Keinua muistuttava puomi

Osallistuttiin Piitun kanssa tänään Forssan Palveluskoirien järjestämään agilitykoulutukseen, jossa kouluttajana oli Tiina Kuusisto. Päivä alkoi kymmeneltä radan rakentamisella, jonka jälkeen tutustuttiin rataan ensin itse ja sitten yhdessä ohjausvaihtoehtoja miettien. Rata oli kyllä aika kiva, 25 estettä ja mm. kaksi suoraa putkea.

"Minä odotan niin nätisti..."

Oltiin Piitun kanssa viimeisenä vuorossa, koska muut koirat hyppäsivät mini- tai medihyppyjä. Piitun rimat oli 55 sentissä. Pidin autossa kaikkia läpiä auki ja Piitulla oli märkä pyyhe kaulalla koko ajan, mutta koirasta oli silti vähän veto poissa. Auton sisäilma ei älyttömän korkeaksi noussut (kävin tarkistamassa useasti), mutta useamman tunnin odotus nyt vaan vei mehut. Piitu ei missään vaiheessa nukkunut tms. vaan kukkui koko odotteluajan pää pystyssä ja katsoi mitä muut teki.

Meidän ongelmaksi koitui tänään mattopintainen puomi. Piitu on aikaisemmin mennyt samaista puomia ihan ongelmitta edestakaisin, mutta nyt se pääsi pari treenikertaa sitten tippumaan keinulta, joka näytti ihan samalta kuin tämä puomi. Piitu siis luuli puomin olevan keinu, eikä aluksi uskaltanut kiivetä sinne ollenkaan. Lopulta saatiin se pannasta ja remmistä tukemalla sekä namilla houkuteltua nousemaan ehkä puolitoista metriä, mihin se sitten jumahti. Houkuteltiin ja kehuttiin, mutta Piitu yritti vain päästä hyppäämään pois. Onneksi ei päässyt, sen jälkeen koko urakka olisi ollut ihan mahdoton... Kun Piitu lopulta uskaltautui hiipimään puomin päälle, se tajusi ettei se rämähdäkään alas kuten keinu, ja lähti etenemään pää alhaalla. Kontaktilla se teki hienot nenäkosketukset. Kokeiltiin vielä kerran toiseen suuntaan ja nyt Piitua ei tarvinnut enää tukea niin paljoa pannasta, vaikka meno olikin vielä varoivaista. Huh, toivottavasti treeneissä on jatkossa nyt tuo sama puomi, jotta päästäisiin sitä heti tekemään uudestaan. Niin ärsyttävää ottaa valtavasti takapakkia, kun aikaisemmin puomi on ollut tosi kiva Piitun mielestä.

Piitu palautui onneksi puomi-stressistä tosi hyvin ja nopeasti, ja päästiin tekemään vielä loppuun pätkä rataa (ja putkia!) että koiralle tuli parempi mieli. Kaksi suoraa putkea peräkkäin, este ja este takaakierrolla. Tämä pätkä meni oikeasti tosi hyvin, Piitu tuli täysillä putkesta, mutta ehdin sen edelle ja se katsoi upeasti ohjausta. Takaakierto oli myös sikahieno!

Kouluttaja muisti moneen kertaan kehua Piitun luonnetta, mikä tietysti lämmitti höpsökoiran omistajaa. :) Se myös tekee kuulemma kivasti töitä mulle ja mun kanssa. Tykkäsin kyllä kokonaisuudessaan koulutuksesta ja samalle kouluttajalle voisin mennä koska tahansa uudestaan! Kiva positiivinen henki oli päällä koko päivän.

Paikalla oli meidän lisäksi myös toinen valkkari ja kylläpä oli kiva päästä pulisemaan valkkarijuttuja oikein urakalla. :) Toivottavasti saadaan sovittua treffit jossain vaiheessa, Piitu varmasti tykkäisi parista valkeasta poikaystävästä!

Kotiin tultiin kolmen jälkeen ja ilmeisesti lähes 6h aurinkoisella kentällä teki tehtävänsä, sillä sekä emäntä että koira sammuivat aika tehokkaasti sohvalle hetken kuluttua...