Torstaina oli totuttuun tapaan aksapäivä. Viime kerta jäi töiden takia väliin, joten innolla odotettiin treenejä koko viikko :) Ilma oli aika hirveä, kylmä tuuli yhdistettynä tihkusateeseen ja itse olin taas vaihteeksi kipeänä. Jouduttiin odottelemaan omaa vuoroa jokunen tovi, koska meitä oli tällä kertaa paikalla monta koirakkoa. Piitu ainoana maksi-koirana pääsi kentälle viimeisenä, vähän yritettiin siinä lämmitellä ennen omaa vuoroa.
Piitu oli aikas hyvä! Aluksi oli kiinni kädessä ja mentiinkin yhden esteen ohi oikein urakalla. Pikkuhiljaa kuitenkin alkoi taas irrota ja tällä kertaa haki heti alusta alkaen putkiin tosi upeasti! Vaikka oli aika vaikeita putkikulmia, irtosi niihin hienosti. :) Pituus oli heti toisena esteenä ja senkin yli mentiin ongelmitta, jes. En ole ainakaan vielä ottanut siihen mitään eri käskyä, vaan samalla "hyppy"-käskyllä ollaan menty kuin muillakin esteillä. Radalla oli myös kepit ja keinu, joita kumpiakaan Piitu ei vielä osaa. Tällä kertaa ei siis päästetty Piitua keinulle ollenkaan, vaan tehtiin rata ensin keinulle asti ja sitten keinulta loppuun asti, kepit tietty avitettuina. Lopussa oli kohta, jota jouduttiin hinkkaamaan aika urakalla; kaksi putkea peräkkäin joiden jälkeen oli ns. ansaeste, jota ei hypätty, vaan tarkoituksena oli ohittaa se (koira toiselta puolelta ja ohjaaja toiselta) ja jatkaa kahdelle viimeiselle esteelle. Monta kertaa Piitu hyppäsi ansaesteen koska ohjaaja oli taas myöhässä... Lopulta saatiin kohta onnistumaan yhden kerran, tosin viimeinen este jäi vuorostaan hyppäämättä. Mutta olin tosi tyytyväinen jo siihen, että sain Piitun pois ansaesteeltä ja oikean esteen yli. Lopetettiin sitten siihen, eikä enää hinkattu.
Hyvät treenit siis taas! Kyllä tulee surku jos ei talven aikana päästä agilityä treenaamaan... :( huonolta näyttää tällä hetkellä lähinnä auton suhteen.
Tänään Piitu pääsi pitkästä aikaa metsäjäljelle! Ihan liian pitkä tauko meillä ollut taas, pakko päästä jatkossa useammin. Jälki oli aika haastava (= ei niin huolella tampattu ja askellettu), varsinkin taas näin tauon jälkeen. Pituutta varmaan 20 metriä, märässä metsässä ja jälki kiemurteli hiukan. Namia oli vain rasiassa jäljen päässä. Alku oli vähän häsellystä eikä Piitu oikein malttanut pitää nenää maassa vaan olisi (ihme kyllä) halunnut mennä ilmavainulla. Sain aika paljon jarrutella menoa liinasta ja pakottaa neitiä keskittymään paremmin. Loppu 10 metriä alkoi onneksi sitten näyttää jo kunnon jäljestykseltä, eli nenä meni maahan ja Piitu teki tarkempaa työtä. Vauhtia oli taas paaaaaaaaljon... mutta niin vaikea päättää mitä asialle tekisi. Jos jäljelle laittaa namia, Piitu jättää ne syömättä ja paahtaa silti eteenpäin. Meidän olis kyllä pakko päästä jollekin jälkikurssille, tarvittais taas jonkun kokeneemman konkarin neuvoja että miten tästä eteenpäin! Koska Piitulta löytyy kyllä paljon moottoria jäljelle, kun se nyt vaan saataisiin kanavoitua oikein. Eli jälkikurssille siis, heti kun saadaan lottovoitto ja voidaan ostaa auto... huoh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti