Puomin valloitusta ja muuta liitelyä

Torstaina agiliideltiin! Anu oli tehnyt radan jossa treenattiin kolmea lyhyttä pätkää. Mittasuhteet yms. taas pielessä, mutta kyllä näistä kuvista varmaan näkee sen pääasian. ;)

Harjoitus nro 1

 

Ensimmäisellä kerralla jätettiin koira ykkösesteen taakse odottamaan ja käveltiin itse pituuden taakse ottamaan vastaan. Siitä putkeen, takaakierrolla neloselle, ohjaaja pyörähtää niin että ohjaava käsi on vasen ja kahden viimeisen esteen loppusuora (kutonen on rengas). Piitu tuli hienosti kahden ensimmäisen esteen yli ja ampui myös putkeen ongelmitta, mutta olin itse armottoman myöhässä nelosesteen takaakierrolla. Piitu lähtee nykyään hienosti kiertämään, mutta jos en käskytä hyppäämään nopeasti, se kiertää vaan koko esteen. Niinpä toisella kerralla olin itse skarppina ja saatiin homma toimimaan. Rengas oli maxi-korkeudessa ensimmäistä kertaa ikinä ja se oli jännä juttu. Niinpä Piitu teki sen pari kertaa nakkien houkuttelemana ja nopeasti neiti rohkaistuikin!

"Toi rengas on niin hiton korkealla..."

Harjoitus nro 2

Radalla oli onneksi sama mattopintainen puomi, mikä pelotti Piitua sunnuntaina. Halusin koittaa sitä ensin ihan irrallaan muusta radasta ja tehtiinkin niin, että Anu tuki Piitua remmistä ja itse houkuttelin nameillä eteenpäin. Taas alussa Piitua ahdisti ihan hirveästi, se vinkui ja läähätti ja pyrki alas puomilta. Jatkettiin kuitenkin määrätietoisesti houkuttelua eikä päästetty neitiä alas ja heti kun se uskaltautui puomin päälle, tuli vauhtia ja rohkeutta yhtäkkiä hurjasti lisää. Eli heti kun tajusi ettei se rämähdä alas kuten keinu. Kun tultiin kontakteilta alas, Piitu kääntyi ympäri ja lähti heti uudestaan kiipeämään. Kolmannella ja neljännellä kerralla se paineli jo tuttuun vauhdikkaaseen tapaansa koko puomin hienosti. :) Se olisi varmasti kiivennyt puomille vielä useita kertoja, mutta ei päästetty sitä enää, jotta kiva into jäisi päälle.

Ihanaa, jos puomiongelmasta selvittiin nyt tällä! Piitu selvisi jännittävästä tilanteesta niin upeasti ja lopulta se todella voitti pelkonsa, olen niin ylpeä hienosta piskistäni. Joku siellä pääkopassa on sentään kunnossa, koska se myös palautui tosi nopeasti.

Tässä neuvoteltiin vielä ylösmenosta...

... mutta tässä vauhtia alkoi jo olla normaaliin tapaan!

Kun puomi oltiin ylitetty henkisesti ja fyysisesti, jatkettiin loppurata. Jätin Piitun kontaktille ja menin itse nelosesteen taakse pakkovalssaamaan. Piitu pysyi kontaktilla kunnes kutsuin, jee!

Harjoitus nro 3

Kolmospätkässä haasteena oli se, että koira saattaa ampua täysillä putkeen tai puomille, kun niitä on aikaisemmissa harjoituksissa tehty. Koira otettiin vastaan ykkös- ja kakkosesteen välissä, missä se ohjattiin hyppäämään pituus ja samalla kerrottiin sille äänellä & pienellä ohjausliikkeellä että pituuden jälkeen täytyy kääntyä. Sieltä sitten juostiin kolmoselle tekemään takaakierto.

Piitu ei ihme kyllä yrittänyt kertaakaan putkeen, vaan kuunteli ja katsoi miten ohjasin! Kolmosesteelle meinasi tulla vähän kiire pariin otteeseen, mutta muuten selvittiin hyvin. Anukin kehui, että Piitu oli mukavassa vireessä teki hyvin hommia. :) Siltä tuntui itsestäkin! Nyt ollaan ilmeisesti saavutettu se piste, kun koira on ohjaajaa taitavampi. ;) Piitu tekee radalla tasan niin kuin minä ohjaan, eli nyt tehtäväksi jääkin sitten ohjata sitä OIKEIN. Jos treeneissä tulee mokia, ne johtuu nykyään 95 prosenttisesti mun virheistä.

Jee! Hyvillä mielin autolle.

Jani lähti myös mukaan harjoittelemaan kepon hommia toimimalla mm. Piitun juoma-automaattina, kävelykoneena ja kameramiehenä. Kamerahommat kaipaavat vielä selkeästi harjoitusta, mutta sentään Piitusta on nyt ekat agilitykuvat otettu!