Pentutapaaminen

Lauantaina 14.11. koitti vihdoin se odotettu hetki, Piitu pääsi tapaamaan siskojaan P-pentueesta sekä muita valkkareita S-pentueesta! :) Matkaan päästiin vähän myöhässä, mutta löydettiin sentään suoraan perille vaikka reitti ei ihan tuoreimmassa muistissa ollut... Piitun ilme oli kyllä loistava, kun typy äkkäsi pihalla pyörivät valkoiset koirat. Ensin piti lähestyä aitaa ja sinne juosseita koiria varovasti karvat pystyssä ja jopa vähän haukkuen (!). Lopulta sitten päästiin aidan toiselle puolelle, jossa päästiin kunnolla tutustumaan ja nuuskimaan.

Varovaista nuuskimista Taran (Starlight) kanssa.

Pitkäkarvaiset tytöt Piitu, Lumi sekä Tara.

Valitettavasti Piitu juoksuisena joutui aina välillä autoon, jotta pojatkin pääsivät juoksemaan. Siksi luultavasti Piitu uskaltautuikin leikkimään muiden kanssa vasta illemmalla ja harmittavasti leikit jäivät vähän kesken kun piti jo lähteä. No, toivottavasti päästään pian uudestaan leikkimään rotukavereiden kanssa... ;) Kyllä heti huomasi, että yhteinen sävel leikkiin löytyi nopeasti!

Piitu ja siskot Lumi (Pleasant Poppy) sekä
Wendy (Peach Blossom) himoitsevat makkaraa!

Siskokset salamalla, taustalla vielä
Alaska-sisko (Princess Leia) samasta pentueesta :)

Ufosilmät Piitu ja Daisy (Stardust).

Oli kyllä hurjan kivaa, niin emännällä kuin koirallakin! Kotimatka sujuikin Piitun osalta erittäin hiljaisissa merkeissä, uni maittoi kiitettävästi...

Moi mumma!

Me tiedetään, että sä luet tätä plokia aina välillä...

Haluttiin vaan sanoa että PUSUJA!!!!

T: Nemppu ja Piitu

Ps. Nemillä on ikävä teitä...

Lunta! + lemmenkipeyttä ilmassa...

Jee, talvi on täällä taas ja luntakin on satanut päivän aikana reippaasti! Piitu ei voisi olla enempää innoissaan ;D Emäntäkin tulee hyvälle tuulelle, kun katsoo toisen riemua. Ollaan ahkerasti lenkkeilty, vaikka tänäänkin kastuttiin joka lenkillä läpimäriksi (tai emäntä kastui, Piitulla oli fiksuna tyttönä sadetakki!). Juuri palauduimme kotiin yli 2 tunnin kävelyltä rakkaiden Emman ja Edin kanssa. Isot tytöt pääsivät jopa lumiselle pellolle painelemaan täysillä... lumi pöllysi kun koirat liitivät kilpaa. :) Loppulenkki sujuikin huomattavasti mukavammin kun suurimmat höyryt pääsivät ulos, koirat malttoivat kulkea nätisti kiskomatta (no, valtaosan lenkistä ainakin!). Emma-suursnautseri on kyllä ehdottomasti Piitun paras kaveri, kun ovat yhdessä vapaana ei Piitu näe muuta kuin ihanan Emman :D Molemmat ovat samanlaisia kovapäitä ja vauhtihirmuja, joten meno on aina välillä aika hurjan näköistä. Vieläkin naurattaa kun muistelee näiden kahden ensitapaamista... Piitu-pentu meni auton alle pelottavaa Emmaa pakoon, mutta hetken tutustumisen jälkeen juostiinkin peräkkäin metsässä! Ihana parivaljakko<3

Piitu aloitti myös elämänsä toiset juoksut tänään. Edelleen pitää itsensä hienosti puhtaana vaikka pöksytkin on jalassa, tosin eihän pahin vuoto ole vielä edes alkanut. Juoksujen väli taitaa olla aika lailla puolisen vuotta, keväällä olivat ekat juoksut. Nemikin on ollut viime päivinä kovin lemmenkipeä... ;) kiehnää vaan selällään lattialla ja kurisee, välillä tarjotaan perää Piitulle joka vaivaantuneena katsoo emäntää "Mitä mä teen, miks toi käyttäytyy noin??" Voi tyttöjä! Suunnitelmissa olisi ensin saada Nemppunen leikattua, koska tylleröllä on kiima-ajat vähän useammin kun valkoisella siskollaan.

Nemi chillaa Piitun häkissä ;)

Emäntä käy kovaa vauhtia autokoulua, joten toivottavasti ensi vuodesta tulee tuloksellisempi varsinkin Piitun osalta.. kova olisi hinku päästä treenaaman ja kisoihin, mutta kulkeminen on tähän asti ollut isoin este. Tavoitteena olisi, että siihen tulee muutos! Hyvä että saadaan Piitun juoksut nyt "pois alta", jotta päästään vuoden alusta aloittamaan treenit innolla ja ilman häiriöitä! Kaikkia lajeja aiotaan kokeilla, mihin vaan mahdollisuus tulee... toivottavasti löytyy Piitulle mieleinen :) Täytyy vielä myöhemmin kirjata tavoitteita ylös tännekin...

Vesipeto

Piitusta on tosiaan kehkeytynyt kunnon vesipeto! Ensikosketus veteen tapahtui Saaren kansanpuistossa, jossa Piitu juoksi sen kummemmin ihmettelemättä kepin perässä järveen. Taisi kyllä vähän hämmästyä kun jalat eivät enää osuneetkaan maahan, mutta uintiliikkeet tulivat luonnostaan ja pää pysyi koko ajan pinnalla :) Sen jälkeen ollaan koitettu käydä ahkerasti uimassa, mikäs sen parempaa liikuntaa ylienergiselle koiralle! Tässä kuvia eräältä uintireissulta mökiltä:

Tässä vaiheessa vielä vähän jännitti hypätä laiturilta...

... joten kierretiin suosiolla rannasta
(myöhemmin laiturilta kyllä syöksyttiin veteen useampaankin kertaan).



Piitu tahtoo poikien kanssa kalaan.

"Ette te mua niin helpolla eksytä!"

"Kato mami, palaan avomereltä!!"

"Jos lähtis vielä niiden poikien perään uudestaan..."

Piitu 1-vee!

24.6.2008 synnytti Lara-emä 7 pentua, kuusi narttua ja yhden uroksen. Seuraavana päivänä (? Piitun mamin muisti ei enää kanna niin kauas :D), sai mami kauan odotetun puhelun, "Sulle on pentu!". Vielä silloin ei tiedetty, että uusi perheenjäsen tulisi olemaan keltainen pentu "Moonscape's Pure Primrose". Elokuussa 6. päivä sai mami parhaan syntymäpäivälahjan ikinä, tiedon mikä pentu muuttaisi Forssaan! Siitä alkoikin sitten kuumeinen odotus, vielä pari viikkoa piti jaksaa ennen luovutusta. Sateisena sunnuntaina 15.8. noudimme pienen, karvaisen pumpulikasan kotiin. Piitu nukkui suurimman osan automatkasta ja lopun aikaa tarkkaili ympäristöä vaan rauhallisena takapenkillä maaten. Kotimatka meni siis paremmin kuin uskallettiin edes odottaa :) Nyt tuosta rauhallisesta karvapallosta on kasvanut energinen iso tyttö! Vuosi on mennyt niin nopeasti, toivottavasti meillä on vielä monia ja monia yhteisiä vuosia edessämme! <3

Piitu noin kahdeksanviikkoisena matkalla uuteen kotiin.

Piitu 1-vee kera lahjasaaliin!

Sankarin kakku (ajatus oli kymppi, toteutus jäi uupumaan ;D)...

... jonka tuhoamisessa ei mennyt kauaa!

Kuluvat vuodet riemuja suovat,
kauniita hetkiä eteen tuovat.
Ja vain aika voi unelmat toteuttaa,
se monet haaveet todeksi saa.

(Värssy täältä)

Tavoitteena Piitulla on ensi vuoden aikana päästä harrastamaan kunnolla - ainakin agilityä, tokoa ja jälkeä on päästävä kokeilemaan ja toivottavasti niistä löytyisi se oma laji jota treenata tavoitteellisesti. Suunnitelmissa olisi myös uudistaa Piitun ruokavaliota, raksut eivät sovi typyn mahalle kovinkaan hyvin, joten tavoitteena Piitun mamilla olisi opetella raakaruokinnan alkeita ja toivottavasti auttaa Piitua voimaan entistä paremmin. :) Näillä mennään!

Midsummer

Piitu matkasi perjantaina seitsemän ihmisen ja kahden muun koiran seuraksi Naantaliin, josta elämän ensimmäisellä venekyydillä saareen mökille. Typy istui veneessä tyynesti kuin vanhakin purjehtija ja paluumatkalla jopa veneen nokassa tuulesta ja vauhdista nauttien! Tullut emäntäänsä, joka kylmetti itsensä roikkumalla veneen kaiteessa huutaen "lisää vauhtia!" kaikki merimatkat saarelle ja takaisin... ;)

Perjantai oli kylmä ja sateinen, mikä ei tosin koiria haitannut. 13-asteinen merivesi viilensi mukavasti ja sinne Piitu painelikin useasti kepin tai pallon perässä. Uiminen alkaa sujua hyvin ja on ihanaa nähdä kuinka reippaasti typy juoksee veteen hetkeäkään epäröimättä! Kunnon vesipeto :) Onneksi ennen reissua emännät olivat hankkineet koirille kelluvan damin sekä Kongin Wubba-lelun, jota heiteltiin ja noudettiin ahkerasti. Uni maittoi illalla saunomisen ja grillaamisen jälkeen niin ihmisille kuin koirillekin.

Lauantai valkeni myös melko kylmänä, Piitun mami nukkui vielä autuaasti lämpimän peiton alla kun isi ja Piitu opettelivat noutamista pallon avulla. Edistystä tapahtui, vaikka metodit eivät välttämättä olleet ne perinteisimmät ;)

Aamu-urheilun jälkeen maistuivat taas päikkärit.

Piitu ja Emma taistelivat lukuisia kertoja kepeistä,
Emmaa kiinnostivat aina vaan ne Piitun suussa olevat kepit... ;)

Piitusta on tullut tosi keppihullu haukku! Metsälenkeillä ja tavallisilla pissalenkeilläkin kepit löytävät aina tiensä suuhun ja niitä kannetaan ylpeänä pitkiä aikoja. Mitä pidempi ja paksumpi keppi, sen parempi. Parhaimpia ovat ne joita Piitu ei edes jaksa nostaa ylös vaan rahaa puoliksi perässään! Mökillä heitimme keppiä mereen koirille ja Piitu HAUKKUI kepin heittoa odotellessaan, niin innoissaan typy oli :D Ihan uutta, meidän koira ei normaalisti hauku ikinä.

Piitu rannassa yhden rakkaan kepin kanssa.

"Heitä jo!"

Pallo ei selvinnyt reissusta takaisin kotiin...

Ihana Emma-kamu.

Lauantai-iltana väsättiin nuotio rannalle, jonka lämmössä koirat ja ihmiset viihtyivät tuntikausia makkaraa ja vaahtokarkkeja paistaen. Nelijalkaisilla oli vain aluksi ongelmia ymmärtää kuinka kuuma nuotio oikeasti on... niitä tönittiin ja käskettiin kauemmaksi vähän väliä, kun parta- ja häntäkarvat meinasivat kärventyä. Illan jo pimennyttyä koiratkin rauhoittuivat makaamaan maahan, tosin Edi-russeli kiersi arvolleen sopivasti vuorotellen jokaisen naisihmisen sylissä nukkumassa. ;) Rannassa oli kyllä todella ihana istua ja katsella auringonlaskua samalla kun tuli lämmitti mukavasti! Kun aamuyöstä vihdoin kömmittiin mökkiin nukkumaan, simahti Piitu sänkyyn ihan täysin. Silmät aukesivat seuraavan kerran sunnuntaina aamupäivällä. :)

Sunnuntaina siivoiltiin jälkiä ja koirat kävivät vielä viimeiset kerrat uimassa. Päivä oli ihanan aurinkoinen ja lämmin, harmitti lähteä kotiin (vaikka Nemppu-ikävä oli aika valtava)! Maihin mentiin niin, että tytöt ensin tavaroiden kanssa ja toisella reissulla pojat kera koirien.

Piitu olisi halunnut mukaan veneeseen mamin kanssa.


"No ei sit, me painutaan uimaan!"

Kaiken kaikkiaan tosi kiva juhannus oli, niin ihmisillä kuin koirillakin! Paljon syömistä ja herkuttelua sekä ennenkaikkea RIEHUMISTA, uimista ja leikkejä. Kotimatkalla auton takaluukussa matkustivat kolme aika väsynyttä koiraa, jotka nukkuivat osittain toistensa päällä ;)

Väsynyt Piitu

Maanantaina 6.4. pääsimme vihdoin yksityiselle eläinlääkärille röntgeniin. Vierailu alkoi lupaavasti, kun ulko-ovella meitä vastaan tuli nainen itkien vuolaasti. :( Tuli paha mieli, koska melkein pystyimme jo arvaamaan mitä oli tapahtunut. Piitu ei kuitenkaan aavistanut mitä oli tapahtumassa, vaan vähän malttamattomana piippaili odotushuoneessa, kun istuimme vuoroamme odottamassa. Punnitsimme myös tytsyn ja painoa oli aika lailla tasan 26kg! Aika siro tyttönen vielä - ehkä saadaan myöhemmin vielä vähän lihaksia luiden ympärille. :)

Tämäkin eläinlääkäri tutki ensin Piitun jalan alhaalta ylöspäin ja jälleen Piitu antoi selvän kipureaktion olkanivelestä. Röntgeniin siis! Piitu sai pistoksen nukutuslääkettä ja sitten käveltiinkin röntgenhuoneen lattialle istuskelemaan. Oli kyllä niin hellyyttävää seurata, kuinka toisen silmät alkoivat lurpsimaan ja pikkuhiljaa jalat alkoivat liukua lattialla niin että oli pakko mennä maate. Vähän mamin silmät kostuivat, mutta en sentään pillittänyt niinkuin aluksi pelkäsin. Kovasti Piitu kuitenkin taisteli väsymystä vastaan ja vielä senkin jälkeen kun typy oli jo nostettu pöydälle, ei suostunut menemään kyljelleen vaikka silmät olivat tiukasti kiinni. Niinpä tuikattiin vielä vähän lisää nukutusainetta, sitten Piitu olikin jo unten mailla.

Eläinlääkäri siirteli Piitua eri asentoihin ja otti ainakin 4-5 kuvaa. Oli ihan mielenkiintoista seurata miten homma toimii vaikka tietty vähän sydäntä riipaisi nähdä oma rakas koira niin elottomana. Lopulta päästiin niitä kuviakin tutkimaan (niin sanotusti pelko perseessä) ja sieltä kävi ilmi että olkanivelessä on kehityshäiriö, suurella todennäköisyydellä perinnöllinen. Kyselin vielä lääkäriltä, että olemmeko me voineet tilannetta jotenkin pahentaa, mutta kuulemma tämä on yleinen vaiva ja olisi alkanut vaivaamaan jossain vaiheessa kuitenkin.

Päätimme, että kokeillaan ensin kuukausi nivellääkitystä. Piitu käy siis kuukauden verran kerran viikossa hakemassa lääkepistoksen ja kotona riehuminen pyritään pitämään minimissä (helpommin sanottu kuin tehty) ja pissalenkit tehdään hihnassa. Toivotaan nyt kädet ristissä, että lääkitys auttaisi, muuten edessä on leikkaus. Toki tässä on jo hiukan aikaa ehtinyt kypsytellä ajatusta leikkauksesta, eikä se tunnu niin pelottavalta... enemmänkin harmittaa se tuleva sairasloma, juuri parahiksi kevään ja kesän aikaan. :( Hyvä puoli olkanivelleikkauksissa on myös lääkärin mukaan se, että koirat yleensä paranevat 100 prosenttiseen kuntoon.

Piitu sai tietysti myös herätyspiikin ja noin 20 minuutin odottelun jälkeen Piitu kävelikin jo omin jaloin horjuen autoon. Autosta päästiin ulos ja hissiin, mutta hississä oli pakko rojahtaa makaamaan.. sieltä kävely kotiovesta sisään tuntuikin ihan mahdottoman vaikealta - takajalat melkein raahasivat perässä kun Piitu urheasti taisteli itsensä sisälle mamin houkuttelujen perässä. Olohuoneeseen olikin tehty Piitulle oma peti, johon typy rojahti nukkumaan ansaitusti.

Seitsemän aikoihin Piitu alkoi jo jaksaa pitää päätä ylhäällä ja kovasti halusi tulla mamin mukana taas joka paikkaan. Vesikin maistui vasta illemmalla (kuvassa se maistuu myös Nemppu-siskolle :P). Kahdeksan-yhdeksän aikoihin Piitu nousi jo melko vaivattomasti ja äänettömästi pystyyn - jopa niin hiljaa että tunsin pienen valkoisen nenänpään tökkäisevän käsivarttani kun olin katsomassa tv:tä. :) Piitu oli noussut ylös ja tullut hakemaan rapsutuksia, niinkuin normaalistikin, mutta nyt luulin että huomaisin kyllä jos Piitu yrittäisi nousta ylös olohuoneen nurkasta. Toisin kävi!

Tiistaiaamuna puoli seitsemän aikaan mami raotti silmiään; Piitu istui sängyn vieressä silmät tuikkien ja häntä lattiaa piiskaten: "LEIKITÄÄN!"

Onni on...

... iso puruluu perjantaina!

... ja rouhepallo lauantaina!

Lähikuvaa!

Eläinlääkärissä ja lenkillä kevätauringossa

Kävimme keskiviikkona piipahtamassa eläinlääkärissä Piitun kanssa. Piitu on jo hetken ontunut oikeaa etujalkaansa, emmekä ole uskaltaneet antaa typyn juosta vapaana, ettei jalka kipeytyisi enempää. Piitu itse ei ontumisesta mitenkään välitä, vaan haluaisi mennä ja juosta kuten normaalistikin. :P Eläinlääkärissä juoksutin hieman Piitua, tosin typy oli niin innoissaan ja tohkeissaan kaikista uusista ihmisistä (eläinlääkäri ja harjoittelija), että juoksu meni lähinnä pomppimiseksi. Tätä olisi siis hyvä treenata näyttelyitäkin silmillä pitäen... ;) Sitten lääkäri tunnusteli ensin vasenta jalkaa ja sen jälkeen kipeätä oikeaa jalkaa. Ensimmäisellä kerralla olkaniveltä kokeiltaessa Piitu päästi pienenpienen vingahduksen, toisella kerralla ei mitään. Lääkäri kuitenkin arvioi, että olkanivelessä saattaisi olla jotain vikaa. Harmiksemme kyseisellä eläinlääkärillä ei ollut röntgenia (luulin että olisi ollut), joten joudumme nyt odottamaan yksityiselle aikaa röntgeniin. Sitten mahdollisesti on edessä leikkaus jota varten meidän olisi suunnattava johonkin isompaan kaupunkiin. :( No, toivotaan nyt sormet ja varpaat ristissä, että röntgenin jälkeen saisimme jotain hyviä uutisia, eikä leikkaus välttämättä olisi tarpeellinen. Kauhulla ajattelen mitä pitkä toipumisaika tekisi tuolle meidän duracellpupulle... nytkään Piitu ei malta yhtään ottaa rauhallisemmin lenkeillä, vaan touhottaa ja pomppii edestakaisin. Kovin kipeä jalka ei siis voi olla. Saimme kuitenkin kipulääkkeitä mitä Piitu syö nyt kaksi kertaa päivässä.

Lääkkeet eivät onneksi olleet kauhean kalliita, mutta harmitti silti, sillä odotin että olisimme päässeet röntgeniin samalla reissulla. Nyt odotellaan taas epätietoisina.

Ikävistä uutisista huolimatta kävimme tänään aamulla Piitun kanssa pitkällä nuuskuttelulenkillä auringonpaisteessa. Mukavaa kun pakkasta on juuri sen verran, että lumi ei sula! Parin päivän loskakelit olivat ihan tarpeeksi. Meillä kun on tuollainen arktinen napakettukoira, emme kaipaa kesää. ;) Piitu nautti taas hurjasti nuuskuttelusta, lumen syömisestä, lumen kaivamisesta ja keppien kalvamisesta, ja sai mamikin paremman mielen ihanasta auringosta nauttien. Kamera oli onneksi mukana ja sitä tulikin käytettyä taas ahkerasti kun valaistus oli näin hyvä!

Näin nätisti poseerattiin noin sekunnin verran ennenkuin keppi sai kyytiä!

Kuono kuuluu työntää mahdollisimman syvälle lumeen ja päästää sitten iso pärskähdys.

Lumen pinta on kiva rikkoa hyppimällä sen päällä.

Kohtasimme myös lasten lumiviritelmiä, jotka olivat Piitun mielestä niin epäilyttäviä,että niitä piti hiukan maistella ja raapia tassuilla.

"Näin kun kaivoit taskuas! Siellä on varmasti namia!!"

"Mitä, sanoitko että MAAHAN?"

Treffailua

Lähdimme taas Piitun ja BJ:n kanssa ilahduttamaan Chicoa vierailulla. BJ on nyt viime aikoina todella ottanut Piitua ja Chicoa kiinni korkeudessa ja massassa, eikä enää ole pelkkä heittopussukka. Vaikka poitsu yleensä päätyykin edelleen kasan alimmaiseksi, ei se enää tapahdu niin helposti kuin ennen. ;) BJ:lle onkin kehittynyt ihan omanlainen "taistelutyyli"; hurjaa huutoa ja hampaiden louskuttelua. Tietysti tästähän Piitu innostuu vielä lisää! Hauskan tasavertaisia kaikki ovat kuitenkin tällä hetkellä, Chico kuukautta vanhempana kuitenkin pomo, BJ sekä Piitu lähes samanikäisinä (BJ on viikkoa Piitua vanhempi) haastavat kuitenkin leikkimielisesti "köntystä" taisteluun. ;)

Kerrankin oli kunnolla valoa, joten olihan sitä pakko pari kuvaa näpätä.


BJ taas alakynnessä.






Piitu ihan vaaleanpunaisena valkoista lunta vasten. ;)


Chico 7 kk.