Ollaan taas kuluneella viikolla treenailtu enemmän ja vähemmän.
TOKO
Liikkeestä pysähtyminen on ollut meillä nyt tehotreenissä. Namin kanssa sujuu vaihtelevasti, välillä P pysähtyy tosi hyvin ja odottaa vapautusta, välillä taas ottaa namin ja olisi heti jo lähdössä menemään. Jatkossa täytyy kokeilla palkata pallon kanssa!
Perusasentoja ollaan otettu myös runsaasti. Pari kertaa kokeilin ihan pienellä käsiavulla ja hienosti Piitu hakikin viereen, mutta jouduin sitten auttamaan namilla loppuun saakka, että tuli suoraan ja tiiviisti. Seuraamiset sujuu namilla imuuttaen ihan hyvin, joskus Piitu tuppaa menemään vähän vinoon lopun perusasennossa. Niissäkin pitää vaan muistaa olla tarkkana ja auttaa vaikka namilla istumaan suoraan.
Paikallamakuuseen ollaan saatu hyvää häiriötä puistossa treenatessa, kun läheistä päiväkotia rempataan. Kolinaa, töminää, poran ääniä ja joka puolella huomioasuisia raksamiehiä. ;) Piitu ei välitä! Menee kyllä edelleen satunnaisesti toiselle kyljelleen, mikä ei ole yhtään kiva juttu. Pelkään mennä korjaamaan sen asentoa, koska se nousee niin herkästi ylös...
Peltojälki
Makkararuutuja, makkararuutuja... niitä ollaan tehty lähes joka ilta. Piitulla edelleen hurja into lähteä jäljelle, mutta namien syönti ruudussa ei ole mitenkään erikoisen innokasta. Kivasti kuitenkin edelleen hakee takaisin tallotulle alueelle, jos eksyy nenänsä kanssa ulkopuolelle. Jatkossa voisi kai jo alkaa tekemään makkarakolmiota ja siitä lähteä kaventamaan sitä jäljeksi, plus nameja täytyy olla runsaasti, yksi whiskaspussi ei taida riittää enää per ruutu.
Piitu on myös joutunut nyt joka kerta odottamaan tolppaan kytkettynä kun teen ruutuja. Tosi hyvää harjoitusta siis! Yleensä yhden kerran ulvahtaa ja yrittää rynnätä luokse, mutta sitten rauhottuu maahan. Seuraa kuitenkin tarkkana mitä teen koko ajan. ;) Eilen ohi käveli kultainennoutaja emäntänsä kera, eikä Piitu kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Piti oikein mennä takaisin Piipun viereen ja kehua sitä hurjasti, niin hienosti typy käyttäytyi!
Agility
Agilitytreeneissä meni tänään vaihtelevasti, välillä hyvin ja välillä vähän huonommin. Piitu lähti pari kertaa huitelemaan omille teilleen pitkin kenttää, eikä olisi millään tullut takaisin. Suoritti myös putken ja pari estettä oma-aloitteisesti ja omassa järjestyksessään. Mutta kun teki niin teki sentään innolla, itse sai taas huomata että jos käskyttää kun koira on jo hypännyt, on auttamattomasti myöhässä! Piitun kanssa täytyy siis olla tiukka ja nopea.
Tänään tehtiin siis radanpätkällä sylikäännöstä, pakkovalssia ja takaaleikkausta. Aina kun sain Piitun jotenkin pysymään hanskassa, oli tosi kivaa mennä. Ohjaaja itse vaan tarvitsee paljon apua :) Koko ajan rintamasuunta väärin tai liike pysähtyy kuin seinään, jolloin tietty koirakin pysähtyy. Niin paljon pitäisi sisäistää ja muistaakin vielä! No, ehkä se taas siitä.
Tarvittaisiin kyllä se oma este (edes yksi!) jotta päästäisiin treenaamaan ihan lähetystä esteelle. Nyt Piitu vähän tuijottelee kättä eikä oikein irtoa hyppäämään... tänäänkin yritti taas hypätä siivekkeen yli kun ei irronnut vaan pysyi kiinni kädessä. :D
Otettiin myös puomi ensin pari kertaa itsenäisesti ja sitten vielä valvovan silmän alla. Piitu pysähtyy kyllä kontaktille tosi kivasti ja alkaa jo vähän ennen sitä hidastaa vauhtia. Seuraavaksi taas vähän vaikeutetaan, eli en enää mene kyykkyyn Piitun eteen kun se on kontaktilla, vaan seison sen edessä. Ja muistan vapauttaa kun nenä on maassa!
perjantai 30. heinäkuuta 2010
torstai 22. heinäkuuta 2010
Sukeltava banaani
Agitreenit ei menny ihan putkeen. Tosin Piitu meni putkeen, monta kertaa ja ihan oma-aloitteisestikin ;) siitä on nyt tulossa varmaan ihan putkihullu koira. Positiivisimpana asiana treeneistä jäi mieleen Piitun irtoaminen putkeen, lähti hienosti jo parin metrin päästä eikä tarvinnut enää viedä sitä sinne suulle. Ainoastaan yhden kerran bongasi treenikamu-Severuksen putken takana ja koukkasikin sinne putken sijaan.
Opetettiin ensin koiraa hyppäämään "banaanina" esteen yli, tätä tarvitaan tilanteissa joissa koira ei voi hypätä estettä suoraan, vaan sen pitää kaartaa jo ilmassa toista siivekettä kohti. Istuttiin itse toisen siivekkeen takana, lähetettiin koira hyppäämään vasemmalla kädellä ja otettiin vastaan oikealla kädellä. Palkka tuli myös mahdollisimman alhaalta, että koira oppisi ns. sukeltamaan alaspäin siivekkeen sivulle. Helppo taas selittää ;) tämä siis molemmin puolin, niin että koira hyppäsi molempiin suuntiin. Omaa vuoroa odotellessa otettiin ensin rengasta pari kertaa (meni hyvin) ja puomi pariin kertaan (meni toiseen suuntaan tosi hyvin, toisinpäin tiputti toisen takajalan kontaktilta).
Tehtiin taas lyhyttä radanpätkää ja harjoiteltiin mm. twistiä ja pakkovalssia sekä uutena juttuna saksalaista. Saatiin muutamia ihan hyviä pätkiä aikaiseksi, mutta myös turhautumista (varmasti sekä ohjaajan että koiran osalta). Piitu oli taas välillä tosi poissaoleva, nenä eksyi maahan ja olisi suorittanut esteet mieluummin omassa järjestyksessään. En tiedä menikö typyllä herne nenään tms. kun komensin pari kertaa ja jouduin ottamaan neitiä jopa ihan perskarvoista kiinni pari kertaa, että sain huomion itseeni. Tuntui kuitenkin että Piitulta loppui huumorintaju, eikä sen jälkeen oikein kiinnostanut tehdä enää mitään. Yhdestä esteestäkin saatiin aikaiseksi mörkö, kun hinkattiin (lähinnä taas ohjaajan takia) samaa kohtaa ja estettä pari kertaa, lopulta Piitu ei olisi halunnut hypätä sitä enää ollenkaan.
No, täytyy yrittää olla ottamatta asioita taas liian vakavasti. Kivaa sen pitäisi olla meidän molempien mielestä! Toivottavasti ollaan parempia taas ensi kerralla.
Käytiin vielä iltapissareissun yhteydessä tekemässä 2 makkararuutua, tosin niissä oli kissan märkäruokaa. Nemi-raukka joutui luopumaan herkuistaan ;) Laitoin Piitun kiinni puuhun, että pääsin tallomaan ruutuja. Odotin, että neiti olisi nostanut kauhean metakan, mutta se pistikin vain maate ruohikkoon ja katseli mitä touhusin. Osaa se joskus yllättää positiivisestikin :) Kun sitten hain jäljelle, oli taas ihan intoa puhkuvana ja kauhealla vauhdilla menossa ruutuun. Hienosti kyllä palasi aina tallotulle alueelle, jos meinasi nenä eksyä sen ulkopuolelle. Tarkkuustreenit jatkuvat!
Opetettiin ensin koiraa hyppäämään "banaanina" esteen yli, tätä tarvitaan tilanteissa joissa koira ei voi hypätä estettä suoraan, vaan sen pitää kaartaa jo ilmassa toista siivekettä kohti. Istuttiin itse toisen siivekkeen takana, lähetettiin koira hyppäämään vasemmalla kädellä ja otettiin vastaan oikealla kädellä. Palkka tuli myös mahdollisimman alhaalta, että koira oppisi ns. sukeltamaan alaspäin siivekkeen sivulle. Helppo taas selittää ;) tämä siis molemmin puolin, niin että koira hyppäsi molempiin suuntiin. Omaa vuoroa odotellessa otettiin ensin rengasta pari kertaa (meni hyvin) ja puomi pariin kertaan (meni toiseen suuntaan tosi hyvin, toisinpäin tiputti toisen takajalan kontaktilta).
Tehtiin taas lyhyttä radanpätkää ja harjoiteltiin mm. twistiä ja pakkovalssia sekä uutena juttuna saksalaista. Saatiin muutamia ihan hyviä pätkiä aikaiseksi, mutta myös turhautumista (varmasti sekä ohjaajan että koiran osalta). Piitu oli taas välillä tosi poissaoleva, nenä eksyi maahan ja olisi suorittanut esteet mieluummin omassa järjestyksessään. En tiedä menikö typyllä herne nenään tms. kun komensin pari kertaa ja jouduin ottamaan neitiä jopa ihan perskarvoista kiinni pari kertaa, että sain huomion itseeni. Tuntui kuitenkin että Piitulta loppui huumorintaju, eikä sen jälkeen oikein kiinnostanut tehdä enää mitään. Yhdestä esteestäkin saatiin aikaiseksi mörkö, kun hinkattiin (lähinnä taas ohjaajan takia) samaa kohtaa ja estettä pari kertaa, lopulta Piitu ei olisi halunnut hypätä sitä enää ollenkaan.
No, täytyy yrittää olla ottamatta asioita taas liian vakavasti. Kivaa sen pitäisi olla meidän molempien mielestä! Toivottavasti ollaan parempia taas ensi kerralla.
Käytiin vielä iltapissareissun yhteydessä tekemässä 2 makkararuutua, tosin niissä oli kissan märkäruokaa. Nemi-raukka joutui luopumaan herkuistaan ;) Laitoin Piitun kiinni puuhun, että pääsin tallomaan ruutuja. Odotin, että neiti olisi nostanut kauhean metakan, mutta se pistikin vain maate ruohikkoon ja katseli mitä touhusin. Osaa se joskus yllättää positiivisestikin :) Kun sitten hain jäljelle, oli taas ihan intoa puhkuvana ja kauhealla vauhdilla menossa ruutuun. Hienosti kyllä palasi aina tallotulle alueelle, jos meinasi nenä eksyä sen ulkopuolelle. Tarkkuustreenit jatkuvat!
keskiviikko 21. heinäkuuta 2010
Jälkitreenit pellolla
Pari viikkoa sitten meitä pyydettiin suureksi iloksemme mukaan jälki- ja hakurinkiin, joka treenaa kerran viikossa vuorotellen hakua, jälkeä sekä esineruutua. :) Tänään koitti ensimmäinen treenikerta! Aloitettiin siis jäljellä.
Tehtiin kaikille koirille jäljet tai makkararuudut pellolle. Mehän ei olla Piitun kanssa tehty ikinä peltojälkeä, eikä sillä ole ollut koskaan namia jäljellä. Tällä kertaa verilättyä oli jokaisella askeleella ja pituutta ehkä 12m(?). Tarkoitus oli vaatia nyt Piitulta tarkkuutta ja namien syömistä joka askeleelta. Piitusta on kyllä ollut huomattavissa varsinkin parilla viimeisellä jäljellä, että into alkaa olla jo kova ja vauhti kiihtyy siinä samassa. Hyvä siis tehdä välillä myös tarkkuustreenejä!
Piitu aloitti hyvin nenä maassa, mutta jouduin jarruttelemaan hihnasta aika paljon. Piitu kyllä söi nameja, mutta ei todellakaan jokaista ja olisi halunnut mennä eteenpäin vauhdikkaammin. Kun sitten pidin hihnasta vastaan, nosti se pään ylös ja rupesi syömään ruohoa. Ohjattiin sitten takaisin jäljelle, jolle lähti taas ihan hyvin mutta kun vaadin hidastamaan, niin lähti taas jäljen sivuun. Nyt suunnitelmissa onkin tehdä paljon lyhyitä jälkiä joissa on namia (ehkä jopa ihan makkararuutujakin) jotta Piitu oppisi tarkastamaan askeleet ja etenemään vähän rauhallisemmalla tahdilla. Ensi kerraksi täytyy myös ottaa jotain kissan märkäruokaa yms. superrrherkkua, jota sitten laittaa maahan. ;) Luulis Piitunkin vähän kärsivällisemmin syövän sitä!
Intoa kuitenkin jäljelle on ja se on aina kiva nähdä. :) Otettiin lopuksi myös maalimiesrinkiä ja tokon paikallaolot. Maalimiesringissä jokainen koira vuorotellen kävi syömässä "vieraiden" käsistä nameja ja sai tietysti hurjat kehut. Paikallaolot eivät valitettavasti menneet Piitulta ihan putkeen, neiti oli aika huonossa mielentilassa... ulvoi ja haukkui autossa itsensä kiihdyksiin kun joutui olemaan yksin, joten heti kun pääsi pois autosta oli taas kauhea show pystyssä. Nousi paikallamaakussa pari kertaa ylös, tosin ei onneksi lähtenyt härkkimään muita koiria, vaan ekalla kerralla tuli luokse ja toisella lähti ihan toiseen suuntaan. No, en lannistu, sillä osasin kyllä odottaa ettei Piitu pysty ehkä ihan parhaimpaan suoritukseensa noin kiihtyneenä.
Piitun käytöksestä huolimatta oli kyllä huippukivat treenit! Oli myös tosi mielenkiintoista katsella miten eri tasoiset koirat (ja pennut) tekivät jälkiä, niistäkin oppi paljon. Pari tuntia meni ihan hujauksessa! Ensi kerralla onkin vuorossa esineruutu, jota ollaan jo pitkään haluttu päästä treenaamaan.
Huomenna jatketaan agilityllä :)
Tehtiin kaikille koirille jäljet tai makkararuudut pellolle. Mehän ei olla Piitun kanssa tehty ikinä peltojälkeä, eikä sillä ole ollut koskaan namia jäljellä. Tällä kertaa verilättyä oli jokaisella askeleella ja pituutta ehkä 12m(?). Tarkoitus oli vaatia nyt Piitulta tarkkuutta ja namien syömistä joka askeleelta. Piitusta on kyllä ollut huomattavissa varsinkin parilla viimeisellä jäljellä, että into alkaa olla jo kova ja vauhti kiihtyy siinä samassa. Hyvä siis tehdä välillä myös tarkkuustreenejä!
Piitu aloitti hyvin nenä maassa, mutta jouduin jarruttelemaan hihnasta aika paljon. Piitu kyllä söi nameja, mutta ei todellakaan jokaista ja olisi halunnut mennä eteenpäin vauhdikkaammin. Kun sitten pidin hihnasta vastaan, nosti se pään ylös ja rupesi syömään ruohoa. Ohjattiin sitten takaisin jäljelle, jolle lähti taas ihan hyvin mutta kun vaadin hidastamaan, niin lähti taas jäljen sivuun. Nyt suunnitelmissa onkin tehdä paljon lyhyitä jälkiä joissa on namia (ehkä jopa ihan makkararuutujakin) jotta Piitu oppisi tarkastamaan askeleet ja etenemään vähän rauhallisemmalla tahdilla. Ensi kerraksi täytyy myös ottaa jotain kissan märkäruokaa yms. superrrherkkua, jota sitten laittaa maahan. ;) Luulis Piitunkin vähän kärsivällisemmin syövän sitä!
Intoa kuitenkin jäljelle on ja se on aina kiva nähdä. :) Otettiin lopuksi myös maalimiesrinkiä ja tokon paikallaolot. Maalimiesringissä jokainen koira vuorotellen kävi syömässä "vieraiden" käsistä nameja ja sai tietysti hurjat kehut. Paikallaolot eivät valitettavasti menneet Piitulta ihan putkeen, neiti oli aika huonossa mielentilassa... ulvoi ja haukkui autossa itsensä kiihdyksiin kun joutui olemaan yksin, joten heti kun pääsi pois autosta oli taas kauhea show pystyssä. Nousi paikallamaakussa pari kertaa ylös, tosin ei onneksi lähtenyt härkkimään muita koiria, vaan ekalla kerralla tuli luokse ja toisella lähti ihan toiseen suuntaan. No, en lannistu, sillä osasin kyllä odottaa ettei Piitu pysty ehkä ihan parhaimpaan suoritukseensa noin kiihtyneenä.
Piitun käytöksestä huolimatta oli kyllä huippukivat treenit! Oli myös tosi mielenkiintoista katsella miten eri tasoiset koirat (ja pennut) tekivät jälkiä, niistäkin oppi paljon. Pari tuntia meni ihan hujauksessa! Ensi kerralla onkin vuorossa esineruutu, jota ollaan jo pitkään haluttu päästä treenaamaan.
Huomenna jatketaan agilityllä :)
maanantai 19. heinäkuuta 2010
Alkuviikkoa
Ollaan nautittu lähes koko viikonloppu ja maanantai kauniista ilmoista ulkona. Lauantaina ja sunnuntaina oltiin mummalassa, lauantaina ensin vaan oleilemassa ja sunnuntaina pihahommissa. Molempina päivinä saatiin kuitenkin mahat täyteen hyvää ruokaa ja piskit saivat touhuta pihalla mielin määrin. :) Piitu tietysti juoksi ja nouti kaikkea mahdollista mitä sille heitettiin, mutta osasi onneksi myös rauhoittua varjoon luuta/halkoa pureksimaan. BJ ja Chico mustaturkkisina kärsivät helteestä eniten, mutta kyllä myös Piitusta näki että kuuma oli.
Tänään käytiin ensin kävelyllä ja uittamassa koiria Annin, Emman ja Edin kanssa. Koirat saivat hirveasti uutta virtaa kun pääsivat polskimaan veteen ja sen jälkeen vielä pienessä metsässä juoksemaan vapaana. Piitu lähti taas pari kertaa aika kauas, ilmeisesti jonkun hajun perässä. Tuli kuitenkin onneksi hetken päästä takaisin, eikä ollut mitenkään erityisen sekaisin. Melkein suoraa tältä kaverilenkiltä lähdettiinkin sitten taas mummalaan, jossa Joonas ja BJ olivat pikkusisko-Jaden vahteina. Koiruudet viettivät taas pari tuntia rattoisasti pihalla puuhastellen.
Käytiin vielä illalla DogiTiimin tokossa. Saatiin itse päättää liike, mitä haluttiin treenata. Tarkoituksena oli oppia suunnittelemaan etukäteen mitä treenataan ja miten treenataan. Pitäisi kyllä useammin miettiä treenisuunnitelma valmiiksi, eikä vaan lähteä ulos "tekemään jotain"...
Valitsin meille liikkeestä pysähtymisen, joka tuntuu olevan isoin kompastuskivi tällä hetkellä. Näytettiin ensin miten kotona treenataan ja Piitu pysähtyi kyllä kuin tatti ja odotti vapautusta. Sitten vaikeutettiin vielä vähän niin, että ensin otin pari askelta vielä Piitun pysähtymisen jälkeen ja toisella kerralla pysäytin vasemmalla kädellä, mutta palkka tuli oikeasta kädestä. Meni kyllä molemmilla kerroilla hienosti :) Kokeiltiin myös pallolla palkkaamista, mikä antaa sähäkkyyttä ja nopeutta pysähtymiseen. Pitää kyllä jatkossa palkata välillä myös pallolla... Eiköhän näillä vinkeillä nyt saada tätäkin liikettä hinkattua eteenpäin, toivotaan ainakin!
Lopuksi otettiin taas luoksepäästävyys ja 2 minuutin paikallamakuu! Tosi kiva kun näitä ryhmäliikkeitäkin tulee nyt tehtyä joka kerralla. :) Selvittiin luoksepäästävyydestä ongelmitta, Anu katsoi hampaat ja Piitu otti heti sen jälkeen kontaktia, mahtavaa! :) Sitten tosiaan taas hurja 2 minuutin paikallamakuu. Otin parin metrin etäisyyden ja palkkasin ehkä 3 kertaa koko aikana. Piitu-palleroinen oli taas niin kovin pätevä pieni koira ja pysyi mahtavasti paikallaan koko ajan! Katse ei paljoa harhaillut, mutta meni valitettavasti taas kyljelleen. Niin menivät kyllä muutkin koirat, tehtiin paikallamakuu vähän "rinteessä", joten luulen että oli koirille luontevinta mennä kyljelleen. Täytyy siihen kuitenkin yrittää puuttua ettei muutu tavaksi. Mutta muuten sai olla tosi tyytyväinen piskiin :) Kyllä sitä edelleen vielä vähän perhosia on mahan pohjassa kun koiran käskee maahan ja kävelee kauemmas, mutta onneksi Piitu tuntuu taas yllättävän positiivisesti kerta toisensa jälkeen! Kyllä siitä vielä hyvä tulee.
Tänään käytiin ensin kävelyllä ja uittamassa koiria Annin, Emman ja Edin kanssa. Koirat saivat hirveasti uutta virtaa kun pääsivat polskimaan veteen ja sen jälkeen vielä pienessä metsässä juoksemaan vapaana. Piitu lähti taas pari kertaa aika kauas, ilmeisesti jonkun hajun perässä. Tuli kuitenkin onneksi hetken päästä takaisin, eikä ollut mitenkään erityisen sekaisin. Melkein suoraa tältä kaverilenkiltä lähdettiinkin sitten taas mummalaan, jossa Joonas ja BJ olivat pikkusisko-Jaden vahteina. Koiruudet viettivät taas pari tuntia rattoisasti pihalla puuhastellen.
Käytiin vielä illalla DogiTiimin tokossa. Saatiin itse päättää liike, mitä haluttiin treenata. Tarkoituksena oli oppia suunnittelemaan etukäteen mitä treenataan ja miten treenataan. Pitäisi kyllä useammin miettiä treenisuunnitelma valmiiksi, eikä vaan lähteä ulos "tekemään jotain"...
Valitsin meille liikkeestä pysähtymisen, joka tuntuu olevan isoin kompastuskivi tällä hetkellä. Näytettiin ensin miten kotona treenataan ja Piitu pysähtyi kyllä kuin tatti ja odotti vapautusta. Sitten vaikeutettiin vielä vähän niin, että ensin otin pari askelta vielä Piitun pysähtymisen jälkeen ja toisella kerralla pysäytin vasemmalla kädellä, mutta palkka tuli oikeasta kädestä. Meni kyllä molemmilla kerroilla hienosti :) Kokeiltiin myös pallolla palkkaamista, mikä antaa sähäkkyyttä ja nopeutta pysähtymiseen. Pitää kyllä jatkossa palkata välillä myös pallolla... Eiköhän näillä vinkeillä nyt saada tätäkin liikettä hinkattua eteenpäin, toivotaan ainakin!
Lopuksi otettiin taas luoksepäästävyys ja 2 minuutin paikallamakuu! Tosi kiva kun näitä ryhmäliikkeitäkin tulee nyt tehtyä joka kerralla. :) Selvittiin luoksepäästävyydestä ongelmitta, Anu katsoi hampaat ja Piitu otti heti sen jälkeen kontaktia, mahtavaa! :) Sitten tosiaan taas hurja 2 minuutin paikallamakuu. Otin parin metrin etäisyyden ja palkkasin ehkä 3 kertaa koko aikana. Piitu-palleroinen oli taas niin kovin pätevä pieni koira ja pysyi mahtavasti paikallaan koko ajan! Katse ei paljoa harhaillut, mutta meni valitettavasti taas kyljelleen. Niin menivät kyllä muutkin koirat, tehtiin paikallamakuu vähän "rinteessä", joten luulen että oli koirille luontevinta mennä kyljelleen. Täytyy siihen kuitenkin yrittää puuttua ettei muutu tavaksi. Mutta muuten sai olla tosi tyytyväinen piskiin :) Kyllä sitä edelleen vielä vähän perhosia on mahan pohjassa kun koiran käskee maahan ja kävelee kauemmas, mutta onneksi Piitu tuntuu taas yllättävän positiivisesti kerta toisensa jälkeen! Kyllä siitä vielä hyvä tulee.
perjantai 16. heinäkuuta 2010
Epätoivoa vol. 1409
Joo-o, Piitun kanssa elämä on kyllä yhtä vuoristorataa.
Tarkoitus oli käydä tänään metsälenkillä Pilvenmäellä Joonaksen ja BJ:n kanssa. Oltiin ehkä 3 minuuttia kävelty, kun Piitu lähtee juoksemaan mäkeä ylös ja katoaa näkyvistä, ilmeisesti sai jonkun tosi hyvän hajun nenän päähän. Hetken päästä valkoinen koira vilkkuu puiden välistä, kun Piitu päämäärättömän näköisesti sinkoilee edes takaisin. Ihan kuin olisi ollut jäljellä, mutta nenä ei kuitenkaan ollut maassa. Meni tosiaan hirveällä vauhdilla, mutta ei ajanut pupua tms. vaan säntäili edestakaisin noin kymmenen metrin säteellä. Ei kuunnellut huutoja, ei mitään.
Ihmetyttää kyllä kovasti. Olisin ymmärtänyt jos Piitu olisi lähtenyt edestä pinkaisevan pupun perään, mutta tällä kertaa ei mitään pieniä tai suuria eläimiä ollut lähettyvillä. Ei myöskään lähtenyt selvästi nenä maassa jäljelle, vaan kuin sähköiskun saamana ryntäsi kauemmas. Mietittiin, että ehkä metsässä oli juuri liikkunut hirvi tai peura, tai joku muu riistaeläin, jonka tuoksua Piitu ei ole vielä päässyt aikaisemmin haistamaan. Koko koira meni siis niin sekaisin ja kun lopulta tuli luokse, ei suostunut katsomaan silmiin vaan vältteli katsetta eikä ottanut namia, olisi vaan halunnut palata juoksentelemaan. Oli tarkoitus vielä hieman tokoilla lähellä olevalla hiekkakentällä, mutta koirasta ei vaan saanut minkäänlaista otetta. Yritti vaan lähteä kentältäkin vielä takaisin metsään.
Jopa vielä kun oltiin tultu jo kotiin, Piitu seisoi vain eteisessä läähättäen. Kesti siis todella pitkään ennen kuin palautui normaaliksi! Vasta nyt, monta tuntia metsäreissun jälkeen Piitu pystyy nukkumaan ja rauhoittumaan.
En tiedä päästäänkö ikinä sittenkään mihinkään pk-puolella... jos koiraa ei voi päästää irti metsässä ilman että se sinkoaa heti jäljelle, on kai turha heittää toiveet haku- tai viestikoirasta. Jäljellä on sentään liinassa, mutta jos menee noin sekaisin, niin ei ole toivoa että jatkaa ihmisen tekemää jälkeä. Huoh huoh huoh.
No, toivotaan että tällä kertaa kyseessä oli joku sikaihana peura, joka sai Piitun noin sekaisin. Huomenna kai pakko uskaltautua uudestaan metsään (tosin eri metsään tällä kertaa) ja katsoa lähteekö tyttö taas omille teilleen. Toivottavasti kaikki näyttää huomenna taas valoisammalta!
Tarkoitus oli käydä tänään metsälenkillä Pilvenmäellä Joonaksen ja BJ:n kanssa. Oltiin ehkä 3 minuuttia kävelty, kun Piitu lähtee juoksemaan mäkeä ylös ja katoaa näkyvistä, ilmeisesti sai jonkun tosi hyvän hajun nenän päähän. Hetken päästä valkoinen koira vilkkuu puiden välistä, kun Piitu päämäärättömän näköisesti sinkoilee edes takaisin. Ihan kuin olisi ollut jäljellä, mutta nenä ei kuitenkaan ollut maassa. Meni tosiaan hirveällä vauhdilla, mutta ei ajanut pupua tms. vaan säntäili edestakaisin noin kymmenen metrin säteellä. Ei kuunnellut huutoja, ei mitään.
Ihmetyttää kyllä kovasti. Olisin ymmärtänyt jos Piitu olisi lähtenyt edestä pinkaisevan pupun perään, mutta tällä kertaa ei mitään pieniä tai suuria eläimiä ollut lähettyvillä. Ei myöskään lähtenyt selvästi nenä maassa jäljelle, vaan kuin sähköiskun saamana ryntäsi kauemmas. Mietittiin, että ehkä metsässä oli juuri liikkunut hirvi tai peura, tai joku muu riistaeläin, jonka tuoksua Piitu ei ole vielä päässyt aikaisemmin haistamaan. Koko koira meni siis niin sekaisin ja kun lopulta tuli luokse, ei suostunut katsomaan silmiin vaan vältteli katsetta eikä ottanut namia, olisi vaan halunnut palata juoksentelemaan. Oli tarkoitus vielä hieman tokoilla lähellä olevalla hiekkakentällä, mutta koirasta ei vaan saanut minkäänlaista otetta. Yritti vaan lähteä kentältäkin vielä takaisin metsään.
Jopa vielä kun oltiin tultu jo kotiin, Piitu seisoi vain eteisessä läähättäen. Kesti siis todella pitkään ennen kuin palautui normaaliksi! Vasta nyt, monta tuntia metsäreissun jälkeen Piitu pystyy nukkumaan ja rauhoittumaan.
En tiedä päästäänkö ikinä sittenkään mihinkään pk-puolella... jos koiraa ei voi päästää irti metsässä ilman että se sinkoaa heti jäljelle, on kai turha heittää toiveet haku- tai viestikoirasta. Jäljellä on sentään liinassa, mutta jos menee noin sekaisin, niin ei ole toivoa että jatkaa ihmisen tekemää jälkeä. Huoh huoh huoh.
No, toivotaan että tällä kertaa kyseessä oli joku sikaihana peura, joka sai Piitun noin sekaisin. Huomenna kai pakko uskaltautua uudestaan metsään (tosin eri metsään tällä kertaa) ja katsoa lähteekö tyttö taas omille teilleen. Toivottavasti kaikki näyttää huomenna taas valoisammalta!
torstai 15. heinäkuuta 2010
Viimeinen alkeisagility
Tänään agiliidettiin taas hikisissä merkeissä. Vaikka vettä satoi välillä aika rankastikin, ei hiostava kuumuus hävinnyt minnekään. Plaah, tuntui että vähän kaikilla koirilla oli käynnistymisvaikeuksia moisella helteellä.
Tehtiin yhtä radanpätkää (olisikohan ollut 4 estettä, putki ja kepit) eri ohjaustyylejä vaihdellen. Käytettiin mm. twistiä, pakkovalssia ja takaakiertoja. Oli tosi kivaa, mutta jo tuolla pikku radalla huomasi, että estejärjestyksen muistaminen, koiran ohjaaminen ja vielä itse vieressä juokseminen on kaikki yhdistettynä aika vaikeaa! Helposti sitä unohtui miettimään jo seuraavaa estettä, jolloin koira jäi selän taakse eikä mennytkään sinne minne piti.
Piitu oli aluksi aika poissaolevan oloinen ja rupesi kesken radan nuuskimaan maata kaikessa rauhassa (!!). Sain tosissani kutsua ja houkutella, että päästiin jatkamaan rataa. En kyllä yhtään tiedä mikä siinäkin taas oli, ehkä helle on tosiaan pehmentänyt tytön aivot... toisella yrityksellä käskytin sitten tiukemmin, kehuin ja innostin esteiden välillä ja heti alkoikin sujua paremmin. Piitu osaa kyllä olla tosi terävä ja säpäkkä menijä, juuri sellaista agitykkiä kaipaankin ;) Pitäisi vaan itse jättää turha "tännetännetännetuletuletule"-höpötys pois ja käskyttää mieluummin kerran kunnolla.
Piitun haahuiluja lukuunottamatta oli kyllä hirmu kivaa taas! Radanpätkässä oli tosiaan haastetta riittämiin, mutta onnistuminen tuntuikin sitten tosi makealta. Lopputuntia kohden Piitukin terästäytyi ja saatiin kunnolla vauhtia rataan. Otettiin myös puomi pariin kertaan itsenäisesti. Nyt tuntuu että treenailu alkaa tuottaa jo vähän tulosta, sillä tällä kertaa Piitu itse alkoi himmaamaan vauhtia ennen kontaktia! Vain yhden kerran tiputti toisen takajalan kontaktilta pois, mutta muuten teki hienot nenäkosketukset ja lähti vasta luvan saatuaan. Jes, nyt vaan vielä lisää treeniä, mutta mahdolliselta alkaa näyttämään jo ;)
Tämä oli nyt siis viimeinen kerta alkeiskurssia, mutta onneksi meillä on paikka agilityryhmässä, joka jatkuu heti ensi torstaina! Muutenkin harrastusrintamalla näyttää valoisalta, mutta enempää ei uskalla vielä hehkuttaa... katsotaan sitten kun asiat varmistuvat. ;)
Tehtiin yhtä radanpätkää (olisikohan ollut 4 estettä, putki ja kepit) eri ohjaustyylejä vaihdellen. Käytettiin mm. twistiä, pakkovalssia ja takaakiertoja. Oli tosi kivaa, mutta jo tuolla pikku radalla huomasi, että estejärjestyksen muistaminen, koiran ohjaaminen ja vielä itse vieressä juokseminen on kaikki yhdistettynä aika vaikeaa! Helposti sitä unohtui miettimään jo seuraavaa estettä, jolloin koira jäi selän taakse eikä mennytkään sinne minne piti.
Piitu oli aluksi aika poissaolevan oloinen ja rupesi kesken radan nuuskimaan maata kaikessa rauhassa (!!). Sain tosissani kutsua ja houkutella, että päästiin jatkamaan rataa. En kyllä yhtään tiedä mikä siinäkin taas oli, ehkä helle on tosiaan pehmentänyt tytön aivot... toisella yrityksellä käskytin sitten tiukemmin, kehuin ja innostin esteiden välillä ja heti alkoikin sujua paremmin. Piitu osaa kyllä olla tosi terävä ja säpäkkä menijä, juuri sellaista agitykkiä kaipaankin ;) Pitäisi vaan itse jättää turha "tännetännetännetuletuletule"-höpötys pois ja käskyttää mieluummin kerran kunnolla.
Piitun haahuiluja lukuunottamatta oli kyllä hirmu kivaa taas! Radanpätkässä oli tosiaan haastetta riittämiin, mutta onnistuminen tuntuikin sitten tosi makealta. Lopputuntia kohden Piitukin terästäytyi ja saatiin kunnolla vauhtia rataan. Otettiin myös puomi pariin kertaan itsenäisesti. Nyt tuntuu että treenailu alkaa tuottaa jo vähän tulosta, sillä tällä kertaa Piitu itse alkoi himmaamaan vauhtia ennen kontaktia! Vain yhden kerran tiputti toisen takajalan kontaktilta pois, mutta muuten teki hienot nenäkosketukset ja lähti vasta luvan saatuaan. Jes, nyt vaan vielä lisää treeniä, mutta mahdolliselta alkaa näyttämään jo ;)
Tämä oli nyt siis viimeinen kerta alkeiskurssia, mutta onneksi meillä on paikka agilityryhmässä, joka jatkuu heti ensi torstaina! Muutenkin harrastusrintamalla näyttää valoisalta, mutta enempää ei uskalla vielä hehkuttaa... katsotaan sitten kun asiat varmistuvat. ;)
sunnuntai 11. heinäkuuta 2010
Helteistä on!
Eilen käytiin uimassa Oksjärvellä BJ:n ja Joonaksen kanssa. Sää oli sen verran helteinen, ettei oikeastaan mitään muuta liikuntaa voinut koirille ajatellakaan. Piitu juoksi tietysti taas heti luvan saatuaan suoraan veteen ja polskuttelikin siellä seuraavat puoli tuntia. Piitun uintitekniikka on kyllä parantunut huimasti! Sen selkä pysyisi varmaan uidessa kuivana, ellei se polskisi niin paljon rannassa kahlatessaan tai lelujen perään sännätessään :) Haaveissa olisi päästä joskus kokeilemaan vepeä Piitun kanssa, siitä se varmasti nauttisi täysillä. Kunpa vaan löydettäisiin joku paikka ja seura...
Tänään käytiin illalla DogiTiimin tokossa. Aloitettiin hypyllä. Tehtiin ensin Piitun kanssa namikipon avulla, niin että se odotti esteen toisella puolella. Piitu tarvitsi vielä aika vahvan käsiavun että lähti hyppäämään, siitä pitäisi nyt pyrkiä pois. Pari kertaa myös kiersi esteen, hölmö koira. Tehtiin myös niin, että otettiin namikippo pois ja Anu palkkasi Piitun hypyn jälkeen. Piitu lähtikin tosi innokkaasti hyppäämään eikä tarvinnut käsiapua. Ilman Anun palkkausta taas kuitenkin sama juttu, eli ei lähtenyt pelkällä käskyllä.
Sitten otettiin vapaavalintainen liike ja meillä se oli peruutus. Näytettiin ensin miten kotona treenataan, eli namilla "työnnetään" rintaan ja Piitu peruuttaa. Sitten siirryttiin raviradan kaiteen viereen ja otettiin peruutusta seuraamisen yhteydessä. Ensin pari askelta eteen ja sitten peruuttamista. Piitu peruutti ihan hienosti, kaide toisella puolella auttaa tosi paljon oikean paikan etsimisessä. Otettiin aluksi ihan muutama askel taakse ja lopuksi jo pari isoa askelta. Hyvin meni, mutta treeniä kaipaa edelleen!
Muiden vuoroilla otettiin itsenäisesti muutaman askeleen seuraamisia ja yhden kerran käännökset oikealle ja vasemmalle sekä täyskäännös. Piitu teki mukavalla asenteella, vaikka ympärillä oli muitakin koiria häiriöksi. :)
Loppuun otettiin taas ryhmäliikkeet eli luoksepäästävyys ja paikallamakuu. Luoksepäästävyydessä Piitu istui hienosti eikä tehnyt elettäkään Anua kohti. Anu antoi tästä arvosanaksi 10! ;) Piitu antoi myös edelleen katsoa hampaat hienosti. Paikallamakuussa meni heti käskyn jälkeen kyljelleen ja kun koitin korjata, niin nousi ylös. Komensin uudestaan maahan ja menin noin puolentoista metrin päähän. Piitulla oli hihna, mutta en pitänyt kiinni siitä. Valitettavasti Piitu meni taas toiselle kyljelle makaamaan, mikäköhän siinäkin nyt on? Kaksin kun tehdään ei ole koskaan mennyt kyljelleen. En tiedä sitten, vaikuttaako esim. alusta, joka on asfalttia. Yleensä kuitenkin treenataan ruohikolla... Otettiin kuitenkin huima 2 minuutin paikallaolo ja Piitu pysyi paikallaan koko ajan! Pari kertaa katsahti sivuilleen (oli taas keskimmäisenä koirana kolmesta) mutta muuten makasi kärsivällisesti ja otti kontaktia. Jes, kuinka hienoa! Pari kertaa palasin palkkaamaan etujalkojen väliin ja kehuin, mutta en yhtä paljon kuin normaalisti. Hirmuisen pitkältä tuntuivat nuo 2 minuuttia, mutta onneksi Piisami yllätti taas positiivisesti!
Palkaksi hienosti menneistä treeneistä Piitu pääsi vielä hetkeksi ruohokentälle riehumaan BJ:n kanssa, kun palautettiin autoa Joonakselle. Oli kivat iltajuoksut, varjossa kun sentään oli inhimilliset lämpölukemat. ;)
Tänään käytiin illalla DogiTiimin tokossa. Aloitettiin hypyllä. Tehtiin ensin Piitun kanssa namikipon avulla, niin että se odotti esteen toisella puolella. Piitu tarvitsi vielä aika vahvan käsiavun että lähti hyppäämään, siitä pitäisi nyt pyrkiä pois. Pari kertaa myös kiersi esteen, hölmö koira. Tehtiin myös niin, että otettiin namikippo pois ja Anu palkkasi Piitun hypyn jälkeen. Piitu lähtikin tosi innokkaasti hyppäämään eikä tarvinnut käsiapua. Ilman Anun palkkausta taas kuitenkin sama juttu, eli ei lähtenyt pelkällä käskyllä.
Sitten otettiin vapaavalintainen liike ja meillä se oli peruutus. Näytettiin ensin miten kotona treenataan, eli namilla "työnnetään" rintaan ja Piitu peruuttaa. Sitten siirryttiin raviradan kaiteen viereen ja otettiin peruutusta seuraamisen yhteydessä. Ensin pari askelta eteen ja sitten peruuttamista. Piitu peruutti ihan hienosti, kaide toisella puolella auttaa tosi paljon oikean paikan etsimisessä. Otettiin aluksi ihan muutama askel taakse ja lopuksi jo pari isoa askelta. Hyvin meni, mutta treeniä kaipaa edelleen!
Muiden vuoroilla otettiin itsenäisesti muutaman askeleen seuraamisia ja yhden kerran käännökset oikealle ja vasemmalle sekä täyskäännös. Piitu teki mukavalla asenteella, vaikka ympärillä oli muitakin koiria häiriöksi. :)
Loppuun otettiin taas ryhmäliikkeet eli luoksepäästävyys ja paikallamakuu. Luoksepäästävyydessä Piitu istui hienosti eikä tehnyt elettäkään Anua kohti. Anu antoi tästä arvosanaksi 10! ;) Piitu antoi myös edelleen katsoa hampaat hienosti. Paikallamakuussa meni heti käskyn jälkeen kyljelleen ja kun koitin korjata, niin nousi ylös. Komensin uudestaan maahan ja menin noin puolentoista metrin päähän. Piitulla oli hihna, mutta en pitänyt kiinni siitä. Valitettavasti Piitu meni taas toiselle kyljelle makaamaan, mikäköhän siinäkin nyt on? Kaksin kun tehdään ei ole koskaan mennyt kyljelleen. En tiedä sitten, vaikuttaako esim. alusta, joka on asfalttia. Yleensä kuitenkin treenataan ruohikolla... Otettiin kuitenkin huima 2 minuutin paikallaolo ja Piitu pysyi paikallaan koko ajan! Pari kertaa katsahti sivuilleen (oli taas keskimmäisenä koirana kolmesta) mutta muuten makasi kärsivällisesti ja otti kontaktia. Jes, kuinka hienoa! Pari kertaa palasin palkkaamaan etujalkojen väliin ja kehuin, mutta en yhtä paljon kuin normaalisti. Hirmuisen pitkältä tuntuivat nuo 2 minuuttia, mutta onneksi Piisami yllätti taas positiivisesti!
Palkaksi hienosti menneistä treeneistä Piitu pääsi vielä hetkeksi ruohokentälle riehumaan BJ:n kanssa, kun palautettiin autoa Joonakselle. Oli kivat iltajuoksut, varjossa kun sentään oli inhimilliset lämpölukemat. ;)
lauantai 10. heinäkuuta 2010
Jäljellä
Tänään päästiin pitkästä aikaa taas metsään jäljelle. Olikin jo sitä touhua ikävä!
Jälki oli n. 20 metriä pitkä ja kiemurteli hieman. Ihan lopussa oli loiva kulma oikealle ja parin metrin päässä siitä namipurkki. Maasto oli taas kuivaa ja täynnä risuja, käpyjä yms. Vanheta jälki sai puolisen tuntia.
Osoitin Piitulle jäljen alun ja se lähti nenä maassa työskentelemään. Vauhti kiihtyi, mutta nenä pysyi onneksi maassa ja suunta oli oikea. Yritin vähän hidastaa menoa liinasta, mutta sillä ei tuntunut olevan mitään merkitystä ;) Piitu vilkaisi taaksepäin mutta jatkoi samantien samalla höyryllä eteenpäin. Selvitti kulman hienosti ja löysi namipurkin! Jes, hienoa. Piitu taisi kaivatakin uusia haasteita jäljelle ;)
Jäljen TO DO-list:
* Täytyy etsiä uusia jälkimaastoja
* Välillä olisi hyvä ajaa myös muiden tekemiä jälkiä
* Lisää kaarroksia ja kulmia jäljelle + pituutta lisää
Jälki oli n. 20 metriä pitkä ja kiemurteli hieman. Ihan lopussa oli loiva kulma oikealle ja parin metrin päässä siitä namipurkki. Maasto oli taas kuivaa ja täynnä risuja, käpyjä yms. Vanheta jälki sai puolisen tuntia.
Osoitin Piitulle jäljen alun ja se lähti nenä maassa työskentelemään. Vauhti kiihtyi, mutta nenä pysyi onneksi maassa ja suunta oli oikea. Yritin vähän hidastaa menoa liinasta, mutta sillä ei tuntunut olevan mitään merkitystä ;) Piitu vilkaisi taaksepäin mutta jatkoi samantien samalla höyryllä eteenpäin. Selvitti kulman hienosti ja löysi namipurkin! Jes, hienoa. Piitu taisi kaivatakin uusia haasteita jäljelle ;)
Jäljen TO DO-list:
* Täytyy etsiä uusia jälkimaastoja
* Välillä olisi hyvä ajaa myös muiden tekemiä jälkiä
* Lisää kaarroksia ja kulmia jäljelle + pituutta lisää
torstai 8. heinäkuuta 2010
Putki- ja pallohulluutta
Tämän päivän aksatreeneistä jäi päälimmäisenä mieleen Piitun orastava putkihulluus! Ja no, hiki. Oli kuuma!
Aloitettiin harjoittelemalla takaaleikkausta esteen kanssa. Esteen toisella puolella oli taas ruokakippo, jota siirrettiin pikkuhiljaa taaemmas ja lähemmäksi siivekettä. Piitu teki tosi hienosti ja ymmärsi oikean homman nimen heti. Piitu on jo tämän kurssin aikana ehdollistunut namikuppiin aika hyvin, se osaa hakea sinne jo hienosti vaikkei koskaan olla aiemmin sellaisen kanssa treenattu. :) Jatkossa olisi tarkoitus ottaa namikuppia vähän mukaan myös tottistreeneihin.
Sitten kokeiltiin ekan kerran keinua. Keinun toinen pää oli tuettuna, niin että se pysyi paikallaan eikä keikannut. Piitu käveli reippaasti keinun korkeaan päähän ja sai siellä paljon namia. Pysähtymiskäskynä kontaktilla meillä on tässä "stop". Lopuksi piti nostaa koira pois keinulta. Easier said than done, itsehän en paljoa Piitua nostele ja syystä. Se on aika painava (tämä on suhteellista, mutta MINULLE Piitu on painava :D) ja inhoaa nostelemista, joten se vetää itsensä ihan jäykäksi ja alkaa venkuroimaan pois. No, sain kuitenkin nostettua Piipun alas keinulta, vaikka kovin sulavalta se ei varmasti näyttänyt.
Sitten totutettiin koiraa keinun kolahdukseen, tällä kertaa siis koira hyppäsi keinulle n. keskeltä ja käveli alas kontaktille. Piitun kanssa oli tässä vähän vaikeuksia, P olisi mieluummin hypännyt keinun yli sen toiselle puolelle tai sitten vain tassulla yrittää ottaa namia, kiipeäminen keinulle oli kovin vaivalloista. Pari kertaa kun sain kaikki 4 tassua keinulle, se ehtikin jo heittää takapään pois. Piru kun se koira on nopea!! Itse ehtii vasta vetää henkeä kun toinen on jo tehnyt 3 eri asiaa. Tätä pitäisi treenata tosi paljon, toivottavasti jatkossakin treeneissä olisi keinu esillä jotta päästäisiin tekemään sitä ihan oma-aloitteisesti. Piitu ei tuntunut varsinaisesti pelkäävän keinua, mutta ei vaan jostain syystä halunnut hypätä sen päälle. Tai sitten ei vaan ymmärtänyt mitä siltä haluttiin ;)
Päästiin myös ottamaan pientä radanpätkää jossa oli 3 estettä ja loivan S:n muotoinen putki. Putken ja toisen esteen välissä piti tehdä takaaleikkaus. Oli taas kivaa! Palkkasin Piitua myös pallolla, jonka perässä se irtoaa vauhdilla. Harmi vaan, että koiruus on tosiaan pallohullu ja kiihtyy palloista yleensä vähän liikaa. Nytkin P hetken aikaa vaan tuijotteli käsiä, eikä namit kiinnostaneet tippaakaan. Piippasi vain ja halusi pallon. Turhauttavaa, niin mielellään palkkaisin pallolla koska se on ihan huippujuttu Piipun mielestä, mutta pahimmassa tapauksessa se muuttuu piippaavaksi, haukkuvaksi ja täriseväksi kasaksi, jonka päässä ei liiku mitään muuta kuin PALLO!
Sitten seuraavaan minirataan, eli kaksi estettä, joiden kanssa harjoiteltiin poispäinkääntöä. Jätettiin koira 1. esteen taakse, kutsuttiin ja ohjattiin poispäinkäännöllä toisen esteen yli ja vielä takaisin ensimmäisen esteen yli.
Lopuksi päästiin vielä kokeilemaan rengasta muutamaan kertaan. Jätin Piitun istumaan ja kävelin itse toiselle puolelle houkuttelemaan. Pari kertaa yritti tulla renkaan vierestä, mutta kun houkuttelin kaksin käsin (kädet renkaan "läpi") hyppäsi Piipu lopulta. Eiköhän se tämäkin siitä, kunhan vaan päästään uudestaan harjoittelemaan. Nyt lopetettiin yhteen onnistuneeseen suoritukseen.
Muiden vuoroilla treenattiin taas itsenäisesti, ensin pari kertaa puomia. Nyt Piitu pysähtyi kontaktille jo paljon paremmin vaikka vauhtiakin oli paljon, eikä heittänyt takapäätä pois. Jes! Ehkä sekin alkaa sinne Piisamin päähän uppoamaan, kunhan vaan saadaan tarpeeksi toistoja. Piitu myös karkasi pari kertaa putkeen ihan oma-aloitteisesti! Vaikka oli hihnassakin, lähti vaan painelemaan putkeen. Pakkohan se oli sitten päästää hihnasta irti ja palkata kun koira juoksi pois putkesta. Otettiin sitten loppuun putki+este -yhdistelmää itsenäisesti ja hienosti sujui! Meni molempiin, U:n sekä loivan S:n muotoisiin putkiin yhtä reippaasti ja tuli vauhdilla ulos. Tuleekohan tästä koirasta kenties putkihullu? ;)
Aloitettiin harjoittelemalla takaaleikkausta esteen kanssa. Esteen toisella puolella oli taas ruokakippo, jota siirrettiin pikkuhiljaa taaemmas ja lähemmäksi siivekettä. Piitu teki tosi hienosti ja ymmärsi oikean homman nimen heti. Piitu on jo tämän kurssin aikana ehdollistunut namikuppiin aika hyvin, se osaa hakea sinne jo hienosti vaikkei koskaan olla aiemmin sellaisen kanssa treenattu. :) Jatkossa olisi tarkoitus ottaa namikuppia vähän mukaan myös tottistreeneihin.
Sitten kokeiltiin ekan kerran keinua. Keinun toinen pää oli tuettuna, niin että se pysyi paikallaan eikä keikannut. Piitu käveli reippaasti keinun korkeaan päähän ja sai siellä paljon namia. Pysähtymiskäskynä kontaktilla meillä on tässä "stop". Lopuksi piti nostaa koira pois keinulta. Easier said than done, itsehän en paljoa Piitua nostele ja syystä. Se on aika painava (tämä on suhteellista, mutta MINULLE Piitu on painava :D) ja inhoaa nostelemista, joten se vetää itsensä ihan jäykäksi ja alkaa venkuroimaan pois. No, sain kuitenkin nostettua Piipun alas keinulta, vaikka kovin sulavalta se ei varmasti näyttänyt.
Sitten totutettiin koiraa keinun kolahdukseen, tällä kertaa siis koira hyppäsi keinulle n. keskeltä ja käveli alas kontaktille. Piitun kanssa oli tässä vähän vaikeuksia, P olisi mieluummin hypännyt keinun yli sen toiselle puolelle tai sitten vain tassulla yrittää ottaa namia, kiipeäminen keinulle oli kovin vaivalloista. Pari kertaa kun sain kaikki 4 tassua keinulle, se ehtikin jo heittää takapään pois. Piru kun se koira on nopea!! Itse ehtii vasta vetää henkeä kun toinen on jo tehnyt 3 eri asiaa. Tätä pitäisi treenata tosi paljon, toivottavasti jatkossakin treeneissä olisi keinu esillä jotta päästäisiin tekemään sitä ihan oma-aloitteisesti. Piitu ei tuntunut varsinaisesti pelkäävän keinua, mutta ei vaan jostain syystä halunnut hypätä sen päälle. Tai sitten ei vaan ymmärtänyt mitä siltä haluttiin ;)
Päästiin myös ottamaan pientä radanpätkää jossa oli 3 estettä ja loivan S:n muotoinen putki. Putken ja toisen esteen välissä piti tehdä takaaleikkaus. Oli taas kivaa! Palkkasin Piitua myös pallolla, jonka perässä se irtoaa vauhdilla. Harmi vaan, että koiruus on tosiaan pallohullu ja kiihtyy palloista yleensä vähän liikaa. Nytkin P hetken aikaa vaan tuijotteli käsiä, eikä namit kiinnostaneet tippaakaan. Piippasi vain ja halusi pallon. Turhauttavaa, niin mielellään palkkaisin pallolla koska se on ihan huippujuttu Piipun mielestä, mutta pahimmassa tapauksessa se muuttuu piippaavaksi, haukkuvaksi ja täriseväksi kasaksi, jonka päässä ei liiku mitään muuta kuin PALLO!
Sitten seuraavaan minirataan, eli kaksi estettä, joiden kanssa harjoiteltiin poispäinkääntöä. Jätettiin koira 1. esteen taakse, kutsuttiin ja ohjattiin poispäinkäännöllä toisen esteen yli ja vielä takaisin ensimmäisen esteen yli.
Lopuksi päästiin vielä kokeilemaan rengasta muutamaan kertaan. Jätin Piitun istumaan ja kävelin itse toiselle puolelle houkuttelemaan. Pari kertaa yritti tulla renkaan vierestä, mutta kun houkuttelin kaksin käsin (kädet renkaan "läpi") hyppäsi Piipu lopulta. Eiköhän se tämäkin siitä, kunhan vaan päästään uudestaan harjoittelemaan. Nyt lopetettiin yhteen onnistuneeseen suoritukseen.
Muiden vuoroilla treenattiin taas itsenäisesti, ensin pari kertaa puomia. Nyt Piitu pysähtyi kontaktille jo paljon paremmin vaikka vauhtiakin oli paljon, eikä heittänyt takapäätä pois. Jes! Ehkä sekin alkaa sinne Piisamin päähän uppoamaan, kunhan vaan saadaan tarpeeksi toistoja. Piitu myös karkasi pari kertaa putkeen ihan oma-aloitteisesti! Vaikka oli hihnassakin, lähti vaan painelemaan putkeen. Pakkohan se oli sitten päästää hihnasta irti ja palkata kun koira juoksi pois putkesta. Otettiin sitten loppuun putki+este -yhdistelmää itsenäisesti ja hienosti sujui! Meni molempiin, U:n sekä loivan S:n muotoisiin putkiin yhtä reippaasti ja tuli vauhdilla ulos. Tuleekohan tästä koirasta kenties putkihullu? ;)
maanantai 5. heinäkuuta 2010
Forssa KR 4.7.2010
Näyttelydebyytistä suoriuduttu!
Team Piitu lähti matkaan jo aamuvarhaisella, koska ehkä hiukkasen neuroottinen emäntä tahtoi olla paikalla kahdeksalta. Mukavaahan se oli etsiä rauhassa paikka oman kehän laidalta ja pystyttää pieni leiri sinne! Piitun käytös näyttelypaikalle saavuttaessa oli aika rauhatonta, hihnassa piti kiskoa ja kaikkia ihania hajuja olisi pitänyt päästä nuuskimaan. Onneksi oli kuitenkin häkki mukana, minne Piitu rauhoittuikin nätisti. Ilmeisesti kotona oleva kevytmetallihäkki on niin kiva oma paikka, ettei kankainen kevythäkkikään tuntunut pelottavalta. :)
Omaa vuoroa saatiinkin sitten odotella muutama tunti, mutta onneksi vieressä pyöri koko ajan colliekehä, jota seuratessa aika kului ihan rattoisasti. Piitu pääsi pariin otteeseen kävelemään Mustialan kauniisiin maisemiin ja vähän tokoiltiinkin, että saatiin piski kuulolle.
Odotellaan omaa vuoroa.
Loppuun asti jännitti miten Piitu käyttäytyy kehässä ja antaa tuomarin käsitellä, mutta turhaan! Neiti oli kehässä varsinainen pro; seisoi hienosti ja upean kärsivällisesti, antoi ilmeenkään värähtämättä tuomarin katsoa silmät ja hampaat sekä loppukropan, ravasi ilman yhtäkään laukka-askelta ja oli ihan mahtavasti kuulolla koko ajan! Kertaakaan ei nenä eksynyt maahan tai pienintäkään piippausta kuulunut. Hienoa!
Meidän suureksi riemuksi kehäsihteeri ojensi meille punaisen nauhan! Tuomarin linja oli ollut tosi tiukka, vain yhdelle nartulle annettiin ERI. Lopulta tuomari sijoitti Piitun vielä luokan toiseksi!
Piitun tulos siis tänään AVO EH2. Tuomarina oli Harto Stockmari. Arvostelu oli seuraavanlainen:
"Hieman hento, narttumainen kokonaisuus, jolla oikeat mittasuhteet.
Kevyt piirteinen pää. Oikea purenta. Hyvä ylälinja.
Hyvä runko. Köyhä eturinta. Normaalisti kulmautunut takaosa.
Hyvä karva. Miellyttävä käytös. Saisi liikkua joustavammalla askeleella."
Jee, olemme tyytyväisiä! Suuri kiitos ihanille apulaisille, Janille & Joonakselle, jotka puunasivat Piitua loppuun asti ja tsemppasivat tärisevää handleria ;) Team Piitu rocks!
Piitu ottaa rennosti.
Kauhea kuume olisi päästä uudestaan kehään! Harmittaa vaan kovasti, että lähes kaikki tulevat näyttelyt ovat lauantaisin ja kauppatyöläiselle ne ovat työpäiviä. :/ No, eiköhän me vielä joku näyttely löydetä johon tänä vuonna päästään. Pakko!
Team Piitu lähti matkaan jo aamuvarhaisella, koska ehkä hiukkasen neuroottinen emäntä tahtoi olla paikalla kahdeksalta. Mukavaahan se oli etsiä rauhassa paikka oman kehän laidalta ja pystyttää pieni leiri sinne! Piitun käytös näyttelypaikalle saavuttaessa oli aika rauhatonta, hihnassa piti kiskoa ja kaikkia ihania hajuja olisi pitänyt päästä nuuskimaan. Onneksi oli kuitenkin häkki mukana, minne Piitu rauhoittuikin nätisti. Ilmeisesti kotona oleva kevytmetallihäkki on niin kiva oma paikka, ettei kankainen kevythäkkikään tuntunut pelottavalta. :)
Omaa vuoroa saatiinkin sitten odotella muutama tunti, mutta onneksi vieressä pyöri koko ajan colliekehä, jota seuratessa aika kului ihan rattoisasti. Piitu pääsi pariin otteeseen kävelemään Mustialan kauniisiin maisemiin ja vähän tokoiltiinkin, että saatiin piski kuulolle.
Odotellaan omaa vuoroa.
Loppuun asti jännitti miten Piitu käyttäytyy kehässä ja antaa tuomarin käsitellä, mutta turhaan! Neiti oli kehässä varsinainen pro; seisoi hienosti ja upean kärsivällisesti, antoi ilmeenkään värähtämättä tuomarin katsoa silmät ja hampaat sekä loppukropan, ravasi ilman yhtäkään laukka-askelta ja oli ihan mahtavasti kuulolla koko ajan! Kertaakaan ei nenä eksynyt maahan tai pienintäkään piippausta kuulunut. Hienoa!
Meidän suureksi riemuksi kehäsihteeri ojensi meille punaisen nauhan! Tuomarin linja oli ollut tosi tiukka, vain yhdelle nartulle annettiin ERI. Lopulta tuomari sijoitti Piitun vielä luokan toiseksi!
Piitun tulos siis tänään AVO EH2. Tuomarina oli Harto Stockmari. Arvostelu oli seuraavanlainen:
"Hieman hento, narttumainen kokonaisuus, jolla oikeat mittasuhteet.
Kevyt piirteinen pää. Oikea purenta. Hyvä ylälinja.
Hyvä runko. Köyhä eturinta. Normaalisti kulmautunut takaosa.
Hyvä karva. Miellyttävä käytös. Saisi liikkua joustavammalla askeleella."
Jee, olemme tyytyväisiä! Suuri kiitos ihanille apulaisille, Janille & Joonakselle, jotka puunasivat Piitua loppuun asti ja tsemppasivat tärisevää handleria ;) Team Piitu rocks!
Piitu ottaa rennosti.
Kauhea kuume olisi päästä uudestaan kehään! Harmittaa vaan kovasti, että lähes kaikki tulevat näyttelyt ovat lauantaisin ja kauppatyöläiselle ne ovat työpäiviä. :/ No, eiköhän me vielä joku näyttely löydetä johon tänä vuonna päästään. Pakko!
perjantai 2. heinäkuuta 2010
Torstain agility
Eilen päästiin kuin päästiinkin agitreeneihin! Onneksi on ihania ystäviä, jotka antavat hienot autonsa lainaan epätoivoiselle autottomalle koiraharrastajalle. :)
Olipa kivat treenit taas! Piitu oli kyllä varsinkin alussa vähän poissaolevan tuntuinen (vähän helpotti kyllä kun pääsi asioille pusikkoon, varsinkin kun maha on ollut taas vaihteeksi kuralla) ja vilkuili muita koiria kovin kiinnostuneena. Onneksi kuitenkin teki myös hommia ihan kiitettävästi!
Aluksi tehtiin poispäinkääntöä esteen kanssa. Piitu teki paremmin kuin olisin toivonut, sillä tätä ei juurikaan oltu harjoiteltu etukäteen, ei vaan olla ehditty. Irtosi kuitenkin kivasti siivekkeen taakse, eikä enää yrittänyt hypätä senkin yli ;)
Sitten otettiin ensimmäiset pujottelu- eli keppitreenit! Keppejä taisi olla vaan neljä näin aluksi. Jätettiin koira istumaan n. metrin päähän kepeistä ja käveltiin itse ensimmäiseen väliin kutsumaan. Piitu pujotteli hienosti, mutta tarkkana sai olla että oli itse tarpeeksi nopea namin kanssa. Pari kertaa P ehtikin tulla väärästä välistä namin perässä, mutta saatiin myös monta onnistunutta suoritusta. Piitusta tulee taatusti tosi makea pujottelija, se on niin nopea ja notkea!
Otettiin myös jälleen hyppytekniikkatreeniä. Anu neuvoikin pitämään ohjaustekniikka- ja hyppytekniikkatreenit vähän erillään, jotta koira oppisi molemmat kunnolla. Tällä kertaa oli vain yksi este ja sen takana namikuppi. Riman korkeutta vaihdeltiin matalasta tosi korkeaan pariin otteeseen, jotta koira joutui käyttämään kroppaansa eri lailla ja oppisi hahmottamaan esteen korkeuden. Piitu hyppäsi matalat ongelmitta ja innokkaasti, mutta yllätykseksi päättikin mennä korkeimman esteen ali :D Asia korjaantui kun Anu tuli pitelemään toista rimaa esteen keskivälissä ja tämän jälkeen Piitu hyppäsikin ihan hyvin. Tosiaan tuli itselle vähän yllätyksenä tämä, että Piitu haluaisi säästellä itseään eikä hypännytkään korkean esteen yli. Meidän "teen-kaiken-täysillä-ja-pidän-siitä-Piitu"... no, kaipa se vaan on niin fiksu eläin!
Lopuksi harjoiteltiin vielä irtoamista sivuttaissuunnassa kahdella esteellä. Ensimmäiset kerrat Piitu juoksi suoraan luokse hypättyään ensimmäisen esteen, olin siis auttamattomasti hidas. Kun tajusin käskyttää ja antaa vartaloavun jo samalla hetkellä kun Piitu hyppää ensimmäistä estettä, jatkoi se hienosti toiselle esteelle. Lopuksi otettiin vielä sama, toisen esteen jälkeen U:n muotoinen putki ja sen jälkeen vielä yksi este. Piitu irtosi tosi hienosti vikalle esteelle pallon perässä! Olipa taas tosi kivaa ohjata vaikka tällaista miniminirataa :) Putkeenkin Piitu menee jo hienosti, ei ainakaan arkaile yhtään vaan tulee myös täysillä ulos sieltä.
Otettiin myös pari kertaa puomia itsenäisesti, muiden vuorojen aikana. Puomi oli ilmeisesti pentukorkeudella ja siis hurjasti matalampi mitä normaalisti. Piitu olisi mielellään juossut puomin ihan täysillä läpi, mutta oli pakko vähän remmistä himmata vauhtia, jotta sain sen pysähtymään kontaktille. Ongelmana on vähän se, että P tykkää tiputtaa takapään pois puomilta (tai ainakin toisen takajalan), vaikka etupää on vielä kontaktilla ja pitäisi tehdä nenäkosketus. Tehtiin sitten niin monta kertaa uudestaan, että Piitu lopulta pysyi paikallaan, söi namit maasta ja lähti vasta luvan saatuaan kontaktilta pois. Täytyy vaan itse olla nopeampi, että ehtii aina Piitun eteen kun se tulee kontaktille :) Tuntuu kyllä hurrrjan pitkältä projektilta tämä kontaktien treenaaminen, mutta ehkä se siitä vielä joskus!
Olipa kivat treenit taas! Piitu oli kyllä varsinkin alussa vähän poissaolevan tuntuinen (vähän helpotti kyllä kun pääsi asioille pusikkoon, varsinkin kun maha on ollut taas vaihteeksi kuralla) ja vilkuili muita koiria kovin kiinnostuneena. Onneksi kuitenkin teki myös hommia ihan kiitettävästi!
Aluksi tehtiin poispäinkääntöä esteen kanssa. Piitu teki paremmin kuin olisin toivonut, sillä tätä ei juurikaan oltu harjoiteltu etukäteen, ei vaan olla ehditty. Irtosi kuitenkin kivasti siivekkeen taakse, eikä enää yrittänyt hypätä senkin yli ;)
Sitten otettiin ensimmäiset pujottelu- eli keppitreenit! Keppejä taisi olla vaan neljä näin aluksi. Jätettiin koira istumaan n. metrin päähän kepeistä ja käveltiin itse ensimmäiseen väliin kutsumaan. Piitu pujotteli hienosti, mutta tarkkana sai olla että oli itse tarpeeksi nopea namin kanssa. Pari kertaa P ehtikin tulla väärästä välistä namin perässä, mutta saatiin myös monta onnistunutta suoritusta. Piitusta tulee taatusti tosi makea pujottelija, se on niin nopea ja notkea!
Otettiin myös jälleen hyppytekniikkatreeniä. Anu neuvoikin pitämään ohjaustekniikka- ja hyppytekniikkatreenit vähän erillään, jotta koira oppisi molemmat kunnolla. Tällä kertaa oli vain yksi este ja sen takana namikuppi. Riman korkeutta vaihdeltiin matalasta tosi korkeaan pariin otteeseen, jotta koira joutui käyttämään kroppaansa eri lailla ja oppisi hahmottamaan esteen korkeuden. Piitu hyppäsi matalat ongelmitta ja innokkaasti, mutta yllätykseksi päättikin mennä korkeimman esteen ali :D Asia korjaantui kun Anu tuli pitelemään toista rimaa esteen keskivälissä ja tämän jälkeen Piitu hyppäsikin ihan hyvin. Tosiaan tuli itselle vähän yllätyksenä tämä, että Piitu haluaisi säästellä itseään eikä hypännytkään korkean esteen yli. Meidän "teen-kaiken-täysillä-ja-pidän-siitä-Piitu"... no, kaipa se vaan on niin fiksu eläin!
Lopuksi harjoiteltiin vielä irtoamista sivuttaissuunnassa kahdella esteellä. Ensimmäiset kerrat Piitu juoksi suoraan luokse hypättyään ensimmäisen esteen, olin siis auttamattomasti hidas. Kun tajusin käskyttää ja antaa vartaloavun jo samalla hetkellä kun Piitu hyppää ensimmäistä estettä, jatkoi se hienosti toiselle esteelle. Lopuksi otettiin vielä sama, toisen esteen jälkeen U:n muotoinen putki ja sen jälkeen vielä yksi este. Piitu irtosi tosi hienosti vikalle esteelle pallon perässä! Olipa taas tosi kivaa ohjata vaikka tällaista miniminirataa :) Putkeenkin Piitu menee jo hienosti, ei ainakaan arkaile yhtään vaan tulee myös täysillä ulos sieltä.
Otettiin myös pari kertaa puomia itsenäisesti, muiden vuorojen aikana. Puomi oli ilmeisesti pentukorkeudella ja siis hurjasti matalampi mitä normaalisti. Piitu olisi mielellään juossut puomin ihan täysillä läpi, mutta oli pakko vähän remmistä himmata vauhtia, jotta sain sen pysähtymään kontaktille. Ongelmana on vähän se, että P tykkää tiputtaa takapään pois puomilta (tai ainakin toisen takajalan), vaikka etupää on vielä kontaktilla ja pitäisi tehdä nenäkosketus. Tehtiin sitten niin monta kertaa uudestaan, että Piitu lopulta pysyi paikallaan, söi namit maasta ja lähti vasta luvan saatuaan kontaktilta pois. Täytyy vaan itse olla nopeampi, että ehtii aina Piitun eteen kun se tulee kontaktille :) Tuntuu kyllä hurrrjan pitkältä projektilta tämä kontaktien treenaaminen, mutta ehkä se siitä vielä joskus!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)