Aika vaan kuuluu... Kaikenlaista pientä ollaan puuhattu, mutta lähinnä lenkkeilty ja vietetty aikaa perheen kanssa. Paikallamakuuta olen ottanut nyt useammin ruokakupin kanssa, tarkoituksena pidentää nyt makuun kestoa häiriöttömässä paikassa (=sisällä). Juoksutkin loppuivat muutama päivä sitten, tosin eivät ne vaikuttaneet Piitun mielialaan mitenkään.
Eilen käytiin vähän extempore lähipuistossa iltalenkin yhteydessä. Otin Piitun kanssa vähän tokon ALO-liikkeitä ja voi että kuinka pieni koira meinasi ihan pakahtua. Siitä oikein loisti tekemisen riemu. Tulin niin hyvälle mielelle siitä. :) Seuraamisissa (lyhyitä pätkiä ja pari käännöstä) se piti täydellistä kontaktia ja oli ihan superinnokas. Jäävät maahanmenot ja seisomiset kaikki nopeita ja tarkkoja. Luoksetulossa teki ilman apuja lähes hyvän loppuasennon, pikkaisen vinoon jäi mutta olin tyytyväinen nopeuteen. Loppuun Piitu teki lyhyen paikkamakuun, jossa se oli tosi skarppina, mutta malttoi kuitenkin olla nousematta. Otin kyllä pienen riskin kun makuutin treenien lopuksi, olinhan kuitenkin kehunut sitä tosi vuolaasti ja innostanut sitä hyppimään yms. Mutta tällä kertaa paketti pysyi kasassa, jee!
Treenitauko on siis tehnyt tällä kertaa hyvää. Nyt jos sitä alkaisi varovasti taas treenaamaan, haluaisin kyllä säilyttää sen ihanan innon mikä Piitulla eilen oli... eli ei enää mitään pitkiä treenejä ja turhautumisia, vaan pyritään pitämään treenit lyhyinä pätkinä ja iloisina yhteisinä hetkinä.
Melkein olisin valmis viemään Piitun jo kohta kisoihin, KUNHAN saadaan se paikallamakuu vielä kuntoon. Iso hommahan siinä on ja melkein alusta saa aloittaa. Mutta koitan olla kärsivällinen, mikään kiire ei tässä ole.
Jotenkin Chicon kuoleman jälkeen treenimotivaatio oli hetken aika kateissa. Nyt se on jo palannut ja olen yhä kunnianhimoinen, mutta samalla tiedostan, että jokainen hetki yhdessä on tärkeä. En halua hukata niitä hetkiä turhautumiseen ja hampaiden kiristelyyn, vaan olla kiitollinen jokaisesta päivästä yhdessä. Tärkeintä kuitenkin on se, että koira on vieressäni terveenä ja iloisena. Kaikki muu on toissijaista.
Ja sama pätee tietysti kaikkiin rakkaisiin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti