Omalla vuorolla tosiaan otettiin noudon alkeita, pitelin kapulaa ja Anne naksutti ja palkkasi Piitua. Ensin aloitettiin vain kosketuksella, sitten nostettiin kriteeriä ja vaadittiin pidempää kosketusta, kapulan suuhun ottamista jne. Tehtiin aluksi omalla puukapulalla, välissä sitten tunnarikapulan tyyppisellä pienellä "puupatukalla" ja lopuksi taas omalla. Piitu keskittyi lopulta sitten yllättävän hyvin, vaikka välillä tuttuun tapaan turhautui ja alkoi äännellä. Saatiin kuitenkin aika hyvin nostettua kriteeriä ihan siihen suuhun ottamiseen asti, eli Piitu otti kapulan suuhunsa nätisti ja sai naksusta tiputtaa sen.
Olipa mukavaa kun itse sai vain pidellä kapulaa ja kuunnella ohjeita, samalla kun toinen hoitaa vaativammat hommat eli oikea-aikaisen naksuttelun ja palkkaamisen. :) Tekee tosi hyvää nähdä Piitu ns. toisen ihmisen käsissä, itse kun sen kanssa touhuaa jatkuvasti sille tulee vähän sokeaksi.
Saatiin kyllä oikein tehotreeni, sillä Annella vierähti treenatessa ja keskustellessa yli kaksi tuntia! Ihan loistavaa, lisää näitä. Kyselin Annelta myös alustavasti kevään jälkikursseista, toiveissa olisi päästä tuon höyryjunan (jota myös Piituksi välillä kutsutaan) kanssa kurssille ja valvovan silmän alle katsomaan miten edettäisiin! Jälkikuume polttelee muutenkin aika kovana, taas yksi hyvä syy odottaa kevättä...
Treeneistä jatkettiin vielä Sannan ja koirien kera Tammelan puolelle, missä koirat pääsivät painelemaan järven jäälle. Aurinko paistoi ihanasti ja lumessa tarpoessa tuli itsellekin jo lämmin!
Pitkästä aikaa siedettäviä kuviakin! Aurinko ja valo tekee ihmeitä. Alla vielä Sannan ottama ihana kuva Piitusta. Tästä täytyy saada isompi paperiversiokin!
Jäälenkkeilyn jälkeen päästiin Piitun kanssa vielä Boriksen luokse vieraisille, me ihmiset lämmittelimme kahvikuppien ääressä samalla kun piskit nuhjasivat vielä viimeisetkin energianrippeensä. Piitukin oli sen verran väsyksissä, että pystyi rauhoittumaan sille varsin vieraassa paikassa ja nukkumaan pöydän alla!
Kauaa ei ehditty hengähtää kun treffattiin taas Joonas ja BJ, ja suunnattiin Saksankadulle taas tavaroita pakkaamaan. Parin tunnin urakan jälkeen neiti alkoi jo olemaan sen verran väsy, että kävi mm. vaatehuoneen lattialle nukkumaan. Ja tietenkin juuri sen vaatehuoneen jota oltiin tyhjentämässä :) Pakko olla keskellä kaikkea toimintaa, vaikka ei hereillä jaksaisi ollakaan! Käveltiin illalla vielä kotiin, missä oma peti jo kutsuikin Piitua.
Kumpa sitä ehtisi harrastaa ja lenkkeillä näin joka päivä! Kiitos seuralaisille loistavasta seurasta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti