Joo-o, Piitun kanssa elämä on kyllä yhtä vuoristorataa.
Tarkoitus oli käydä tänään metsälenkillä Pilvenmäellä Joonaksen ja BJ:n kanssa. Oltiin ehkä 3 minuuttia kävelty, kun Piitu lähtee juoksemaan mäkeä ylös ja katoaa näkyvistä, ilmeisesti sai jonkun tosi hyvän hajun nenän päähän. Hetken päästä valkoinen koira vilkkuu puiden välistä, kun Piitu päämäärättömän näköisesti sinkoilee edes takaisin. Ihan kuin olisi ollut jäljellä, mutta nenä ei kuitenkaan ollut maassa. Meni tosiaan hirveällä vauhdilla, mutta ei ajanut pupua tms. vaan säntäili edestakaisin noin kymmenen metrin säteellä. Ei kuunnellut huutoja, ei mitään.
Ihmetyttää kyllä kovasti. Olisin ymmärtänyt jos Piitu olisi lähtenyt edestä pinkaisevan pupun perään, mutta tällä kertaa ei mitään pieniä tai suuria eläimiä ollut lähettyvillä. Ei myöskään lähtenyt selvästi nenä maassa jäljelle, vaan kuin sähköiskun saamana ryntäsi kauemmas. Mietittiin, että ehkä metsässä oli juuri liikkunut hirvi tai peura, tai joku muu riistaeläin, jonka tuoksua Piitu ei ole vielä päässyt aikaisemmin haistamaan. Koko koira meni siis niin sekaisin ja kun lopulta tuli luokse, ei suostunut katsomaan silmiin vaan vältteli katsetta eikä ottanut namia, olisi vaan halunnut palata juoksentelemaan. Oli tarkoitus vielä hieman tokoilla lähellä olevalla hiekkakentällä, mutta koirasta ei vaan saanut minkäänlaista otetta. Yritti vaan lähteä kentältäkin vielä takaisin metsään.
Jopa vielä kun oltiin tultu jo kotiin, Piitu seisoi vain eteisessä läähättäen. Kesti siis todella pitkään ennen kuin palautui normaaliksi! Vasta nyt, monta tuntia metsäreissun jälkeen Piitu pystyy nukkumaan ja rauhoittumaan.
En tiedä päästäänkö ikinä sittenkään mihinkään pk-puolella... jos koiraa ei voi päästää irti metsässä ilman että se sinkoaa heti jäljelle, on kai turha heittää toiveet haku- tai viestikoirasta. Jäljellä on sentään liinassa, mutta jos menee noin sekaisin, niin ei ole toivoa että jatkaa ihmisen tekemää jälkeä. Huoh huoh huoh.
No, toivotaan että tällä kertaa kyseessä oli joku sikaihana peura, joka sai Piitun noin sekaisin. Huomenna kai pakko uskaltautua uudestaan metsään (tosin eri metsään tällä kertaa) ja katsoa lähteekö tyttö taas omille teilleen. Toivottavasti kaikki näyttää huomenna taas valoisammalta!
1 kommentti:
Älä vaivu epätoivoon! Koira on aina koira ja toimii vaistojensa varassa, vaikka kuinka ihminen kouluttaisi ja pyrkisi hallitsemaan ja ennakoimaan. Joskus vain käy noin, eikä se tarkoita, etteikö Piitusta voisi tulla hyvää jälkikoiraa! Menee ne kisat pieleen ihan konkareillakin, ja sitten taas seuraavalla kerralla onnistuu.
Lähetä kommentti