Eilen ei päästy ohjattuun tokoon, koska emäntä kävi luovuttamassa verta töiden jälkeen. Käytiin kuitenkin myöhään illalla vielä ottamassa vielä parit paikallaolot naapuritalon parkkiksella, ettei mennyt ihan löhöilyksi koko ilta. Ensin paikallamakuu, joka oli pituudeltaan ehkä minuutin luokkaa, mutta liikuin sen koko ajan eteen ja taakse, kävelin Piitun sivuille, hypähtelin ja kävin nopeasti piilossakin roskiksen takana. Piitu pysyi paikallaan moitteettomasti, eikä mennyt kyljelleen vaan tarkkaili koko ajan mitä teen.
Paikallaistuminen sujui aika samaan tahtiin, liikuskelin taas edestakaisin eikä Piitu reagoinut siihen mitenkään. Mutta kun sitten kävin piilossa, nousi ja lähti hiippailemaan perään. Palautin istumaan ja menin uudestaan vain käymään piilossa, sitten hirveät kehut ja vapautus.
Tänään taasen ohjelmassa olivat pk-treenit! Aloitettiin tallaamalla esineruutu. Piitu pääsi ruutuun kolmantena ja oli taas hirveä höyry päällä heti autosta päästyään. Kauhea tarve olisi tehdä JOTAIN! Vietiin ensimmäinen esine yhdessä ruutuun ja palattiin takaisin. Piitu sai hetken rauhoittua ja sitten "Esine"-käskyllä ruutuun. Pinkaisi ihan täysillä matkaan ja juoksikin hienosti takalinjalle asti. Esine löytyi pienen haeskelun jälkeen upeasti ja Piitu lähti tuomaan sitä takaisin vauhdilla. Pienet tapporavistuksetkin piti esineelle antaa ;)
Toisen esineen vei Anu ruutuun niin että Piitu sai katsella. Koiruus lähti taas kuin tykin suusta luvan saatuaan, mutta nyt etsi tosi laajalta alueelta ja palasi pari kertaa takaisinkin. Yhdessä vaiheessa näytti vähän siltä kuin olisi saanut jonkun ihkun riistanhajun nenäänsä, koska neiti paineli menemään nenä maata kohden aikamoista haipakkaa... Otettiin sitten uusi lähetys vähän lähempää ja Anu kävi uudestaan näyttämässä esinettä Piitulle. Tällä kertaa se sitten löytyikin pienen etsimisen jälkeen ja pääsin palkkaamaan. Oli aika haastava esineruututreeni Piitulle tällä kertaa, sillä käytettiin vieraita esineitä. Mutta hyvällä asenteella Piitu jaksoi onneksi painaa hommia ja lopputuloskin oli hieno. :)
Sitten taas hakua. Pimeä tuli taas niin älyttömän nopeasti, että viimeiset pari koiraa treenattiin pimeässä metsässä... tuo vähän haastetta myös maalimiehen hommiin, koska hyviä piiloja on vaikea löytää valossakin. Piitu pääsi jälleen hommiin toiseksi viimeisenä ja otettiin sille kaksi tuuli-ilmaisua. Molemmilla kerroilla maalimies-Anu oli piilossa maastokuvioisen peitteen alla. Piitu lähti taas höyry päällä tekemään töitä, mutta tuntui nyt pitävän myös pään mukana touhuissa. Pidin molemmilla kerroilla aluksi liinasta kiinni, mutta kun meno alkoi näyttää päämäärätietoiselta, päästin irti. Ja niinhän se maalimies sitten aika nopeasti löytyikin! Mieltä lämmittivät kyllä kovasti kokeneempien treenikaverien kommentit, että Piitu oli tänään hyvä. :) Itse on vielä vähän pallo hukassa siellä metsässä, kun ei osaa vielä lukea koirasta milloin se on saanut ilmavainun. No, eiköhän siinäkin tule sitten kokemuksen myötä paremmaksi. Tänään tosiaan tuntui, että Piitu tiesi jo ainakin vähän mitä teki.
Tänään sai myös jälleen olla kiitollinen valkoisesta koirasta, se sentään näkyi hämärässä metsässä! ;) Piitu - oma valaiseva tähteni pimeässä!
(Syksyn näyttelysuunnitelmat menivät nyt uusiksi, kun Piitu-neiti päätti tiputtaa kaiken pohjavillansa ja on nyt karvaton. Ei huvita maksaa siitä että haetaan huono arvostelu kun piski ei olla parhaimmillaan. Katsotaan näyttelyitä uudestaan sitten ensi keväänä :) nyt keskitytään tokoon, agilityyn ja pk-puolella hakuun&jälkeen!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti