Tokomotivaatio kun kukoistaa, silloin on treenattava! Niinpä käytiin tekemässä Piisamin kanssa mukavat iltatreenit puistossa. Ilma oli näin yhdeksän jälkeen mukavan raikas, vaikka hyttyset vähän kiusasivatkin.
Aloitettiin taas naksuttelemalla noutokapulajuttuja eli suuhun ottamista ja tällä kertaa myös vähän pitämistä. Ensin riitti että Piitu otti kapulan suuhunsa, lopuksi päädyttiin siihen että päästin irti ja naksautin samantien. Piitu otti kapulan tosi innokkaasti, kun keksin viedä sitä vähän kauemmas siitä. Eli kapula lähti karkuun -> Piitu halusi sen.
Tänään halusin keskittyä kuitenkin pääosin jääviin liikkeisiin, eli maahanmenoihin ja pysähtymisiin. Maahanmenot ihan nappiin joka kerta, nopeasti ja tarkasti! Piitu pysyi myös hyvin maissa vaikka kävelin sen ympärillä. Pysähtymiset oli myös hyviä, vaikka käsiavun kanssa edelleen tehdään. Tänään liikuin vielä suoraan eteenpäin muutaman askeleen kun Piitu oli jo pysähtynyt, normaalisti käännyn vain eteen ja pakitan siitä. Hyvin kesti Piitu paikallaan, vaikka jäikin mun selän taakse. Pari kertaa otti puolikkaan askeleen eteen kun tulin palkkaamaan, mutta niistä ei saanut palkkaa.
Luoksetulon loppuasentoakin vähän hinkattiin, ensin taas lyhkäsestä matkasta. Tällä kertaa pidin kädet lähellä omaa kroppaa enkä houkutellut Piitua. Tuli kyllä hyvin eteen (melkein aina myös suoraan!), mutta edelleen ensin jää vähän liian kauas. Korjaamisen jälkeen tulee kyllä ihan liki. Otettii myös yksi luoksetulo pidemmästä matkasta. Hienosti malttoi piski odottaa lupaa tulla ja luvan saatuaan tuli vauhdilla. Katsoin mitä tekee jos en houkuttele ja Piitu tuli eteen istumaan. Etäisyydestä vähän jouduin nillittämään, korjauksen jälkeen oli taas ok.
Paikallamakuussa Piitu oli mukavan rauhallinen. Pidin kohtuullisen pitkiä taukoja palkkaamisesta, kävelin ympyröitä ympärillä, hyppelin ja kokeilin myös vähän riskillä selän kääntämistä neidille. Hyvin pysyi! Vapautuksen jälkeen juostiin yhdessä hetki ympäriinsä ja Piitu oli ihan villinä. :) Sen jälkeen neiti olisi saanut hetken rallata vapaana, mutta tuli kuitenkin koko ajan tökkimään kättä tai taskua ja tarjoamaan kontaktia! Olisi ilmeisesti halunnut tehdä vielä enemmän hommia.
Piitu oli taas kerran hyvässä vireessä ja jouduin oikein muistuttamaan itseäni, että parempi lopettaa treenit vielä kun on kivaa. Niin mielellään sitä treenaisi, kun koira on taas oma ihanan innokas itsensä! Iltakävelyllä treenien jälkeen törmättiin vielä siiliin. Piitu oli tosi utelias ja halusi mennä katsomaan lähempää. Meni nenä pitkänä siiliä kohti, mutta säpsähti aina kauemmas kun siili puhisi. Fiksusti malttoi silti olla härkkimätä piikikästä kaveria. ;) Hetken ihmettelyn jälkeen Piitu kyllästyi ja jatkettiin matkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti