Maanantaina meillä oli taas perinteisesti DogiTiimin toko, näillä näkymin toiseksi viimeinen kerta ennen ensi kevättä. Oltiin ainoa koirakko paikalla, joten saatiin nauttia ihan yksityisopetuksesta. Häiriötä kyllä riitti, oli ohi juoksevia ravihevosia, autoja, ruohonleikkuri... pienen Piitun pää ja korvat pyörivät välillä vähän liikaakin häiriötekijöissä.
Aloitettiin paikallaoloilla. Ensin pariminuuttinen niin, että Anun Diva-bortsu oli Piitun parina. Menin ehkä parin metrin päähän ja palkkasin aina välillä, varsinkin kun hepat ravasivat ohi ja Piitua kiinnosti ne kovasti. Muistaakseni (pitäis aina vaan kirjoittaa kaikki heti ylös!) pysyi koko ajan hyvin maassa, eikä mennyt kyljelleen tms. Kokeiltiin sitten pidemmästä välimatkasta, eli menin kauemmaksi koirasa. Ensimmäisellä kerralla nousi ja lähti hiippailemaan mua kohti, mutta toisella kerralla pysyi sen vaaditun lyhyen ajan ihan hyvin. Nyt siis treenataan erikseen paikallamakuun kestoa (lyhyempi välimatka, enemmän palkkausta jos tarvii) ja välimatkaa (lyhyempi aika, mahdollisesti kehuminen kauempaa). Lopuksi koitettiin vielä miten Piitu reagoi, jos vierestä lähtee koira. Olin parin metrin päässä ja Anu kutsui Divan luokseen. Piitu katsoi kyllä perään, mutta ei noussut! Jes :)
Sitten katsottiin taas niitä alokasluokan liikkeitä. Seuraaminen on meillä vielä aikamoista imuuttamista, vaikka harjoitellaankin nyt sitä että namikäsi nousee pariksi sekunniksi ylös ennen palkan tuloa. Piitu kestää sen ihan ok, tosin saattaa välillä vähän irtaantua tai jättäytyä hippasen liian taakse. Käännökset olivat kuulemma hyviä, pystyin itsekin miettimään etukäteen jo miten teen ne, enkä vaan paniikissa roiskaissut johonkin suuntaan. ;) Silti, on se vaan vaikeaa muistaa kumpi on vasen ja kumpi oikea... Liikkeestä maahanmenossa ei vaadittu seuraamista, vaan Piitu vaan kulki vierellä ja käskin sitten maahan. Meni vinoon, mutta toisaalta sen asento oli kävellessäkin jo vino, koska ei tosiaan seurannut vaan kulki vain vierellä. Meni kuitenkin heti ekalla käskyllä maahan ja pysyi siinä. Liikkeestä seis onnistui taas vain namilla, ilman ei keskittynyt yhtään. Namilla kyllä pysähtyy tosi nopeasti, nyt pitäisi vaan tosiaan siitä namista kädessä päästä eroon.
Luoksetulo otettiin aika pitkästä matkasta, Piitu lähti tosi vauhdilla mutta vähän himmasi pari metriä ennen mua. Luulen, että odotti että kaivan palkan esiin... :P Loppuasennossa on myös vielä tekemistä, nyt tuli tosi vinoon. Mutta sitä sitten taas lyhyemmästä matkasta, olen kuitenkin tosi iloinen että Piitu pysyy hyvin istumassa, odottaa hienosti käskyä tulla luokse ja lähtee vielä ihan täysillä. Toivottavasti sama vauhti säilyy vaikka aletaan hinkata sitä loppuasentoa. :)
Koska aikaa jäi vielä, katsottiin myös pitkästä aikaa kaukoja. Maahan-istu sujuu Piitulta ihan hyvin, niitä kuitenkin tehdään aika usein muiden juttujen lomassa. Käskyjen välistä aikaa pitäisi vaan nyt pidentää ja ehkä liittää vielä ne käsiavutkin käskyihin. Nyt niitä ei olla käytetty, mutta kun kerran kokeissakin ne on sallittu... miksi ei sitten otettaisi kaikkia sallittuja apuja käyttöön! Maahan-seiso alkaa myös sujua pienellä käsiavulla. Istu-seiso ja seiso-maahan kaipaa vielä treeniä.
Oman vuoron jälkeen jäätiin vielä hetkeksi tokoilemaan häiriöön, kun toisen koirakon tunti alkoi. Otettiin ihan perusjuttuja, sivulle tuloa eri kulmista jne. Ihan kivasti Piipulainen teki hommia ja lopetettiinkin sitten leikkimiseen, jotta jäi hyvä mieli.
Eilen illalla treenailtiin taas omatoimisesti, ensin tokoa ja sitten makkararuutua. Tehtiin lisää perusasentotreeniä eri kulmista ja eri puolilta, Piitu osaa jo tosi kivasti hakea sivulle eri kohdista. Sitten seuraamista, lyhyitä pätkiä joissa namikäsi nousee hetkeksi aina ylös, sitten palkkasana ja palkka. Liikkeestä seisomistakin treenattiin tietty, mutta vähän tuntuu että siinä junnataan paikallaan... treenattiin kuitenkin nyt myös sitä, että pysähtymisen jälkeen ollaan paikallaan, vaikka ohjaaja liikkuisikin edestakaisin. Otin siis askelia molemmille sivuille, eteen- ja taaksepäin ja palkkasin aina välillä. Hienosti pysyi paikallaan, vaikka seurasi koko ajan liikkeitä tosi tarkasti. ;)
Lopuksi tosiaan vielä makkararuutua. Tallasin yhden ruudun, josta lähti kapea tallattu "polku" taas toiseen makkararuutuun. Piitu odotteli tolppaan sidottuna kun tallasin ruutuja, eikä huomioinut ohi kulkevia ihmisiä, hienoa. Kun kävin hakemassa neidin töihin, oli sillä taas kauhea höyry päällä. Piitu kyllä niin selkeästi tietää jo homman nimen, ihanaa kun se on niin innokas! Näytin ensimmäisen ruudun, josta jätti oikeastaan kaikki nakit syömättä, nuuski jälkeä pitkin toiseen ruutuun, josta sentään malttoi syödä nakit. Eli edelleenkin namit ovat aika toisarvoisia, jäljestäminen on paljon kivempaa! Täytyykin nyt tosissaan miettiä kuinka mielekästä se namien kylväminen onkaan. Perusmakkararuudun syö kyllä melkein tyhjäksi, mutta näköjään heti kun on muutakin jälkeä tarjolla jättää ne syömättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti