Menee taas kategoriaan "Piitu edestä, Piitu takaa, Piitu istuu, Piitu makaa", mutta menkööt. :D
torstai 25. marraskuuta 2010
Punahilkka
Menee taas kategoriaan "Piitu edestä, Piitu takaa, Piitu istuu, Piitu makaa", mutta menkööt. :D
Operaatio "Jäneskoirasta Paimenkoiraksi"
... käynnistyi tänään! Olen jo pidemmän aikaa pohtinut, onko mahdollista kouluttaa järjetön riistavietti pois koirasta, tai ainakin hillitä sitä hieman. Tuskin koskaan saan Piitua ajolta pois tai jättämään pupun vapaana ollessaan, mutta jos edes saisi hihnassa pupujen (tms. riistan) perään hinkumisen pienemmäksi, niin ei aina tarvitsisi pelätä kaatumista tai käden katkeamista. Me kuitenkin asutaan ja lenkkeillään alueella, jossa pupuja on paljon. Lähes joka lenkki törmätään ainakin yhteen ja ilta-aikaan useampiinkin.
Viimeinen kimmoke tähän tuli oikeastaan eilen, kun yöpissalla törmättiin Piitun kanssa pupuun. Piitu jähmettyi, mutta ei ehtinyt syöksähtää kohti pupua. Sanoin pari kertaa jämäkästi "Jätä" ja otin askeleen toiseen suuntaan. Piitu katsoi pupua muutaman sekunnin, mutta lähti sitten perääni. Olin niiiiin tyytyväinen piskiin ja se saikin hurjasti palkkaa (onneksi nykyään jokaisen takin taskuissa on aina jotain koiranameja) ja kehuja.
Tänään tavattiin taas pupu iltalenkin päätteeksi. Onneksi ehdin huomata sen ennen Piitua (joka oli hihnassa, mutta hihna oli maassa ja piski kiipeili lumikasan päällä!). Kutsuin Piitun luokse ja mentiin yhdessä sellaiseen paikkaan jossa Piitukin näki pupun. Istuin kyykyssä Piitun vieressä ja pitelin kiinni remmistä tiukasti. Piitu alkoi tietysti heti tuijottaa pupua, joka vielä tässä vaiheessa istui jähmettyneenä paikallaan. Sanoin taas "Jätä" ja heti kun Piitu katsoi mua, palkkasin ruhtinaallisesti nakeilla. Saatiin tehdä tätä useasti ja en aina edes ehtinyt käskeä neitiä, kun Piitu jo katsoikin silmiin. Hetken päästä pupu alkoi liikkua, ensin se hyppeli metrin tai pari toiseen suuntaan. Piitu katsoi herkeämättä sen liikkeitä, mutta aika nopeasti luopui ja katsoi taas mua silmiin! :) Yhdessä vaiheessa pupu loikki jopa meitä kohti (tässä kohtaa olin ihan varma, että kohta olen naamallani maassa) ja Piitu selkeästi jäykistyi, mutta ei edelleenkään piipannut tai ottanut askeltakaan pupua kohti. Siinä vaiheessa kehuin Piitua koko ajan ja syötin namia jatkuvalla syötöllä. Lopulta pupu lähti juoksemaan aika vauhtia meistä poispäin, jolloin Piitu nojasi kyllä eteenpäin ja katsoi tiukasti pupun perään. Sain kuitenkin kehumalla sen katseen pois ja pääsin taas palkkamaan! Sitten lähdettiin kävelemään kotiin, eikä Piitu edes vilkuillut taaksensa. Missään vaiheessa se ei päässyt keräämään kierroksia, joten matka jatkui kun mitään pupua ei olisi koskaan nähtykään!
Ehkä se voisi olla mahdollista... pieni toivonkipinä on jo syttynyt. Nyt vain ruvetaan toivomaan että törmätään pupuihin juuri tuollaisissa tilanteissa, joissa ehdin huomata sen ennen Piitua. Eipä se vaikeaa kyllä ole, pitää vaan varustautua taskullisella makkaraa ja mennä tuohon lähipuistoon kytikselle. ;)
Katsotaan, miten operaatio tästä jatkuu!
Ps. Toko on edelleen ihan syvältä, Piitu ei vaan tahdo eikä halua. Nyyh, päästäisiinkö taas agilityyn ja jäljelle??
Viimeinen kimmoke tähän tuli oikeastaan eilen, kun yöpissalla törmättiin Piitun kanssa pupuun. Piitu jähmettyi, mutta ei ehtinyt syöksähtää kohti pupua. Sanoin pari kertaa jämäkästi "Jätä" ja otin askeleen toiseen suuntaan. Piitu katsoi pupua muutaman sekunnin, mutta lähti sitten perääni. Olin niiiiin tyytyväinen piskiin ja se saikin hurjasti palkkaa (onneksi nykyään jokaisen takin taskuissa on aina jotain koiranameja) ja kehuja.
Tänään tavattiin taas pupu iltalenkin päätteeksi. Onneksi ehdin huomata sen ennen Piitua (joka oli hihnassa, mutta hihna oli maassa ja piski kiipeili lumikasan päällä!). Kutsuin Piitun luokse ja mentiin yhdessä sellaiseen paikkaan jossa Piitukin näki pupun. Istuin kyykyssä Piitun vieressä ja pitelin kiinni remmistä tiukasti. Piitu alkoi tietysti heti tuijottaa pupua, joka vielä tässä vaiheessa istui jähmettyneenä paikallaan. Sanoin taas "Jätä" ja heti kun Piitu katsoi mua, palkkasin ruhtinaallisesti nakeilla. Saatiin tehdä tätä useasti ja en aina edes ehtinyt käskeä neitiä, kun Piitu jo katsoikin silmiin. Hetken päästä pupu alkoi liikkua, ensin se hyppeli metrin tai pari toiseen suuntaan. Piitu katsoi herkeämättä sen liikkeitä, mutta aika nopeasti luopui ja katsoi taas mua silmiin! :) Yhdessä vaiheessa pupu loikki jopa meitä kohti (tässä kohtaa olin ihan varma, että kohta olen naamallani maassa) ja Piitu selkeästi jäykistyi, mutta ei edelleenkään piipannut tai ottanut askeltakaan pupua kohti. Siinä vaiheessa kehuin Piitua koko ajan ja syötin namia jatkuvalla syötöllä. Lopulta pupu lähti juoksemaan aika vauhtia meistä poispäin, jolloin Piitu nojasi kyllä eteenpäin ja katsoi tiukasti pupun perään. Sain kuitenkin kehumalla sen katseen pois ja pääsin taas palkkamaan! Sitten lähdettiin kävelemään kotiin, eikä Piitu edes vilkuillut taaksensa. Missään vaiheessa se ei päässyt keräämään kierroksia, joten matka jatkui kun mitään pupua ei olisi koskaan nähtykään!
Ehkä se voisi olla mahdollista... pieni toivonkipinä on jo syttynyt. Nyt vain ruvetaan toivomaan että törmätään pupuihin juuri tuollaisissa tilanteissa, joissa ehdin huomata sen ennen Piitua. Eipä se vaikeaa kyllä ole, pitää vaan varustautua taskullisella makkaraa ja mennä tuohon lähipuistoon kytikselle. ;)
Katsotaan, miten operaatio tästä jatkuu!
Ps. Toko on edelleen ihan syvältä, Piitu ei vaan tahdo eikä halua. Nyyh, päästäisiinkö taas agilityyn ja jäljelle??
maanantai 15. marraskuuta 2010
Kun ei huvita
Piitua ei ole oikein viime päivinä huvittanut treenailla. Toivon syvästi että tämä on vain jotain lähestyvien juoksujen aiheuttamaa kiukuttelua, eikä mikään pysyvä olotila. Tekeminen on vähän hidasta, epätarkkaa ja keskittyminen putoaa jos palkka viipyy (odotan esim. että korjaa itse vinon perusasennon). Turhauttavaa kerrassaan. Äänitehosteetkin ovat taas löytyneet ja neiti piippaa lähes 24/7. Aamulla, ennen lenkkiä, lenkin jälkeen, kesken treenien, treenin jälkeen, ennen ruokaa, ruuan jälkeen jne jne. Kuvio tuli varmaan selväksi :P Tuntuu ettei mikään ole nyt hyvin.
Pitkien treenien sijaan ollaan nyt naksuteltu joka päivä noin 10 minuuttia kerrallaan, lähinnä pepputreeniä perusasennossa, kaukojen maasta ylösnousemista ja noutokapulan nenäkosketusta. Sen lisäksi vain pitkiä lenkkejä (jotka sentään ovat sujuneet kivasti ja ilman vetämisiä!) märistä syyskeleistä piittaamatta. Onni on koiran kurahaalari!
Tällä toivotaan nyt kovasti a) että Piitu aloittaisi ne ilmassa roikkuvat juoksunsa NYT (muuten ne on päällä vielä joulunakin) ja b) että neidin kadonnut motivaatio löytyisi. Ja toki vielä c) että ohjaaja oppisi paremmaksi koirankouluttajaksi, eikä aina turhautuisi jokaisesta vastoinkäymisestä.
Pitkien treenien sijaan ollaan nyt naksuteltu joka päivä noin 10 minuuttia kerrallaan, lähinnä pepputreeniä perusasennossa, kaukojen maasta ylösnousemista ja noutokapulan nenäkosketusta. Sen lisäksi vain pitkiä lenkkejä (jotka sentään ovat sujuneet kivasti ja ilman vetämisiä!) märistä syyskeleistä piittaamatta. Onni on koiran kurahaalari!
Tällä toivotaan nyt kovasti a) että Piitu aloittaisi ne ilmassa roikkuvat juoksunsa NYT (muuten ne on päällä vielä joulunakin) ja b) että neidin kadonnut motivaatio löytyisi. Ja toki vielä c) että ohjaaja oppisi paremmaksi koirankouluttajaksi, eikä aina turhautuisi jokaisesta vastoinkäymisestä.
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
Valkkua ja raakaluita
Torstaina 4.11. oli taas tokovalmennus! Saatiin kyllä rahoille vastinetta oikein kunnolla, tuntuu että pää oikein surisee kaikkien uusien oivalluksien ja neuvojen takia. :) Tärkein oli varmaan se, että mua saa tulla läppäisemään sormille seuraavan kerran kun yritän houkutella Piitua namilla korjaamaan esim. perusasentoa. Piitu saa nyt jatkossa miettiä ihan itse, miksi palkka ei tulekaan liian väljästä perusasennosta ja mitä sen täytyy tehdä että sen palkan saa! ;) Pistetään piskin aivot nyt todenteolla töihin!
Piitun perusasentoa, kuvan ottanut Sanna Eeva.
Muuten sitten keskityttiin taas meidän vuorolla seuraamiseen. Piitu oli pätkittäin hyvä, mutta lähti pari kertaa kesken seuraamisen jonnekin huitelemaan, eli keskittyminen ei pysynyt yllä. Ensi kerralla täytyy varmaan pitää neiti taas hihnassa, nyt on päässyt vähän liikkaa karkailemaan kentällä ja meno on välillä sellaista rallattelua että... kivaa että on kivaa, mutta kentällä olisi kuitenkin tarkoitus tehdä töitäkin. Näytettiin myös meidän liikkeestä maahanmeno, mikä oli ensimmäisellä kerralla hyvä ja nopea, toisella kerralla taas Piitu epäröi ja ehdin hätäisenä antaa kaksoiskäskyn. Tästä sain palautetta, että P olisi mennyt kyllä maahan ihan yhdelläkin käskyllä. Kotiläksynä tehdään nyt erilaisia seuraamispätkiä, esim. suoraan, käännös oikealle ja sitten liikkeestä maahan.
Piitu tuijottaa kun mami riisuu hanskoja,
kuvan ottanut Sanna Eeva.
Valitettavasti joudutaan nyt taas pitämään Piitun juoksujen mittainen tauko... vielä ei neiti vuoda, mutta kaikki merkit ovat ilmassa. Viime vuonna Piitu aloitti syysjuoksut 6.11., joten katsotaan kuinka lähelle osuu tänä vuonna. :P Toivotaan, että nämä olisivat nyt Piitun viimeiset juoksut, josko sinne leikkaukseen päästäisiin ennen kevään juoksuja. Helpottuisi treenaaminen huomattavasti ja onhan suurin osa meidän koirakavereistakin uroksia, joten ei tulisi sitten niin pitkiä taukoja tapaamisiin ja yhteislenkkeihin!
Meillä on nyt viime päivinä herkuteltu tuoreilla, raaoilla hirvenluilla! Nemikin on ihan innoissaan maistellut lihan roippeita luista, vaikka ei normaalisti suostu syömään edes jauhelihaa :D Janin mukava työkaveri on käynyt ahkerasti hirvimetsällä ja tuonut sitten ystävällisesti meille luita, nyt on pakkanen pullollaan! Aikaisemmin Piitu on saanut raakoja naudan ja peuran luita, ja raa'at luut ovat kyllä selkeästi ihan huippuja neidin mielestä :) vähän maha menee vielä sekaisin, mutta toivotaan että sekin jatkossa tottumuksen myötä helpottaisi.
Piitun perusasentoa, kuvan ottanut Sanna Eeva.
Muuten sitten keskityttiin taas meidän vuorolla seuraamiseen. Piitu oli pätkittäin hyvä, mutta lähti pari kertaa kesken seuraamisen jonnekin huitelemaan, eli keskittyminen ei pysynyt yllä. Ensi kerralla täytyy varmaan pitää neiti taas hihnassa, nyt on päässyt vähän liikkaa karkailemaan kentällä ja meno on välillä sellaista rallattelua että... kivaa että on kivaa, mutta kentällä olisi kuitenkin tarkoitus tehdä töitäkin. Näytettiin myös meidän liikkeestä maahanmeno, mikä oli ensimmäisellä kerralla hyvä ja nopea, toisella kerralla taas Piitu epäröi ja ehdin hätäisenä antaa kaksoiskäskyn. Tästä sain palautetta, että P olisi mennyt kyllä maahan ihan yhdelläkin käskyllä. Kotiläksynä tehdään nyt erilaisia seuraamispätkiä, esim. suoraan, käännös oikealle ja sitten liikkeestä maahan.
Piitu tuijottaa kun mami riisuu hanskoja,
kuvan ottanut Sanna Eeva.
Valitettavasti joudutaan nyt taas pitämään Piitun juoksujen mittainen tauko... vielä ei neiti vuoda, mutta kaikki merkit ovat ilmassa. Viime vuonna Piitu aloitti syysjuoksut 6.11., joten katsotaan kuinka lähelle osuu tänä vuonna. :P Toivotaan, että nämä olisivat nyt Piitun viimeiset juoksut, josko sinne leikkaukseen päästäisiin ennen kevään juoksuja. Helpottuisi treenaaminen huomattavasti ja onhan suurin osa meidän koirakavereistakin uroksia, joten ei tulisi sitten niin pitkiä taukoja tapaamisiin ja yhteislenkkeihin!
Meillä on nyt viime päivinä herkuteltu tuoreilla, raaoilla hirvenluilla! Nemikin on ihan innoissaan maistellut lihan roippeita luista, vaikka ei normaalisti suostu syömään edes jauhelihaa :D Janin mukava työkaveri on käynyt ahkerasti hirvimetsällä ja tuonut sitten ystävällisesti meille luita, nyt on pakkanen pullollaan! Aikaisemmin Piitu on saanut raakoja naudan ja peuran luita, ja raa'at luut ovat kyllä selkeästi ihan huippuja neidin mielestä :) vähän maha menee vielä sekaisin, mutta toivotaan että sekin jatkossa tottumuksen myötä helpottaisi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)