Tänään oli vuorossa taas Pilvenmäkitokot Anun ohjauksessa. Meidän lisäksi paikalla oli kultsupoika Onni omistajineen.
Aloitettiin liikkeestä istumisella. Piitu on tehnyt kaikkia jääviä, mutta nyt viime aikoina ollaan tosiaan keskitytty hurjasti vaan maahanmenoon ja pysähtymiseen. Aloitin ihan peruuttamalla itse taaksepäin ja käskemällä istumaan siitä. Piitu pyrki koko ajan tulemaan perusasentoon, eikä oikein ymmärtänyt kun yritin ns. päästä siltä pakoon. Otin siis aluksi kunnon käsiavulla, jotta Piitu hiffasi että määrä oli istua nyt ihan eteen vaan, ei sivulle. Pikkuhiljaa vähensin käsiapua ja lopulta koitin jo seuraamisen yhteydessä istumista. Nyt lähdetään vaan tekemään istumisesta joka kerta yhtä nopea kuin mitä se parhaimmillaan on. Läksyksi saatiin treenata istumista viikon verran, ilman että tehdään muita jääviä. Apua, kuinkakohan maltan olla tekemättä maahanmenoa tai varsinkaan seisomista...? Ne ovat vaan niin tiivis osa meidän jokapäiväistä treeniä ja niitä on oikeasti kiva tehdä!
Seuraamisessa katsottiin hidasta käyntiä ja juoksua. Hitaassa käynnissä Piitu piti hyvin kontaktia ja sen etukroppa oli tiiviisti mun sivulla, mutta takapää oli liian oikealla. Anu katsoi ensin takaa ja sitten sivulta sen seuraamista ja joka kerta tuomio oli sama. Otettiin sitten namikäsi avuksi ja haettiin se paikka missä mun kannattaa kättä pitää, jotta Piitu pysyisi suorana. Kotiläksyksi siis paljon yhden ja kahden askeleen seuraamisia, joissa Piitun pitää koota itsensä ja pysyä suorana. Aluksi nyt namikäden avulla ja välillä myös ilman. Normaalia seuraamista Anu katsoi myös tarkkaan, eikä Piitu siinä kuulemma ollut takaa vinossa. Juoksu myös ihan ok, mutta lisää treeniä sekin kaipaa.
Saatiin kotiläksyksi myös opetella viresana, jolla kerrotaan koiralle, että nyt tehdään hommia. Agilityssä olenkin viritellyt Piitua, mutta tokossa se on oikeastaan syystä tai toisesta jäänyt. Anu näytti omalla bortsullansa mallia, miten virittelee koiraa ja leikkii sen kanssa. Olin tosi ylpeä Piitusta, joka kykeni istumaan parin metrin päässä patukan kanssa riehuvasta koirasta, ja pitämään hienosti kontaktia. Aikaisemmin se olisi satavarmasti yrittänyt itse pinkaista lelun perään.
Loppuun otettiin luoksepäästävyys ja kunnon häiriötreeniä. Anu kierteli ensin meidän ympärillä, tuli sitten lähelle seisomaan ja heilutteli kättään, taputteli käsiään yhteen, hyppeli, meni kyykkyyn Piitun viereen jne. häiriköi siis parhaansa mukaan. Piitun kontakti oli ihan super, saattoi katsoa sekuntin verran Anua, mutta ei missään vaiheessa edes näyttänyt merkkejä että olisi noussut tms. vaan pysyi hievahtamatta paikoillaan ja otti koko ajan kontaktia. Anu tuli myös kättelemään ja tervehtimään, jonka aikana Piitu ei liikahtanut paikaltaan, enkä edes tiedä huomasiko se Anua. ;) Superkoira! Lopuksi vielä Anu kulki meidän ympärillä huutaen erilaisia maahanmenokäskyjä (ligg, plats, alas, down jne.). Piitu ei reagoinut muihin käskyihin ollenkaan, mutta kun Anu seisoi meidän vierellä ja huusi "maahan", meni Piitu varovasti maahan. Mua lähinnä nauratti, kun se teki sen niin varoen ja "eikö näin kuulu tehdä?"-ilmeellä. :D Pyysin vain uudelleen istumaan ja sen jälkeen Piitu istuikin kuin tatti, vaikka Anu käskytti maahan. Teki siis ihan hyvää päästä korjaamaan se yhden kerran.
Ihan lopuksi otettiin 2 minuutin paikallamakuu. Piitu oli muuten hyvä, mutta keskivaiheilla valahti vähän toiselle lonkalle ja alkoi nuuskimaan maata. Viereinen koira nousi jossain vaiheessa ylös ja Piitu katsoi sitä ihmeissään, mutta kävin heti palkkaamassa kun katse palautui oikeaan suuntaan. Piitulla oli taas ehkä vähän huono vire paikallamakuuta ajatellen, se oli aika kärsimätön ja pelkäsin koko ajan että se nousee. Tuon koiran kanssa saa kyllä jatkuvasti tasapainoilla sen oikean ja väärän vireen kanssa... välillä tuntuu että se menee vaikka kuuhun jos pyydän ja luotan siihen kuin kiveen, kun taas välillä pelkään ihan noiden perusasioidenkin kanssa.
Oltiin myös hetki häiriökoirana Piitun kanssa Onnille, kun se treenasi kontaktia. Tultiin aina metri lähemmäksi kun Onni rauhoittui ja päästiin tällä kertaa jo tosi lähelle. Hyvää treeniä kyllä Piitullekin, en pidä sitä yhtään itsestäänselvänä, että se käyttäytyy nätisti jos toinen on vähän villinä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti