Tänään oli suunnitelmissa tehdä samankaltainen treeni kuin eilen. Ihanaa kun illat ovat niin valoisia, tuntuu että olisi saanut pari tuntia lisää vuorokauteen! :)
Töiden jälkeen melkein heti ulos siis ja treeni-ilme päälle. Huonosti vaan alkoi meidän tokoilut, kun ajattelin ottaa rauhallisen paikallaolon heti alkuun. Piitu nousi. Kun käskin uudestaan maahan, ei olisi millään halunnut mennä, piipasi vaan ja yritti lähteä pois. Käskin uudestaan eikä siltikään mennyt! Kolmannella käskyllä sitten meni maahan, makuutin hetkisen ja vapautin, mutta en palkannut. Nyt en sitten tiedä mikä oli ongelma, Piitulla oli taas haalari päällä (tosin eri haalari kuin eilen, ja ekaa kertaa nyt päällä), olisiko se voinut jotenkin hankaloittaa makaamista? Nouseminen voisi vielä mennä Piitun omaan piikkiin, mutta se että se ei olisi enää halunnut mennä uudestaan maahan oli tosi kummallista. Yleensä maahanmeno on kaikinpuolin vahva ja mieleinen juttu Piitulla, tänään se laittoi selän kyyryyn ja laski vähän perää, mutta kyynärät jäivät reilusti ylös vaikka käskytin maahan. Ihan ihme ufojuttuja taas, huomenna sitten makuutreeniä ilman haalaria.
Koska paikallamakuu ei onnistunut ollenkaan, päätin sitten että ei oteta myöskään liikkeestä maahanmenoa. JOS se tosiaan oli uusi haalari mikä hiersi tänään Piitua, niin en halunnut että mennään taaksepäin vielä tässäkin liikkeessä. Niinpä otettiin vaan liikkeestä seisomista. Meni ihan hyvin, tänään Piitu ei ollut ihan niin rauhallinen kuin eilen mutta pysyi sentään paikallaan vaikka liikuskelin vähän.
Seuraamista treenattiin tänään paljon ja se tuntuu nyt sujuvan aikas mukavasti! Otettiin useampi suora pätkä, joiden loppuun pysähdys ja perusasento. Alkuun en pa:ta tänäänkään vaatinut, vaan lähdettiin ihan vauhdissa eteenpäin. Kontakti oli kyllä tosi kiva ja pysyi, ihan ilman käsiapuja. Otettiin myös runsaasti täyskäännöksiä ja nimenomaan vasemmalle, eli käännyin ns. Piitua päin. Ekalla kerralla autoin käsiavulla, mutta siitä eteenpäin kaikki meni ilman. Ja tosi hienosti! Kontakti pysyi ihan superisti yllä koko käännöksen ja joka toistolla Piitu paransi omaa kropankäyttöänsä. Palkkasin yleensä heti käännöksen jälkeen.
Loppuun seuruutin vielä tosi pientä ympyrää, eli Piitu joutui koko ajan kääntymään mun vieressä. Tosi hyvää kroppatreeniä koiralle ja mikä parasta - kontakti oli ihan super koko ajan! Täyskäännökset ovatkin siis meidän bravuuri tällä hetkellä, ihan uskomatonta. :D Otettiin luoksetulon loppuasentokin ihan pari kertaa vielä läheltä. Jos en auta kädellä, Piitu jää omaan makuun vielä liian kauas. Tykkäisin että se tulisi ihan eteen, mieluummin vaikka liian tiiviisti kuin että jää etäälle.
Treenin jälkeen lähdettiin pitkästä aikaa lenkille Annin ja Emman kanssa. Piitu oli kyllä niin innoissaan kun näki tutun partanaaman lähestyvän, eikä olisi millään malttanut käyttäytyä vaan tahtoi heti pusuttelemaan Emmaa. Piitun lemppari tyttöystävä. :) Lenkin jälkeen suunnattiin vielä Piitun kanssa koirapuistoon, minne tulivat myös Joonas, BJ ja Piitun pappa, eli isäni. Koirilla oli kivaa juosta taas tyhjässä puistossa ja Piitu oli innoissaan kun pappa heitti keppiä!
Puistoilun jälkeen käväistiin vielä nopeasti keskustassa katsomassa iskän uutta asuntoa. Piitu pääsi mukaan ja reippaana tyttönä käveli vieraaseen rappukäytävään, suunnisti heti raput ylös ja menipä vielä pimeään asuntoonkin ensimmäisenä! :D On kyllä niin ihanaa että Piitu voi viedä minne tahansa ja se on heti reippaana tutkimassa paikkoja. BJ taas pelkäsi uutta rappukäytävää niin paljon, että se piti viedä takaisin autoon.
Oli kiva ilta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti