maanantai 17. tammikuuta 2011

Joulu juoksussa

Piitun juoksut alkavat olla jo mennyttä elämää, onneksi. Aika helpot juoksut kyllä, tippaakaan verta en lattioilla nähnyt eikä Piitu käyttäytynyt mitenkään oudosti. :) Hellyydenkipeä se on, mutta niinhän se on ollut aina. Nykyään herään joka aamu siihen, että Piitu on tullut nukkumaan sänkyyn viereeni (kun Jani nousee seitsemän maissa), nukkuu yleensä pää Janin tyynyllä ja nojaa mua vasten. Ehkä ihanin tapa herätä ikinä ja heti kun Piitu huomaa että mami availee silmiä, alkaa häntä heilua hurjasti sänkyä vasten. :D

Piituhan aloitti juoksut mukavasti 23. joulukuuta (viime vuonna talvijuoksut oli marraskuussa...), mutta vaikka vietettiin joulu mummalassa kahden uroskoiran kanssa, ei se ollut niin kamalaa kuin etukäteen pelättiin! Piitu antoi luonnollisesti BJ:lle ja Chicolle selkään entiseen malliin, joten uskallettiin antaa niiden olla pihalla vapaana. Chico oli yllättävän fiksu, vähän nuuski Piitun peräosastoa, muttei tullut hulluksi vaan pystyi myös makoilemaan jne. ihan rauhassa, vaikka Piitu olikin samassa huoneessa. BJ sitten... no, pieni colliepoika oli aika zombie koko joulun, vain yksi asia mielessä. Työnnettiin sitä vuorotellen pois Piitun kimpusta aina kun oltiin sisällä ja pistettiin se välillä jäähyylle kodinhoitohuoneeseen (reiluuden merkeissä Piitukin oli välillä kodinhoitohuoneessa).


Kodinhoitohuoneessa sai syödä herkkuja... ;)

Sunnuntaina BJ:kin alkoi jo onneksi luovuttaa ja pystyi jo hiukkasen lepäämään paikoillaan. Joonas ei kuulemma kuitenkaan paljoa nukkunut viikonlopun aikana, kun BJ oli piipannut Piitun perään. ;) Meidän lauma nukkui mun vanhassa huoneessa. Nemi löysi nojatuolin pesäpaikakseen ja Piitu nukkui ihmisten kanssa patjoilla.


Nemi oli muutenkin koko joulun odotetuin vieras. Varsinkin Jade oli jo viikkojen ajan laskenut päiviä Nemin tuloon... Nemppu onkin aina mummalan vierailujen jälkeen ihan poikki, kun Jade (ja Marko!) kävelevät sen perässä, lepertelevät sille ja tahtovat pitää sitä sylissä.




Toivottavasti päästään nyt taas kaverilenkeille entiseen tapaan! Juoksujen aikana on aina niin tylsää, kun ei voida nähdä tuttuja ja suurin osa meidän kaverikoirista on kuitenkin uroksia.

Ei kommentteja: