Juuri agilitytreeneistä kotiutuneena voisi kai heti näpytellä ajatukset ylös, jälkeenpäin niitä ei enää muista niin tarkasti.
Piitu oli taas tänään aika oma itsensä, vaihtelevasti tosi hyvä ja sitten taas nenä maassa ja omissa maailmoissa. Aloitettiin ns. taipumisharjoituksella, jossa esteet olivat niin, että koiran piti käyttää kroppaansa ja taivuttaa itseään hyppyjen aikana. Piitu oli tässä ihan hyvä, ei harhaillut ja lähti ihan innokkaasti hyppäämään.
Sitten lyhyttä rataa. Kolme estettä (joista kaksi ensimmäistä suorassa linjassa toisiinsä nähden, kolmas hieman vasemmalla), U:n muotoinen putki ja taas kaksi estettä. Jätettiin koira ensimmäisen esteen taakse ja käveltiin itse kolmannen luokse. Koska kolmas este ei enää ollutkaan ihan suorassa linjassa kahden ensimmäisen lailla, piti "työntää" koira ohjauksella hyppäämään se. Piitun kohdalla piti käskyttää jo kun se hyppäsi toista estettä, pari kertaa olin ihan armottomasti myöhässä ja sieltähän se neiti tuli täysillä luokse. :P Sitten taas kun ohjaus osui oikeaan kohtaan, haki Piitu hienosti kolmannen esteen. Kyllä se koira tekee kun sitä ohjataan oikein :)
Otettiin siis ensin vain näitä kolmea estettä niin että kolmannen jälkeen oli namikuppi. Sitten otettiinkin koko rata loppuun asti. Tänään meille suurinta päänvaivaa aiheutti - ihme kyllä - PUTKI. Piitu ei olisi millään halunnut mennä putkeen sen vasemmasta päästä. Väisti aina viime hetkellä, nuuski kovasti putken ympäristöä ja sen suuta. Ei vaan mennyt millään sinne, toisestä päästä meni kyllä ihan oma-aloitteisesti sisään... Tosi ihme juttu, tähän mennessä Piitu on kuitenkin aina mennyt putkeen tosi vauhdilla, nyt jouduin viemään sen sinne kaulapannasta ja työntämään vielä vähän vauhtiakin. Ja tosiaan ongelma oli vain se putken toinen pää. Joku kovin ihmeellinen haju tms. siinä oli, en oikein jaksa uskoa että Piitu halusi olla vain hankala...
Pakko kirjoittaa vielä sananen eilistä tokoiluista. Mentiin iltapäivästä Piisamin kanssa puistoon tarkoituksena hinkata vähän perusasentoja. Ja Piitu oli kyllä niin mainio! :) Innokas olematta kuitenkaan ylihysteerinen, nopea kun mikä ja teki kaiken pyydetyn niin kovin tarkasti. Jo kun tultiin puistoon, alkoi heti tapittamaan silmiin. Tehtiin siis perusasentoja, välillä niin että otin askeleen oikealle, välillä taas askeleen eteen jne. Lisäksi vähän seuraamista niin, että namikäsi nousee aina hetkeksi ennen palkkaa ylös ja liikkeestä pysähtymistä, koska sen pitäisi nyt olla tehotreenissä. Kaikki sujui kyllä tosi hyvin, olin yhtä hymyä treenien jälkeen. On se vaan hieno koira :)) Loppuun otettiin yksi luoksetulo vähän lyhyemmästä matkasta, ehkä 6-7 metristä, koska tarkoituksena oli tehdä nyt myös se loppuasento kunnolla. Olen ottanut tavaksi odotuttaa Piitua aina hetken ennen kutsumista, jotta ei yrittäisi ennakoida. Piitu odottaakin nykyään aina niin hienosti, hievahtamatta istuu ja katsoo, kunnes saa kutsusta tulla täysillä luokse! Ihana piski.
torstai 26. elokuuta 2010
maanantai 23. elokuuta 2010
Maanantaitreeniä
Piitu toimi tänään mainiona terapiakoirana emännälle. :)
Työstressi painoi hartioita ja kauhea kiirekin tuli, vartissa piti pilkkoa namit, pakata treenikassi ja kävellä hakemaan auto Joonakselta töiden jälkeen. Ei siis ehkä paras mahdollinen mieliala ja hetken tulikin mietittyä, pitäisikö ilmoittautua tälle kertaa poissaolevaksi. No mentiin kuitenkin, nyt kun vielä saadaan Anun opetuksesta nauttia!
Meitä oli tällä kertaa tokossa siis vain kaksi koirakkoa, me ja ihana tolleripoika emäntineen. Tehtiin aluksi seuraamista oman tason mukaan. Molemmat koirat oli koko ajan kentällä, eli vähän häiriötäkin oli, mutta tykkäsin silti Piitun keskittymisestä! Saatiin taas paljon hyviä vinkkejä miten jatkossa treenata, tähän asti kun vähän tuntui että junnataan paikoillaan... myös käännöksiä täytyy muistaa tehdä enemmän ja ennenkaikkea, myös emännän täytyy oppia kääntymään oikein! ;) Kuivaharjoittelua ilman koiraa siis ja sitten koiran kanssa.
Sitten otettiin tunnin ns. hauska liike eli ruutu. Piitu ei ole taas hetkeen ruutua tehnytkään, joten otettiin ihan helppo ruutuharjoitus: vietiin kettulelu yhdessä ruutuun, sieltä merkille istumaan, vähän hetsausta (jota Piitu ei kyllä paljoa tarvitse) ja käskystä ruutuun. Lähti molemmilla kerroilla tosi täysillä ja innokkaasti ruutuun. Molempien kertojen lopuksi leikittiin vielä lelulla ruudussa.
Loppuun vielä parin minuutin paikallaolo. Piitu oli reunimmaisena oikealla, meni heti ensimmäisestä käskystä maahan ja mikä parasta - ei mennyt kyljelleen. Koska Piitu tuntui koko tunnin ajan keskittyneeltä, uskalsin mennä parin metrin päähän ja palkkasin aina välillä. Piitu olikin oikein hieno, vähän pää kääntyili mutta ei missään vaiheessa ollut liian kiinnostunut vieruskaverista tai näyttänyt nousemisen merkkejä. Hienoa! Piitulle sopii selkeästi paremmin paikallamakuu treenien päätteeksi, kun on ensin saanut väsyttää suurimman puhtinsa muihin harjoituksiin. ;)
Hyvä että tuli mentyä siis, tulin paljon paremmalle tuulelle Piitun kivasta asenteesta! Kivaa että Piitustakin toko on joskus kivaa.
Työstressi painoi hartioita ja kauhea kiirekin tuli, vartissa piti pilkkoa namit, pakata treenikassi ja kävellä hakemaan auto Joonakselta töiden jälkeen. Ei siis ehkä paras mahdollinen mieliala ja hetken tulikin mietittyä, pitäisikö ilmoittautua tälle kertaa poissaolevaksi. No mentiin kuitenkin, nyt kun vielä saadaan Anun opetuksesta nauttia!
Meitä oli tällä kertaa tokossa siis vain kaksi koirakkoa, me ja ihana tolleripoika emäntineen. Tehtiin aluksi seuraamista oman tason mukaan. Molemmat koirat oli koko ajan kentällä, eli vähän häiriötäkin oli, mutta tykkäsin silti Piitun keskittymisestä! Saatiin taas paljon hyviä vinkkejä miten jatkossa treenata, tähän asti kun vähän tuntui että junnataan paikoillaan... myös käännöksiä täytyy muistaa tehdä enemmän ja ennenkaikkea, myös emännän täytyy oppia kääntymään oikein! ;) Kuivaharjoittelua ilman koiraa siis ja sitten koiran kanssa.
Sitten otettiin tunnin ns. hauska liike eli ruutu. Piitu ei ole taas hetkeen ruutua tehnytkään, joten otettiin ihan helppo ruutuharjoitus: vietiin kettulelu yhdessä ruutuun, sieltä merkille istumaan, vähän hetsausta (jota Piitu ei kyllä paljoa tarvitse) ja käskystä ruutuun. Lähti molemmilla kerroilla tosi täysillä ja innokkaasti ruutuun. Molempien kertojen lopuksi leikittiin vielä lelulla ruudussa.
Loppuun vielä parin minuutin paikallaolo. Piitu oli reunimmaisena oikealla, meni heti ensimmäisestä käskystä maahan ja mikä parasta - ei mennyt kyljelleen. Koska Piitu tuntui koko tunnin ajan keskittyneeltä, uskalsin mennä parin metrin päähän ja palkkasin aina välillä. Piitu olikin oikein hieno, vähän pää kääntyili mutta ei missään vaiheessa ollut liian kiinnostunut vieruskaverista tai näyttänyt nousemisen merkkejä. Hienoa! Piitulle sopii selkeästi paremmin paikallamakuu treenien päätteeksi, kun on ensin saanut väsyttää suurimman puhtinsa muihin harjoituksiin. ;)
Hyvä että tuli mentyä siis, tulin paljon paremmalle tuulelle Piitun kivasta asenteesta! Kivaa että Piitustakin toko on joskus kivaa.
perjantai 20. elokuuta 2010
Agilitykentällä
Treenailtiin taas eilen agilityä. Aloitettiin neljän esteen hyppytreenillä, eli esteiden välit olivat niin lyhyet ettei koira ehtinyt ottaa askelia niiden välissä. Piitu oli tosi vauhdikkaalla tuulella, ekalla yrityksellä pamautti ensimmäistä rimaa päin... korjasi kyllä itse seuraavaan yritykseen ja menikin sen jälkeen hienosti kaikki namikupille asti. Lopussa hyppäsi kaksi viimeistä estettä kerralla yhdellä jättiloikalla :D taisi olla vähän kiire neidillä... siirrettiin sitten kuppi viimeisen esteen eteen, jolloin hyppäsi taas ihan nätisti.
Sitten harjoiteltiin irtoamista neljällä esteellä, joista yksi oli pituus. Ensin lähetettiin koira yhden esteen takaa namikupille, sitten kahden jne. kunnes lähetettiin se lopuksi neljän esteen takaa. Piitu lähti kyllä vauhdilla viimeiseltäkin esteeltä ja hyppäsi kaikki muut, mutta toisena olleen pituuden kiersi joka kerta. Se oli kuitenki ihan vieras este, joten annettiin se tällä kertaa anteeksi. :) Muuten siis ihan ok, lähti kyllä irtoamaan kun tiesi että namikuppi odottaa suoran päässä.
Lopuksi taas rataa, jossa oli ensin kaksi estettä, kaksi putkea ja loppuun "irtoamissuora". Piitulla oli taas kauheasti vauhtia alusta lähtien ja ampuikin ensin suoraan Anun ja namikupin luokse viimeisen esteen taakse. No, taas alusta ja tiukemmin käskyttäen. Ekat esteet ja putket meni hyvin, mutta loppusuoralla ei Piitu oikein osannut vielä käskystä irrota. Mutta ei toisaalta ihme, jos ei sitä olla aikaisemmin tehty.
Kuitenkin tuntui, että Piitu teki kyllä kivasti ja innokkaasti töitä ja vauhtia tosiaan löytyi taas runsaasti. Kiva välillä niinkin päin, eikä niin että nenä vilistää koko ajan maata... ;) Kunhan ohjaajakin oppii hallitsemaan koiran kentällä, eiköhän me taas edistytä.
Sitten harjoiteltiin irtoamista neljällä esteellä, joista yksi oli pituus. Ensin lähetettiin koira yhden esteen takaa namikupille, sitten kahden jne. kunnes lähetettiin se lopuksi neljän esteen takaa. Piitu lähti kyllä vauhdilla viimeiseltäkin esteeltä ja hyppäsi kaikki muut, mutta toisena olleen pituuden kiersi joka kerta. Se oli kuitenki ihan vieras este, joten annettiin se tällä kertaa anteeksi. :) Muuten siis ihan ok, lähti kyllä irtoamaan kun tiesi että namikuppi odottaa suoran päässä.
Lopuksi taas rataa, jossa oli ensin kaksi estettä, kaksi putkea ja loppuun "irtoamissuora". Piitulla oli taas kauheasti vauhtia alusta lähtien ja ampuikin ensin suoraan Anun ja namikupin luokse viimeisen esteen taakse. No, taas alusta ja tiukemmin käskyttäen. Ekat esteet ja putket meni hyvin, mutta loppusuoralla ei Piitu oikein osannut vielä käskystä irrota. Mutta ei toisaalta ihme, jos ei sitä olla aikaisemmin tehty.
Kuitenkin tuntui, että Piitu teki kyllä kivasti ja innokkaasti töitä ja vauhtia tosiaan löytyi taas runsaasti. Kiva välillä niinkin päin, eikä niin että nenä vilistää koko ajan maata... ;) Kunhan ohjaajakin oppii hallitsemaan koiran kentällä, eiköhän me taas edistytä.
keskiviikko 18. elokuuta 2010
Hakua ja kipua
Tänään kokoonnuttiin siis taas porukalla Pilvenmäelle. Treenikalenterissa oli tänään hakua!
Jokainen koira pääsi vuorollaan kentälle tekemään "risteilyjä". Maalimiehet seisoivat kentän molemmin puolin (etäisyys vähän vaihteli koiran mukaan), ohjaaja ja koira keskellä. Ohjaajan piti olla koko ajan passiiviinen. Maalimiehet taas vaihtelivat vuorotellen passiivisesta kutsuvaksi, eli toinen oli kyykyssä ja toinen seisoi passiivisesti. Koiraa ei lähetetty, vaan se piti itse lähteä kyykyssä olevan maalimiehen luo.
Piitu katseli tovin toista maalimiestä joka oli kyykyssä ja lähti vasta luokse kun MM heilutti vähän kättä maata pitkin. Sen jälkeen Piitu lähtikin tosi vauhdikkaasti kohti ja sai MM:ltä hurrrjasti nameja ja kehuja. Hetken päästä tämä MM nousi seisomaan ja muuttui passiiviseksi, samalla kun toisella puolella oleva MM meni taas kyykkyyn. Piitu risteili vauhdikkaasti, pari kertaa nenä meni taas vähän maahan ja hetken kesti tajuta milloin piti vaihtaa puolta. Viimeiset pari kertaa juoksi kuitenkin tosi vauhdilla ja tuntui pikkaisen hiffaavan harjoituksen ideaa. Ja mikäs siinä kun pääsee ihanien ihmisten luokse ja niiltä saa vielä makkaraakin! ;)
Kun kaikkien koirat oli tehneet risteilyt, tarkoitus oli siirtyä metsään tekemään tuuli-ilmaisuja. Päästiin kaikki metsään ja mietittiin juuri tuulen suuntaa, kun yhtäkkiä sain piston käteen. Hetken päästä toisen melkein samaan kohtaan. Oltiin asettauduttu mukavasti juuri maa-ampiaisten pesän päälle! Juosten pois metsästä tietysti samalla kun kiukkuiset ampparit pörräsivät ympärillä. SATTUI. Ja sattuu vieläkin, vaikka pistoista on pari tuntia aikaa. Onni onnettomuudessa oli se, että koirat odottivat vielä autoissa, eikä yksikään niistä saanut pistoksia.
Hylättiin siis metsäilyt siltä kertaa ja otettiin kentällä toiset risteilyt kaikille koirille. Tällä kertaa vain toinen MM meni vähän kentän ulkopuolle "puskiin", niin että oli puoliksi piilossa. Piitu pelästyi yhden kerran maalimies-Anua joka oli vähän piilossa, stoppasi vauhdin kokonaan ja haukahti :D mutta meni kuitenkin heti sen jälkeen rohkeasti hakemaan namia. Ihan hassu tyttö! Hyvä mieli jäi kuitenkin itselle treeneistä ja toivottavasti piskille myös. Ainakin tänään sai juosta ja hakea paljon namia!
Tosin voi olla että me Piitun kanssa uskaltaudutaan hakumetsään seuraavan kerran vasta talvella :( Tulisi vaan jo ihana talvi, ei tarvitsisi huolehtia käärmeistä tai amppareista! Säikäytti kyllä sen verran ja vielä enemmän kauhistuttaa kun ajattelee että Piituakin olisi voitu pistää. Hyi!
Jokainen koira pääsi vuorollaan kentälle tekemään "risteilyjä". Maalimiehet seisoivat kentän molemmin puolin (etäisyys vähän vaihteli koiran mukaan), ohjaaja ja koira keskellä. Ohjaajan piti olla koko ajan passiiviinen. Maalimiehet taas vaihtelivat vuorotellen passiivisesta kutsuvaksi, eli toinen oli kyykyssä ja toinen seisoi passiivisesti. Koiraa ei lähetetty, vaan se piti itse lähteä kyykyssä olevan maalimiehen luo.
Piitu katseli tovin toista maalimiestä joka oli kyykyssä ja lähti vasta luokse kun MM heilutti vähän kättä maata pitkin. Sen jälkeen Piitu lähtikin tosi vauhdikkaasti kohti ja sai MM:ltä hurrrjasti nameja ja kehuja. Hetken päästä tämä MM nousi seisomaan ja muuttui passiiviseksi, samalla kun toisella puolella oleva MM meni taas kyykkyyn. Piitu risteili vauhdikkaasti, pari kertaa nenä meni taas vähän maahan ja hetken kesti tajuta milloin piti vaihtaa puolta. Viimeiset pari kertaa juoksi kuitenkin tosi vauhdilla ja tuntui pikkaisen hiffaavan harjoituksen ideaa. Ja mikäs siinä kun pääsee ihanien ihmisten luokse ja niiltä saa vielä makkaraakin! ;)
Kun kaikkien koirat oli tehneet risteilyt, tarkoitus oli siirtyä metsään tekemään tuuli-ilmaisuja. Päästiin kaikki metsään ja mietittiin juuri tuulen suuntaa, kun yhtäkkiä sain piston käteen. Hetken päästä toisen melkein samaan kohtaan. Oltiin asettauduttu mukavasti juuri maa-ampiaisten pesän päälle! Juosten pois metsästä tietysti samalla kun kiukkuiset ampparit pörräsivät ympärillä. SATTUI. Ja sattuu vieläkin, vaikka pistoista on pari tuntia aikaa. Onni onnettomuudessa oli se, että koirat odottivat vielä autoissa, eikä yksikään niistä saanut pistoksia.
Hylättiin siis metsäilyt siltä kertaa ja otettiin kentällä toiset risteilyt kaikille koirille. Tällä kertaa vain toinen MM meni vähän kentän ulkopuolle "puskiin", niin että oli puoliksi piilossa. Piitu pelästyi yhden kerran maalimies-Anua joka oli vähän piilossa, stoppasi vauhdin kokonaan ja haukahti :D mutta meni kuitenkin heti sen jälkeen rohkeasti hakemaan namia. Ihan hassu tyttö! Hyvä mieli jäi kuitenkin itselle treeneistä ja toivottavasti piskille myös. Ainakin tänään sai juosta ja hakea paljon namia!
Tosin voi olla että me Piitun kanssa uskaltaudutaan hakumetsään seuraavan kerran vasta talvella :( Tulisi vaan jo ihana talvi, ei tarvitsisi huolehtia käärmeistä tai amppareista! Säikäytti kyllä sen verran ja vielä enemmän kauhistuttaa kun ajattelee että Piituakin olisi voitu pistää. Hyi!
Paluuta arkeen
Päivät ne vaan katoaa johonkin... viime aikoina on elämässämme ollut yhtä sun toista ikävää tapahtumaa ja sattumaa, mutta nyt alkaa taas vihdoin elämä voittaa. Ollaan palattu arkeen ja Piitun kanssa tarkoituksena jatkaa taas treenejä entistä ahkerammin.
Viime torstaina oltiin DogiTiimin agilityssä. Mentiin taas lyhyttä rataa pariin kertaan, radalla oli myös pussi jota ei olla otettu sitten alkeiskurssin ensimmäisen kerran. Ekalla kerralla pussiin mennessään Piitu vähän arkaili ja kääntyi lopulta ympäri, eli palasi takaisin samaa reittiä kun mitä meni sisällekin. Toisella kerralla juoksin itse pussin taakse kannustamaan ja sieltähän se neiti tuli kuin pieni raketti :) Ihanan reipas pieni Piisami. Opeteltiin myös uutta ohjaustekniikkaa eli backlappia. Ensimmäinen suoritus radalla oli Piitulta vähän tahmea ja kesken kaiken olisi taas pitänyt päästä nuuskuttelemaan kenttää. Neiti pääsi sitten hetkeksi autoon keräilemaan motivaatiota. Toisella vuorollamme Piitu olikin heti paljon parempi ja nopeampi, ja saatiinkin lopuksi ihan kiva suoritus aikaiseksi.
Viikonloppuna ei paljon muuta treenailtu, kun kerran tunnaria. Piitu odotti ja katsoi kun piilotin kapulan parin metrin päähän ruohon alle. Lähti innokkaasti etsimään ja löysikin kapulan nopeasti kaikilla kolmella kerralla. Kutsuessa tiputti kapulan maahan, mutta ei myöskään pureksinut sitä käyttökelvottomaksi ;) Olin tyytyväinen.
Maanantaina taas oli DogiTiimin tokon vuoro. Aluksi taas paikallamakuu, olisikohan ollut 2 minuuttia. Piitu meni taas heti alkuun kyljelleen. :/ Jäin tosi lähelle ja palkkasin tällä kertaa useammin, varsinkin aina jos joku toisista koirista nousi seisomaan tms. En siis antanut mahdollisuutta kyttäillä toisia koiria sen enempää eikä Piitu päässyt tällä kertaa lähtemään paikallamakuusta, hyvä niin. Parempi nyt ottaa askel taaksepäin ja rakentaa kestävyyttä taas uudestaan pikkuhiljaa.
Paikkamakuun jälkeen Piitu pääsi ensimmäisenä suoritusvuoroon. Katsottiin liikkeestä pysähtymistä pari kertaa, nyt niin että annoin pysähtymisavun ilman namia kädessä joten palkka tuli viiveellä. Ihan hyvin P pysähtyi. Vaatii vaan edelleen toistoja, toistoja, toistoja... Toisella vuorollamme näytettiin sivulle tuloa, jossa Piitu alkaa nyt jo ihan kivasti hakemaan sivulle pienemmälläkin käsiavulla. Saatiin nyt läksyksi harjoitella sivulletuloa eri asennoista ja kulmista, kun tähän mennessä Piitu on aina tullut sivulle lähes suoraa edestä. Itse yritän myös opetella pois namilla houkuttelusta, tästä lähtien palkka tulee perusasennoissa taskusta vasta kun asento on oikea. ;)
Omien vuorojen välissä otettiin parin otteeseen lyhyesti liikkeestä pysähtymistä, liikkeestä maahanmenoa ja parin askeleen seuraamisia. Piitu vaikutti oikeinkin innokkaalta :) Oltiin silloin vähän kauempana muista koirista, mutta raviradan talkoolaiset olivat hyväksi häiriöksi. Ihan hyvät treenit taas, Piitusta vaan huomaa että uudet koirat treeneissä on aika iso häiriö... muutenkin meitä on nyt taas ollut tällä kurssilla enemmän kuin viime kurssilla. Mutta eiköös se siitä, pikkuhiljaa.
Kohta lähdetään ensimmäisiin hakutreeneihin! Jännää!
Viime torstaina oltiin DogiTiimin agilityssä. Mentiin taas lyhyttä rataa pariin kertaan, radalla oli myös pussi jota ei olla otettu sitten alkeiskurssin ensimmäisen kerran. Ekalla kerralla pussiin mennessään Piitu vähän arkaili ja kääntyi lopulta ympäri, eli palasi takaisin samaa reittiä kun mitä meni sisällekin. Toisella kerralla juoksin itse pussin taakse kannustamaan ja sieltähän se neiti tuli kuin pieni raketti :) Ihanan reipas pieni Piisami. Opeteltiin myös uutta ohjaustekniikkaa eli backlappia. Ensimmäinen suoritus radalla oli Piitulta vähän tahmea ja kesken kaiken olisi taas pitänyt päästä nuuskuttelemaan kenttää. Neiti pääsi sitten hetkeksi autoon keräilemaan motivaatiota. Toisella vuorollamme Piitu olikin heti paljon parempi ja nopeampi, ja saatiinkin lopuksi ihan kiva suoritus aikaiseksi.
Viikonloppuna ei paljon muuta treenailtu, kun kerran tunnaria. Piitu odotti ja katsoi kun piilotin kapulan parin metrin päähän ruohon alle. Lähti innokkaasti etsimään ja löysikin kapulan nopeasti kaikilla kolmella kerralla. Kutsuessa tiputti kapulan maahan, mutta ei myöskään pureksinut sitä käyttökelvottomaksi ;) Olin tyytyväinen.
Maanantaina taas oli DogiTiimin tokon vuoro. Aluksi taas paikallamakuu, olisikohan ollut 2 minuuttia. Piitu meni taas heti alkuun kyljelleen. :/ Jäin tosi lähelle ja palkkasin tällä kertaa useammin, varsinkin aina jos joku toisista koirista nousi seisomaan tms. En siis antanut mahdollisuutta kyttäillä toisia koiria sen enempää eikä Piitu päässyt tällä kertaa lähtemään paikallamakuusta, hyvä niin. Parempi nyt ottaa askel taaksepäin ja rakentaa kestävyyttä taas uudestaan pikkuhiljaa.
Paikkamakuun jälkeen Piitu pääsi ensimmäisenä suoritusvuoroon. Katsottiin liikkeestä pysähtymistä pari kertaa, nyt niin että annoin pysähtymisavun ilman namia kädessä joten palkka tuli viiveellä. Ihan hyvin P pysähtyi. Vaatii vaan edelleen toistoja, toistoja, toistoja... Toisella vuorollamme näytettiin sivulle tuloa, jossa Piitu alkaa nyt jo ihan kivasti hakemaan sivulle pienemmälläkin käsiavulla. Saatiin nyt läksyksi harjoitella sivulletuloa eri asennoista ja kulmista, kun tähän mennessä Piitu on aina tullut sivulle lähes suoraa edestä. Itse yritän myös opetella pois namilla houkuttelusta, tästä lähtien palkka tulee perusasennoissa taskusta vasta kun asento on oikea. ;)
Omien vuorojen välissä otettiin parin otteeseen lyhyesti liikkeestä pysähtymistä, liikkeestä maahanmenoa ja parin askeleen seuraamisia. Piitu vaikutti oikeinkin innokkaalta :) Oltiin silloin vähän kauempana muista koirista, mutta raviradan talkoolaiset olivat hyväksi häiriöksi. Ihan hyvät treenit taas, Piitusta vaan huomaa että uudet koirat treeneissä on aika iso häiriö... muutenkin meitä on nyt taas ollut tällä kurssilla enemmän kuin viime kurssilla. Mutta eiköös se siitä, pikkuhiljaa.
Kohta lähdetään ensimmäisiin hakutreeneihin! Jännää!
maanantai 9. elokuuta 2010
Ohjatut treenit
Viime torstaina oltiin taas agilityssä. Meitä oli paikalla kolme koirakkoa ja tehtiin 8 esteen rataa, joista 2 estettä mentiin kahteen kertaan. Radalla oli myös putki. Piitun kanssa meni ihan ok, pari kertaa nenä meni taas kesken hommien maahan, mutta saatiin myös tehtyä rata ainakin yhteen kertaan tosi kivasti. Käskyttää sai kyllä aika tiukasti ja kiinnittää tosissaan huomiota omiin ohjauksiin. Mutta kun sujui, niin oli tosi kivaa :) sai painella vähän vauhdikkaampaa suoraa aina välillä ja välillä taas vaadittiin vähän tiukempia tekniikoita.
Tänään aloitettiin uusi DogiTiimin tokokurssi! Teemana oli tänään alokasluokka ja tehtiin kaikki alokkaan liikkeet. Yksi koirakko siis suoritti liikkeet kerrallaan, me Piitun kanssa ensimmäisinä. Ihan alkuun otettiin kuitenkin ryhmäliikkeet eli luoksepäästävyys ja paikallamakuu. Piitu pääsi vähän liikaa kyttäämään muita koiria ja oli kovin kiinnostunut niistä, mikä olisi pitänyt tajuta eikä vaatia niin paljon paikallamakuussa. Piitu pysyi maassa lähes loppuun saakka ihan ok (tosin meni kyljelleen ja katse harhaili muissa koirissa), mutta kun yksi koirista nousi seisomaan, päätti Piitu lähteä sen luokse. Olisi ilmeisesti vaan halunnut mennä moikkaamaan. Harmi vaan että siinä meni pilalle kaikkien muidenkin paikallamakuut. Ketutti kyllä kiitettävästi kun hain koiraa pois. Paikallamakuut on kuitenkin viime aikoina mennyt tosi kivasti eikä Piitu ole yrittänyt edes nousta. Nyt piti sitten mennä taas päin honkia. No, taas jälkiviisaana voisi sanoa että olisi pitänyt olla lähempänä ja palkata/kehua useammin, koska selkeästi P oli tosi kiinnostunut muista koirista. Pirun emäntä vaan aina ahnehtii likaa!!
Tehtiin sitten heti perään ne alokasluokan liikkeet. Tässäkin voisi sanoa jälkiviisaana, että olisi ehkä tehnyt Piitulle hyvää mennä hetkeksi autoon motivaatiota keräilemään ja antaa jonkun muun suorittaa liikkeet ensin. :P Nyt Piitu nimittäin otti jonkin verran häiriötä muista koirista (vaikka ne eivät "kehässä" olleetkaan) eikä ollut ihan terävimmillään. Tehtiin seuraaminen vain hihnassa ja otettiin käännökset oikealle ja vasemmalle, täyskäännös sekä juokseminen. Piitu teki namin kanssa ihan hyvin, palkkasin aina kun pysähdyttiin perusasentoon. Sitten liikkeestä pysähtyminen. Tehtiin ihan kuten treenataan kotonakin ja hyvin meni, mutta tajusin, että ei olla Piitun kanssa treenattu yhtään sitä, kun ohjaaja palaa koiran viereen ja käskee sivulle. :D Olen aina vaan vapauttanut kun on pysähtynyt ja saanut palkan. No, nyt jatkossa täytyy taas muistaa treenata sitäkin! Luoksetulo meni oikein hyvin, se on kyllä Piitulla vahva. :) Odottaa hienosti ja tulee täysillä luokse. Nyt vaan pitäisi useammin vaatia sitä tulemaan istumaan eteen, eikä aina palkata vauhdista.
Liikkeestä maahanmeno on myös yksi Piitun bravuureista, sen maahanmeno on aina ollut tosi vahva ja nopea. Nyt käskytin ehkä vähän oudolla äänensävyllä ja Piitu epäröi ehkä sekunnin sadasosan, mutta meni kuitenkin maahan ja pysyi siellä. Itse vaan huomasin, ettei ollut niin terävä kuin normaalisti. Lopuksi otettiin vielä hyppy, jossa me tarvitaan vielä paljon treeniä. Piitu ei oikein tahdo irrota hyppäämään, varsinkaan ilman käsiapua. Nyt hyppäsi jos Anu näytti palkkaa esteen toisella puolella, mutta ilman apuja ei taas hypännyt. Yhden kerran nytkähti eteenpäin, mutta ei kuitenkaan hypännyt :D Nyt treenataan sitten tätäkin kotona oviaukoissa ja koitetaan keksiä jotain esteeksi!
Kokonaisuutena ihan hyvät treenit, Piitu ei vaan ollut ihan parhaimmillaan (en tiedä vaikuttiko parin viikon tauko ilman häiriötä taas kuinka paljon) ja harmittaa ihan yli kaiken se paikallamakuu. Mutta tästä täytyy vaan taas kerätä itsensä ja miettiä miten nämä asiat korjataan. Pitäisi myös edelleen luottaa siihen omaan fiilikseen, nytkin mietin että mahtaakohan se pysyä kun toiset koirat kiinnostaa... no ei se pysynyt! Olisi siis pitänyt jäädä lähemmäs ja palkata useammin. Koska sitä oppisi uskomaan itseään? Kuitenkin tuntuu, että nyt osaa jo vähän paremmin lukea koiraa ja ennakoida sen tekemisiä.
Tänään aloitettiin uusi DogiTiimin tokokurssi! Teemana oli tänään alokasluokka ja tehtiin kaikki alokkaan liikkeet. Yksi koirakko siis suoritti liikkeet kerrallaan, me Piitun kanssa ensimmäisinä. Ihan alkuun otettiin kuitenkin ryhmäliikkeet eli luoksepäästävyys ja paikallamakuu. Piitu pääsi vähän liikaa kyttäämään muita koiria ja oli kovin kiinnostunut niistä, mikä olisi pitänyt tajuta eikä vaatia niin paljon paikallamakuussa. Piitu pysyi maassa lähes loppuun saakka ihan ok (tosin meni kyljelleen ja katse harhaili muissa koirissa), mutta kun yksi koirista nousi seisomaan, päätti Piitu lähteä sen luokse. Olisi ilmeisesti vaan halunnut mennä moikkaamaan. Harmi vaan että siinä meni pilalle kaikkien muidenkin paikallamakuut. Ketutti kyllä kiitettävästi kun hain koiraa pois. Paikallamakuut on kuitenkin viime aikoina mennyt tosi kivasti eikä Piitu ole yrittänyt edes nousta. Nyt piti sitten mennä taas päin honkia. No, taas jälkiviisaana voisi sanoa että olisi pitänyt olla lähempänä ja palkata/kehua useammin, koska selkeästi P oli tosi kiinnostunut muista koirista. Pirun emäntä vaan aina ahnehtii likaa!!
Tehtiin sitten heti perään ne alokasluokan liikkeet. Tässäkin voisi sanoa jälkiviisaana, että olisi ehkä tehnyt Piitulle hyvää mennä hetkeksi autoon motivaatiota keräilemään ja antaa jonkun muun suorittaa liikkeet ensin. :P Nyt Piitu nimittäin otti jonkin verran häiriötä muista koirista (vaikka ne eivät "kehässä" olleetkaan) eikä ollut ihan terävimmillään. Tehtiin seuraaminen vain hihnassa ja otettiin käännökset oikealle ja vasemmalle, täyskäännös sekä juokseminen. Piitu teki namin kanssa ihan hyvin, palkkasin aina kun pysähdyttiin perusasentoon. Sitten liikkeestä pysähtyminen. Tehtiin ihan kuten treenataan kotonakin ja hyvin meni, mutta tajusin, että ei olla Piitun kanssa treenattu yhtään sitä, kun ohjaaja palaa koiran viereen ja käskee sivulle. :D Olen aina vaan vapauttanut kun on pysähtynyt ja saanut palkan. No, nyt jatkossa täytyy taas muistaa treenata sitäkin! Luoksetulo meni oikein hyvin, se on kyllä Piitulla vahva. :) Odottaa hienosti ja tulee täysillä luokse. Nyt vaan pitäisi useammin vaatia sitä tulemaan istumaan eteen, eikä aina palkata vauhdista.
Liikkeestä maahanmeno on myös yksi Piitun bravuureista, sen maahanmeno on aina ollut tosi vahva ja nopea. Nyt käskytin ehkä vähän oudolla äänensävyllä ja Piitu epäröi ehkä sekunnin sadasosan, mutta meni kuitenkin maahan ja pysyi siellä. Itse vaan huomasin, ettei ollut niin terävä kuin normaalisti. Lopuksi otettiin vielä hyppy, jossa me tarvitaan vielä paljon treeniä. Piitu ei oikein tahdo irrota hyppäämään, varsinkaan ilman käsiapua. Nyt hyppäsi jos Anu näytti palkkaa esteen toisella puolella, mutta ilman apuja ei taas hypännyt. Yhden kerran nytkähti eteenpäin, mutta ei kuitenkaan hypännyt :D Nyt treenataan sitten tätäkin kotona oviaukoissa ja koitetaan keksiä jotain esteeksi!
Kokonaisuutena ihan hyvät treenit, Piitu ei vaan ollut ihan parhaimmillaan (en tiedä vaikuttiko parin viikon tauko ilman häiriötä taas kuinka paljon) ja harmittaa ihan yli kaiken se paikallamakuu. Mutta tästä täytyy vaan taas kerätä itsensä ja miettiä miten nämä asiat korjataan. Pitäisi myös edelleen luottaa siihen omaan fiilikseen, nytkin mietin että mahtaakohan se pysyä kun toiset koirat kiinnostaa... no ei se pysynyt! Olisi siis pitänyt jäädä lähemmäs ja palkata useammin. Koska sitä oppisi uskomaan itseään? Kuitenkin tuntuu, että nyt osaa jo vähän paremmin lukea koiraa ja ennakoida sen tekemisiä.
keskiviikko 4. elokuuta 2010
Esineruutua
Tänään päästiin vihdoin Piitun kanssa korkkaamaan esineruututreenit!
Oltiin siis taas samalla treeniporukalla kuin kaksi viikkoa sitten peltojälkitreeneissä. Aloitettiin ensin tallaamalla ruutu, joka oli noin 50 askelta syvä. Ennen Piitun vuoroa vähän hirvitti mitä neiti taas keksii oltuaan pitkän työpäivän yksin... ja aikamoinen kenguru typy olikin kun pääsi pois autosta. Saatiin Anulta Pk-valjaat lainaan ja sitten pallon kanssa ruutuun. Käveltiin siis ensin yhdessä siksakkia melkein ruudun päätyyn asti, heitin pallon metrin päähän niin että Piitu näki ja sitten käveltiin taas siksakkia takaisin. Käskyllä "Esine!" sai lähteä etsimään palloa. Piitu lähti tosi hurjaa vauhtia ruutuun ja teki tosi upeasti töitä. Pallo ei ihan heti löytynyt, mutta jaksoi silti etsiä ja etsiä. Mahtavaa! Ihanaa että Piitu jaksaa edelleen yllättää joskus positiivisestikin :) Kun sitten löysi pallon, lähti kutsusta tuomaan sitä täysillä takaisin.
Otettiin myös toinen kerta samalla pallolla ja samalla tavalla. Tälläkin kertaa Piitu teki väsymättömästi töitä ja pallo löytyikin ensimmäistä kertaa paljon nopeammin! Lopetettiin sitten näihin kahteen onnistuneeseen suoritukseen. Intoa jäi kyllä varmasti sekä piskille että emännälle ;)
Saatiin vielä Anulta pussillinen tunnarikapuloita mukaan, meillähän niitä kuuluu aina kun treenataan... Piitu the Pureskelija ei vielä ihan osaa käsitellä niitä varovasti. Isot kiitokset vielä kerran Anu!
Tokosta vielä sen verran, että käytiin myös eilen illalla tekemässä "hyvänmielen treenit". Piitu oli taas tosi innokas ja oikein puhkui tekemisen intoa. Kokeiltiin taas perusasentoa ihan pienellä käsiavulla (eli taas se vasemman käden pieni heilautus taakse) ja Piitu tuli hienosti sivulle perusasentoon!! Vitsit kuinka hienoa, tällainen pienikin edistys tuntuu niin suurelta meille. :) Muutenkin piskin kanssa on ollut nyt tosi kiva tokoilla, toivottavasti sama fiilis jatkuu ensi maanantaina kun aloitetaan uusi DogiTiimin tokokurssi!
Oltiin siis taas samalla treeniporukalla kuin kaksi viikkoa sitten peltojälkitreeneissä. Aloitettiin ensin tallaamalla ruutu, joka oli noin 50 askelta syvä. Ennen Piitun vuoroa vähän hirvitti mitä neiti taas keksii oltuaan pitkän työpäivän yksin... ja aikamoinen kenguru typy olikin kun pääsi pois autosta. Saatiin Anulta Pk-valjaat lainaan ja sitten pallon kanssa ruutuun. Käveltiin siis ensin yhdessä siksakkia melkein ruudun päätyyn asti, heitin pallon metrin päähän niin että Piitu näki ja sitten käveltiin taas siksakkia takaisin. Käskyllä "Esine!" sai lähteä etsimään palloa. Piitu lähti tosi hurjaa vauhtia ruutuun ja teki tosi upeasti töitä. Pallo ei ihan heti löytynyt, mutta jaksoi silti etsiä ja etsiä. Mahtavaa! Ihanaa että Piitu jaksaa edelleen yllättää joskus positiivisestikin :) Kun sitten löysi pallon, lähti kutsusta tuomaan sitä täysillä takaisin.
Otettiin myös toinen kerta samalla pallolla ja samalla tavalla. Tälläkin kertaa Piitu teki väsymättömästi töitä ja pallo löytyikin ensimmäistä kertaa paljon nopeammin! Lopetettiin sitten näihin kahteen onnistuneeseen suoritukseen. Intoa jäi kyllä varmasti sekä piskille että emännälle ;)
Saatiin vielä Anulta pussillinen tunnarikapuloita mukaan, meillähän niitä kuuluu aina kun treenataan... Piitu the Pureskelija ei vielä ihan osaa käsitellä niitä varovasti. Isot kiitokset vielä kerran Anu!
Tokosta vielä sen verran, että käytiin myös eilen illalla tekemässä "hyvänmielen treenit". Piitu oli taas tosi innokas ja oikein puhkui tekemisen intoa. Kokeiltiin taas perusasentoa ihan pienellä käsiavulla (eli taas se vasemman käden pieni heilautus taakse) ja Piitu tuli hienosti sivulle perusasentoon!! Vitsit kuinka hienoa, tällainen pienikin edistys tuntuu niin suurelta meille. :) Muutenkin piskin kanssa on ollut nyt tosi kiva tokoilla, toivottavasti sama fiilis jatkuu ensi maanantaina kun aloitetaan uusi DogiTiimin tokokurssi!
maanantai 2. elokuuta 2010
Hyvänmielen iltatreenit
Ollaan Piitun kanssa vietetty olosuhteiden pakosta hiljaiseloa treeneistä nyt pari päivää. Tänään oli kuitenkin illalla pakko mennä puistoon vähän tokoilemaan. :)
Ja kyllä olikin kivat treenit, tulin taas tosi hyvälle mielelle Piitun tekemisestä. Teki oikein innokkaasti, vapautuksenkin jälkeen tuli heti viereen ja tapitti silmiin. Häiriötähän meillä ei juuri ollut, mutta eipä sillä väliä!
Uskalsin kokeilla tänään ensimmäistä kertaa sivulletuloa vain käskyllä ja pienellä käsiavulla (= vasemman käden heilautus vähän taaksepäin) ja Piitu haki hienosti sivulle istumaan!! Jes, tuntuu että vihdoin ne piuhat siellä päässä yhdistyvät... ;) Vähän jäi vielä väljästi, mutta ihanaa silti huomata, että liike alkaa tulemaan Piipulta jo kohta ns. selkärangasta. Nyt jatketaan kuitenkin toistoja käsiavun kanssa, mutta aina välillä jätetään sitä pienemmäksi ja pikkuhiljaa sitten toivottavasti kokonaan pois.
Lyhyet seuraamispätkät menivät myös hyvin, kuin myös käännökset. Peruuttamista koitettiin myös ja Piitu kyllä peruuttaakin taas paljon paremmin. Ei tarvitse niin paljon enää "työntää", vaan riittää että vien namin kädessä jonnekin kuonon viereen ja siitä sitten taaksepäin.
Liikkeestä pysähtymisen tehotreenit jatkuivat myös. Olin tosi tyytyväinen siihen, että Piitu malttoi jäädä seisomaan ja odottamaan vapautusta namin syönnin jälkeen. Toivottavasti nyt saadaan heti sinne kalloon taottua, että käskyn jälkeen ei oteta askeltakaan ilman lupaa.
Lopuksi otettiin vielä yksi vauhdikas luoksetulo (Piitu istui upeasti paikallaan, vaikka taas odotutin jokusen hetken ennen luoksekutsua) ja leikittiin hurjasti patukalla palkinnoksi. Kivaa oli ja toivottavasti Piitullekin jäi yhtä hyvä fiilis :) Patukkakin alkaa olla selkeästi Piitun mielestä tosi kiva juttu, yritti mm. varastaa sen treeniliivin taskusta! Pitäisi vaan muistaa edelleen leikkiä tosi paljon.
Tallasin vielä Piitulle yhden makkararuudun, jonne ripottelin viimeiset palkkiolihapullat. Piitu odotti taas rauhassa katulampussa kiinni, eikä ulvonut tai yrittänyt repiä itseään vapaaksi. Edistystä! Tällä kertaa Piitu malttoi selkeästi paremmin syödä nameja ruudusta, eikä lähtenyt kertaakaan ruudun ulkopuolelle. En tiedä johtuiko siitä, että nameja oli nyt enemmän, joten syötävääkin oli paljon. Ei olisi myöskään halunnut millään pois ruudusta kun sinne jäi vielä lihapullan paloja ;) aikaisemmin ei mitenkään erityisemmin laittanut vastaan kun vedin pois ruudusta, nyt taas yritti mennä sinne heti takaisin. Hyvä näin!
Ja kyllä olikin kivat treenit, tulin taas tosi hyvälle mielelle Piitun tekemisestä. Teki oikein innokkaasti, vapautuksenkin jälkeen tuli heti viereen ja tapitti silmiin. Häiriötähän meillä ei juuri ollut, mutta eipä sillä väliä!
Uskalsin kokeilla tänään ensimmäistä kertaa sivulletuloa vain käskyllä ja pienellä käsiavulla (= vasemman käden heilautus vähän taaksepäin) ja Piitu haki hienosti sivulle istumaan!! Jes, tuntuu että vihdoin ne piuhat siellä päässä yhdistyvät... ;) Vähän jäi vielä väljästi, mutta ihanaa silti huomata, että liike alkaa tulemaan Piipulta jo kohta ns. selkärangasta. Nyt jatketaan kuitenkin toistoja käsiavun kanssa, mutta aina välillä jätetään sitä pienemmäksi ja pikkuhiljaa sitten toivottavasti kokonaan pois.
Lyhyet seuraamispätkät menivät myös hyvin, kuin myös käännökset. Peruuttamista koitettiin myös ja Piitu kyllä peruuttaakin taas paljon paremmin. Ei tarvitse niin paljon enää "työntää", vaan riittää että vien namin kädessä jonnekin kuonon viereen ja siitä sitten taaksepäin.
Liikkeestä pysähtymisen tehotreenit jatkuivat myös. Olin tosi tyytyväinen siihen, että Piitu malttoi jäädä seisomaan ja odottamaan vapautusta namin syönnin jälkeen. Toivottavasti nyt saadaan heti sinne kalloon taottua, että käskyn jälkeen ei oteta askeltakaan ilman lupaa.
Lopuksi otettiin vielä yksi vauhdikas luoksetulo (Piitu istui upeasti paikallaan, vaikka taas odotutin jokusen hetken ennen luoksekutsua) ja leikittiin hurjasti patukalla palkinnoksi. Kivaa oli ja toivottavasti Piitullekin jäi yhtä hyvä fiilis :) Patukkakin alkaa olla selkeästi Piitun mielestä tosi kiva juttu, yritti mm. varastaa sen treeniliivin taskusta! Pitäisi vaan muistaa edelleen leikkiä tosi paljon.
Tallasin vielä Piitulle yhden makkararuudun, jonne ripottelin viimeiset palkkiolihapullat. Piitu odotti taas rauhassa katulampussa kiinni, eikä ulvonut tai yrittänyt repiä itseään vapaaksi. Edistystä! Tällä kertaa Piitu malttoi selkeästi paremmin syödä nameja ruudusta, eikä lähtenyt kertaakaan ruudun ulkopuolelle. En tiedä johtuiko siitä, että nameja oli nyt enemmän, joten syötävääkin oli paljon. Ei olisi myöskään halunnut millään pois ruudusta kun sinne jäi vielä lihapullan paloja ;) aikaisemmin ei mitenkään erityisemmin laittanut vastaan kun vedin pois ruudusta, nyt taas yritti mennä sinne heti takaisin. Hyvä näin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)