Piitu ja Nemi saivat jäädä tänään kotiin nukkumaan, kun mami lähti pitämään hauskaa. Pääsin siis ratsastustunnille pitkästä aikaa! Vuosia on tosiaan vierähtänyt useampikin ilman ohjattua ratsastusta ja oli kyllä ihanaa päästä jonkun valvovan silmän alle. Ilmeisesti taitoni eivät olleet ihan niin ruosteessa kun pelkäsin, sillä sain kehuja hyvästä ryhdistäni, mutta jalat unohdin välillä rentouttaa ja painaa kantapäät kunnolla alas. Itse tunnilla treenattiin siirtymisiä ja istuntaa, otettiin mm. pysähdyksiä, kolmikaarista kiemura-uraa, laukannostoja... Ihan loistava tunti ja töitä sai tehdä todella, mutta kun sai hepan tekemään täydellisen pyöreän voltin, oli tunne mahtava. Olin myös todella positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin laukannostot menivät, pelkäsin että jalkani heiluvat liikaa enkä pystyisi antamaan kunnon apuja, mutta laukka nousikin hienosti ja monta kertaa! Kerta kaikkiaan hyvä fiilis siis jäi. :) Koska pääsis uudestaan? Sitä aina ehtii unohtaa kuinka kivaa hevostelu on, mutta kerta tallilla saa taas heppakuumeen nousemaan.
Tunti oli siitä hauska, että olimme kaverini ja hänen poikaystävänsä kanssa kolmen hengen yksityistunnilla. Kaikki kolme olemme siis aivan eri tasoisia ratsastajia; yksi treenaa tosissaan koulua oman heppansa kanssa, toinen on ratsastanut vuosia mutta pitänyt pikän tauon (minä) sekä kolmas oli toista kertaa hevosen selässä elämänsä aikana. :D Hienosti mahduimme silti kaikki samaan maneesiin, ja tehtäviä helpotettiin tai vaikeutettiin kullekin sopiviksi. Janin pakotin mukaan kuvaajaksi, vaikka kuvat tietysti olivat kaikki epäselviä tai liian pimeitä.
Ihana Arvi-suokki toimi tänään uljaana ratsunani! Tässä poika on jo ansaitulla ruokkiksella tunnin jälkeen.
1 kommentti:
Hyvältä näyttää kuvat, varsinkin ryhti. Tiedoksi blogia seuraaville, että Jasmin on aloittanut ratsastuksen jo 7 vuotiaana (vai olitko 8?) Jo tuolloin näki että osaat keskittyä hetkeen ja hevoseen. Lapsuusaikasi tunteja seurannut Täti (isolla T:llä) kalpeni kauhusta ehkä pari kertaa. Varsinkin kun se valkoinen oikukas poni (Buranako se oli) väisti estetunnilla estettä viime hetkellä ja tipahdit puomin päälle ... ja kun se sitkeä shettispoika veti pään alas laukannostossa ainakin kymmenen kertaa peräjälkeen... Mutta nousit aina päättäväisesti uudelleen selkään.
Lähetä kommentti