The Birthday Girl!

Perjantaina 24.6.11 Piitu täytti hurjat 3 vuotta! Juhlistettiin synttäreitä samalla kun vietettiin juhannusta mummalassa.

The kakku.

Kakun väsäämisen jälkeen koeteltiin sankarin kärsivällisyyttä ja huumorintajua kun neiti pakotettiin poseeraamaan sen kanssa. ;)

"Hei kamoon..."

Lopulta lupa syödä kakku heltisi!

Kakunsyönnin jälkeen maistui isomumman antama synttäriluu.

Paljon onnea rakas Piitu!

Lautaa ja luuta

 

Estekyhäelmiä

Kävin tänään luovuttamassa verta, joten ei lähdetty enää illalla lenkille rehkimään. Sen sijaan olohuonetokoiltiin.

Tehtiin liikkeestä maahanemeno ja pysähtyminen molemmat kertaalleen. Niissä ei kauheasti ole enää hiomista, joten lähinnä nyt keskityn pitämään niitä yllä. Tarkoitus olisi kyllä ottaa niitä ulkona lelupalkalla, jotta saataisiin sitä sähäkkyyttä mukaan. Nopeita ne ovat kyllä jo nyt, onneksi. :) Luoksetuloja otettiin myös muutama parin-kolmen metrin etäisyydeltä.

Pääsin myös käyttämään vähän luovuuttani, kun pähkäilin mistä saataisiin meille hyppyeste tokohyppyä varten. Lopulta rakensin sellaisen kahdesta koiranruokatynnyristä, imurinvarresta ja kankaasta, jolla sain sen näyttämään kiinteältä. Arvelin kyllä aluksi, että Piitu ei varmastikaan hyppää moisen hökötyksen yli, mutta olin ihan totaalisen väärässä! Neiti ei epäröinyt hetkeäkään, vaan pomppasi heti käskystä yli. Ekalla kerralla kolautti takajalat esteeseen, mutta kun siirryttiin metri taaksepäin ja käskin uudestaan, hyppäsi puhtaasti yli. Liian lyhyt matka ponnistamiseen siis.

Otettiin muutama toisto namikupin kanssa ja lopulta muutama toisto ilman kuppia. Piitu ei epäröinyt vaikka kuppia ei esteen toisella puolella ollutkaan, vaan hyppäsi yhtä reippaasti ja kääntyi hypyn jälkeen odottelemaan että tulen toiselle puolelle. :) Niin pätevä piski! Jaksan edelleen ihmetellä, miten viimeksi ryhmätreeneissä kun hyppyä otettiin, ei Piitu tuntunut tietävän mikä ihme edes on "hyppy"-käsky... Ja nyt tuntuu ettei mitään ongelmaa ole ikinä ollutkaan.

Koska tekemisen intoa oli piskissa runsaasti, hinkattiin sitten vielä kaukoja. Ensin istu-maahan, niin että olin parin metrin päässä. Ensin palkkasin jokaisesta asennonvaihdosta, sitten ketjutin ensin kaksi liikettä putkeen ja lopulta neljä. Yhden kerran Piitu nousi istumaan niin että sen peppu nousi maasta, mutta muut puhtaasti.

Ylös-maahan -toistoja tehtiin taas niin, että olin ihan koiran vieressä ja ohjasin namikädellä. Palataan nyt vähän taaksepäin ylös nousemisessa, koska Piitu liikkuu siinä niin herkästi eteen jos olen kauempana. Nouseminen on kyllä nopea ja innokas, mutta tosiaan parempi lakata ahnehtimasta ja tehdä pohjatyö kunnolla. Samoin koitan olla erityisen tarkkana, ettei Piitu liikkuisi minnekään mennessään seisomasta maahan. Nyt se liikkuu vähän sivuille tai tänään jopa taaksepäin. Se ei muutenkaan mene maahan niin hissimäisesti kuin toivoisin, vaan asettelee jalkojaan mennessään maahan.

Istu-ylös on eniten vaiheessa tällä hetkellä... mietin vieläkin, millä tekniikalla haluan Piitun nousevan istumasta seisomaan ja mikä olisi fiksuin tapa opettaa se. Jos käskytän samalla "ylös"-käskyllä kuin maasta ylös nousemisessa, Piitu nousee eteenpäin. Eli luultavasti tähän ihan oma käskysana ja eri tekniikka. Koitin muutaman kerran namikädellä saada Piitun nousemaan käyttämällä vain takajalkojansa. Eli etutassut pysyvät kuin liimattuina paikallaan, mutta takapää nousee. Meni oikein hyvin, mutta lisää treeniä kaipaa toki.

Ihan loppuun tehtiin vielä häiriötreeniä, eli heittelin lattialle leluja, patukan, furminaatorin jne. ja pyysin Piitua kulkemaan mukana niiden välistä. En pyytänyt varsinaisesti seuraamaan, mutta edellytin katsekontaktia. Lelut vähän kiinnostivat ensimmäisella kerralla, mutta kun huomautin, kontakti pysyi hienosti. Pari kertaa kuljettiin suoraa esineradan läpi, sitten vähän mutkiteltiin ja lopuksi tehtiin pari pysähdystä lelujen eteen. Hienosti meni, seuraavaksi nämäkin treenit pitäisi sitten siirtää ulos. Siellä ne muuttuvat kyllä taas haastavimmiksi... sisällä meillä pyörii leluja lattialla joka päivä, joten eivät ne ole kovinkaan erikoinen häiriö. ;)

Kun Piitu on päättänyt olla ulkona...

... siellä ollaan vaikka vettä tulisi niskaan taivaan täydeltä. Nih!

(Pskalaatuisesta kuvasta ei sitä kyllä näe, mutta tuolloin tuli lähes kaatamalla vettä. Kuvaaja itse oli terassilla sateensuojassa.)

Illan pikkutreenit

Treenikärpänen puraisi sen verran myöhään illalla, ettei enää huvittanut lähteä ulos hyttysten syötäväksi. Tokoiltiin sitten pitkästä aikaa ihan meidän olohuoneessa. Naksutinta en viitsinyt ottaa mukaan juurikin myöhäisen ajankohdan vuoksi (meillä kaikuu sisällä tosi paljon ja naksun ääni kuuluu varmasti seinänaapureihin), mutta ilman sitäkin hommat sujuivat! Piitu oli tosi innokas, varmaan osaksi koska ollaan pidetty pienoista tokotaukoa. :)

Tänään tehtiin siis kontaktiharjoituksia, palkkasin kontaktista perusasennossa ja heti ensimmäisen askeleen jälkeen seuraamisessa. Otin myös ihan hippasen pepputreeniä, eli vähän katsottiin perusasennon paikkaa. Ei kuitenkaan paljoa, koska sitä ei edelleenkään voi tehdä ilman että koiran kierrokset nousee liikaa. Paljonkohan kokonaisvaikutus laskee kokeissa jos koira huutaa aina kun se tulee sivulle? Voi elämä.

Jäävistä otettiin kaikista kaksi onnistunutta toistoa; maahanmenot molemmat hyviä ja nopeita, istumiset samoin kaikki nappiin. Seisomisissa ensimmäisellä kerralla istui, mutta seuraavat kaksi olivat molemmat hyviä ja nopeita pysähdyksiä.

Muutaman luoksetulo lyhyeltä matkalta otettiin ja kaksi paikallamakuuta. Piitun vire oli paikallamakuissa oikein hyvä, se oli skarppina mutta samalla rauhallinen!

Ihan lyhyet treenit siis, mutta itselle jäi tosi hyvä mieli ja Piitu oli innokas. Pitäisi useammin pitää lyhyitä treenisessioita sisällä!

Tänään meidän piti myös korkata agilityura epävirallisilla kilpailuilla, mutta kalusto päätti taas kerran pettää ja auto ei lähtenyt käyntiin. Se niistä kisahaaveista. Iltapäivä meni enemmän tai vähemmän murjottaessa, mutta nyt tein sotasuunnitelmaa ensi viikolle. Tokoillaan sitten PERKELE, siihen ei ainakaan tarvita autoa!

Pieni ankanpoikanen polskutteli veessä...

Sunnuntaina lähdettiin uittamaan koiria Oksjärvelle. Oli kuuma!

Piitu olisi tapansa mukaan viihtynyt järvessä vaikka koko päivän! Lumpeenlehdestä se ei sentään haukannut palasta. ;)

Samalla reissulla pääsi myös emäntä talviturkistaan, johan se oli jo aikakin!

Merkkiääniä ja putkijarruja

Ollaan vietetty oikeastaan vähän hiljaiseloa pari viimeistä päivää, päivisin on ollut niin tuhottoman kuuma ettei napakettukoira (tai omistajansa) oikein edes viihdy pihalla. Lenkitkin on tehty pääosin klo 22 jälkeen ja kärsitty verenhimoisten hyttysten hyökkäyksistä. ;)

Tänään lähdettiin kuitenkin agitreeneihin. Meidän lisäksi paikalla oli vain Sanna ja Veeti-brassi, joten odottelua ei tullut paljoakaan. Piitu aloitti ensimmäisenä radalla, joka näytti seuraavanlaiselta (nyt jatkamme sarjaa nimeltä "Silmiä hivelevät ratapiirrokset"!):

Koira otettiin vastaan kakkosesteen takaa, tehtiin kolmoselle vekkaus, ennen putkea merkkiääni, vitoselle pakkovalssilla, ennen kutosta valssi ja taas merkkiääni koiralle, sylkkärillä seiskaesteelle, putkeen ja loppusuora 9-11.

Kiva rata! Harjoiteltiin siis merkkiääntä ja putkijarrua, jolla kerrotaan koiralle, että sen pitää kääntyä jo hypätessään. Ensin otettiin vain esteet 2 ja 3 pallon kanssa, jotta saatiin Piitu lukemaan vekkaus oikein. Sitten otettiin kolmonen ja putki, ja harjoiteltiin putkijarrua. Pari kertaa käytin ensin putki-käskyä ja sen jälkeen merkkiääntä, mutta kokeiltiin myös kokonaan ilman käskyä eli pelkällä merkkiäänellä. Hienosti Piitu kyllä meni putkeen vain käsiohjauksella! Tekisi kyllä tosi hyvää tällaiselle äänekkäälle ohjaajalle välillä kokeilla ohjata ihan hipihiljaa... ihan liikaa tulee huudettua kentällä ja turhaan toisteltua käskyjä. Pakkovalssit sujui tänään tosi hyvin, niihin olin supertyytyväinen. Ehdin myös tekemään hyvin valssin ennen seuraavaa estettä, jossa piti taas antaa merkkiääni koiralle, jotta se ei ampuisi suoraan edessä olevaan putkeen.

Sylikäännökset oli tänään aika huonoja. Piitu teki joka kerta yhden ylimääräisen pyörähdyksen kun lähdin kääntämään sitä hypylle. Lisäksi sen vauhti katosi kokonaan. Osaksi kyllä oma vika ja osaksi myös puhtaasti treenin puutetta. Nyt taas sylkkäritreeniä vaikka namikupin kera. :) Loppusuora putkelta eteenpäin oli ok, paitsi että renkaasta Piitu meni ohi joka kerta. Se on vielä vähän jännä juttu maxikorkeudessa. Otettiin siis sitä pari kertaa erikseen, kyllä Piitu sen sitten uskaltaa, mutta vaatii vaan paljon apua ja ohjausta.

Piitu jaksoi hienosti vaikka kentällä oli aika kuuma! Reippaasti teki toistoja ja syöksyi putkiin, mutta muuten eteneminen oli vähän laiskempaa (eli hitaampaa). Mutta ei se haitannut, en itsekään halunnut juosta ihan täpöllä! Aina kun Piitu sai pallon palkakseen, se rallasi sen kanssa hetken pitkin kenttää, mutta meni sitten makoilemaan putken viereen varjoon. :) Tauoilla sillä oli kaulassa viilennyshuivi, mutta kunnon viilennysmantteli täytyy ehdottomasti vielä hankkia! Sitten uskalletaan ehkä jatkossakin treenata vielä.

Veetin vuoron jälkeen päästiin Piitun kanssa vielä tekemään vähän vauvakeinua. Matalan keinun toisessa päässä oli pöytä ja tyyny, eli se ei päässyt tipahtamaan kuin ehkä 20 senttiä. Piitu lähti kiipeämään ihan reippaasti, mutta keskivaiheilla teki stopin. Jouduttiin taas hellän määrätietoisesti houkuttelemaan ja avittamaan se ylös ja kontaktille, jossa sitten pidettiinkin bileet. Tehtiin pari toistoa ja lopetettiin sitten kun saatiin yksi reipas ylösmeno Piitulta. Paaaljon treeniähän se vielä kaipaa, mutta tavoitteena on nyt saada vain hyviä kokemuksia keinusta. Eiköhän se sitten siitä!

Jäähdyttelyt hoidettiin tällä kertaa mummalassa takapihalla BJ:n ja Chicon kanssa. Piitu kävi viilentymässä mm. pelto-ojassa ja olikin sen jälkeen taas kunnon tassu- ja mahapesun tarpeessa. :)

ALOtreeniä

Tänään aloitettiin taas yksi DogiTiimin tokokurssi! Olin ainoa eläinrääkkääjä (oli kuuma!) paikalla, joten saatiin nauttia Anun yksityisopetuksesta koko tunti. Päätettiin kokeilla tehdä ALO-luokka kokonaan hyppyä lukuunottamatta ja seuraamisista vain toinen. Vähän jännitti miten Piitu jaksaa ja haluaa tehdä hommia...

Varjossa on hyvä olla.

Aloitettiin paikkamakuulla ja Piitu sai kaverikseen Anun Noomi-bortsun. Ekalla kerralla Piitu oli tosi levoton, pää pyöri ja lopulta se nousikin ylös. Palautin paikalleen ja otettiin uusiksi. Piitulla oli siis namikuppi edessä, mutta tänään se ei oikein osannut keskittyä siihen kunnolla. Sitä kiinnosti Noomi todella paljon jo heti alusta alkaen, onneksi toinen oli kuitenkin niin pätevä ettei edes katsonut Piitun suuntaan. ;) Toinen yritys kesti 1 minuutin ja 13 sekuntia, sitten Piitu alkoi vähän piipata. Odotettiin että hiljeni ja kävin sitten vapauttamassa. Phuuh, paljon on vielä hommia paikallamakuun kanssa...

Ihan alkuun tehtiin myös luoksepäästävyys, eli Anu kävi rapsuttamassa Piitua ja katsomassa hampaat. Ei suurempia ongelmia, vähän ensiksi käänsi päätä sivuun kun hampaita katsottiin, mutta peppu pysyi kuitenkin maassa ja hampitkin näytettiin lopulta hyvin.

Sitten otettiin seuraamista hihnassa. Anu käskytti ja kaavioon kuului käännökset oikealle ja vasemmalle, täyskäännös sekä juoksu. Piitu oli yllättävän hyvä! En olettanut että se jaksaisi koko kaavion ilman palkkaa ja toki välillä vähän kontakti meinasi tippua tai koira jäi vähän jälkeen käännöksessä, mutta muuten se oli hyvinkin innokas ja seuraamiseen mahtui monta tosi hyvää pätkää. :) Eli positiivinen mieli jäi ehdottomasti!

Liikkeestä maahanmeno oli hyvä ja nopea, ja seuraaminen ennen käskyä kuulemma myös hienoa. Liikkeestä seisominen meni myös nappiin vaikka sitä vähän jännäsinkin. Pysähtyi heti käskystä eikä tullut senttiäkään eteenpäin! Anu arvioi molemmat jäävät 10 pisteen arvoisiksi. ;) Jatkossa nyt sitten jääviä lelupalkalla, koska teknisesti ne alkavat olla jo kisavalmiita.

Luoksetulossa Piitu ennakoi ja lähti tulemaan kun Anu sanoi "käsky". Otettiin sitten vähän lyhyemmältä matkalta niin, että Anu sanoi erilaisia käskyjä ja heilautti mulle kättään, kun sain kutsua koiran luokse. Tällä kertaa Piitu kuunteli onneksi vain mua ja tuli vasta käskyllä luokse. Eli häiriötreeniä luoksetuloonkin, jonkun pitää liikkuroida meille jotta Piitu oppisi odottamaan oikeaa käskyä. Muuten luoksetulo(t) oli kyllä hyviä ja vauhdikkaita, kuten aina.

ALO-liikkeiden jälkeen jatkettiin vielä seuraamisen käännöksien harjoittelemista. Ensin harjoittelin ilman koiraa käännökset molempiin suuntiin ja sitten koiran kanssa. Ja kuinka vaikeaksi se muuttuukin samantien... Kyllä minäkin niitä välillä yksinäni treenaan, ihan totta, mutta nyt ne pitäisi saada tulemaan sieltä selkarangasta! Niin että käännökset tulisivat vaikka unessa ihan oikein. Täyskäännöksessä päädyttiin siihen, että tokossa käännyn oikealle ja pk-tottikseen Piitun voisi opettaa kiepsahtamaan takaa ympäri, jos itse käännyn vasemmalle. Eli en enää kävele sitä päin, vaan koira vaihtaa nopeasti puolta täyskäännöksessä. Jos käännyn vasemmalle täyskäännöksessä, tulee vastaan sama ongelma kuin "normaalissakin" vasemmalle käännöksessä... Piitu ei edelleenkään osaa käyttää takapäätään ja joudun törmäämään siihen. Piitu kestää kyllä pienen törmäämisen, ei siinä mitään, mutta sitten täyskäännös ei olekaan enää täyskäännös vaan soikea käännös. Lisää takapäätreeniä jälleen Piitulle!

Lisäksi leikitettiin Piitua vielä vähän patukalla ja tehtiin pari kertaa maahanmenoa patukkapalkalla. Ihan loppuun vielä yksi vauhtiluoksetulo pitkästä matkasta ja siitä leikkien autoon. Kuuma ilma teki kyllä tehtävänsä ja Piitu oli aika puhki, juoksi kyllä autolle muttei jaksanut hirveästi riekkua enää patukan kanssa. Oli se kyllä muutenkin tehnyt ahkerasti hommia, kun koko tunti oltiin yksin ja armottoman kouluttajan silmien alla. ;)

Piitu jaksoi kyllä yllättävän hyvin vaikka jokseenkin kisamaisesti liikkeet otettiin. Paikoittain se oli vähän väsyneen oloinen, mutta vastapainoksi taas välillä se oli tosi hieno.

Kotiläksyjä:
* Tarkkana, että jokainen perusasento on suora! Niitä ei kuitenkaan saa kuluttaa loppuun, vaan välillä myös vauhdista seuraamisia!
* Pepunkäyttötreeniä Piitulle ja ohjaajalle kävely- sekä käännöstreeniä
* Seuraamisen käännökset kuntoon + seuraamista vaihdellen matkojen pituuksia
* Luoksetulossa käskyn ennakointiin täytyy puuttua nopeasti! Paljon häiriötreeniä, jotta koira oppii erottamaan oikean käskyn
* Välillä koira autosta vain leikkimään kentälle ja sitten takaisin autoon

 ... ja vielä tuhat muuta juttua! :D Paljon tuli mietittävää ja treenattavaa, mutta oli kiva saada myös kannustavaa palautetta. Nyt taas tuntuu, että tunnelin päässä on valoa...

Kuvia viikonlopulta

Ihana, aurinkoinen viikonloppu!

Muoks. Apua mikä kuvanlaatu osassa kuvista, järkkyä.

Neiti kesäheinä

Kuvat otettu 31.5.11.

Jottain pientä...

No eihän me nyt ihan kokonaan maltettu olla tokoilematta...

Meillä ei ollutkaan agilitytreenejä eilen, koska oli helatorstai. No, lahopäinen omistaja ei tarkistanut vaan oletti että treenit on normaalisti, joten tokihan me löydettiin itsemme tyhjältä kentältä. Eikä ole edes ensimmäinen tai toinen kerta kun huomaan olevani autiolla treenikentällä ihmettelemässä missä muut on... liian vaivalloista tarkistaa sähköpostista päivämääriä!

Mutta kun kerran kentällä oltiin, niin ei voitu treenamatta kotiinkaan lähteä. Tehtiin aluksi matalaa puomia, minkä Piitu suoritti hauskasti itsekin ihan matalana ja kieli keskellä suuta. Näkee että se vieläkin varoo vähän, mutta vauhdikkaasti se silti tuli. Kontakteille se himmaa ajoissa ja jää selkeästi aina odottamaan palkkaa. :) Kokeiltiin pari kertaa myös niin, että itse juoksin Piitun edelle kun se oli puomilla ja juoksin myös reippaasti ohi kontaktista - silti pysähtyi!

Koska kentällä oli myös A-este ulkona, pääsi Piitu tekemään sen myös pariin otteeseen. Ekalla kerralla ylösmeno oli vähän hidasta kun vauhtia ei ollut yhtään, mutta sekin korjaantui seuraavalla yrityksellä. Ei mitään ongelmia Aan kanssa, hienoa! Ulkona oli myös matala vauvakeinu, josta Piitu oli kovin kiinnostunut ja olisi kai halunnut kiivetä sen päälle. En kuitenkaan vahingosta viisastuneena päästänyt, vaan harjoiteltiin vain keinulle astumista (niin että se rämähti samalla) ja kontakteja.

Vähän tokoakin tosiaan otettiin, mutta keksiä kaikkea vähän erilaisia harjoituksia. Kentälle tuli jossain vaiheessa joku toinen koira kera lapsiperheen (jotka luultavasti kuvittelivat kentän olevan koirapuisto tms...), joten saatiin hyvää häiriötä koiranpennusta, ihmisistä ja huutavista lapsista. Naksuttelin Piitulle paljon ihan kontaktista vähän paikkaa vaihdellen, välillä oltiin lähempänä muita ja välillä kauempana. Jossain vaiheessa uskalsin laskea koiran irti remmistäkin, mutta silti se pysyi lähellä. Yksi paikallamakuu ehdittiin ottaa ennen perheen tuloa, kestoltaan se ei ollut älyttömän pitkä mutta Piitu oli tosi tarkkaavaisen oloinen ja keskittyi tällä kertaa tosi hyvin.

Riehutin Piitua myös vähän patukalla ja sen jälkeen se sai tehdä kaksi luoksetuloa suoraan kiinni patukkaan. Aika hurjalta tuntui jättää Piitu yksin istumaan, kääntää sille selkä ja kävellä poispäin samalla kun kentän toisella laidalla oli bileet... mutta hienosti piski pysyi, ylpeä sai olla! Sama juttu eteenmenoissa, jätin istumaan yksin kun vein nameja kuppiin, hienosti P odotti ja ponkaisi lähetyksen jälkeen suoraan vauhdilla kupille. :)

Lopuksi otettiin vielä vähän tokohyppyä, vaikka kunnon tokoestettä ei kentällä ollutkaan. Hyödynnettiin kuitenkin betonisia(?) palikoita(?), joita löytyi kentän ja parkkipaikan välistä. Ensimmäinen oli vain parikymmentä senttiä korkea, mutta halusin nähdä hyppääkö Piitu ylipäätään ollenkaan. Laitoin namikupin toiselle puolelle "estettä" ja käskin hyppäämään, ilman mitään käsiapuja. Ja hyppäsi! Parin toiston jälkeen siirryttiin korkeamman "esteen" taakse, tämä oli joku polvenkorkuinen. Taas namikuppi toiselle puolelle ja hyppy-käsky. Niin hassua, että vielä viime kesänä Piitu pönötti paikallaan ja katsoi mua ihmeissään, kun käskin hyppäämään. Eikä olla tehty yhtään hyppyä koko talven aikana. No, toisaalta hyppääminen on tullut nyt Piitulle vahvemmaksi kun ollaan päästy agiliitämään ja oltiinhan me kuitenkin agikentällä... ;) Voi olla että tokokentällä hyppääminen on taas ihan kumma juttu.

Omatoimitreenien jälkeen ajettiin vielä hetkeksi tyhjään koirapuistoon ja Piitu pääsi juoksemaan kepin perässä ja haistelemaan päivän uutiset. :) Tänään ei kyllä treenata! Nähdään vaan BJ:tä painimisen ja juoksemisen merkeissä.

Herra Harmaa

Holger (a.k.a. Holgi, Hoogi, Hoppu...) on vaihtanut väriä!

"Kuulinko ruokakupin kilisevän?" 

Kaikki alkoi muutamasta harmaasta laikusta päässä, sitten laikkuja alkoi tulla lisää ja nykyään pieni on tosiaan ihan harmaa. Hassua!

Harmi etten ottanut kuvia välivaiheesta. :) Samanlainen ihana ja reipas pirpana se on edelleen, vaikka ulkonäkö vähän vaihtuukin.

Kuppitreeni kokeilussa

Eilen kokeiltiin tokoilla namikupin avustuksella. Eli palkka odotti ruokakupissa ja liikkeen jälkeen vapautin Piitun kupille. Kokeiltiin ensin liikkeestä maahanmenoa. Alkuun Piitu katseli vähän kuppia ja jäi vähän jälkeen liikkeessä, mutta teki kuitenkin nätin maahanmenon ja malttoi odottaa vapautusta. Liikkeestä seisominen meni myös ihan ok, mutta pysähtyminen ei ollut ihan niin nopea ja tarkka kuin mitä se parhaimmillaan on. Kokeiltiin myös lyhyttä seuraamispätkää, välillä vapautin kupille perusasennosta ja välillä ihan kesken seuraamisen, kun kontakti oli hyvä. Piitu oli paikoittain tosi hyvä, mutta sen vastapainoksi taas välillä ihan muissa maailmoissa. Alkoi haistella maata tai katsella lintuja taivaalla kesken liikkeen.

Tehtiin myös kaksi paikallamakuuta niin, että kuppi oli meidän välissä ja Piitu makasi siis kasvot kuppiin päin. Piitu oli muuten hyvin rauhallinen ja keskittyi selkeästi kuppiin, mutta jossain vaiheessa alkoi rapsuttamaan itseään takajalallaan! Oikein kiva, täytyykin sitten toivoa ettei mahdollisissa kokeissa ala neidin kylkeä kutittamaan! Ärrrr. Otettiin sitten uusi yritys ja tällä kertaa keskittyminen pysyi ihan tekemisessä. Lopuksi naksuttelin vielä kontaktista perusasennossa ja seuraamisessa ensimmäisen askeleen jälkeen.

Positiivisinta koko treenissä oli se, kun Piitu bongasi meidän lähellä linnun. Neiti oli siis vapaana ja oli jo ehtinyt ottaa yhden loikan lintua kohti, mutta sain sen kääntymään ympäri ihan vain kutsumalla. En siis karjunut, vaan ihan hihkaisin neidin nimen ja niin se pyörähti ympäri ja tuli mun luokse. :) No, eihän pikkulintu nyt ihan sama asia ole kuin pupujussi, mutta kyllä Piitu oli ihan lähdössä jahtaamaan sitä tirppaa... Eli joku pieni voitto tämäkin, ehkä.

"I bring the light!"

Tänään kokeiltiin taas namikuppitreeniä. Tällä kertaa Piitu tiesi homman idean jo alusta lähtien, eikä olisi aina oikein malttanut tehdä liikkeitä kunnolla, kun kupille oli kiire. Kertaakaan ei varastanut mitään kupista ilman lupaa, kuten ei eilenkään, vaikka se sai katsoa kun laitoin namit sinne ja sen jälkeen lähdin vain kävelemään pois kupilta. Piitusta kyllä näki, että se kävi sisäistä taistelua, kun itse lähdin pois ja se jäi hetkeksi kupille. Onneksi jotain on pienen piskin päähän saatu varastamisesta taottua, koska se jätti namit rauhaan ja tuli perässä tekemään hommia. ;) Joka ikinen kerta!

Tehtiin mm. jääviä, seuraamista ja käännöksiä ja paikallamakuu. Paikallamakuussa teki pahaa katsoa kun Piitun kimpussa parveili ihan älyttömästi hyttysiä, neidin korvat vaan heilui mutta katse pysyi eteenpäin. En sitten makuuttanut ihan älyttömän pitkään. Jäävät normaaliin tapaan hyvät ja innokkaat, seuraaminen taas ei ollut. Piitu oli myös tosi kärsimättömän oloinen ja vinkui koko ajan tullessaan perusasentoon, en tiedä oliko namikuppi liian kiihdyttävä.

Luoksetuloa otettiin parin metrin etäisyydeltä ja vähän jouduin korjaamaan välillä Piitun vinoa loppuasentoa. Otettiin myös kaksi vauhtiluoksetuloa ihan superpitkältä etäisyydeltä, meidän taloyhtiön takapihan toisesta päästä toiseen päähän. Piitu tuli täysillä! Koskakohan sitä uskaltaisi kokeilla pitkältä matkalta loppuasentoa...?

Naksuttelin myös noutokapulan pitämistä. Vähän hetsasin kapulalla ja johan se muuttui Piitun mielestä maailman kivoimmaksi asiaksi. Valitettavasti samalla kun into kasvoi, alkoi myös pureskelu. Pelkään, että opetan Piitun pureskelemaan kapulaa, jos naksautan kunhan se vaan pitää sitä suussaan (ja saattaa samalla pureksia). Ja kapulan suuhun ottaminen ja kiinni pitäminen on vielä Piitulle sen verran herkkä juttu, että en halua kieltää pureksimisesta ettei tämä pieni motivaation pilkahdus sen kantamiseen katoaisi. Vaikeaa, vaikeaa.

Plää!

Lopuksi Piitu sai vielä riehua ja roikkua patukassa sydämensä kyllyydestä. Hetsata ei tarvinnut yhtään vaan neiti oli samantien kiinni patukassa. Leikin jälkeen patukassa oli veriset hampaanjäljet... en tiedä aukesivatko ikenet noutokapulan pureksimisesta vai juuttipatukasta, tosin kapulasta en kyllä verta löytänyt. Voisi kai sanoa, että tänään vuodatettiin hikeä (=ohjaaja) ja verta (=Piitu) treenatessa, ha ha ha.

Tänään ja eilen oli kyllä aika mietteliäs olo treenien jälkeen. Piitu ei ole viime aikoina esittänyt parastaan, se ei ole ollut se pieni ja innokas tokoilija mitä se parhaimmillaan on. Ehkä me pidetään pieni tauko tokosta? Ehkä se motivaatio neidillä kasvaisi, jos ei ihan joka päivä hinkutettaisi samoja asioita. Ensi maanantaina tietty mennään ohjattuihin treeneihin, mutta jos siihen asti oltaisiin tokoilematta. Tai sitten tehdään vaan ruutua yms. eikä mitään alo- tai avoluokan harjoituksia! Tiedostan itsekin, että ollaan niitä tehty ihan hirveän paljon nyt viime aikoina. Ehkä koiraa kyllästyttää, tai sitten sillä on ne odotetut juoksut tulossa ja ajatukset niiden myötä jossain ihan muualla. Mene ja tiedä.

Jokin mielenhäiriö ehkä tämäkin, koska vaikka koira ei toimi, haluaisin itse silti treenata ja treenata...