Yökyläilijä

Emma-riiseni tuli tosiaan meille hoitoon viikonlopuksi. Kävin hakemassa neidin meille perjantai-iltana ja mentiin suoraan koirapuistoon Tomin ja Tiian kanssa. Hullut koirattomat halusivat tulla palelemaan puistoon :) Piitu oli jo pahimman puhtinsa riehunut lenkillä BJ:n kanssa aiemmin illalla, joten meno puistossa ei ollut ihan niin päätöntä kuin yleensä. Kotona Emma oli ensin vähän rauhaton, kävi läpi kaikki Piitun puoliksi syödyt ja syömättömät luut ja ihmetteli Nemiä. Nemppu on kyllä niin ihana ja kiltti kissa, vaikka se oli aluksi karvat pystyssä, niin missään vaiheessa ei kuitenkaan kuulunut mitään sähinää eikä Emmalta kynsitty silmiä päästä. Nemi kohtaa kaikki koirat aina vähän varuillaan, mutta kuitenkin ystävällisesti. :) Yö meni onneksi rauhallisesti, Piitu kertoi Emmalle selvin sanoin ettei sängyn alle ole asiaa (Piitu on pennusta lähtien nukkunut yöt meidän sängyn alla) joten Emma joutui tietenkin nukkumaan sängyssä!

Typyt.

Piitusta huomasi aika selkeästi, että se ei ollut kauhean innoissaan Emmasta sisällä. Vaikka Emppu on Piitun pitkäaikaisin kaveri, sisällä se lähinnä ärsytti Piitua. Jotenkin neidillä oli sellainen "Onko ton nyt pakko olla täällä"-ilme päällä varsinkin perjantaina. Mutta onneksi se siitä haihtui viikonlopun aikana. Vähän etukäteen jännitin tuleeko luista jotain rähinöitä, mutta ne jäivät lähinnä siihen että Piitu murahti vähän Emmalle jos tämä tuli liian lähelle. Olin kyllä parhaani mukaan skarppina ettei moisia tilanteita pääsisi syntymään.

Lauantaina töiden jälkeen mentiin äidilleni eli mummalaan Emman ja Piitun kanssa. BJ ja Chico olivat ihan ihastuneita uuteen tyttöön ja Piitu sai tällä kertaa olla rauhassa poikien lähentelyiltä. Ensin oltiin takapihalla, jossa koirat harrastivat melkoisen vauhdikasta hankirallia.

Kuvat taattua huonoa laatua! (Haluan paremman kameran.)

Ihmisten ruokatankkauksen jälkeen mentiin takaisin ulos koirien kanssa. Löydettiin Joonaksen kanssa potkukelkka ja vietiin se paremmille potkumaille, eli tielle. Koirat riehaantuivat potkukelkasta täysin! Onneksi mummala sijaitsee sen verran "maalla", että asuinalue on rauhallinen eikä autoja liikkunut yhtään tuohon aikaan.

Sunnuntaina taas lähinnä loikoiltiin ja koirat (Emma) söivät paaaljon luita. Kävin iltapäivällä kävelyllä tyttösten kanssa ja ihan hyvin meni! Alussa oli vähän höyryveturimeininkiä, mutta nopeasti se häseltäminen laantui. Pelkäsin aluksi että tytöt ovat vaan toistensa kimpussa koko ajan, mutta eivät ne oikeastaan juurikaan huomioineet toisiaan hihnassa. Enemmänkin keskittyivät vain nuuskimaan ja kulkemaan eteenpäin. Emman kanssa tosin välillä keskusteltiin siitä kuinka remmissä kuljetaan nätisti, mutta toiset koirat ja ihmiset ohitettiin sujuvasti. Emman vedonestopannasta oli apua, mutta ikävästi se on oppinut kyllä senkin kanssa kiskomaan.

Piitu 2 v. 7kk.

Piitu tuntui kyllä koko viikonlopun niin helpolta koiralta! Se osaa meidän säännöt, tietää jo käskemättäkin mitä tehdä ja tottelee muutenkin niin hienosti. Hyvä muistaa välillä arvostaa sitä työtä mikä sen kanssa on tehty ja niitä työn tuloksia, eikä aina vain keskittyä niihin puutteisiin. Minun ihana, kaksivuotias kakarakoirani tuntui viikonlopun ajan ainakin kymmenen vuotta ikäänsä vanhemmalta. ;)