Tänään treenailtiin illalla peruuttamista, liikkeestä pysähtymistä ja sivulletuloja. Peruuttaminen lähti sujumaan heti kun tajusin työntää namilla ns. Piitun rintaan, jolloin se vaan koukkasi päänsä alas mutta peruutti kuitenkin. Jos namilla työntää nenään, menee Piitu melkein heti maahan. Lisää treeniä vaan tarvitaan, plus joku käskysana tähänkin.
Otettiin myös lyhyt paikallamakuu, jossa kävelin ensin viitisen metriä eteen, palkkasin, sitten pari metriä taakse, palkkasin ja taas noin viisi metriä eteen. Pysyi tosi hienosti paikallaan, seurasi tietty liikkeitä päällään, mutta ei noussut tai mennyt edes kyljelleen makaamaan. :) Nyt tarvittaisiin lisää häiriötreeniä ja pidemmällä kestolla!
Treenien jälkeen päätettiin vielä lähteä uimaan läheiselle lammille. Ilma oli sateinen ja kolea, joten ihmisiä ei rannalla ollut. Katsoin jo heti alkuun että ranta oli aika kivinen, joten en uskaltanut kauheasti heitellä keppejä yms., koska Piituhan ei todellakaan katso jalkoihinsa kun keppien perään säntää! Varmaan vartin verran Piitu uiskenteli ja kahlasi rannassa, kunnes päätettiin lähteä yltyvän sateen alta pakoon. Suunnitelmissa oli kävellä vielä lenkki ennen kotiinmenoa, mutta suojatien ylitystä odotellessamme huomasin Piitun pitävän toista takajalkaansa ylhäällä ja kun tassua kurkkasin, oli se ihan veressä. :( Oli siis ilmeisesti kuitenkin loukannut jalkansa johonkin kiveen. Lähdettiin sitten heti nopeinta reittiä kotia kohti ja sain onneksi kävelytettyä Piitua nurmikolla koko kotimatkan ajan. Verenvuotokin lakkasi, sillä rappukäytävään tai hissiin ei tullut verijälkiä, vaikka kovasti vahtasin Piitun askelia.
Kotona koira sitten heti suihkuun ja lämpimän veden kanssa huuhdoin veret pois. Anturassa oli pieni, noin 1 cm pitkä viiltohaava, vähän röpelöinen mutta muuten siisti. Suihkutiin siihen ensin Aseptia, sitten kuivaltiin ja lopulta laitoin vielä pari tippaa Ruvalia haavan päälle. Onneksi haava ei missään vaiheessa alkanut enää vuotamaan, eikä Piitukaan mitenkään varonut jalalle astumista.
Nyt on kuitenkin taas maailman tyhmin koiranomistaja -olo, kun edes annoin piskin uida niin kivisessä rannassa. :( Pitäisi jo tietää, että Piitu ei osaa itse varoa ja se on emännän tehtävä huolehtia ettei typy satuta itseään. No, ensi kerralla taas ehkä viisaampana.
Toivotaan siis, että selvittäisiin näin helpolla ilman mitään tulehduksia. Huomenna olisi luvassa treffit komean Boriksen kanssa pitkästä aikaa ja torstaina taas aksatreenit, eikä kumpiakaan haluta jättää väliin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti