Sunnuntaina käytiin Piitun kanssa kevään ensimmäisellä juoksulenkillä. Viime syksynä juoksutreenit jäivät kesken ja sen kyllä huomasi! Ensimmäistä kertaa ikinä taisin tuskastua koiraan, kun se ei vetänyt. ;) Koko talvi ollaan treenattu vetämättä kävelyä ja nyt vaadin sitä vetämään ja turhauduin kun se halusi jolkottaa vierellä tai takana(!!). Juostiin ehkä max. 30 minuuttia ja käveltiin toinen samanmoinen päälle. Itsehän olen myös ihan rapakunnossa, joten aloitetaan rauhassa. Kotona kun olin hetken saanut rauhoittua, alkoi jo oma turhautuminen ja keuhkoaminen naurattaa. Koira raukka tekee just niin kuin sille on opetettu - ja saa palkaksi höyryävän omistajan. Onneksi Piitu antaa näitä mulle anteeksi ja lähtee varmasti vielä uudestaankin lenkille. :) Vetämiskäsky opettelulistalle (kuten myös suunnat ja pysähtyminen!).
Tänään maanantaina treenattiin taas Anun opissa tokoa Pilvenmäellä. Koirakoita meidän lisäksi oli kaksi, kuten myös pupuja raviradalla! Onneksi Piitu ei niitä missään vaiheessa bongannut. Kävi kyllä mielessä että pitäisikö päästää Piitu pupujen perään raviradalle, siellähän olisi baanaa ja aidat ympärillä. ;) No, keskityttiin ajojahtien sijaan ihan tokoon kuitenkin.
Aloitettiin harjoittelemalla kehuilla palkkaamista. Eli pyydettiin koira sivulle ja kehuttiin sitä, ja vasta viiveen jälkeen tuli namipalkka. Tavoitteena opettaa koiralle, että kehut on se palkka esim. kisoissa, kun nameja ei voi käyttää. Piitu kesti hienosti namipalkan puutteen ja tapitteli vaan silmiin kun kehuin sitä vuolaasti. Vähän se selkeästi kyllä ihmetteli kun lihapullaa ei tullutkaan nopeasti kuten normaalisti. Katsottiin taas Piitun perusasennon paikkaa ja tulin siihen tulokseen, että palkkaan varmaan jatkossa taas vasemmasta kädestä. Jossain vaiheessa talvella vaihdoin palkan oikeaan käteen ja nyt Piitu tulee helposti aika eteen ja vinoon, koska kurottaa oikeaa kättä/taskua kohden. Katsotaan, josko namikäden vaihdolla tulisi parannusta asiaan.
Sitten otettiin kontaktinpitoa perusasennossa siten, että Anu häiriköi parhaansa mukaan meidän ympärillä. Eli taputteli reittänsä, heilutteli hanskaa, heitti kiviä jne. Piitu ihmetteli etenkin heiluvaa hanskaa ja heitetyn kiven perään se lähti (en kyllä ihmettele, se ei pysty vastustamaan mitään mitä heitetään!), mutta selkeästi epäröiden ja tuli heti takaisin kun pyysin. Viimeisellä kerralla kontakti pysyi vaikka kivi lensikin vieressä!
Sitten seuraamista ja käännöksiä vasemmalle. Ekalla kerralla olin itse ihan hukassa omien jalkojeni kanssa. Miten se onkin aina niin hankalaa koiran kanssa? Todettiin myös, että Piitu ei käytä takapäätänsä mitenkään erityisen hyvin, siksi joudun törmäämään siihen kun käännytään vasemmalle. Eli jatkossa Piitulle takapäätreeniä mm. peruuttamisen ja pienellä ympyrällä seuraamisen merkeissä.
Luoksepäästävyys otettiin kolmen koiran rivissä, niin että Anu kävi jokaisen luona yksitellen, kiersi kerran ympäri ja tuli rapsuttamaan koiraa. Piitu oli ihan pro ja pysyi koko ajan istumassa ja kontaktikin pysyi hienosti. Sen jälkeen yksi koira poistui rivistä ja otettiin paikallamakuu. Piitun parina oli kultainennoutaja, jolle naksuteltiin koko paikkaamakuun ajan. Lisäksi koirien takana olevasta autosta kuului koiran piippausta. Piitulla vähän pää pyöri ja se katseli vieruskaveria jonka vieressä omistaja oli kyykyssä. Kävin palkkaamassa aina kun katse palautui muhun päin. Kaikki meni tosi hienosti ihan melkein loppuun saakka, kunnes Piitu nousi. Ihan vain nousi seisomaan jotenkin kysyvästi, että "Saako nyt jo nousta, voitais tehdä jotain muuta jo?". Sovittiin sitten, että jatkossa koitan mieluummin tehdä lyhyitä, mutta onnistuneita paikkamakuita ja ennenkaikkea ilman välipalkkaa. Eli mieluummin 10 sekuntia ilman palkkaa ja vapautus, kuin minuutti jonka aikana palkataan X kertaa. Välipalkka tuntuu nykyään tekevän Piitun vähän rauhattomaksi.
Paikallamakuun jälkeen katsottiin liikkeestä pysähtymistä. Kokeiltiin Piitun kanssa miten se sujuu pallopalkan kanssa. Vähän etukäteen pelkäsin, että neiti kuumuu pallosta liikaa eikä pysty keskittymään mihinkään, mutta yllätyin positiivisesti! Oli Piitu pallosta tietty ihan pähkinöinä, mutta pystyi toimimaan ja tekemään, eikä vain huutanut pallon perään. Hienoa. :) Kokeillaan siis jatkossa palkata pallolla ainakin aina välillä, sillä saa ainakin sikana nopeutta Piituun.
Lopuksi tehtiin vielä ruutua. Ensin vietiin Piitun kanssa pallo yhdessä ruutuun ja juostiin merkille. Sieltä lähetin ruutuun ja neiti painoikin sinne täysillä laukalla. Toisella kerralla Anu vei pallon ruutuun meidän odotellessa merkillä. Taas Piitu lähti vauhdikkaasti ja innokkaasti. Sitten päästiinkin tekemään liike ensimmäistä kertaa melkein kokonaan, eli vein Piitun ruutuun, käskin odottamaan ja kävelin itse merkille. Sieltä käskin sen maahan (meni älyttömän nopeasti, vaikka etäisyyttä oli varmaan melkein 10 metriä! Vau!), Anun käskyttämänä lähdin kävelemään koiraa kohti, sitten vasemmalle ja sitten taas kohti merkkiä. Anu käskytti kävelemään saman reitin vielä kerran uudelleen, jotta saatiin häiriötä Piitulle. Toisella kerralla kun kävelin kohti merkkiä, kutsuin samalla Piitun sivulle. Piitu lähti makuulta nopeasti ja tuli laukalla suoraan sivulle seuraamaan. :) Mahtavaa! Tosiaan ensimmäistä kertaa tehtiin ruutua noinkin kokonaisena ja ihan kylmiltään, mutta hienosti meni.
Paljon ehdittiin tehdä tunnin aikana ja hyvä fiilis jäi jälleen kerran. :) Piitun kanssa on niin kiva treenata ja nautin kyllä myös näistä kursseista tosi paljon. Treenien jälkeen haettiin Joonas ja BJ ja suunnattiin koirapuistoon. Oltiin onneksi ainoat puistossa ja saatiin koiria vähän väsytettyä. Joonas tulikin meille sitten kisakatsomoon ja saatiin katsoa Suomen peli ihan rauhassa, mitä nyt Piitu tunki sohvalle Joonaksen syliin koko ajan. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti