Kolmannella (vai toisella? Apua tätä muistia :D) Piitu näytti jo siltä, että tiesi mitä oli tekemässä ja lähti oikein määrätietoisesti etsimään maalimiestä. Onneksi treenikaveri tajusi huutaa mulle että irti liinasta, muuten olisin roikkunut vaan perässä ja hidastanut vauhtia. Kun sitten päästin otteen liinasta, löysi Piitu maalimiehen melkein heti! Jäi kyllä oikein hyvä mieli tästä treenistä :)
Muiden koirien treenatessa Piitu sai odotella puuhun kiinni sidottuna. Kuten jo osasin odottaakin, Piitu haukkui ja raivosi, tempoi hihnassa eikä olisi millään halunnut jäädä yksin odottamaan. Jaksoi kyllä haukkua tosi pitkään, mutta välillä oli taas hyviä hiljaisiakin pätkiä. Treenien lopussa alkoi kyllä vähän surettaa piskin puolesta, kun metsä kävi jo niin pimeäksi ettei montaa metriä eteensä kunnolla nähnyt... ja siellä Piitulainen odotteli puuhun kiinni sidottuna, onni on valkoinen koira joka näkyy pimeässä! Parkkipaikalla Piitu pääsi vielä tekemään tuttavuutta yhteensä neljän bortsun kanssa. Vähän oli selkeästi jännää pimeässä tutustua uusiin koiriin, sen verran jäykkänä Piitukin oli. :)
Piitu on kyllä maailman ihanin ja raivostuttavin harrastuskaveri. Ihanin, koska tekee kaiken aina täysillä ja hurrrrjalla innolla, ei koskaan kieltäydy mistään tai lopeta kesken. Raivostuttavin, koska kiihtyy ja kuumuu niin helposti, mikä sitten taas purkautuu ulinana, haukkumisena ja häsäämisenä joka suuntaan. Mutta en sitä silti vaihtaisi ikinä pois!
"Tehtäiskö jottain?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti