No eihän me nyt ihan kokonaan maltettu olla tokoilematta...
Meillä ei ollutkaan agilitytreenejä eilen, koska oli helatorstai. No, lahopäinen omistaja ei tarkistanut vaan oletti että treenit on normaalisti, joten tokihan me löydettiin itsemme tyhjältä kentältä. Eikä ole edes ensimmäinen tai toinen kerta kun huomaan olevani autiolla treenikentällä ihmettelemässä missä muut on... liian vaivalloista tarkistaa sähköpostista päivämääriä!
Mutta kun kerran kentällä oltiin, niin ei voitu treenamatta kotiinkaan lähteä. Tehtiin aluksi matalaa puomia, minkä Piitu suoritti hauskasti itsekin ihan matalana ja kieli keskellä suuta. Näkee että se vieläkin varoo vähän, mutta vauhdikkaasti se silti tuli. Kontakteille se himmaa ajoissa ja jää selkeästi aina odottamaan palkkaa. :) Kokeiltiin pari kertaa myös niin, että itse juoksin Piitun edelle kun se oli puomilla ja juoksin myös reippaasti ohi kontaktista - silti pysähtyi!
Koska kentällä oli myös A-este ulkona, pääsi Piitu tekemään sen myös pariin otteeseen. Ekalla kerralla ylösmeno oli vähän hidasta kun vauhtia ei ollut yhtään, mutta sekin korjaantui seuraavalla yrityksellä. Ei mitään ongelmia Aan kanssa, hienoa! Ulkona oli myös matala vauvakeinu, josta Piitu oli kovin kiinnostunut ja olisi kai halunnut kiivetä sen päälle. En kuitenkaan vahingosta viisastuneena päästänyt, vaan harjoiteltiin vain keinulle astumista (niin että se rämähti samalla) ja kontakteja.
Vähän tokoakin tosiaan otettiin, mutta keksiä kaikkea vähän erilaisia harjoituksia. Kentälle tuli jossain vaiheessa joku toinen koira kera lapsiperheen (jotka luultavasti kuvittelivat kentän olevan koirapuisto tms...), joten saatiin hyvää häiriötä koiranpennusta, ihmisistä ja huutavista lapsista. Naksuttelin Piitulle paljon ihan kontaktista vähän paikkaa vaihdellen, välillä oltiin lähempänä muita ja välillä kauempana. Jossain vaiheessa uskalsin laskea koiran irti remmistäkin, mutta silti se pysyi lähellä. Yksi paikallamakuu ehdittiin ottaa ennen perheen tuloa, kestoltaan se ei ollut älyttömän pitkä mutta Piitu oli tosi tarkkaavaisen oloinen ja keskittyi tällä kertaa tosi hyvin.
Riehutin Piitua myös vähän patukalla ja sen jälkeen se sai tehdä kaksi luoksetuloa suoraan kiinni patukkaan. Aika hurjalta tuntui jättää Piitu yksin istumaan, kääntää sille selkä ja kävellä poispäin samalla kun kentän toisella laidalla oli bileet... mutta hienosti piski pysyi, ylpeä sai olla! Sama juttu eteenmenoissa, jätin istumaan yksin kun vein nameja kuppiin, hienosti P odotti ja ponkaisi lähetyksen jälkeen suoraan vauhdilla kupille. :)
Lopuksi otettiin vielä vähän tokohyppyä, vaikka kunnon tokoestettä ei kentällä ollutkaan. Hyödynnettiin kuitenkin betonisia(?) palikoita(?), joita löytyi kentän ja parkkipaikan välistä. Ensimmäinen oli vain parikymmentä senttiä korkea, mutta halusin nähdä hyppääkö Piitu ylipäätään ollenkaan. Laitoin namikupin toiselle puolelle "estettä" ja käskin hyppäämään, ilman mitään käsiapuja. Ja hyppäsi! Parin toiston jälkeen siirryttiin korkeamman "esteen" taakse, tämä oli joku polvenkorkuinen. Taas namikuppi toiselle puolelle ja hyppy-käsky. Niin hassua, että vielä viime kesänä Piitu pönötti paikallaan ja katsoi mua ihmeissään, kun käskin hyppäämään. Eikä olla tehty yhtään hyppyä koko talven aikana. No, toisaalta hyppääminen on tullut nyt Piitulle vahvemmaksi kun ollaan päästy agiliitämään ja oltiinhan me kuitenkin agikentällä... ;) Voi olla että tokokentällä hyppääminen on taas ihan kumma juttu.
Omatoimitreenien jälkeen ajettiin vielä hetkeksi tyhjään koirapuistoon ja Piitu pääsi juoksemaan kepin perässä ja haistelemaan päivän uutiset. :) Tänään ei kyllä treenata! Nähdään vaan BJ:tä painimisen ja juoksemisen merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti