokkaa. Palkkasin aika paljon ja olin parin metrin päässä. En edelleenkään käännä Piitulle selkääni kun käyn palkkaamassa, vaan palaan taaksepäin peruuttamalla. Tällä kertaa ei onneksi osoittanut mitään nousemisen merkkejä ja pysyi paikallaan tarkkaavaisena. Tosin meni maahan vinoon, oli ilmeisesti ollut perusasennossakin sen verran vinossa ja kenossa muhun päin. Tällä kertaa en puuttunut asentoon, vaan palkkasin vaan kestävyyttä.

Tokoilun jälkeen käytiin kävelyllä ja jouduttiinpa treenaamaan taas vähän hihnassa kävelyä. On tullut kyllä selväksi, että Piitun hihnakäytöstä pitää ylläpitää koko ajan. Remmissä lenkkeily on jäänyt viime aikoina vähän vähemmälle kun ollaan päästy koirapuistoilemaan ja juoksemaan vapaana reilusti... ja se näkyy vetämisenä. Tänään sain seisoa useita minuutteja putkeen paikallani, kun odottelin että neiti löysää remmiä ja tulee viereeni. Joissain asioissa tuo koira osaa olla NIIN kovapäinen! Kyllä se katsoo silmiin ja useasti, mutta olen päättänyt että se ei riitä vaan sen on myös tultava taaksepäin.

Lenkin jälkeen Piitu pääsi vielä hetkeksi juoksemaan vapaana meidän lähipuistoon. Heittelin sille loput raksut taskusta lumihankeen ja neiti pääsi lempipuuhaansa, eli käyttämään nenäänsä.

Pakollinen poseerauskuva.

Ei kommentteja: